rotu, sukupuoli | suomenhevonen, tamma |
---|---|
v�ri, s�k�korkeus | musta, 144 cm |
syntynyt | 17.05.2012, 26-vuotias (4v. 15.09.2012) |
osaaminen | Vaikea yhdistetty |
rekisterinumero | VH15-018-1273 |
kasvattaja | Teuvo Saaristo |
omistaja | Milja, Fiktio (VRL-00692) |
saavutukset | KTK-II, VVJ-I, Champion, SLA-I, j�lkel�isluokka C |
T�m� on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eiv�t liity mitenk��n kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © ei halua nime��n mainittavan
Viretta on iloinen tamma, joka viihtyy huomion keskipisteen�. Voimaa siin� on kuin pieness� kyl�ss�, joten kun tamma pist�� jyr�vaihteen p��lle, sit� ei pienikokoisuudestaan huolimatta hevill� pys�ytet�. Toinen ��rip�� taas on totaalinen laiskuus, jolloin Virettaa saa l�hes raahata per�ss��n. N�m� piirteet ulottuvat kuitenkin vain normaaliin talutustilanteeseen esimerkiksi tarhasta talliin tai toisinp�in. Kun Viretan kanssa ryhtyy hommiin, on taas aivan eri ��ni kellossa. Sill� on erinomainen ty�moraali ja taito sek� kuunnella ohjastajaa, ett� toimia my�s j�rkev�ll� tavalla oma-aloitteisesti. T�m� tarkoittaa sit�, ettei kaikkien apujen tarvitse olla aivan millintarkasti tehtyj�, jotta tamma ymm�rt�isi mit� silt� pyydet��n. Viretalla ei olla vuosiin ratsastettu kunnolla, vaan kaikki treenaus esimerkiksi kisoihin on tehty maasta k�sin joko ohjasajaen tai k�rryjen kanssa. Maastossa on kyll� k�yty ratsainkin k�p�ttelem�ss�.
Ajaessa Viretan liikkeet tulevat huomattavasti paremmin esille. Voisi oikeastaan sanoa, ett� valjakkoajon koulukoe, jossa arvioidaan mm. liikkeiden suorittamista, hevosen kuuliaisuutta, rentoutta, askellajien lennokkuutta, on tamman bravuuri. Kest�vyyskokeessa eduksi ovat tietysti tamman kest�vyys ja rohkeus. Tarkkuusajo taas, no, eip� senk��n suhteen juuri valittamista ole. Viretta on kuin luotu valjakkohevoseksi.
Kilpailut ja niiss� k�yminen eiv�t ole ongelmaksi Viretan rennon asenteen ansiosta. Se ei stressaa matkustamisesta eik� uusista paikoista. Eik� varsinkaan h�lin�st�. Voit olla varma, ett� jos outona ihmisen� tulet v�h�nkin l�helle Virettaa, tamma ei ep�r�i kerj�t� rapsutuksia tai herkkuja. N�yttelyiss� k�ynnin tai ravin esitt�minen on yleens� ongelmallisin osuus, mik� johtuu aiemmin mainitusta talutusk�ytt�ytymisest�. Rakenteen arvioinnin ajan se yleens� jaksaa olla aloillaan, vaikka olisikin jyr�vaihde p��ll�.
Oli mik� tahansa hoitotoimenpide kyseess�, ne ovat yleens� sujuneet Viretan kanssa ongelmitta. Er��n tuuraavan el�inl��k�rin kanssa tammalla ei kuitenkaan kemiat jostain syyst� kohdanneet, joten joskus on totaalista vikurointiakin n�hty. Muuten se kyll� pysyy aina n�tisti paikoillaan ja k�ytt�ytyy hyvin. Vaikka Viretta on jo muutenkin todella iloinen, valjastaessa se ilontunne ja innokkuus tuntuu viel� kasvavan entisest��n, kun tamma tiet�� p��sev�ns� t�ihin.
