† Muistoissamme 11.03.2018

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	rautias, 159 cm
syntynyt	21.12.2016, 14-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 75 cm
rekisterinumero	VH17-018-0050
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.03.2017	SV-I (2v.)	34,8 p.
	rakenne 7,4 p., suku 10 p., käytöskoe 10 p. + 7,4 p.
20.02.2017	KV-I (2v.)	51 p.
	rakenne: 10 p., käynti: 1 p., ravi: 5 p., lisäpisteet: 3 p., suku: 32 p. Luokkavoittaja II, 2-vuotiaiden Paras suomenhevonen
20.05.2017	KTK-III	69 p. (R-suunta)
	18 p. + 17 p. + 17 p. + 17 p.
19.12.2017	Champion
20.01.2018	SLA-I	92 p.
	14 p. (4-4-3-3) + 13 p. + 25 p. + 20 p. + 20 p.
15.02.2018	KRJ-II	99 p.
	8 + 41 p. + 25 p. + 10 p. + 15 p.
28.02.2018	YLA2	93,5 p.
	22,5 p. (16+6,5) + 27 p. (21+6) + 17 p. + 20 p. + 7 p.

Fiktion Hehku on hieman erikoinen hevonen. Se on lempeä ja kiltti ori, joka vetää puoleensa erityisesti hieman sulkeutuneita ihmisiä. Se tuntuu ymmärtävän erilaiset mielentilat ja se yrittää kaikkensa saadakseen olon parantumaan. Samalla Hehku on mitä raivostuttavin hevonen, sitä joko rakastaa tai vihaa – yleisintä on kuitenkin selkeä viha-rakkaus-suhde tähän hevoseen. Taluttaessa hyppii päin taluttajaa ja suurin piirtein kävelee sivuttain, sillä Hehkulla on yllättävän lyhyt pinna ja talliin pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti.

Hoidettaessa Hehku on hieman vaikea, mutta pahimmalta pelleilyltä säästytään, jos orin hoitaa vain nopeasti kuntoon, eikä sen tarvitse seistä turhan kauaa paikoillaan. Harjaus onnistuu kyllä muutenkin hyvin helposti, siellä hieman prinsessamainen Hehku ei mutaisella säällä piehtaroi, eikä juuri muutenkaan – korkeintaan täysin kuivassa hiekassa jos kutisee todella paljon. Ori yrittää säästellä myös jalkojaan mudassa, joten yleensä hevonen on mitä nopein harjattava, kun ei se edes likaannu. Jos hoitohetket venyvät liian pitkiksi, rupeaa hermostunut Hehku näykkimään hoitajaansa. Varustus sujuu hienosti, sillä Hehku seisoo kiltisti paikallaan sen ajan, paitsi suojia laittaessa. Tällöin ori vain nostelee jalkojaan ja heiluttelee niitä pitkin seiniä, kun ei halua suojia tai pinteleitä jalkoihinsa.

Hehku on kuitenkin oikein mukava ratsu, jonka selkään uskaltaa asettaa kenet tahansa. Hehku ei jännitä juuri mitään, huonoina päivinään testailee ratsastajia loikkimalla ja kiemurtelemalla ihan miten sattuu. Yleisesti ottaen kuitenkin toimivan menopeli, jolle kelpaa tasan kaikki. Hehku loistaa erityisesti sileällä ja tehdessään puomitehtäviä, vaikkei se ole mitenkään kamala esteheppakaan. Hehku on suhteellisen herkkä, mutta samalla jarrut ja orin pää toimivat niin hyvin, että pelleilyä ei tarvitse niinkään mitenkään pelätä. Hehkulla on hieman tökkivät, mutta maasta käsin katsottuna sulavan näköiset ja kauniit liikkeet, joissa on välillä hieman vaikea istua mukana.

Maastossa ja kisapaikoilla Hehku on entistä varmempi ja luotettavampi. Ori ei säiky, pelkää tai jännitä, joka tekee siitä oivallisen pelin missä tahansa kodin ulkopuolellakin. Lastaus ja kuljetus ovat vain hieman haastavia, sillä Hehku ei millään haluaisi matkustaa trailerissa, varsinkaan yksin. Hevosrekoissa Hehku osaa käyttäytyä parhaiten, kun kavereita on ympärillä myös tarpeeksi. © Aino H.

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - Liekin Leikki     emälinja - Ilo-Varpu

Näyttelytulokset

02.12.2017 Lily's Trotters, irtoSERT, päätuom. Welby
31.07.2017 Kärmeniemi, irtoSERT, päätuom. Vibaja
31.01.2017 Kuuramaan hevostalli, irtoSERT, päätuom. Sorel

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

22.10.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Sippe

Pienen kahvitauon jälkeen tarkoituksenamme oli lähteä maastoon kahdella suomenhevosorilla, Fiktion Hehkulla ja Fiktion Remelillä. Itse ratsastaisin Hehkulla, jolla olin kerran aikaisemminkin ollut mukana maastossa. Milja varusti uteliaan Remelin irti karsinassa, minä toin Hehkun pesukarsinaan. Varustaessamme hevosia mietimme, mihin ratsastaisimme tänään. Lopulta päädyimme siihen, että kävisimme vähän kiipeilemässä läheisellä kalliolla, jolta oli kuulemma hienot näkymätkin.

