Uusi omistaja, uudet sivut!

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	vaaleanpunarautias, 143 cm
syntynyt	16.02.2017, 93-vuotias
osaaminen	Vaativa valjakkoajo
rekisterinumero	VH17-018-0332
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.05.2017	SV-I (2v.)	30,2 p.
	rakenne 5,6 p., suku 10 p., käytöskoe 10 p. + 4,6 p.
20.07.2017	KTK-II	72 p. (P-suunta)
	18 p. + 18 p. + 18 p. + 18 p.
06.02.2018	Champion

Virella on pieni ja suloinen suomenhevostamma, joka tekee aina parhaansa ja on valjakkoajossa omimmillaan. Kevytrunkoinen ja pienikokoinen tamma kääntyy mainiosti tarkkuusajossa tehtävien välissä ja keilojen keskellä omaten hyvän tasapainon. Maastokokeessa sen sijaan sen vahvuuksia on pienestä koosta huolimatta erinomainen kestävyys ja suorituskyky, joka ei lopu kesken vaativallakaan tasolla. Tamma on koulukokeessa tarkkaa työtä tekevä, hyvän motivaation omaava ja kivasti liikkuva hevonen, joka tekee aina parhaansa välittämättä kisaympäristön hälinästä. Ajettavuudeltaan tammaa voisi luonnehtia helpoksi, kiireettömäksi, mutta ollen silti sopivan reipas ajaa. Kilpailupaikoilla Virella on oikein rauhallinen eikä hermostu isommissakaan kisoissa. Se matkustaa hyvin ja käyttäytyy myös kisapaikalla yöpyessä hyvin. Tamma on sopivan kiinnostunut ympäristöstään häseltämättä silti liiaksi.

Hoitaessa Virella eksyy helposti omiin ajatuksiinsa, mutta se ei tietenkään haittaa, kun ei ole mihinkään kiire. Taluttaessa, etenkin näyttelyjen raviosiossa Virella vaatii hieman innostamista, joten siihen saa paneutua hiukan enemmän. Virella lähtee lenkille mielellään, mutta ei tule tarhasta vastaan kuitenkaan. Pesuista, eläinlääkärin toimista ja kengityksistä tamma ei liiemmin nauti, mutta antaa kyllä pakolliset toimet tehdä huoletta. Hoitamisesta sinällään tamma kuitenkin pitää ja voi nautiskella tuntitolkulla harjailusta ja rapsutuksista. Virella kiintyy nopeasti hoitajaan ja tarhakavereihin ja saattaa olla hieman levoton jäädessään yksin ulos tai karsinaan. Mitään hermoilua kummempaa se ei kuitenkaan tee. Virella on utelias luonteeltaan ja mielellään osallistuisi kaikkiin hoitotoimenpiteisiinkin. Joskus tammaa saa olla hätistelemässä pois harjalaatikosta tai kengittäjän pakilta. Harjatessa Virella antaa koskea joka paikkaan ja antaa myös kaviot nätisti, sillä saattaa toisinaan olla nuoremmasta jäänyt tapa nykiä takajalkoja pois, mutta mitään pahaa tamma ei tarkoita ja uskoo kyllä kun on päättäväinen vain asian suhteen. © Jannica

Sukuselvitys

isälinja - Kannaksen Vilunkipeli     emälinja - Viretta

Näyttelytulokset

19.02.2018 Teilikorpi, irtoSERT, päätuom. Sorel
15.09.2017 Varismäki, irtoSERT, päätuom. Jannica
05.08.2017 Tuulenpesän Kartano, irtoSERT, päätuom. Vibaja

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

04.02.2018 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut reibili

Saavuttuani Fiktioon jälleen kerran, saatoin hieman huokaista helpotuksesta. Siellä minua vastassa oli hieman laiskan pulskean oloinen suomenhevostamma Fiktion Virella, eli Virella, joten ongelmia tuskin olisi luvassa. Virellan kanssa oli tarkoitus myös hieman maastoilla ja odotinkin reissua jo innoissani, siitä oli taas vierähtänyt hyvä tovi kun olin selässä ollut ja ajattelin tämän olevan oiva rentoutumishetki myös itselleni.

Harjasin tamman huolella läpikotaisin ja välillä jäin rapsuttelemaan ja paijailemaan sitä toviksi, minulla ei ollut kiire minnekään, joten aikaa oli. Varustettuani Virellan vein sen ulos ja nousin selkään. Virella odotteli rauhassa paikallaan koko ajan, eikä silläkään tuntunut olevan kiire yhtään mihinkään. Liikkeelle lähtiessä sitä sai tosiaankin patistaa liikkumaan, kerran se mulkaisi minua sen näköisenä kuin olisi tahtonut sanoa "kävelepä kuule ihan itse".

Kun oltiin kävelty noin puolisen tuntia, saavuttiin suoralle jossa ajattelin ottaa pienen pätkän ravia. Tai siis niin ajattelin, Virella oli sitä mieltä että ei tänään. Annoin vähän napakammat avut niin, ettei tammalla oikein ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä niinkuin sanotaan. Ja kyllähän siitä iham makea ravi irtosikin heti, kun sen vain sai tekemään töitä. Hiljenneltiin takaisin käyntiin suoran loppuessa ja tammakin huokaisi aivan sen oloisena, kuin olisi juuri selviytynyt hengissä suuremmastakin rääkkäyksestä.

Tehtyämme lenkin loppuun saavuttiin takaisin Fiktion tallin pihaan, jossa kampesin itseni alas selästä ja taluttelin tamman tallinkäytävälle hoidettavaksi. Riisuin sen varusteistaan ja käytin sen pesulla, pieni hiki tammalle oli tullut kuitenkin, vaikkei lenkki vauhtien puolesta mitenkään erityisen rankka ollut. Pesun jälkeen loimitin tamman, juotin sille melassivettä ja vein sen takaisin karsinaansa, jonne sille oltiin heitetty oletettavasti päiväheinät kellon aika huomioon ottaen. Istuin hetken tamman karsinassa katselemassa sitä; kuinka rauhallisen ja tyytyväisen näköinen voikaan hevonen olla kun edessä on kasa heinää. Rapsuttelin tammaa vielä kaulalta ennen lähtöäni ja salaa toivoin, että vielä joskus tiemme kohtaisivat.

16.02.2017 - Nimen synty

Virellan nimessä yhdistyy täydellisesti kaikkien kolmen viimeisimmän emän nimet. Emältä Vivennalta ensimmäiset kaksi kirjainta ja oikeastaan koko runko, sillä näiden kahden nimissä eroa on vain kolmannessa kirjaimessa, sekä loppuosan kaksoiskonsonantissa. Emän emältä Vanellalta tulee ella-loppu ja emän emän emältä Viretalta sitten taas Vire-alku. Mielenkiintoista onkin se, että millaisen nimen Virellan oma tammavarsa tulee aikanaan saamaan. Sikäli mikäli se tammavarsan jonain päivänä saa. Ja se onkin yksi hartaimmista toiveistani.