Apilarinteen Kerttu

† 1. elokuuta 2016

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	punarautias, 152 cm
syntynyt	27.04.2012, 27-vuotias (4v. 26.08.2012)
osaaminen	Vaikea yhdistetty
rekisterinumero	VH15-018-1274
kasvattaja	Hevostila Apilarinne
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
saavutukset	VVJ-I

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Jenni L.

Olipa kerran pikkuinen Kertuksi ristitty tammavarsa, jolla oli veli nimeltä Hannu. Ne olivat jääneet orvoiksi vain muutama tunti syntymisen jälkeen, sillä niiden emä menehtyi varsomisen komplikaatioihin. Valitettavasti myös Hannu-veli oli niin heikko, että veti viimeisen henkäyksensä seuraavana aamuna. Niin pieni, mutta tilanteeseen nähden reipas Kerttu oli jäänyt yksin. Sopivaa sijaisemää ei löytynyt, vaikka käännettiin jokainen kivi ja kanto, joten tammaa hoidettiin täysin ihmisvoimin. Ei siis ihme, että vielä nykyäänkin Kerttu viihtyy paremmin ihmisten kuin muiden hevosten seurassa. Laumassa se on yksi pahnan pohjimmaisista ja pysytteleekin mieluiten kauempana muista. Lähimmät välit sillä on Viretan kanssa, joka saapui Fiktioon samoihin aikoihin Kertun kanssa. Mutta yleensä se on niin päin, että Viretta hakeutuu Kertun seuraan kuin tosin päin.

Ajaessa Kerttu on kuuliainen ja helposti käsiteltävissä oleva tamma, joka toimii ajurin kuin ajurin kanssa. Sen bravuuri on ketteryyden ansiosta tarkkuusajo. Myös kestävyyskoe on tamman mieleen, kun pääsee menemään mitä monipuolisimmissa maastoissa. Kouluosuus onkin sitten se tylsin osuus, mutta palvelualttiina hevosena Kerttu pyrkii siinäkin tekemään parhaansa miellyttäkseen kuskiaan. Oikein innostuessaan se esittelee sellaisia ravipätkiä, että vähemmästäkin tulisi kateelliseksi. Ratsuna Kerttu on pitkälti samanlainen kuin ajaenkin, mutta kyllä tamman silmiin ilmestyy aivan erityinen pilke, kun se saa vaunut tai kärryt peräänsä.

Trailerissa tamma matkustaa vaikka ihan yksinkin. Matkustajana Kerttu on nimittäin rauhallinen tapaus. Se nauttii matkaeväistään ja aina silloin tällöin torkkuu syömisen lomassa. Kyytiin ja ulos se astelee kuin vettä vaan, näin on ollut asiat kasvattajan puheiden mukaan ihan pienestä pitäen. Kengittäjien kanssa Kerttu on hyvää pataa, mutta jostain syystä se ei pidä lainkaan vakioeläinlääkäristämme. Hän onkin tiettävästi ainoa ihminen, jonka kanssa tamma ei tule toimeen. Jossain vaiheessa oli pakko käyttää Kertulle toista eläinlääkäriä, mutta nyt vanhemmiten tamma ei ole enää jaksanut välittää niin paljoa.

• VVJ-I-palkittu 31. heinäkuuta 2016: 7 p. + 46 p. + 18 p. + 20 p. + 15 p. = 106 p.

Sukuselvitys

i. Apilarinteen Alpo on ehkä hieman haastava, mutta todella taitava valjakkohevonen. Se suoriutuu myös vaikeista valjakkoluokista oikein hienosti! Ori rakastaa työntekoa, ja sen kanssa voikin toistaa harjoituksia moneen otteeseen. Kilpailuissa ori on todella hyväkäytöksinen. Alpo on myös kantakirjattu kolmospalkinnolle, ja se on saanut myös muutaman palkinnon näyttelyistä.

ii. Aarretti oli hieno valjakkopainotteinen ori, joka taipui myös koulukiemuroihin. Orin kanssa saatiin useita sijoituksia myös koulupuolella, mutta elementissään ori oli valjakkoajossa. Sillä startattiin monia monia luokkia, ja ruusukkeita kertyi yli sata kappaletta, sillä kisakausina orilla todellakin kisattiin. NIMI on myös kantakirjattu kakkospalkinnolle, ja se on astunut myös muutaman tamman, joista kaikki on synnyttäneet orivarsan. Taivaslaitumille ori laukkasi 24-vuotiaana.

ie. Apilarinteen Sylvi oli mukavaluonteinen tamma, joka menestyi valjakkoajossa aina vaikealla tasolla asti. Sen kanssa oli miellyttävä työskennellä, ja kisareissuillakin tamma oli oikein hyväkäytöksinen. Ruusukkeita kertyi, ja kun tamma jäi siitoseläkkeelle, sille opetettiin vielä lisää koulukiemuroita selästä käsin, vaikka sillä ei oltu moneen vuoteen ratsastettu. Loppujen lopuksi tamma keräsi myös muutaman ruusukkeen kouluradoilta. Jälkeläisiä tammalle kertyi 5, joista jokainen on oikein miellyttäväluonteisia.