Eritt�in hyv�t tyypit ja leimat, lyhyenpuoleinen kaula, piirteet�n s�k�. Hyv� py�re� runko, py�re� lautanen. Sirohkot etus��ret, muuten hyv�t jalat.
i. Virratta m, 147 cm | ii. Pihlamaan Savu trn, 146 cm | iii. Ilma-Lento rn, 151 cm |
iie. Pihlamaan Taika trt, 143 cm | ||
ie. Talventaikoja m, 152 cm | iei. T. Aikuri prn, 155 cm | |
iee. Syystuulia prt, 152 cm | ||
e. Ahokallion Viivi rt, 145 cm | ei. Kivirikko prt, 156 cm | eii. Karikko rt, 152 cm |
eie. Akseliina tprt, 155 cm | ||
ee. Virkkunen rn, 146 cm | eei. Puhuri prt, 148 cm | |
eee. Vilija rn, 149 cm |
i. Virratta oli musta juuri ja juuri pienhevoseksi j��nyt (147 cm) ori, joka n�ytti olevan l�hes t�ydellinen kopio is�st��n. Pienhevosleima oli tyydytt�v�, orileima oli parantunut paljon, runko syv� ja py�re�, kaula leve� ja hieman alas liittynyt, piirteet�n s�k�, etujalat olivat suorat ja takaset vain liev�ss� pihdiss�. Liikkeiden s��nn�llisyys, suoruus ja tahti olivat s�ilyneet, kuten my�s takaosan ty�nt�. Virratta oli luonteeltaan hieman typer�mpi, mutta yht� iloinen ja seurallinen kuin edellinen polvi, huomionkipe� jopa siihen pisteeseen, ett� se tahtoi kiivet� syliin. Virratta myytiin nelivuotiaana, valmiiksi ratsukoulutettuna, mutta omistajaa ei juuri kiinnostanut ratsastaa sit� vaan se toimi l�hinn� perheen lasten talutteluratsuna. Valjakkopuolella omistajalla oli kuitenkin tavoitteita vaikka muille jakaa ja Virratta kilpailikin valjakossa luokkia koko ik�ns�, sill� sen luonne ei kest�nyt el�kett�. Vaikeita luokkia kisannut ori kisasi vanhoilla p�ivill��nkin noviisia ja kirjattiin ykk�sell� pienhevossuunnalle. Virratta periytti voimallisesti luonnettaan, mutta my�s liikkeit��n, rakenne j�i onneksi l�hes aina tamman alle. Kahdeksastatoista varsasta kymmenen j�i pienhevoskokoisiksi ja moni niist� on menestynyt erinomaisesti valjakkoajon parissa.
ii. Pihlamaan Savu, tummanruunikko pienhevosori (146 cm) ei ollut rakenteeltaan se kummoisin, tyypit olivat tyydytt�v�t – ratsumainen, ruunamainen olemus – runko oli syv� ja py�re�, kaula oli leve� ja helposti alakaulainen, s�k� piirteet�n, etujalat vasikkapolviset ja takaset pihdiss�. Liikkeet olivat kuitenkin erinomaiset, suorat, s��nn�lliset, tahdikkaat ja ori ty�nsi luonnostaan takaa voimakkaasti. Luonteeltaan ori oli iloinen, seurallinen ja huomionkipe�, �lyk�s ja puuhakas hevonen, joka kaipasi paljon tekemist� jotta ei olisi tylsistynyt. Pihlamaan Savulle opetettiinkin sirkustemppuja ja sit� ajettiin sek� ratsastettiin. Ori kilpaili p��asiassa valjakkoajossa vaikeita luokkia, sill� sopivankokoinen ratsastaja oli vaikea l�yt�� – Pihlamaan Savu asui Rovaniemen suunnalla ja omistaja oli itse liian iso treenaamaan s��nn�llisesti hevosensa kanssa. Helppo A ja 90cm sujuivat kuitenkin hyvin ratsastajan l�ytyess�. Ajettavuudella pienhevossuunnalle kirjattu ori sai ykk�sen. Pihlamaan Savu kuoli suolikierteeseen ensimm�isen jalostuskautensa alkupuolella, luomuna astuneesta orista ei j��nyt edes pakasteita. Pihlamaan Savu ehti j�tt�� vain nelj� orivarsaa, jotka kaikki olivat kuitenkin melkein ilmettyj� kopioita is�st��n, niin vikoineen kuin hyvine puolineen.
