Viretta

† 27. heinäkuuta 2016

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	musta, 144 cm
syntynyt	17.05.2012, 26-vuotias (4v. 15.09.2012)
osaaminen	Vaikea yhdistetty
rekisterinumero	VH15-018-1273
kasvattaja	Teuvo Saaristo
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
saavutukset	KTK-II, VVJ-I, Champion, SLA-I, jälkeläisluokka C

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © ei halua nimeään mainittavan

Viretta on iloinen tamma, joka viihtyy huomion keskipisteenä. Voimaa siinä on kuin pienessä kylässä, joten kun tamma pistää jyrävaihteen päälle, sitä ei pienikokoisuudestaan huolimatta hevillä pysäytetä. Toinen ääripää taas on totaalinen laiskuus, jolloin Virettaa saa lähes raahata perässään. Nämä piirteet ulottuvat kuitenkin vain normaaliin talutustilanteeseen esimerkiksi tarhasta talliin tai toisinpäin. Kun Viretan kanssa ryhtyy hommiin, on taas aivan eri ääni kellossa. Sillä on erinomainen työmoraali ja taito sekä kuunnella ohjastajaa, että toimia myös järkevällä tavalla oma-aloitteisesti. Tämä tarkoittaa sitä, ettei kaikkien apujen tarvitse olla aivan millintarkasti tehtyjä, jotta tamma ymmärtäisi mitä siltä pyydetään. Viretalla ei olla vuosiin ratsastettu kunnolla, vaan kaikki treenaus esimerkiksi kisoihin on tehty maasta käsin joko ohjasajaen tai kärryjen kanssa. Maastossa on kyllä käyty ratsainkin köpöttelemässä.

Ajaessa Viretan liikkeet tulevat huomattavasti paremmin esille. Voisi oikeastaan sanoa, että valjakkoajon koulukoe, jossa arvioidaan mm. liikkeiden suorittamista, hevosen kuuliaisuutta, rentoutta, askellajien lennokkuutta, on tamman bravuuri. Kestävyyskokeessa eduksi ovat tietysti tamman kestävyys ja rohkeus. Tarkkuusajo taas, no, eipä senkään suhteen juuri valittamista ole. Viretta on kuin luotu valjakkohevoseksi.

Kilpailut ja niissä käyminen eivät ole ongelmaksi Viretan rennon asenteen ansiosta. Se ei stressaa matkustamisesta eikä uusista paikoista. Eikä varsinkaan hälinästä. Voit olla varma, että jos outona ihmisenä tulet vähänkin lähelle Virettaa, tamma ei epäröi kerjätä rapsutuksia tai herkkuja. Näyttelyissä käynnin tai ravin esittäminen on yleensä ongelmallisin osuus, mikä johtuu aiemmin mainitusta talutuskäyttäytymisestä. Rakenteen arvioinnin ajan se yleensä jaksaa olla aloillaan, vaikka olisikin jyrävaihde päällä.

Oli mikä tahansa hoitotoimenpide kyseessä, ne ovat yleensä sujuneet Viretan kanssa ongelmitta. Erään tuuraavan eläinlääkärin kanssa tammalla ei kuitenkaan kemiat jostain syystä kohdanneet, joten joskus on totaalista vikurointiakin nähty. Muuten se kyllä pysyy aina nätisti paikoillaan ja käyttäytyy hyvin. Vaikka Viretta on jo muutenkin todella iloinen, valjastaessa se ilontunne ja innokkuus tuntuu vielä kasvavan entisestään, kun tamma tietää pääsevänsä töihin.

• Kantakirjattu 20. heinäkuuta 2015: 19 p. + 19 p. + 19 p. + 17 p. = 74 p. (P-suunta)
• VVJ-I-palkittu 31. lokakuuta 2015: 8 p. + 40 p. + 18 p. + 20 p. + 15 p. + 6 p. = 107 p. Tilaisuuden parhaat pisteet
• Champion-arvonimi myönnetty 7. huhtikuuta 2016
• VSR:n jälkeläisluokka C myönnetty 3. heinäkuuta 2016
• SLA-I-palkittu 20. heinäkuuta 2016: 16 p. (5+3+4+4) + 22 p. + 23 p. + 25 p. + 14 p. = 100 p.
  

  Erittäin hyvät tyypit ja leimat, lyhyenpuoleinen kaula, piirteetön säkä. Hyvä pyöreä runko, pyöreä lautanen. Sirohkot etusääret, muuten hyvät jalat.