Tallipihalla nousimme hevostemme selkään ja kiristimme satulavöitä vielä hieman selästä käsin. Lähdimme matkaan rinta rinnan, ja alkumatkasta kävelimme melko pitkään. Remeli joutui pienempänä välillä ottamaan Hehkua kiinni ravaamalla muutaman askeleen, Hehku käveli tyynenä ja varmana auringossa paistattelevassa metsikössä. Jonkin ajan kuluttua otimme pienen ravipätkän, josta siirryimme suoraan laukkaan. Remeli otti laukan alussa pieniä ilopukkeja ennen kuin rauhoittui, Hehku kulki reipasta neliä kokoajan hyvin kuulolla ja valmiina ottamaan pidätteet vastaan.

Ehkä viidensadan metrin päästä hidastimme hevoset käyntiin, ja käännyimme vasemmalle pienemmälle, ylämäkeen johtavalle juurakkoiselle polulle. Hevoset joutuivat keskittymään jalkoihinsa, joten tämä kehitti samalla sekä niiden lihaksistoa että varmajalkaisuutta. Kallion päällä huomasin, ettei Milja ollut liioitellut sanoessaan maiseman olevan todella kaunis. Ruskan väreissä vielä viimeisiä hetkiä loistavat puut reunustivat kauempana näkyvää sinisenä välkehtivää järveä. Näkymä oli kuin postikortista, ja kaivoin kännykän taskustani ottaakseni siitä kuvan.

Laskeuduimme kalliolta toista reittiä, ja palasimme tallille rauhallisessa käynnissä. Hehku oli kevyesti hionnut, pienempi Remeli hieman enemmän, koska oli joutunut etenemään vähän toista hevosta reippaammin pysyäkseen samassa vauhdissa.

30.09.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Sippe

Saavuin Fiktioon usvaisena syyskuun viimeisen päivän aamuna. Tarkoitus oli heti aamusta käydä maastossa kahdella hevosella kerralla, sitten välissä vähän valmennella ja iltapäivästä maastoilla lisää. Aamun ensimmäiset ratsut olisivat varma vanhempi ori Fiktion Hehku sekä nuorempi oripoika Fiktion Hurmiohuijari. Tarkoituksena olisi käydä heittämässä rauhallinen käyntiä ja ravia sisältävä palautteleva lenkki, sillä molemmilla hevosilla oli edellisenä päivänä ollut hieman rankemmat treenit kentällä. Lähdimme maastoon erään tallityöntekijän kanssa. Minä sain ratsukseni Hehkun, ja työntekijä ratsastaisi nuoremmalla Hurmiolla. Tervehdimme toisiamme tallissa ja jutustelimme hetken, jonka jälkeen menimme laittamaan hevoset valmiiksi.

Tiivis aamu-usva viipyili edelleen tallin pihalla, kun talutimme hevoset ulos. Kummallakin hevosella oli varusteissaan pari heijastinnauhaa, ja meillä ratsastajilla oli keltaiset heijastinliivit. Lähdimme matkaan rauhallisessa käynnissä, ja juttelimme niitä näitä. Hurmio oli ihmettelenevinää ympärillä leijailevaa sumua ja puhisi sille välillä, kuin usva olisi ollut uusikin asia. Hehku käveli rennon tasaisesti eteenpäin, ja korkeintaan katsei välillä levollisesti ympärilleen.

Jonkin ajan kuluttua otimme ravipätkän, minä kärjessä Hehkun kanssa ja työntekijä perässä Hurmiolla. Hehku hölkötteli eteenpäin katsellen kiinnostuneesti ympäröivää maisemaa, ja takanamme Hurmiokin jolkotteli 3-vuotiaaksi todella rennosti perässä. Nuori ori oli kuin vanha tekijä, vaikka tallissa minulle oli selvinnyt ettei sillä oltu vielä maastoiltu kuin muutaman kerran. Pian saavuimme isojen peltojen vierelle, ja kaukana näimme jo Fiktion tallirakennuksen valot sekä hevoset sumukerroksen läpi. Maasto oli oikein oiva ja mukava aloitus päivälle, ja molemmat oriit käyttäytyivät todella hienosti!

21.12.2016 - Päiväkirjamerkintä

Jo silloin kun Kyyhky syntyi, minulla oli sille mielessä sulhanen. Kyseessä oli oma kasvatti Hohkaus, joka asuu samalla tallilla kuin Kyyhkyn isä, Kaunovaarassa siis. Minulla oli aikoinaan Hohkauksen isästä tammajälkeläinen Marenki ja emästä orijälkeläinen Vinkari, mutta lokakuussa 2015 tapahtuneen suuren karsinnan myötä kaksikko lähti uusiin koteihin. Jo noihin aikoihin takaraivossani kyti ajatus siitä, että vielä jonain päivänä hommaisin Hohkauksen jälkeläisen Fiktioon. Aikanaan sitten Kanelipääskyä astuttaessani toivoin, että se varsoisi tammavarsan morsiameksi Hohkaukselle.

Koska toiveeni kävi toteen, voin ilokseni tänään todeta, että Kyyhky on varsonut mitä komeimman varsan Hohkauksesta. En malttanut odottaa tamman astuttamisen kanssa kisauran päättymiseen asti, joten ensin tuli varsa ja sitten vasta lähdetään kisakentille. Tuoreen varsan kanssa on vähän samanlainen tilanne kuin emän kanssa. Salaa nimittäin toivoin orivarsaa sulhaseksi Eloisalle. Ja kuinka ollakaan, orivarsa sieltä tuli! Nyt tuo pikkumies saa kuitenkin rauhassa kasvaa aikuiseksi, joten astutusasioita mietitään vasta muutaman vuoden päästä.