† Muistoissamme 07.12.2016

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	tummanpunarautias, 160 cm
syntynyt	04.06.2015, 18-vuotias
osaaminen	Noviisi valjakkoajo
rekisterinumero	VH15-018-1486
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.08.2015	SV-II (2v.)	20,4 p.
	rakenne 5,4 p., suku 10 p., käytöskoe 5 p.
20.09.2015	SV-I (3v.)	43,6 p.
	rakenne 6,6 p., suku 10 p., käytöskoe 15 p., ratsastuskoe 7 p. + 5 p.
20.01.2016	KTK-II	75 p. (R-suunta)
	18 p. + 19 p. + 19 p. + 19 p.
27.09.2016	Champion
30.11.2016	VVJ-I	103 p.
	9 p. + 40 p. + 22 p. + 20 p. + 12 p.

Sirkitta on hyvin vahvaluontoinen ja oman arvonsa tunteva tamma, jonka kanssa ei pärjää ilman päättäväisyyttä ja jämäkkyyttä. Jos suuri rautias pääsee alkuunkaan niskan päälle, käyttää se tilaisuuden häikäilemättömästi hyväkseen pienillä mutta sitäkin ärsyttävimmillä tempauksilla – Sirkitta saattaa nimittäin ihan vain "unohtaa", että ihmisen päältä ei voi taluttaessa kävellä, jos sitä ei pidä ruodussa heti alkumetreillä. Määrätietoisen ja johdonmukaisen ihmisen kanssa tämäkin rautias on kuitenkin ihan normaali ja mukava hevonen.
    Hoitaessa Sirkitta on hyvin rauhallinen tyyppi, toisinaan ehkä vähän liiankin.. Se saattaa joskus asentoa vaihtaessaan astahtaa sopivasti hoitajan jalan päälle, eikä sillä ole mitään hoppua nostaa kaviotansa ja säästää ihmisen jalkaa kipeältä mustelmalta. Muutoin tamma möllöttää lähes unessa niin irrallaan kuin kiinni ollessaankin. Jalkojaan Sirkitta on vähän laiska pitämään ylhäällä, mutta kun sille tekee selväksi että ihminen ei ole ottamassa koko hevosen painoa kannateltavakseen, tyytyy se pitämään kavioitaan ylhäällä niiden puhdistamisen ajan.
    Taluttaessa Sirkitta osaa tosiaan olla hieman, noh, jyrämäinen. Vieraammille ja hevoseen tottumattomille suositellaankin käytettäväksi ketjunarua jollain tapaa, sillä sitä Sirkitta kyllä kunnioittaa. Kesäisin rautiaan talutus on lähinnä tien toiselta puolelta toiselle seilaamista, kun ruoanhimoinen suomenhevonen ryysii ruoholäntiltä toiselle, jos se vain saa mahdollisuuden.

Sirkitta ei ole ratsuna kovin loistokas tapaus. Se on helposti raskas kädelle, hidas pohkeelle ja ylipäätään hyvin hidas vertymään ja herkistymään millekään avuille. Perus koulujutut sen kanssa toki onnistuu jotenkin päin, mutta pohkeenväistöä kummempiin temppuihin se ei juurikaan taivu. Kärryjen edessä sen sijaan tamma suorastaan loistaa. Sirkitta rakastaa ajohommia, mentiin niillä sitten kentällä tai maastossa, ja sen kyllä huomaa – tamman liike ja koko olemus tuntuu muuttuvan kevyemmäksi ja vaivattomammaksi valjakkokärryjen edessä. Sirkitta on herkkä ja kuuliainen ajettava, ja se on hyvin yritteliäs ja tarkka. Raudikon kanssa sujuu siis vallan mainiosti niin koulu- kuin tarkkuuskokeetkin, ja maratonosuudestakin suoriudutaan yleensä kunnialla, vaikkakin vauhtia voisi toisinaan olla vähän enemmän.
    Maastossa Sirkitta on rohkea ja rauhallinen, ja se osaa ottaa nautinnon irti (jonka kyllä huomaa vauhdista). Iso tamma onkin mainio peränpitäjä pienoisen verkkautensa vuoksi, jos sen kanssa lähtee isommalla porukalla maastoon.

