Iitan Askur

† 9. toukokuuta 2016

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	vaaleanpunarautias, 143 cm
syntynyt	20.05.2012, 23-vuotias (3v. 19.08.2012)
osaaminen	Vaikea yhdistetty
rekisterinumero	VH15-018-1275
kasvattaja	Tähtisaran tila
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
saavutukset	VVJ-I

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Jenni L.

Askur on katala ori, joka keksii jotain pääsi menoksi silloin kun sitä vähiten odotat. Yhdessä hetkessä se on niin kilttiä poikaa ja toisessa puree kuolaimeen painellen menemään minkä jaloistaan pääsee. Näin yhtenä esimerkkinä. Joskus sitä saa miettiä mitä ihmettä orin päässä oikein liikkuu, kun seuraa sen touhuja. Askurin kanssa onkin jouduttu mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin. Tähän ailahtelevaisuuteen kun lisätään rohkeus, joskus jopa uhkarohkeus, se ei ole aina paras mahdollinen yhdistelmä. Toki rohkeudella on myös hyvät puolensa silloin kun ori on muuten hyvällä päällä. Sen kanssa on mukava tehdä haastavampia ja erikoisempia juttuja, sillä se lähtee mukaan niin ihanan ennakkoluulottomasti. Sanoisinkin, että kestävyyskoe ja erityisesti sen esteosuus on Askurin bravuuri valjakkoajossa. Koulu- ja tarkkuuskokeetkin sujuu, jos on hyvä päivä, mutta huonoina päivinä niissä on suurempi riski sattua jotain sellaista, mitä ei pitäisi.

Kun Askuria hoitaa, se täytyy aina laittaa kiinni, jotta välttyy ikäviltä yllätyksiltä. Se on yleensä hankalampi hoitaa karsinassa, joten suosittelen käytävää, mahdollisimman rauhallista sellaista. Silloin se voi olla jopa koko hoitohetken ajan ihana kuin mikä. Mutta sitten kun siirrytään valjastamiseen, paras paikka onkin tässä tapauksessa karsina. Eli vähän joutuu venkslaamaan, jos haluaa päästä "helpommalla". Mitään loimia Askurille ei kannata ikinä laittaa, sillä ori on hetkessä saanut itsensä solmuun sen kanssa tai sitten se on onnistunut hajottamaan koko loimen.

Myös lastaukseen kuuluu hyvät ja huonot päivät. Toisinaan se menee kyytiin heittämällä, toisinaan taas ei. Matkustajana se kuitenkin on aina rauhallinen, kunhan edessä on tarpeeksi heinää. Kilpailupaikoilla Askur on erityisen kiinnostunut tammoista, tosin on se niiden perään kotonakin, mutta tuntemattomat kiehtovat sitä vieläkin enemmän. Etenkin isot puoliveritammat ovat sen mieleen. Joskus ne voivat kiinnostaa niinkin paljon, että suoritukseen keskittyminen herpaantuu.

• VVJ-I-palkittu 30. marraskuuta 2015: 7,5 p. + 40 p. + 19 p. + 20 p. + 15 p. + 6 p. = 107,5 p. Tilaisuuden parhaat pisteet

Sukuselvitys

i. Askeetti oli 144 cm korkea vaaleanpunarautias ori ja luonteeltaan todellinen kiusankappale. Askeetti oli aina napsimassa hoitajaansa takista tai heittämässä muutamaa pukkihyppyä vaunujen edessä kesken kisojen. Ori herätti koko tallin väessä suurta kunnioitusta, mutta ei juuri kerännyt itselleen ystäviä edes muiden hevosten keskuudesta. Askeetti suvaitsi lähelleen vain tietyt tammat sekä hoitajat, jotka eivät menettäneet hermojaan ensimmäisten kepposten jälkeen. Vaikka ori ei ollutkaan luonteeltaan timanttia, se taitoi silti vaativammatkin valjakkoajon kiemurat. Kilpailuissa satoi sijoituksia, mutta menestyksestään huolimatta ori jätti jälkeensä vain pari varsaa.

ii. Askar oli koulukenttien taituri ja todellinen herrasmies. Tämä pieni 145 cm korkea ori oli hoidettaessa kuin unelma, eikä se ollut ratsunakaan huonoimmasta päästä. Tallilla liikkui aikanaan huhu, että Askar olisi kantanut suussaan muutamaa kukkasta aina talliin asti, ilahduttaakseen hoitajiaan. Silloin kun ori ei ollut hurmaamassa tallin väkeä, se oli todennäköisesti kentällä suorittamassa vaativan B:n koukeroita. Ori keräsi useita mitaleja itselleen ja oli siksi suosittu jalostuksessa aina 2000-luvulle asti. Askar jätti jälkeensä yli kymmenen jälkeläistä, joista usealle periytti upean luonteensa.

