Sikurina

† 1. elokuuta 2016

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	tummanpunarautias, 163 cm
syntynyt	01.04.2012, 28-vuotias (4v. 31.07.2012)
osaaminen	Vaikea yhdistetty
rekisterinumero	VH15-018-1485
kasvattaja	Teuvo Saaristo
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
saavutukset	VVJ-I

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Pulmu N.

Varsana Kirppu oli hyvin hyvin pienikokoinen (mutta pippurinen) ja luultiin, että se jää jopa emäänsä pienemmäksi. Pienestä koosta sen lempinimikin juontuu. Mutta se vain jatkoikin kasvamistaan. Välillä jo pelättiin lopettaako se kasvamista ollenkaan. Lopulta siitä tuli lähes isänsä korkuinen, eikä suinkaan mikään hento keijukainen. Kirppu on iso tamma täynnä voimaa ja omaa tahtoa. Sen kanssa on sovittava pelisäännöt heti alkuunsa, jotta tamma ei pääse niskanpäälle missään vaiheessa. Kun yhteistyö pelaa, on käsissäsi mainio valjakkohevonen, joka toimii hyvin jopa pelkillä ääniavuilla. Jos taas Kirppu pääsee määräämään tahdin, on valitettavasti täysin mahdoton saada tammaa sinne minne itse haluaisi.

Jos keskitytään tamman hyviin puoliin, on se parhaimmillaan varma ja rohkea, sekä kohtuu hyvin omalla moottorilla toimiva. Se toimii myös yllättävän hyvin parivaljakossa, vaikka alkuun epäilimme, että se olisi ennemminkin yksilösuorittaja. Kirppu on siis yllättänyt meidät monessa suhteessa. Mitä taas huonoihin puoliin tulee, se ei ison kokonsa vuoksi ole mikään maailman ketterin, mutta eipä se ole menoa haitannut, kun on vauhtiin päästy. Ihan ensimmäisenä kilpavuotena se oli suorastaan kömpelö, mutta se katsottiin johtuneen siitä, ettei tamma ollut pysynyt kasvutahdissa mukana. Mutta pikkuhiljaa jalat alkoivat löytää oikeat paikkansa. Kolmesta valjakkoajon osa-alueesta vahvinta alaa Kirpulle on kestävyyskoe.

Lastaaminen on myös yksi kompastuskivistä Kirpun kanssa. Se on välillä melkoista tahtojen taistelua, eikä oikein mitkään houkuttimetkaan auta. Tamma astelee kyytiin sitten kun sitä itseään huvittaa. Onneksi se on sentään rauhallinen matkustaja. Ja onneksi se edes joskus menee kyytiin heti ensi yrittämällä.

Hoitotilanteiden sujuvuus riippuu aivan siitä mikä on arvojärjestys. Jos ihminen on johtaja, ei niin perusjuttujen, kuin esim. kengitykssn tai eläinlääkärin tarkastuksenkaan suhteen ole ongelmaa, mutta sitten olet kyllä pulassa, jos Kirppu on sitä mieltä, että tuolle en kyllä ole mieliksi.

• VVJ-I-palkittu 31. heinäkuuta 2016: 6 p. + 45 p. + 20 p. + 20 p. + 15 p. = 106 p.