ie. Talventaikoja oli musta, piirtop�inen ja sukkajalkainen 152 cm korkea ratsutamma, joka oli erityisen lahjakas estepuolella. Varsan�yttelyiss� se sai kehuja rakenteestaan, se oli hyv�ntyyppinen, kevytrunkoinen ja hyv�jalkainen tamma. Pitk�t kintut sill� oli ja laskeva lautanen, kaula oli my�s turhan kevyt, mutta muutoin Talventaikoja oli oikein korrekti. Sen liike oli vaatimatonta ja matalaa, erityisesti k�ynti oli vain kutosen arvoinen, eik� se siit� juuri kostunut, mutta hyppytekniikka takasi 3- ja 4-vuotiaana laatuarvostelun lupaavimman estehevosen tittelin. Talventaikoja oli luonteeltaan valitettavan tammamainen ja tuulella k�yv�, pitk�lti yhden ihmisen hevonen. Se kilpaili pari luokkaa helppoa B:t� kelvollisin tuloksin, mutta esteill� eteni per�ti 120cm avoimiin luokkiin joista se toi ruusukkeita tasaiseen tahtiin. Nelj� suomenhevosten estemestaruutta voittanut Talventaikoja kantakirjattiin ensimm�iselle palkinnolle erinomaisin k�ytt�pistein. Talventaikojalle valittiin orit ensisijaisesti luonteen perusteella tasoittamaan sen tammamaisuutta. Se periytti p��asiassa hyppykapasiteettiaan, liike tuli is�lt� jos is� vain oli hyv�liikkeinen periytt�j�ori. Luonteeltaan orivarsat tulivat enemm�n isiins�, tammavarsoille j�i jonkin verran mielialamuutoksia ja kiimaoireita, mutta tasaisempia ne olivat kuin Talventaikoja.
e. Ahokallion Viivi, rautias 145 cm, pienhevostamma peri rakenteensa onneksi em�lt��n. Se oli hyv�ntyyppinen ja py�re�runkoinen, pitk� niska ja hyv�t jalka-asennot. P��n ja kaulan liittym� olisi saanut olla hieman avarampi ja lautanen oli aavistuksen luisu, mutta ne olivatkin oikeastaan ainoat Ahokallion Viivin suoranaiset rakennevirheet – toki se my�s lihoi helposti, mutta se pysyi kurissa tarkalla ruokavaliolla. Tamman omistajaa eiv�t ratsastustouhut paljoa kiinnostaneet, joten se l�hinn� peruskoulutettiin ja satula sel�ss��n se liikkui eteen, k��ntyi ja pys�htyi pyyt�ess�. Hyv�liikkeinen (erityisesti hyv�ravinen) Ahokallion Viivi kuitenkin opetettiin huolella valjakkoajoon ja siin� se kilpailikin vaikeita luokkia ulkomailla asti. Ruusukkeita tuli, ei toki aina, mutta kaksi kultaa pienhevosten valjakkomestaruudesta kertoivat tamman potentiaalista. Innokas pikku tamma oli omistajansa silm�ter� ja pienhevossuunnan ensimm�inen palkinto t�ysill� ajettavuuspisteill� ei ollut yll�tys kenellek��n, joka oli seurannut Ahokallion Viivin kilpauraa. Ahokallion Viivi oli periytt�j�tamma. Mik� tahansa ori sille valittiin, saattoi olla varma, ett� v�hint��nkin j�lkel�isill� oli kakkosen rakenne ja paljon kapasiteettia koulupuolelle tai valjakkoajoon. Tamman kuudesta j�lkel�isest� nelj� kilpaileekin aktiivisesti, kaksi on valitettavasti p��tynyt pihan peri� koristamaan.