e. Apilarinteen Katri on ehkä hieman liian kuuma hevonen, mutta taitavan käsissä korkeatasoinen ja laadukas kilpahevonen. Tammalla on kilpailtu vaativalla tasolla asti hyvin menestyen. Katri on myös kantakirjattu kakkospalkinnolle ja se on saanut myös näyttelymenestystä. Siitoskäyttöön tamma siirtyi muutama vuosi sitten, ja tähän mennessä se onkin varsonut kolme varsaa, joista jokainen on kapasiteetikas suoritushevonen.

ei. Sulohuvi oli miellyttäväluonteinen ori, joka toimi jokaisella ihmisellä helpoissa luokissa. Vaativiin luokkiin tarvittiin luonnollisesti taitavampi kuski, ja menestystä todellakin tuli. Orilla kilpailtiin valjakkoajossa, sekä satunnaisesti kouluratsastuksen helpoissa luokissa, joista niistäkin tuli sijoituksia. Ori astui elämänsä aikana 7 tammaa, ja kaikki jälkeläiset olivat todella lupaavia niin valjakkoon kuin kouluratsastukseenkin. Orin taivasmatka alkoi 29-vuotiaana.

ee. Kastehelmi saattoi olla ehkä aavistuksen verran hapan, mutta omille ihmisilleen se oli oikein positiivinen tapaus, jonka kanssa oli kiva harrastaa. Tamma taipui vaativiin valjakkoluokkiin, ja helppoihin koulukiemuroihin ja ruusukkeitakin kertyi mukava määrä. Jälkeläisiä tammalle kertyi vain kolme, joiden jälkeen se matkasi taivaslaitumille 23-vuotiaana. © VRL-10352

Jälkeläiset

⟩ 3 kpl: 2 oria, 1 tamma

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Jenni L.

Kilpailutulokset

⟩   47 VVJ-sijoitusta, 9 Cup-sijoitusta

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

23.06.2016 - Päiväkirjamerkintä

Pari päivää sitten valitsin jo pari heinäkuun VVJ:n laatuarvosteluun menijää ja ajattelin, että jospa saisin niiden valitsemieni kahden shetlanninponitamman, Hanin ja Auroran, kaveriksi muutaman suokin. Ja nyt näyttäisi vahvasti siltä, että Retu, Kirppu ja Kerttu olisivat valmiit lähtemään mukaan. Jo olikin aika. Edellä mainittu kolmikko ja lisäksi Viretta, sekä jo edesmennyt Askur saapuivat Fiktioon suht samoihin aikoihin jo kauan kauan sitten, mutta ainoastaan kaksi jälkimmäistä ovat käyneet laatuarvostelussa. Ja nekin jo viime vuoden puolella. On siis vähintäänkin oikeutettua, että loput kolme pääsevät nyt vihdoin arvioituttamaan laatunsa. Melkein kaikki alkavat olla lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä, joten ei tässä välttämättä enää paljo yhteistä aikaa ole jäljellä. Tosin tähän asti nuo ovat olleet terveitä kuin pukit, mitä nyt Kertulla on ollut hieman ongelmia hampaidensa kanssa.

Vähintään II-palkintoja lähdemme näiden kolmen kanssa tavoittelemaan, vaikka hienoahan se olisi palata kotiin I-palkittujen hevosten kanssa. Kunhan nyt vain ensin pääsisimme paikan päälle, sillä aikaahan tässä on vielä reilun kuukauden verran. Niinpä ehdimme hyvin puunata hevoset edustuskuntoon ja tehdä kaiken, mikä tehtävissä on.

Kunhan laatis on ohi, täytyisi miettiä lapsien kohtaloa. Fiktiossa asuu tällä hetkellä siis Retun pojat Fiktion Repolainen (emä Kirppu) ja Fiktion Retu (emä Kerttu), joiden myyminen on ollut takaraivossa jo pitkään. Toisaalta haluaisin jättää toisen pojista kotiin, mutta kääntöpuolena on se, että meillä on jo tammat kummastakin emästä. Toinen vaihtoehto on astuttaa vielä joku tamma Retulla ja pitää se sitten omassa tallissa. Kolmas vaihtoehto on myydä Kertun tytär pois...