Sukuselvitys

i. Sahramin Sisu oli raamikas tummanpunarautias tähtipää, joka keräsi jo varsanäyttelyissä vahvoja kakkospalkintoja ruusukekaappiinsa. 165cm korkea ori sai jo nuorena paljon kehuja komeasta ulkomuodostaan; sillä oli pitkä, kaareva kaula, loivat lavat, sopivan pituinen ja tiivis runko, ja jalka-asennotkin olivat yhdeksikön arvoiset. Ainoina, vaikkakin pieninä, miinuksina Sisun rakenteessa olivat jyrkkä lautanen, piirteetön säkä ja hieman ahdasasentoiset takajalat. Kolmevuotiaana joutuessaan myyntiin Sisu saikin pian melkoisen jonon ostajaehdokkaita, joista yhdelle se myytiikin tulevaisuuden kilpahevoseksi pääasiassa kouluratsastuksen pariin. Orin lennokkaat ja näyttävät liikkeet olivat omiaan valkoisten aitojen sisäpuolelle, eikä sen luonnekaan ollut lainkaan hassumpi - Sisu oli nöyrä, miellyttämisenhaluinen ja hyvin kiltti niinkin nuoreksi oriksi.
  Vuosien saatossa Sisu ylsikin helppo A -tasolle, jossa se pärjäsi melko tasaisella menestyksellä, useimmiten sijoittuen, mutta joskus myös voittaen. Orin ollessa 8-vuotias sen omistaja joutui kuitenkin onnettomuuteen, josta seurasi ratsastuksen estävä polvivamma. Tapaturmasta hieman parannuttuaan omistaja kuitenkin innostui valjakkoajosta, ja nakkasi Sisun ammattilaiselle opetettavaksi. Raudikko osoittautuikin mitä mainioimmaksi valjakkohevoseksi - se oli aivan yhtä herkkä ja yritteliäs ajaa kuin ratsastaakin, eikä sen upeista liikkeistä ollut tässäkään lajissa haittaa. Niimpä ori teki uuden aluevalloituksen kärryjen edessä vaikeissa valjakkoluokissa, ja joka myös innosti Sisun omistajan tarjoamaan upeaa hevostaan kantakirjattavaksi. Sisu kantakirjattiin ratsusuunnalle ammattiratsastajan avulla II-palkinnolle, josta ylpeänä orin omistaja päätti tarjota Sisua heti tammoille käytettäväksi. 19-vuotiaana, oltuaan kuusi vuotta rennommalla kisakäytöllä ja aktiivisella jalostuskäytöllä, Sisu sai pahan kaviokuumeen karattuaan ennenaikaisesti vihreälle. Ori jouduttiin myöhemmin lopettamaan, kun kaviokuume ei alkanut hellittämään. Sisulle ehti kertyä 32 jälkeläistä, joista monet ovat perineet isältään erinomaisen luonteen ja näyttävät liikkeet.

ii. Sisupussi oli kovan luokan (tarkalleen ottaen vaativan tason) valjakkohevonen, jonka meriittirivin suurimmat saavutukset olivat kaksinkertainen suomenhevosten valjakkomestaruus sekä kantakirjan ykköspalkinto. Erinomaiset laatu- ja rotutyypit omaava, pitkäjalkainen ja ryhdikäs ori oli harmittavan vähän tammanomistajien suosiossa, sillä 163cm korkealle tummanrautiaalle ei jäänyt kuin 13 jälkeläistä. Suurin syy tähän oli Sisupussin haastava luonne - se oli tulinen, kilpailuhenkinen ja kovaluontoinen ori, jolle ei kuka tahansa tavallinen tallaaja pärjännyt. Rakenteeltaan Sisupussi ei ollut lainkaan hassumpi - se oli varsin sporttimallinen suomenhevoseksi, ja kantakirjalausunnossa mainitaan muunmuassa hyvä, pitkä ja kaareva kaula, pitkät loivat lavat, tiivis runko, laskeva lautanen ja hyvät jalka-asennot. Sisupussin kilpaura päättyi orin ollessa 19-vuotias, kun sen jalat alkoivat oireilemaan turhan usein. Puolisen vuotta eläkkeellä oltuaan rautias päätettiin kuitenkin lopettaa, sillä yli kymmenen vuotta kilpailleen orin pää ei kestänyt oloneuvoksena oloa. Pari vuotta myöhemmin, kun Sisupussin ensimmäiset jälkeläiset alkoivat ilmestymään kilparadoille, huomattiin sen varsojen perineen isänsä hyvää rakennetta ja liikkeitä - mutta ei luonnetta. Orin kuoltua monia tammanomistajia jäi harmittamaan, kun eivät uskaltaneet antaa Sisupussille tilaisuutta, vaikkakin ihan ymmärrettävästä syystä.