Sukuselvitys

i. Virratta oli musta juuri ja juuri pienhevoseksi jäänyt (147 cm) ori, joka näytti olevan lähes täydellinen kopio isästään. Pienhevosleima oli tyydyttävä, orileima oli parantunut paljon, runko syvä ja pyöreä, kaula leveä ja hieman alas liittynyt, piirteetön säkä, etujalat olivat suorat ja takaset vain lievässä pihdissä. Liikkeiden säännöllisyys, suoruus ja tahti olivat säilyneet, kuten myös takaosan työntö. Virratta oli luonteeltaan hieman typerämpi, mutta yhtä iloinen ja seurallinen kuin edellinen polvi, huomionkipeä jopa siihen pisteeseen, että se tahtoi kiivetä syliin. Virratta myytiin nelivuotiaana, valmiiksi ratsukoulutettuna, mutta omistajaa ei juuri kiinnostanut ratsastaa sitä vaan se toimi lähinnä perheen lasten talutteluratsuna. Valjakkopuolella omistajalla oli kuitenkin tavoitteita vaikka muille jakaa ja Virratta kilpailikin valjakossa luokkia koko ikänsä, sillä sen luonne ei kestänyt eläkettä. Vaikeita luokkia kisannut ori kisasi vanhoilla päivilläänkin noviisia ja kirjattiin ykkösellä pienhevossuunnalle. Virratta periytti voimallisesti luonnettaan, mutta myös liikkeitään, rakenne jäi onneksi lähes aina tamman alle. Kahdeksastatoista varsasta kymmenen jäi pienhevoskokoisiksi ja moni niistä on menestynyt erinomaisesti valjakkoajon parissa.

ii. Pihlamaan Savu, tummanruunikko pienhevosori (146 cm) ei ollut rakenteeltaan se kummoisin, tyypit olivat tyydyttävät – ratsumainen, ruunamainen olemus – runko oli syvä ja pyöreä, kaula oli leveä ja helposti alakaulainen, säkä piirteetön, etujalat vasikkapolviset ja takaset pihdissä. Liikkeet olivat kuitenkin erinomaiset, suorat, säännölliset, tahdikkaat ja ori työnsi luonnostaan takaa voimakkaasti. Luonteeltaan ori oli iloinen, seurallinen ja huomionkipeä, älykäs ja puuhakas hevonen, joka kaipasi paljon tekemistä jotta ei olisi tylsistynyt. Pihlamaan Savulle opetettiinkin sirkustemppuja ja sitä ajettiin sekä ratsastettiin. Ori kilpaili pääasiassa valjakkoajossa vaikeita luokkia, sillä sopivankokoinen ratsastaja oli vaikea löytää – Pihlamaan Savu asui Rovaniemen suunnalla ja omistaja oli itse liian iso treenaamaan säännöllisesti hevosensa kanssa. Helppo A ja 90cm sujuivat kuitenkin hyvin ratsastajan löytyessä. Ajettavuudella pienhevossuunnalle kirjattu ori sai ykkösen. Pihlamaan Savu kuoli suolikierteeseen ensimmäisen jalostuskautensa alkupuolella, luomuna astuneesta orista ei jäänyt edes pakasteita. Pihlamaan Savu ehti jättää vain neljä orivarsaa, jotka kaikki olivat kuitenkin melkein ilmettyjä kopioita isästään, niin vikoineen kuin hyvine puolineen.

ie. Talventaikoja oli musta, piirtopäinen ja sukkajalkainen 152 cm korkea ratsutamma, joka oli erityisen lahjakas estepuolella. Varsanäyttelyissä se sai kehuja rakenteestaan, se oli hyväntyyppinen, kevytrunkoinen ja hyväjalkainen tamma. Pitkät kintut sillä oli ja laskeva lautanen, kaula oli myös turhan kevyt, mutta muutoin Talventaikoja oli oikein korrekti. Sen liike oli vaatimatonta ja matalaa, erityisesti käynti oli vain kutosen arvoinen, eikä se siitä juuri kostunut, mutta hyppytekniikka takasi 3- ja 4-vuotiaana laatuarvostelun lupaavimman estehevosen tittelin. Talventaikoja oli luonteeltaan valitettavan tammamainen ja tuulella käyvä, pitkälti yhden ihmisen hevonen. Se kilpaili pari luokkaa helppoa B:tä kelvollisin tuloksin, mutta esteillä eteni peräti 120cm avoimiin luokkiin joista se toi ruusukkeita tasaiseen tahtiin. Neljä suomenhevosten estemestaruutta voittanut Talventaikoja kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle erinomaisin käyttöpistein. Talventaikojalle valittiin orit ensisijaisesti luonteen perusteella tasoittamaan sen tammamaisuutta. Se periytti pääasiassa hyppykapasiteettiaan, liike tuli isältä jos isä vain oli hyväliikkeinen periyttäjäori. Luonteeltaan orivarsat tulivat enemmän isiinsä, tammavarsoille jäi jonkin verran mielialamuutoksia ja kiimaoireita, mutta tasaisempia ne olivat kuin Talventaikoja.