30.04.2016 - Päiväkirjamerkintä

Kerttu on jo kerännyt kiitettävän kasan Cup-sijoituksia, mutta se ei kuitenkaan riittänyt tammalle. Tänään Wyat Shetlandsin järjestämässä huhtikuun VVJ-Cupissa tamma nappasi sijoituksen vaikeasta yhdistetystä. Ja luulenpa, että Kerttu pakataan mukaan myös ensi kuussa, kun seuraava Cup koittaa. Pikkuhiljaa pitäisi myös alkaa suunnitella laatuarvosteluun menoa. Sen jälkeen ei tamman tarvitsisi enää matkustella edes Cupeihin, vaan se saisi jäädä nauttimaan eläkepäivistä Fiktion laitumille. Varsoja sille ei enempää teetetä, vaikka jälkeläisiä onkin vain kolme. Mutta eiköhän niiden voimin saada suku jatkumaan, jos ei muiden, niin ainakin esikoistamma Kirnan toimesta. Kaikki kolme ovat kuitenkin debytoineet valjakkokilpailuissa ja pärjänneet hyvin, joten näyttöä jälkeläisten kyvyistäkin on.

13.02.2015 - Päiväkirjamerkintä

Kertun esikoinen saapui maailmaan melkoisella vauhdilla. Eipähän ainakaan saanut ensi kertaa varsova tamma minkäänlaisia traumoja, paitsi ehkä siitä, että uusi tulokas on aivan mahdottoman vilkas tyyppi, eikä äiskä oikein meinaa pysyä perässä. Alkuun vähän pelkäsin, että Kerttu hyljeksisi varsaansa, sillä se ei juuri muiden hevosten kanssa viihdy, mutta onneksi se pelko osoittautui turhaksi. Tamma otti kyllä heti haltuun äidin roolin. Nyt muutamaa päivää myöhemmin vain on havaittavissa pientä turhautumista, kun varsa mennä viipottaa minne sattuu, vaikka kuinka Kerttu yrittäisi sitä huudella luokseen. Kirnaksi nimetty nuori neiti tulee jäämään meille Fiktioon ja toivottavasti tulee vielä jonain päivänä kilpailemaan valjakkoajon parissa ja aikanaan myös ottamaan emänsä paikan siitostammana.

28.02.2013 - Valjakkoajovalmennus, valmentajana alaera

Lempeä kevätilma oli sulattanut suurimman osan jäästä ja lumesta pois ennätysaikaisin. Fiktion miljöö oli kerrassaan hieno! Odotellessani Miljaa sekä suomenhevostamma Kerttua saapuvaksi valjakkoajovalmennukseen kertasin karttaan merkkaamaani reittiä. Olimme Miljan kanssa sopineet treenaavamme kestävyysosiota eli maratonia. Pian joukkue saapuikin paikalle ja kampesin itseni lainahevosen selkää, jotta pysyisin menossa mukana.

Valmennus alkoi kilometrin mittaisella osuudella, mikä tuli suorittaa käynnillä edeten. Kerttu aloitti ensimmäisen osan reippaasti ja liikkui temmokkaalla käynnillä korvat eteenpäin suunnattuna. Tamma kuunteli hyvin kuskia, lisäsi reippautta kun askellus alkoi lepsua tai hidasti tahtiaan sen kiihtyessä liian nopeaksi. Kilometrin matka sujui leppoisasti, Kerttu ei säikkynyt turhuuksia ja suoritti pienen maantiellä kävelyn kuin mallioppilas. Parinsadan metrin päässä maantiestä alkaneen hiekkatien puolivälissä pyysin Miljaa pysäyttämään, olimme kulkeneet kilometrin ja oli pienen tauon paikka, jonka jälkeen olisi valmennuksen haastavin osuus: maastoajo. Kerttu seisoi paikallaan kiltisti, vaikka selvästi olisi halunnut jatkaa matkaa heti. Valjakko aloitti maastoajon heti alkuun reippaalla tahdilla. Ensimmäisenä haasteena ratsukolla oli vastassa kaatunut puu, jonka kiertäminen sujui ilman sen suurempia ongelmia. Kerttu reagoi hyvin kuskin ohjeisiin ja jatkoi matkaa reippaasti pärskähdellen. Viiden suuren kiven välistä pujottelu ei myöskään ollut haaste, päin vastoin. Sen yhteistyöhalukkuus lähes puski itsensä läpi tamman vastaanottavaisuudesta ja Miljan kehut näyttivät innostavan tammaa enstistä enemmän. Puolessa välissä neljän kilometrin matkaa hiekkatie kaartoi alas pieneen notkelmaan, mihin vesi oli aikaansaanut suuren kuralätäkön. Tamma hämmentyi hetkeksi noustessa pois lätäköstä kärryjen yhtäkkiä muuttuessa raskaammiksi painuessa pehmeään maahan, mutta Milja korjasi tilanteen nopeasti ääniavuilla ja kannustuksella. Ylämäki sujui reippaassa tahdissa, ja loppuradan kivien ja kaatuneiden puiden väistöt sujuivat ongelmitta.