ie. Sahramin Salma oli herttainen ja leppoisa tamma, joka eli koko 27-vuotisen elämänsä kasvattajansa omistuksessa. 155cm korkea punarautias läsipää ei ollut rakenteeltaan se kaunein kukkanen, vaan sillä oli lyhyt kaula, pystyhkö lapa, hyvä runko, jyrkkä ja huipukas lautanen ja jalka-asennoissakin sanomista; pystyt vuohiset, käyrähköt kintereet ja ahtaat liikkeet. Rakennevirheistään huolimatta Salma oli ilmeeltään ja olemukseltaan varsinainen sydäntensulattaja, joka myös pärjäsi valjakossa noviisi-luokissa ihan kiitettävästi. Ratsuna tamma ei ollut kovin osaava, eikä sillä sitä maastoilua kummempana harrastettukaan. Parin vuoden valjakkouraansa lukuunottamatta Salma toimi pitkälti siitostammana, ja se jättikin jälkeensä yhdeksän emänsä hyväluontoisuuden perinyttä varsaa. Juuri muuta Salman jälkeläiset eivät emältään perineetkään, joka oli oikeastaan kasvattajan onni. Viimeisen varsansa 22-vuotiaana saatuaan Salma jäi täyseläkkeelle, ja se saikin elää loppuun asti kasvattajansa hoivissa. Rautias tamma kuoli vanhuuteen rauhassa omassa karsinassaan.

e. Sokeriina on kovapäinen päällepäsmäri, joka vaatii jämäkkää ja oikeudenmukaista käsittelyä. 156cm korkea tamma käyttää joka tilaisuuden julkeasti hyväksi, jos sitä käsittelee yhtään arempi tai kokemattomampi henkilö. Ei-niin-mukavasta luonteestaan huolimatta Sokeriina on hyvä valjakkohevonen, kunhan sitä muistaa ajaa riittävän pehmeällä kädellä ja kehua riittävästi. Kehujen perässä Sokeriina nimittäin kiipeää vaikka puuhun, jos pyytää. Määrätietoisen ja pehmeäkätisen ohjastajan kanssa Sokeriina on mitä mainioin valjakkohevonen - se on herkkä, kuuliainen, ja melko yritteliäskin. Mitään se ei kuitenkaan anna ilmaiseksi, ja ilmoittaa kyllä, jos ohjastaja tekee liian kovan pidätteen tai muun virheen - joko pukittamalla tai pysähtymällä.
  Sokeriinan ura valjakkohevosena alkoi sen ollessa kahdeksanvuotias, ja päättyi tamman ollessa neljätoista. Ennen kisauraansa se varsoi kerran, ja uransa jälkeen se on varsonut kaksi kertaa. Kaikki kolme varsaa ovat tammoja, ja kaikki kolme ovat yhtä kovapäisiä kuin emänsä... Muut ominaisuudet ovatkin periytyneet pitkälti isäoreilta. Sokeriina on periyttänyt myös jonkin verran rakenteellisia ominaisuuksiaan, jotka eivät ole sieltä parhaimmasta päästä: tammalla on lyhyehkö kaula, kantava lanne, lyhyt ja jyrkkä lautanen, lyhyet vuohiset ja käyrät kintereet - ei siis kovin toivottuja ominaisuuksia periytettäväksi. Tätä nykyä 19-vuotias Sokeriina viettää harraste-eläkeläiselämää pienellä harrastetallilla.