e. Ahokallion Viivi, rautias 145 cm, pienhevostamma peri rakenteensa onneksi emältään. Se oli hyväntyyppinen ja pyöreärunkoinen, pitkä niska ja hyvät jalka-asennot. Pään ja kaulan liittymä olisi saanut olla hieman avarampi ja lautanen oli aavistuksen luisu, mutta ne olivatkin oikeastaan ainoat Ahokallion Viivin suoranaiset rakennevirheet – toki se myös lihoi helposti, mutta se pysyi kurissa tarkalla ruokavaliolla. Tamman omistajaa eivät ratsastustouhut paljoa kiinnostaneet, joten se lähinnä peruskoulutettiin ja satula selässään se liikkui eteen, kääntyi ja pysähtyi pyytäessä. Hyväliikkeinen (erityisesti hyväravinen) Ahokallion Viivi kuitenkin opetettiin huolella valjakkoajoon ja siinä se kilpailikin vaikeita luokkia ulkomailla asti. Ruusukkeita tuli, ei toki aina, mutta kaksi kultaa pienhevosten valjakkomestaruudesta kertoivat tamman potentiaalista. Innokas pikku tamma oli omistajansa silmäterä ja pienhevossuunnan ensimmäinen palkinto täysillä ajettavuuspisteillä ei ollut yllätys kenellekään, joka oli seurannut Ahokallion Viivin kilpauraa. Ahokallion Viivi oli periyttäjätamma. Mikä tahansa ori sille valittiin, saattoi olla varma, että vähintäänkin jälkeläisillä oli kakkosen rakenne ja paljon kapasiteettia koulupuolelle tai valjakkoajoon. Tamman kuudesta jälkeläisestä neljä kilpaileekin aktiivisesti, kaksi on valitettavasti päätynyt pihan periä koristamaan.

ei. Kivirikko oli punarautias 156 cm korkea ori, rakenteeltaan erittäin kelvollinen, mutta ei sitä kärkikastia: lyhyt ja paksu kaula, etupainoinen runko, huipukas lautanen. Kivirikon jalat olivat kuitenkin hyväasentoiset, suorat ja korrektit, joskin vuohiset olivat vennohkot. Ori oli kuitenkin hyväliikkeinen, hieman matala-askelinen, mutta liike vei hyvin eteen ja oli helppoa ratsastaa. Luonteeltaan Kivirikko oli niin ikään asiallinen ja helppo käsitellä, olihan se jonkin verran tammojen perään ja vahti omiaan, mutta ei kaivannut vuosikymmenten hevoskokemusta pysyäkseen lapasessa. Kivirikko kilpaili pääasiassa kouluratsastuksessa (helppo A) ja valjakkoajossa (vaativa), mutta sillä hypättiin erityisesti kotona paljon. Metri ei ollut mikään ongelma, ja ne muutamat estekisat joissa ori kävi se osallistui 80cm luokkiin, toipa se muutaman ruusukkeenkin kotiin. Kivirikko oli hyvä, mutta ei koskaan erinomainen yleishevonen ja kirjattiin ratsusuunnalle toisella palkinnolla. Kivirikon jalostusura oli samantapainen kuin ori muutenkin: hyvä kyllä, mutta ei sitä kirkkainta kärkeä. Kivirikon parikymmentä jälkeläistä perivät isältään helpon käsiteltävyyden ja monipuolisuuden, mutta se oli ori, joka päästi emän ominaisuudet paremmin läpi.