Lastatessa Sirkitta jää toisinaan jumittamaan ja mukamas kauhistelemaan koppia/kuljetusautoa, mutta aikansa ajoneuvoa tuijoteltuaan se kyllä kävelee sisään nätisti. Matkustusseuraksi riittää pullea heinäverkko, hevosseuralla ei ole niinkään väliä.
    Kisapaikoilla Sirkitta on pääasiassa ihan asiallinen, mutta oikein vilkkaissa tapahtumissa se saattaa purkaa jännittyneisyyttään ärsyttävällä ryysäilyllä ja yleisellä hermoilulla. Tällöin sitä onkin turvallisinta liikuttaa selästä tai kärryiltä käsin, jolloin tamman keskittymisen voi saada enemmän työntekoon kuin ympäristöön. Verryttelyssä Sirkitta keskittyy ihmiseen ja työntekoon, ja sama mielentila jatkuu aina radalle asti. © dookie

Sukuselvitys

Näyttelytulokset

19.09.2016 Eelinniemi, irtoSERT, päätuom. Jannica
15.09.2016 Hortensia, MVA-SERT (BIS4), päätuom. Zafiro
05.09.2016 Loitsulähde, irtoSERT, päätuom. Kati
27.06.2015 Moondance, SW2 (4½-5-5-4-3½-3½-4-4-4-3½=41), tuom. dookie

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

13.11.2016 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut dookie

Valmennuksien ohessa sain Miljalta loistavan tilaisuuden päästä upean valjakkotamman Sirkitan kärryjen kyytiin kevyen treenin merkeissä. Olen itse huomattavasti enemmän ratsuihmisiä, mutta kotosallakin tulee aina toisinaan ajettua omia hevosia niin valjakko- kuin ravikärryilläkin, joten homma oli sinänsä tuttua. Haettuani Sirkitan kauniista syyssäästä sisälle, riisuin siltä loimen ja ryhdyin sitten harjaamaan sen kuraista kaulaa ja jalkoja puhtaaksi. Tamma käyttäytyi harjauksen ja kuntoonlaiton ajan oikein nätisti, sillä se lähinnä torkkui koko toimenpiteen ajan. Kun vihdoin sain tamman karvan puhtaaksi kurasta ja kärryt valjaisiin kiinni, hyppäsin kyytiin ja ohjasin Sirkitan kohti kenttää, jonne Milja oli ohjeistanut meitä menemään.

Koska omat ajeluni rajoittuivat yleensä vain maastokärryttelyyn ja satunnaisiin kenttätreeneihin, ei Sirkitankaan kanssa ollut kovin monimutkaisia tehtäviä luvassa. Alkuun raudikko sai kävellä pitkin ohjin reipasta käyntiä pitkin kenttää. Sirkitta itse olisi halunnut vähän letkeämmän tahdin, mutta pidin huolen että tamma askelsi sopivan reippaasti eteenpäin. Hyvän tovin käveltyämme keräilin ohjia paremmin tuntumalle, ja aloin tekemään pysähdyksiä ja loivia, kaarevia teitä. Sirkitta oli hyvin herkkä, eikä sen kanssa tarvinnut käydä sen kummempaa keskustelua jarrujen tai kaasun toimivuudesta. Kun olin hetken työstänyt tammaa käynnissä molempiin suuntiin, siirsin raudikon raviin. Sirkitta ravasi rennosti ja letkeästi pitkässä ja matalahkossa muodossa, ja jatkoin isojen ympyröiden ja muiden kaarevien teiden tekemistä tässäkin askellajissa. Vaihtelimme myös useamman kerran suuntaa, jotta homma pysyisi tasapuolisena. Ravailimme melko pitkään, ennen kuin pyysin tammaa siirtymään laukkaan. Aluksi annoin Sirkitan liikkua reippaasti eteen ihan vain ovaalin muodossa kenttää ympäri, ja vasta parin kierroksen jälkeen aloin hieman lyhentämään sitä ja jatkamaan sitten ympyröiden ja kiemuraurien parissa. Kun laukat saatiin molemmissa suunissa päätökseen, annoin tamman kävellä hetken pitkin ohjin.