ei. Sokerikorppu syntyi juoksijapainotteisista vanhemmista, ja siitä povattiin kelpoa ravuria. Toisin kuitenkin kävi, sillä erittäin laukkaherkkä ja hidas ori läpäisi koelähdönkin vasta kolmannella yrittämällä, jonka jälkeen sen kanssa luovuttiin ravitoiveista kokonaan. Sokerikorpun rakenne ei ollut hassumpi, vaikka toki juoksijatyyppinen olikin: pitkä kevyt runko, pitkä laskeva lautanen, pitkä loiva lapa, lyhyehkö, kevyt kaula, jalat kutakuinkin oikein päin, vaikka takajalat olivatkin hieman länkisääriset ja käyrähkökintereiset. 158cm tummanpunarautias laitettiin myyntiin 4-vuotiaana, ja ori muutti uuteen kotiin puoli vuotta myöhemmin. Sokerikorpun uusi omistaja nakkasi orin saman tien ratsukoulutettavaksi, ja kotiin palattuaan ratsutreenit jatkuivat. Muutaman vuoden kuluttua Sokerikorppu oli he B ja 80cm tasoinen harrastehevonen, joka ei kuitenkaan loistanut niin koulussa kuin esteilläkään. Sokerikorpun ollessa 10-vuotias sen omistaja päätti yrittää vielä tehdä oristaan valjakkohevosta, joka osoittautui ihan kelvolliseksi ideaksi. Ori ei ollut mikään liitokavio, eikä edes kovin hyvä ajaa, mutta se oli nöyrä ja yritteliäs, ja se riitti noviisi-luokissa pärjäämiseen. 13-vuotiaana Sokerikorppu joutui todelliseen koitokseen, kun sen omistaja päätti yrittää kantakirjata kiltin ja hyväluontoisen orinsa - raudikko palkittiinkin nippanappa kolmannella palkinnolla. Kantakirjauksen jälkeen Sokerikorppu oli tarjolla tammanomistajille muutamana vuonna, mutta vaatimattomuutensa takia se ei saanut tammaryntäystä, ja jälkeläisiä sille ehti syntyä kaiken kaikkiaan yhdeksän. Sokerikorppu osoittautui melko huonoksi jalostusoriksi, sillä sen toivottu hyvä ja nöyrä luonne ei periytynyt eteenpäin. Ainoastaan orilla tavattua hyvää laukkaa nähtiin myös jälkeläisillä, mutta juuri muuta Sokerikorppu ei periyttänytkään. Tummanpunarautias ori kuoli kotonaan 24-vuotiaana sydänkohtaukseen.

ee. Rikiina oli emälinjansa kautta periytyneen vahvatahtoisen ja kovan luonteen jatkaja. Melko ikävästä luonteestaan huolimatta kaunis ja hyvärakenteinen tamma oli menestynyt niin näyttelyiden kuin valjakkoajonkin saralla. 154cm raudikko kantakirjattiin II-palkinnolla, ja rakennearvostelussa mainittiin muun muassa lyhyehkö, mutta hyvin asettunut ja kaareva kaula, väljä pään ja kaulan liittymä, pitkä loiva lapa, pitkä, matala säkä, vahva selkä, tiivis runko, pitkä, pyörä lautanen, ja jalka-asennoista mainittiin takajalkojen hyväasentoisuus, eikä etusissakaan ollut sen kummempaa moitittavaa kuin lyhyehköt vuohiset. Rikiina oli ajettaessa ja ratsastaessa hieman hankalampi tapaus, se otti hyvin herkästi itseensä vähänkään liian ronskit avut, ja reagoi niihin joko hyppimällä pystyyn tai pukittelemalla, riippuen tuliko väärä merkki jalalla vai kädellä. Sopivan ratsastajan kanssa Rikiina oli kelvollinen kouluratsu, noin helppo B -tasoinen, ja valjakossa tamma kisasi sopivan pehmeäkätisen ja määrätietoisen ohjastajan kanssa vaikeissa luokissa. Rikiinan kanssa ei kuitenkaan muutamaa vuotta pidempää kilpauraa kehitelty, vaan tamma siirtyi siitoskäyttöön 9-vuotiaana. Sen jälkeen kaunis raudikko saikin viisi varsaa, jotka perivät vahvasti emänsä ei-niin-toivotun luonteen, eivätkä juurikaan paljon toivottua rakennetta, ikävä kyllä. 17-vuotiaana Rikiinan oli tarkoitus saada vielä kuudes varsa, mutta harmillisesti sekä tamma että varsa menehtyivät pieleen menneessä varsomisessa. © dookie

Jälkeläiset

⟩ 2 kpl: 1 ori, 1 tamma

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Pulmu N.