ee. Virkkunen oli kaunis ruunikko pienhevostamma (146 cm) ja vieläpä erittäin hyvärakenteinen sellainen. Sillä oli erittäin hyvät tyypit, pyöreä runko, hyvä, pitkä niska ja avarat pään liittymät, hyvä lanne ja hyvät jalka-asennot. Lihasköyhyys ja hyvä keskivartalon pyöreys olivat sen heikkoja kohtia kuten myös luisu lautanen ja selkä, joka notkahti melko voimakkaasti iän myötä. Virkkunen kävi yksi- ja kaksivuotiaana varsanäyttelyissä, mutta muutoin se toimi vain tuntiratsun virassa. Valitettavasti tämä koulupuolella melko lahjakas tamma (helppo A olisi ollut täydellisen realistinen odotus) toimi kiltin, nöyrän luonteensa vuoksi lähinnä alkeistuntien varmana kuljettimena, eikä Virkkusta koskaan oikein edes lähdetty työstämään sen pidemmälle. Monipuolinen tamma se kuitenkin oli, veti kärryjä, rekeä, lanaa ja hyppäsi mitä tahansa kenen tahansa kanssa. Ratsastuskoulu oli kiinnostunut myös varsojen teosta ja Virkkunen varsoikin kolme kertaa eri oreista. Se tekikin varsin kelpo jälkeä, jälkeläiset perivät siltä hyvän rakenteen, joskaan eivät yhtä erinomaista kuin emällään. Kapasiteetti peilasi usein isää, liikkeet tulivat emältä, samoin pitkälti luonne. © Susiraja

Jälkeläiset

⟩ 2 kpl: 1 ori, 1 tamma

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © ei halua nimeään mainittavan

Kilpailutulokset

⟩   43 VVJ-sijoitusta, 13 Cup-sijoitusta

Näyttelytulokset

30.03.2016 Rosenhof, irtoSERT, päätuom. Kati
17.01.2016 Huvitutti, irtoSERT, päätuom. Jannica
07.04.2015 Rohkelikko, irtoSERT, päätuom. Kerppa

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

22.10.2015 - Päiväkirjamerkintä

Viikon päästä lauantaina järjestetään Valjakkoajojaoksen laatuarvostelun lokakuun varsinainen arvostelutilaisuus. Viidestoista päivä järjestetyssä ylimääräisessä tilaisuudessa meiltä oli palkintoaan uusimassa Peppi ja ensikertalaisena welsh cob Enna. Tulevaan koitokseen olen ilmoittanut jo Lintan (uusinta) sekä Popliinin ja viimeiset päivät olen käyttänyt Viretan valmistelemiseen. Tarkoitus on tänään ilmoittaa sekin mukaan, sillä yksi omistaja saa osallistua kolmella hevosella. Täytyyhän kaikki paikat käyttää hyödyksi, kun ensi kuussa on taas uudet hevoset odottamassa vuoroaan.

Viretalla on erittäin hyvät edellytykset saavuttaa ensimmäinen palkinto. Vaikka se ei saisi esimerkiksi suvustaan täysiä pisteitä, on sillä peräti kuusi Cup-sijoitusta, joista saa mukavasti lisäpisteitä. Jälkeläisnäytöt ovat kunnossa Vanellan ja Ruufuksen ansiosta. Rakenne tammalla on vähintäänkin hyvä, mutta pisteiden suhteen en osaa heittää arviota. Nyt vain tyydyn pitämään peukut pystyssä ja toivomaan parasta.

20.07.2015 - Päiväkirjamerkintä

Kun Viretta nappasi huhtikuussa heti ensimmäisestä näyttelystään irtoSERTin, tuli siitä kantakirjauskelpoinen. Vasta tänään kuitenkin koitti se päivä, kun tamma kantakirjattiin. Sen vanhemmat ovat kumpikin kantakirjattu ykköspalkinnolla, joten odotukset olivat korkealla. Viretan emän jälkeläisistä kaikki ovat olleet vähintään kakkosen hevosia, oli isäori ollut millainen tahansa.

Paikalle oli kokoontunut 37 erilaista tammaa ja Viretan vuoro oli kuudentenatoista. Tuomareina toimineet Peppi S., Vibaja, Tanja N. ja aksu olivat tänään tiukkoina, sillä ennen Virettaa vain kolme tammaa oli saanut II-palkinnon, loput palkittiin kolmosella ja yksi hylättiin. Lopulta Viretan vuoro koitti ja perusteellisen arvioinnin jälkeen julisteettiin: tamma hyväksytään kantakirjaan pienhevossuunnalle II-palkinnolla! Käyntiä ja ravia esittäessa tamma oli hieman laiska, mutta muuten olen tyytyväinen tämän päivän suoritukseen ja tietysti siihen, että saimme sen kantakirjaan.