Hulitauon jälkeen rupesin pyytämään Sirkitalta askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä lävistäjällä aina muutaman askeleen ajan kerrallaan. Tamma kuunteli ja teki hienosti pyyntöjeni mukaan, ja pääsinkin kehumaan sitä usein. Kun homma sujui käynnissä kuin leikiten, siirsin raudikon raviin ja jatkoin samaa kuviota. Ravissa otin myös kokonaiset lävistäjät pidennetyillä askeleilla, ja Sirkitta vetelelikin oikein hienoa ja lennokasta ravia. Lopuksi tein vielä tehtävää laukassa, mutta lisäsin aina lävistäjän loppuun ravisiirtymät ja uuden laukan noston toisen suunnan mukaisesti. Sirkitta oli erittäin mukava ajettava, ja se tuntui välillä toimivan melkein pelkän ajatuksen voimalla. Muutaman laukkakierroksen jälkeen annoin tamman jäädä raviin ja liikkua taas matalammassa ja pidemmässä muodossa loppuverkan parissa. Tallissa hoidin tamman ripeästi takaisin tarhakuntoon, ja kävin viemässä sen ulos parin leivän palan kanssa saateltuna.

15.03.2016 - Päiväkirjamerkintä

Sirkitta varsoi tänään mitä komeimman orivarsan! Sopi ollakin komea, kun isäksi valittiin yhtälailla komea ilmestys. Viirun omistama Ionin Apilas oli aikoinaan julkisesti tarjolla jalostukseen ja pitihän tuo tilaisuus käyttää hyväkseen. Alkuun ei kuitenkaan ollut selvää, että juuri Sirkitta olisi se tamma, jonka tuon orin luokse veisin. Ensimmäinen vaihtoehto oli nimittäin Iltatähti, joka on Apilaksen tavoin toiminut työhevosena ja kilpaillutkin lajissa. Jossain vaiheessa kuitenkin Sirkitta tuli pohdintoihin mukaan, sillä sekin kaipaili jo kipeästi ensimmäistä varsaa hoivattavakseen ja lopulta sitten päädyin valitsemaan sen. Toivoin nimittäin saavani talliin uuden kivan työ- ja valjakkohevosen. Ja koska Apilas on niittänyt menestystä myös kouluradoilla, voi olla, että käymme kokeilemassa uuden tulokkaan kykyjä aikanaan tälläkin saralla.

Kun lähdin miettimään nimeä tälle tulevalle työjuhdalle, halusin että se olisi samantyyppinen kuin isällä, ja mikäli vain mahdollista, se alkaisi A:lla ja loppuisi S-kirjaimeen. Oikea nimi löytyikin lopulta yllättävän helposti ja nopeasti. Otin käyttöön sanansekoittajan, jonka lomakkeeseen täytin sekä isän, että emän nimen. Ensimmäisenä näytölle rävähti sana aplas. Ja siinä samassa se vääntyi muotoon atlas. Fiktion Atlas. Nimi ei ole paras vaihtoehto ainoastaan kirjaimiltaan, vaan myös sen perusteella mitä se symboloi: voimaa ja kestävyyttä. Mikä voisi olla parempi nimi työ- ja valjakkosuomenhevoselle?

Sirkitta on hoitanut pienokaistaan esimerkillisellä tavalla, vaikka kyseessä onkin tamman esikoinen. Luotan siihen, että se saa kasvatettua Atlaksesta vielä kunnon mallikansalaisen!