Kilpailutulokset

⟩   52 VVJ-sijoitusta, 11 Cup-sijoitusta
⟩   Kilpaillut nimellä Sikuriina

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

23.06.2016 - Päiväkirjamerkintä

Pari päivää sitten valitsin jo pari heinäkuun VVJ:n laatuarvosteluun menijää ja ajattelin, että jospa saisin niiden valitsemieni kahden shetlanninponitamman, Hanin ja Auroran, kaveriksi muutaman suokin. Ja nyt näyttäisi vahvasti siltä, että Retu, Kirppu ja Kerttu olisivat valmiit lähtemään mukaan. Jo olikin aika. Edellä mainittu kolmikko ja lisäksi Viretta, sekä jo edesmennyt Askur saapuivat Fiktioon suht samoihin aikoihin jo kauan kauan sitten, mutta ainoastaan kaksi jälkimmäistä ovat käyneet laatuarvostelussa. Ja nekin jo viime vuoden puolella. On siis vähintäänkin oikeutettua, että loput kolme pääsevät nyt vihdoin arvioituttamaan laatunsa. Melkein kaikki alkavat olla lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä, joten ei tässä välttämättä enää paljo yhteistä aikaa ole jäljellä. Tosin tähän asti nuo ovat olleet terveitä kuin pukit, mitä nyt Kertulla on ollut hieman ongelmia hampaidensa kanssa.

Vähintään II-palkintoja lähdemme näiden kolmen kanssa tavoittelemaan, vaikka hienoahan se olisi palata kotiin I-palkittujen hevosten kanssa. Kunhan nyt vain ensin pääsisimme paikan päälle, sillä aikaahan tässä on vielä reilun kuukauden verran. Niinpä ehdimme hyvin puunata hevoset edustuskuntoon ja tehdä kaiken, mikä tehtävissä on.

Kunhan laatis on ohi, täytyisi miettiä lapsien kohtaloa. Fiktiossa asuu tällä hetkellä siis Retun pojat Fiktion Repolainen (emä Kirppu) ja Fiktion Retu (emä Kerttu), joiden myyminen on ollut takaraivossa jo pitkään. Toisaalta haluaisin jättää toisen pojista kotiin, mutta kääntöpuolena on se, että meillä on jo tammat kummastakin emästä. Toinen vaihtoehto on astuttaa vielä joku tamma Retulla ja pitää se sitten omassa tallissa. Kolmas vaihtoehto on myydä Kertun tytär pois...

04.06.2015 - Päiväkirjamerkintä

Kun Kirpun kisaura oli takanapäin, oli aika teettää sille toinen varsa. Tällä kertaa ori, tai oikeastaan ruuna, löytyi Sointuvasta. Tämä komea liinakko nimeltään Vallaton Vilkkusilmä löytyi oikeastaan sattumalta ja koska valjakkohevosia ei löydy ihan joka nurkalta, oli tilaisuus tietenkin käytettävä hyväkseen, sillä ei pakasteitakaan ollut käytössä kuin kuusi kappaletta. Oli siis toimittava, että meille varmasti riittäisi ainakin yksi. Onneksi sopiva tammakin, eli Kirppu, löytyi helposti. Viime kerralla saimme odotella varsaa saapuvaksi vielä lasketun ajan jälkeenkin, mutta tällä kertaa Kirppu varsoi täsmälleen laskettuna päivänä. Tuloksena oli kaunis raudikko tammavarsa, joka nimettiin Sirkitaksi. Varsominen tapahtui yhtä sujuvasti kuin ensimmäiselläkin kerralla ja tällä kertaa myös jälkeiset irtosivat normaalissa ajassa.