28.03.2015 - Päiväkirjamerkintä

Jos Viretan edellinen varsominen oli nopea, eilinen oli jopa vaarallisen hidas. Oli hyvin pienestä kiinni, että olisimme menettäneet sekä tamman, että varsan. Mutta onneksi kaikki kääntyi lopulta parhain päin ja saimme varsan elävänä maailmaan. Molemmat ovat kuitenkin nyt todella heikossa kunnossa ja tarkkailun alaisena. Näin päivää myöhemmin tilanne on silti huomattavasti parempi kuin eilen ja muutenkin ennusteet tulevasta näyttävät valoisilta.

Eilen keskittyminen oli niin täysin hyvinvoinnin puolella, että en ehtinyt edes ajatella minkälainen varsa sieltä nyt tulikaan. Tällä kertaa Viretta varsoi meille mustan orivarsan, jolla on pieni sydämenmuotoinen tähti otsassaan. Oikein hurmaava ilmestys. Nimeksi sille valitsin lyhyen pohdinnan päätteeksi Fiktion Ruufuksen.

09.02.2015 - Päiväkirjamerkintä

Tässä on jo joku tovi odoteltu Viretan varsomista, mutta tamma on pitänyt meitä tiukasti jännityksessä. Laskettu aika tuli ja meni jo muutama päivä sitten, eikä varsaa vain ole näkynyt. Tamman ollessa ensikertalainen olen tietysti höösännyt sen ympärillä, mutta Viretta ei ole ollut siitä onneksi moksiskaan. Se rakastaa huomiota, joten tamman päässä se on varmasti mennyt vain normaalien huomionosoitusten piikkiin.

Mutta tänään alkoi vihdoin tapahtua. Olin juuri laittamassa tallia kiinni, kun Viretan suunnalta kuului normaalista poikkeavia ääniä. Ajattelin tietysti, että jes, nyt se alkaa. Mutta päästessäni karsinan luo siellä olikin jo pieni raudikko läsipäinen varsa! Varsominen olikin alkanut sillä välin, kun olin ollut siistimässä pihapiiriä ja ilmeisesti varsa oli tullut maailmaan juuri kun menin takaisin talliin. Lähempi tarkastelu osoitti varsan tammaksi. Juuri sitä olin toivonutkin. Päivystävä eläinlääkäri kävi vielä tarkistamassa molemmat ja kumpikin olivat täysin kunnossa, aivan kuten olin itse jo alustavasti päältäpäin arvioinut.

Vielä ihastelemasta päästyänikin katselin uutta varsaa ja tuoretta emää. Ne näyttivät niin suloisilta yhdessä. Lopulta alkoi kuitenkin olla niin myöhä, että oli pakko lähteä nukkumaan, jotta jaksaisi taas herätä seuraavaan päivään. Sänkyyn päästessänikin hevoset olivat mielessäni ja pohdiskelin varsalle sopivaa nimeä. Jokin kaunis sen pitäisi olla ja V-kirjaimella alkava emän mukaan tietenkin. Lopulta nimeksi valikoitui Fiktion Vanella. Tarkoitus on, että tämä varsa jäisi jatkamaan Fiktiossa emänsä kavionjälkiä valjakkohevosena, sekä tietenkin myöhemmin siitostammana.

10.08.2013 - Päiväkirjamerkintä

Viretan varsinainen kisaura alkaa olla nyt pulkassa. Takana on 43 sijoitusta, joista kaksi noviisista luokasta, 29 vaativasta ja loput 12 vaikeasta. Tästä eteenpäin meidät tapaa kisojen merkeissä vain Cupeissa. Jossain vaiheessa on tarkoitus teettää varsoja, jotta pääsemme aikanaan osallistumaan laatuarvosteluihin, sillä useimmissa vaaditaan kilpailunäyttöä myös jälkeläisiltä. Tavoitteenamme on osallistua ainakin Valjakkoajojaoksen laatuarvosteluun. Mutta tietenkään varsoja ei teetetä vain ja ainoastaan laatuarvostelujen takia, vaan pitäähän tämän lahjakkaan tamman taidot yrittää siirtää myös seuraavalle sukupolvelle. Hartain toiveeni on saada Viretasta itselleni tammavarsa, joka voisi sitten jatkaa aikanaan itsekin tammavarsalla emälinjaa ja niin edelleen. Ensimmäisen varsan isäkin on jo valittu, vielä pitäisi vain miettiä sopiva astutusajankohta.