ei. Kivirikko oli punarautias 156 cm korkea ori, rakenteeltaan eritt�in kelvollinen, mutta ei sit� k�rkikastia: lyhyt ja paksu kaula, etupainoinen runko, huipukas lautanen. Kivirikon jalat olivat kuitenkin hyv�asentoiset, suorat ja korrektit, joskin vuohiset olivat vennohkot. Ori oli kuitenkin hyv�liikkeinen, hieman matala-askelinen, mutta liike vei hyvin eteen ja oli helppoa ratsastaa. Luonteeltaan Kivirikko oli niin ik��n asiallinen ja helppo k�sitell�, olihan se jonkin verran tammojen per��n ja vahti omiaan, mutta ei kaivannut vuosikymmenten hevoskokemusta pysy�kseen lapasessa. Kivirikko kilpaili p��asiassa kouluratsastuksessa (helppo A) ja valjakkoajossa (vaativa), mutta sill� hyp�ttiin erityisesti kotona paljon. Metri ei ollut mik��n ongelma, ja ne muutamat estekisat joissa ori k�vi se osallistui 80cm luokkiin, toipa se muutaman ruusukkeenkin kotiin. Kivirikko oli hyv�, mutta ei koskaan erinomainen yleishevonen ja kirjattiin ratsusuunnalle toisella palkinnolla. Kivirikon jalostusura oli samantapainen kuin ori muutenkin: hyv� kyll�, mutta ei sit� kirkkainta k�rke�. Kivirikon parikymment� j�lkel�ist� periv�t is�lt��n helpon k�sitelt�vyyden ja monipuolisuuden, mutta se oli ori, joka p��sti em�n ominaisuudet paremmin l�pi.
ee. Virkkunen oli kaunis ruunikko pienhevostamma (146 cm) ja viel�p� eritt�in hyv�rakenteinen sellainen. Sill� oli eritt�in hyv�t tyypit, py�re� runko, hyv�, pitk� niska ja avarat p��n liittym�t, hyv� lanne ja hyv�t jalka-asennot. Lihask�yhyys ja hyv� keskivartalon py�reys olivat sen heikkoja kohtia kuten my�s luisu lautanen ja selk�, joka notkahti melko voimakkaasti i�n my�t�. Virkkunen k�vi yksi- ja kaksivuotiaana varsan�yttelyiss�, mutta muutoin se toimi vain tuntiratsun virassa. Valitettavasti t�m� koulupuolella melko lahjakas tamma (helppo A olisi ollut t�ydellisen realistinen odotus) toimi kiltin, n�yr�n luonteensa vuoksi l�hinn� alkeistuntien varmana kuljettimena, eik� Virkkusta koskaan oikein edes l�hdetty ty�st�m��n sen pidemm�lle. Monipuolinen tamma se kuitenkin oli, veti k�rryj�, reke�, lanaa ja hypp�si mit� tahansa kenen tahansa kanssa. Ratsastuskoulu oli kiinnostunut my�s varsojen teosta ja Virkkunen varsoikin kolme kertaa eri oreista. Se tekikin varsin kelpo j�lke�, j�lkel�iset periv�t silt� hyv�n rakenteen, joskaan eiv�t yht� erinomaista kuin em�ll��n. Kapasiteetti peilasi usein is��, liikkeet tulivat em�lt�, samoin pitk�lti luonne. © Susiraja
⟩ 2 kpl: 1 ori, 1 tamma
tamma | Fiktion Vanella | s. 08.02.2015 | KTK-II, sijoituksia kilpailuista | is� Iitan Askur |
---|---|---|---|---|
ori | Fiktion Ruufus | s. 27.03.2015 | sijoituksia kilpailuista | is� Ruokon Ruuti |