ie. Hurmatar ei ollut tallin miellyttävin tamma, vaan sillä tuntui olevan aina paha päivä. Vaikka tällä pienellä neidolla löytyi säkäkorkeutta vain 141 cm, se ei antanut sen haitata tekemisiään. Hurmatar ei nimensä mukaan ollut kovinkaan hurmaava hoidettaessa ja se tuppasi luimistelemaan sekä väläyttelemään hampaitaan aina varusteiden laiton yhdessä. Monikaan hoitaja ei päässyt tämän neidon hampailta pakoon. Vaunujen edessä Hurmatar oli kuin eri hevonen. Se oli kuulias, eikä temppuillut mitään käskyjä vastaan. Tamma nettosi itselleen useat palkinnot vaikean valjakkoajon kilpailuista ja jätti jälkeensä kuusi jälkeläistä, joista kaikki olivat jostain syystä oreja.

e. Iita oli 143 cm korkea punarautias tamma, joka oli todellinen valjakkoajojen kestävyyskisojen kuningatar. Vaikka Iita olikin todella hentoinen pikku tamma, se yllätti lähes joka kestävyyskisassa tuomarit sekä kilpakumppanit suoriutuen tästä osiosta ennätysajassa. Tammalle satoi palkintoja sekä astutuspyyntöjä, mutta Tähtisaran tilan omistaja Elisa Saarinen ei kuitenkaan halunnut rasittaa tammaa liioilla varsomisilla. Elisa valikoi oriiden joukosta kolme yksilöä, jotka pääsivät astumaan Iitan. Tamma varsoi kolme upeaa varsaa – kaksi tamma ja yhden oriin. Varsoista kaksi myytiin muualle, mutta yksi tamma jätettiin omaan talliin varsan isän omistajan pyynnöstä.

ei. Lennartti tai kavereiden kesken Lennu oli upea vaaleanpunarautias 142 cm korkea ori. Se oli seisoessaan kuin veistos ja keräsikin näyttelykehistä useamman ruusukkeen sekä pokaaliin. Vaunujen edessä Lennu oli eteenpäinpyrkivä sekä hieman sählä. Ori voitti muutaman valjakkoajokilpailun, mutta ei juuri menestynyt näyttelykehien ulkopuolella. Luonteeltaan Lennu oli todella perus orimainen, eikä poikennut juuri valtavirrasta. Se rakasti laitumella oloa, tammoja sekä ruokailuja. Jälkeläisiä ori jätti jälkeensä viisi kappaletta, joista vain muutama on menestynyt kisakentillä.

ee. Loviisa oli koko tallin suosikki tamma, sillä se osasi vähän sitä sun tätä. Säkäkorkeutta tältä monitaitajalta löytyi 151 cm ja se oli siksi helppo ensiratsu monelle pienelle harrastajalle. Kisakentillä tammaa ei juuri nähty, sillä se vietti koko elämänsä tuntiratsuna. Loviisa oli luonteeltaan lempeä ja se ei menettänyt hermojaan kenenkään kanssa. Tätä hyvää luonnetta se periytti kahdelle tammavarsalle, joista toinen jäi Loviisan kotitallille jatkamaan sukuaan. © rebely

Jälkeläiset

⟩ 2 kpl: 1 ori, 1 tamma

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Jenni L.

Kilpailutulokset

⟩   43 VVJ-sijoitusta, 9 Cup-sijoitusta

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

31.08.2015 - Päiväkirjamerkintä

Saattaa olla että tämänpäiväinen voitto VVJ-Cupissa jää Askurin viimeiseksi. Mahdollisesti ilmoitan sen mukaan vielä loppuvuoden Cupeihin, mutta en ole vielä täysin varma. Tällä hetkellä orilla on kuitenkin viisi VVJ-Cup-sijoitusta neljänkymmenenkolmen tavallisen lisäksi. Menestystä on tullut myös VSR:n valjakko-cupeissa kolmen sijoituksen verran. Näyttää vahvasti siltä, että Askurilla on edessään laatuarvostelu vielä tämän vuoden puolella. Sitä päivää onkin odoteltu jo siitä lähtien kun orin meille ostin ja nyt ei enää kauaa malttaisi odottaa. Askurin toinen jälkeläinen Fiktion Aslan pääsee kilparadoille ensi kuussa, joten nyt riippuu pitkälti sen suorituksista kuinka pian Askur laatuarvosteluun pääsee. Koittaako sen hetki jo ensi kuussa, vaiko vasta joulukuussa?

09.02.2015 - Päiväkirjamerkintä

Tässä on jo joku tovi odoteltu Askurin ensimmäisen jälkeläisen syntymistä, mutta emänä toimiva Viretta on pitänyt meitä tiukasti jännityksessä. Laskettu aika tuli ja meni jo muutama päivä sitten, eikä varsaa vain ole näkynyt. Tamman ollessa ensikertalainen olen tietysti höösännyt sen ympärillä, mutta Viretta ei ole ollut siitä onneksi moksiskaan. Se rakastaa huomiota, joten tamman päässä se on varmasti mennyt vain normaalien huomionosoitusten piikkiin.