29.03.2015 - Päiväkirjamerkintä

Iltatallin teko oli venähtänyt ja olin vielä tallissa melkein yömyöhään. Olin myös salaa toivonut, että Kirppu varsoisi, mutta varsaa ei vain kuulunut. Kuitenkin juuri kun olin tekemässä lähtöä kotiin, alkoi tamman karsinassa tapahtua. Itse varsominen sujui ensikertalaiselta hyvin, kun varsa viimein seuraavan vuorokauden puolella saapui maailmaan. Mutta jälkeiset aiheuttivat huolta, sillä ne eivät meinanneet aluksi irrota. Olin jo muutaman kerran kävelyttänyt Kirppua ja juuri kutsumassa eläinlääkäriä, mutta sitten ne onneksi irtosivat. Kutsuin joka tapauksessa eläinlääkärin paikalle, jotta hän voisi vielä tarkastaa sekä tamman, että varsan. Kummassakaan ei ollut mitään vikaa. Vasta oikeastaan eläinlääkärin lähdön jälkeen pystyin toden teolla ihastelemaan uutta tulokasta ja mietiskellä sen tulevaisuutta ja nimeä. Varsa oli punainen kuin kettu, joten pienen pohdiskelun jälkeen se sai nimekseen Repolainen.

15.02.2013 - Valjakkoajovalmennus, valmentajana Ireth

Kirppu ravasi aukealle pellolle hyvin reippaalla askeleella ja se näytti erittäin energiseltä, joten taisikin olla hyvä, että olin valinnut maratonosuuden treenaamisen tammalle. Olin suunnitellut, että suorittaisitte maratonosuuden aivan kuin kilpailuissa A- ja B-osineen. Selitin sinulle reitin, jonka pituus oli suunnilleen kahdeksan kilometriä ja kerroin myös ihanneajan. Ihannevauhti olisikin reipas ravi, mutta kaikki askellajit olivat vapaasti käytettävissänne, kunhan ihanneaika ei ylittyisi eikä alittuisi. Itse kuljin hieman perässänne mönkijällä, jotta pystyin seuraamaan menoanne.

Lähditte liikkeelle vauhdikkaalla ravilla, mutta hetken kuluttua hidastit tamman vauhtia, mikä olikin fiksua, sillä maasto muuttui hieman haastavammaksi ja upottavammaksi. Tästä selviyttänne edessä olikin kohtuullisen pitkä suora ihan tietä pitkin, joten saitte mennä varsin reipasta ravia eteenpäin. Olin kovin tyytyväinen, että tässäkään kuitenkaan päättänyt laukata, sillä ihanneaika oli varsin löyhä, eikä teille missään nimessa tullut kiire. Saavuitte T- eli siirtymäosuudelle noin minuutti ennen ihanneaikaa, joten kilpailuissa tästä tulisi virhepisteitä - kiinnitä siis vielä tarkemmin huomiota vauhtiinne. Muuten varsin mallikasta työskentelyä kummaltakin!

B-osuudelle oli suunnitellut vain kolme estettä, mutta sitä vastoin suoritusaika oli melko tiukka, saisitte varsin nopealla temmolla suorittaa esteet ja portit. Esteinä oli vesieste, kivimuuri ja jyrkkä mäki, eli varsin simppeleitä kuitenkin. Kirppu suoritti vesiesteen sun muut hyvin pelottomasti ja energisesti, A-osuus ei selvästi ollut väsyttänyt tammaa. Porttien suorittamisessa olisin kaivannut lisää tarkkuutta ja sinulta hieman ajatustyötä siihen, kumpaan suuntaan tamman kanssa on fiksuinta – ja nopeinta – kääntyä. Muuten Kirppu suoriutui hyvin, mutta tiukat käännökset oikealle tuottivat sille selvästi vaikeuksia, joten olisit voittanut aikaa useita sekunteja kääntymällä vasemman kautta. Muilta osin tämäkin osuus sujui teiltä kuitenkin todella hienosti, Kirppu on erittäin toimiva ja näyttävä valjakkohevonen!