T�m� on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eiv�t liity mitenk��n kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © ei halua nime��n mainittavan
⟩ 43 VVJ-sijoitusta, 13 Cup-sijoitusta
30.03.2016 Rosenhof, irtoSERT, p��tuom. Kati
17.01.2016 Huvitutti, irtoSERT, p��tuom. Jannica
07.04.2015 Rohkelikko, irtoSERT, p��tuom. Kerppa
Viikon p��st� lauantaina j�rjestet��n Valjakkoajojaoksen laatuarvostelun lokakuun varsinainen arvostelutilaisuus. Viidestoista p�iv� j�rjestetyss� ylim��r�isess� tilaisuudessa meilt� oli palkintoaan uusimassa Peppi ja ensikertalaisena welsh cob Enna. Tulevaan koitokseen olen ilmoittanut jo Lintan (uusinta) sek� Popliinin ja viimeiset p�iv�t olen k�ytt�nyt Viretan valmistelemiseen. Tarkoitus on t�n��n ilmoittaa sekin mukaan, sill� yksi omistaja saa osallistua kolmella hevosella. T�ytyyh�n kaikki paikat k�ytt�� hy�dyksi, kun ensi kuussa on taas uudet hevoset odottamassa vuoroaan.
Viretalla on eritt�in hyv�t edellytykset saavuttaa ensimm�inen palkinto. Vaikka se ei saisi esimerkiksi suvustaan t�ysi� pisteit�, on sill� per�ti kuusi Cup-sijoitusta, joista saa mukavasti lis�pisteit�. J�lkel�isn�yt�t ovat kunnossa Vanellan ja Ruufuksen ansiosta. Rakenne tammalla on v�hint��nkin hyv�, mutta pisteiden suhteen en osaa heitt�� arviota. Nyt vain tyydyn pit�m��n peukut pystyss� ja toivomaan parasta.
Kun Viretta nappasi huhtikuussa heti ensimm�isest� n�yttelyst��n irtoSERTin, tuli siit� kantakirjauskelpoinen. Vasta t�n��n kuitenkin koitti se p�iv�, kun tamma kantakirjattiin. Sen vanhemmat ovat kumpikin kantakirjattu ykk�spalkinnolla, joten odotukset olivat korkealla. Viretan em�n j�lkel�isist� kaikki ovat olleet v�hint��n kakkosen hevosia, oli is�ori ollut millainen tahansa.
Paikalle oli kokoontunut 37 erilaista tammaa ja Viretan vuoro oli kuudentenatoista. Tuomareina toimineet Peppi S., Vibaja, Tanja N. ja aksu olivat t�n��n tiukkoina, sill� ennen Virettaa vain kolme tammaa oli saanut II-palkinnon, loput palkittiin kolmosella ja yksi hyl�ttiin. Lopulta Viretan vuoro koitti ja perusteellisen arvioinnin j�lkeen julisteettiin: tamma hyv�ksyt��n kantakirjaan pienhevossuunnalle II-palkinnolla! K�ynti� ja ravia esitt�essa tamma oli hieman laiska, mutta muuten olen tyytyv�inen t�m�n p�iv�n suoritukseen ja tietysti siihen, ett� saimme sen kantakirjaan.
Jos Viretan edellinen varsominen oli nopea, eilinen oli jopa vaarallisen hidas. Oli hyvin pienest� kiinni, ett� olisimme menett�neet sek� tamman, ett� varsan. Mutta onneksi kaikki k��ntyi lopulta parhain p�in ja saimme varsan el�v�n� maailmaan. Molemmat ovat kuitenkin nyt todella heikossa kunnossa ja tarkkailun alaisena. N�in p�iv�� my�hemmin tilanne on silti huomattavasti parempi kuin eilen ja muutenkin ennusteet tulevasta n�ytt�v�t valoisilta.