Mutta tänään Viretan karsinaan oli ilmestynyt pieni raudikko läsipäinen tammavarsa! Kaksikko näytti niin suloisilta yhdessä. Illalla pohdiskelin varsalle sopivaa nimeä. Jokin kaunis sen pitäisi olla ja V-kirjaimella alkava emän mukaan tietenkin. Lopulta nimeksi valikoitui Fiktion Vanella. Tarkoitus on, että tämä varsa jäisi jatkamaan Fiktiossa vanhempiensa kavionjälkiä valjakkohevosena, sekä tietenkin myöhemmin siitostammana.

24.12.2014 - Päiväkirjamerkintä

Viime joulusta viisastuneena en valinnut Askuria rekiretkelle, vaikka sen epäonnisen reissun jälkeen olimmekin käyneet myös ihan onnistuneesti ajelemassa. Mutta se keksi silti jotain pääni menoksi. Se oli nimittäin onnistunut pääsemään karsinastaan ja jotenkin myös ulos koko tallista. Ulkona se oli vielä avannut pihattohevosten tarhan portin, mutta onneksi ne eivät olleet lähteneet kalppimaan. Tallille saapuessani Askur seisoskeli keskellä pihaa kuin miettien seuraavaa askeltaan. Minä olin tietysti heti menossa ottamaan sitä kiinni, mutta oripa otti ja lähti karkuun. Siinä sitten hetken aikaa juoksin orin perässä, kunnes luovutin ja lähdin hakemaan tallista kauroja houkutukseksi. Ja sillä välin Askur asteli takaisin talliin ja omaan karsinaansa...

24.12.2013 - Päiväkirjamerkintä

Partakarvat jäässä Askur tuli minua vastaan tarhan portille. Se taisi olla halukas pääsemään sisälle. Mutta minulla oli muita suunnitelmia. Olihan jouluaattoaamupäivä ja perinteeksi muodostuneen rekiajelun aika. Tällä kertaa päätin valjastaa reen eteen siis Askurin. Olemme pari kertaa aiemminkin kokeilleet sitä orin perään ja silloin kaikki on sujunut mainiosti, joten ajattelin, että ehkä se tänäänkin onnistuisi. Voi kuinka väärässä olinkaan...

Alku vielä meni moitteettomasti, mutta sitten Askur sai aivan ihmeellisen tyhmäilykohtauksen. Seuraavassa hetkessä tajusin reen olevan kumollaan orien vilistäessä jo useita metrejä kauempana poikki menneet remmit lepattaen. Itse olin edelleen istuvassa asennossa kumollaan olevan reen kyydissä ja mietin miten näin pääsi käymään. Sitten mielessä välähti, että varmaan ori pitäisi saada kiinni. Mutta siinä vaiheessa kun sain pungerrettua itseni ylös, olikin Askur vierelläni aivan kuin se olisi seissyt siinä koko ajan.

Ensimmäisenä tarkistin, ettei orille ollut käynyt kuinkaan. Se oli elämänsä kunnossa. Ainoa kärsinyt osapuoli oli katkennet remmit. Riisuin orilta kaiken ylimääräisen ja lähdin taluttamaan sitä takaisin tallille ajatuksenani palata hakemaan loput kamppeet myöhemmin. Koko matkan se oli ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Vaikka tämä ei ollutkaan ihan perinteinen jouluaatto tallilla, sai Askur silti jouluherkkunsa muiden tapaan ja minäkin pääsin ajoissa viettämään mukavaa ja rauhallista iltaa, kun pari ihanaa talliapulaistani kävivät hakemassa reen ja muut sillä aikaa kun jaon hevosille ruokia.

01.03.2013 - Päiväkirjamerkintä

Fiktioon saapui vähän eri puolilta Suomea kuusi uutta valjakkohevosta. Tähtisaran tilalta tulivat pienhevosori Iitan Askur ja niin ikään pienikokoinen, muttei aivan pienhevosen mitoissa oleva Revontulia. Olin käynyt katsomassa kaksikkoa parikin kertaa ja vaikka en oikein alkuun lämmennyt Askurin luonteelle, päätin kuitenkin ostaa senkin pois, sillä liikkeet ja osaaminen puhuivat puolestaan. Uskonkin, että tästä orista tulee vielä aikanaan kelpo valjakkohevonen vaikeisiin luokkiin. Ja tuleva morsmaikkukin sille on jo valittu, nimittäin myöhemmin tänään saapuva Saariston Teuvon kasvatama musta pienhevostamma Viretta. Tulevaisuuden suunnitelmia on jo siis tehty. Lisäksi haaveena olisi päästä osallistumaan sen kanssa ainakin yhteen laatuarvosteluun, mielellään Valjakkoajojaoksen omaan. Siihen on kuitenkin vielä reilusti matkaa, nyt alkaa vasta kunnollinen tutustuminen toisiimme.