Eilen keskittyminen oli niin t�ysin hyvinvoinnin puolella, ett� en ehtinyt edes ajatella mink�lainen varsa sielt� nyt tulikaan. T�ll� kertaa Viretta varsoi meille mustan orivarsan, jolla on pieni syd�menmuotoinen t�hti otsassaan. Oikein hurmaava ilmestys. Nimeksi sille valitsin lyhyen pohdinnan p��tteeksi Fiktion Ruufuksen.
T�ss� on jo joku tovi odoteltu Viretan varsomista, mutta tamma on pit�nyt meit� tiukasti j�nnityksess�. Laskettu aika tuli ja meni jo muutama p�iv� sitten, eik� varsaa vain ole n�kynyt. Tamman ollessa ensikertalainen olen tietysti h��s�nnyt sen ymp�rill�, mutta Viretta ei ole ollut siit� onneksi moksiskaan. Se rakastaa huomiota, joten tamman p��ss� se on varmasti mennyt vain normaalien huomionosoitusten piikkiin.
Mutta t�n��n alkoi vihdoin tapahtua. Olin juuri laittamassa tallia kiinni, kun Viretan suunnalta kuului normaalista poikkeavia ��ni�. Ajattelin tietysti, ett� jes, nyt se alkaa. Mutta p��stess�ni karsinan luo siell� olikin jo pieni raudikko l�sip�inen varsa! Varsominen olikin alkanut sill� v�lin, kun olin ollut siistim�ss� pihapiiri� ja ilmeisesti varsa oli tullut maailmaan juuri kun menin takaisin talliin. L�hempi tarkastelu osoitti varsan tammaksi. Juuri sit� olin toivonutkin. P�ivyst�v� el�inl��k�ri k�vi viel� tarkistamassa molemmat ja kumpikin olivat t�ysin kunnossa, aivan kuten olin itse jo alustavasti p��lt�p�in arvioinut.
Viel� ihastelemasta p��sty�nikin katselin uutta varsaa ja tuoretta em��. Ne n�yttiv�t niin suloisilta yhdess�. Lopulta alkoi kuitenkin olla niin my�h�, ett� oli pakko l�hte� nukkumaan, jotta jaksaisi taas her�t� seuraavaan p�iv��n. S�nkyyn p��stess�nikin hevoset olivat mieless�ni ja pohdiskelin varsalle sopivaa nime�. Jokin kaunis sen pit�isi olla ja V-kirjaimella alkava em�n mukaan tietenkin. Lopulta nimeksi valikoitui Fiktion Vanella. Tarkoitus on, ett� t�m� varsa j�isi jatkamaan Fiktiossa em�ns� kavionj�lki� valjakkohevosena, sek� tietenkin my�hemmin siitostammana.
Viretan varsinainen kisaura alkaa olla nyt pulkassa. Takana on 43 sijoitusta, joista kaksi noviisista luokasta, 29 vaativasta ja loput 12 vaikeasta. T�st� eteenp�in meid�t tapaa kisojen merkeiss� vain Cupeissa. Jossain vaiheessa on tarkoitus teett�� varsoja, jotta p��semme aikanaan osallistumaan laatuarvosteluihin, sill� useimmissa vaaditaan kilpailun�ytt�� my�s j�lkel�isilt�. Tavoitteenamme on osallistua ainakin Valjakkoajojaoksen laatuarvosteluun. Mutta tietenk��n varsoja ei teetet� vain ja ainoastaan laatuarvostelujen takia, vaan pit��h�n t�m�n lahjakkaan tamman taidot yritt�� siirt�� my�s seuraavalle sukupolvelle. Hartain toiveeni on saada Viretasta itselleni tammavarsa, joka voisi sitten jatkaa aikanaan itsekin tammavarsalla em�linjaa ja niin edelleen. Ensimm�isen varsan is�kin on jo valittu, viel� pit�isi vain mietti� sopiva astutusajankohta.