† Muistoissamme 24.02.2019

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	kulomusta, 163 cm
syntynyt	17.04.2017, 22-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 75 cm
rekisterinumero	VH17-018-1209
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.07.2017	SV-II (3v.)	37,9 p.
	rakenne 5,4 p., suku 10 p., käytöskoe 6 p. + 6,8 p., ratsastuskoe 4,7 p. + 5 p.
20.08.2017	KV-I (3v.)	82 p.
	rakenne: 9 p., käynti: 4 p., ravi: 4 p., laukka: 3 p., lisäpisteet: 5 p., ratsastettavuus: 5 p., luonne: 0 p., suku: 52 p. 4-vuotiaiden Luokkavoittaja I & Paras suomenhevonen
20.10.2017	KTK-III	68 p. (R-suunta)
	17 p. + 16 p. + 18 p. + 17 p.
20.03.2018	SLA-I	95 p.
	12 p. (3+3+3+3) + 20 p. + 25 p. + 20 p. + 18 p.
15.05.2018	KRJ-II	97,5 p.
	8 p. + 41 p. + 25 p. + 10 p. + 13,5 p.

Fiktion Eliina on kilpahevonen henkeen ja vereen, mistä syystä muistuttaakin useimpina päivinä enemmän kuumaveristä puoliveristä kuin perinteistä suomiputtea. Hoitotilanteissa Eliina on pääosin ihan fiksu kaveri, mutta sillä on tiettyjä erityisvaatimuksia jotka kannattaa pitää mielessä sen kanssa toimiessa. Harjaus on siitä ihan mukavaa, mutta auta armias jos kosket sen korviin. Korvat ovat Eliinan yksityisalue, eikä se pidä liiemmin muustakaan päänseudulle suuntautuvasta koskettelusta. Myöskin liian kovat otteet muita kehon osia harjatessa saavat mustan tamman helposti pois tolaltaan, joten rauhalliset ja pehmeät otteet ovat avainsana Eliinan kanssa toimimiseen. Satulalle se yleensä näyttää hieman hapanta naamaa, mutta ei juurikaan muuten lähde vastustelemaan sen laittoa. Vyön saa kiristettyä helposti, Eliina ei ole pullistelevaa sorttia. Sen sijaan suitsien kanssa saa tuhlattua melkein rajattoman määrän aikaa, sillä Eliina välttelee viimeiseen asti päähän koskemista. Päätään korkeuksissa pitävää tammaa pitääkin suorastaan anella ennen kuin se lopulta suostuu laskemaan päänsä ja ottamaan suitset päähänsä. Kärsivällisyys ja oma rauhallisuus ovat siis suorastaan edellytys.

Ratsuna Eliina on herkkä, ja melko reaktiivinen. Liian vahvoista avuista se jää helposti vain paikalleen vastustelemaan, jolloin ratsastaja löytääkin itsensä helposti pattitilanteesta. Kevyt käsi on kaiken A ja O, mutta myöskään ratsastusta ei saa unohtaa. Ratsastajan tulee löytää se kultainen keskitie jolloin tammaan on tarpeeksi hyvä ote, muttei liian suuri vaikutus että se vetää siitä herneen nenään. Tuulisella säällä tamma on yleensä melko energinen tapaus, ja se reagoikin säätilojen muutoksiin todella vahvasti. Joskus sillä sattuu myös muuten vaan olemaan hieman vauhdikkaampi päivä, jolloin ensimmäinen puolituntinen kannattaa suosiolla käyttää sen energian purkamiseen, tai työskentelystä ei tule yhtään mitään. Eliina tarvitsee paljon aivotyöskentelyä ja vaihtelevaa tekemistä, jotta sen mielenkiinto pysyy yllä eikä se ala purkamaan menohalujaan esimerkiksi sivuloikkiin. Eleettömästi ratsastavalla mutta taitavalla ihmisellä Eliina toimii kuin ajatus, ja siitä saa irti melkein mitä vaan. Tamman liikkeissä on paljon hyvää, ja se onkin saanut niistä kehuja koko elämänsä ajan.

Kisapaikoilla Eliina on helposti hieman liian virtaisa ja hermostunut, joten aikaa verryttelylle kannattaa varata runsaasti. Jotta tamman mielenkiinnon saa itse työskentelyyn kisapaikan ihmettelyn parista tulee sitä työstää melko kauan vaihtelevia tehtäviä käyttäen. Jos ratsastaa tamman hyvin avuille verryttelyssä se toimii kyllä myös kisaradalla, eikä enää saa kohtausta vaikka joku onneton sattuisikin esimerkiksi käyttämään salamavaloa, tai juoksemaan kentän vierestä. Lastaustilanteissa ja itse kuljetuksessa Eliina on fiksu ja yksinkertainen, se matkustaa niin orien kuin tammojenkin kanssa, tai ihan yksinkin ilman ongelmia. © Penelopeia

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - Liekin Leikki     emälinja - Elo-Välke

Näyttelytulokset

31.10.2017 Kaihovaara, irtoSERT, päätuom. Lissu T.
03.09.2017 Susiraja, irtoSERT, päätuom. Sorel

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

15.12.2017 - Kouluvalmennus, valmentajana Sippe

Milja talutti maneesiin seuraavan ratsunsa, mustan suomenhevostamma Eliinan. Eliina katseli maneesissa tarkkaavaisesti ympärilleen ja vastasi kerran hirnahduksella jollekin ulkona hirnuneista hevosista.

Heti alusta asti Milja sai keskittyä omaan ulkokäteensä, joka helposti työntyi hiukan toista kättä edemmäs. Tämä johtui todennäköisesti ratsastajan pienestä vinoudesta, joka kyllä saataisiin korjattua useamman tunnin harjoittelulla. Eliina oli vähän kiireinen ja käveli turhan lyhyellä askeleella. Ohjasin Miljaa korjaamaan asiaa tekemällä pidätteitä ulko-ohjalla, kuitenkin ratsastaen samalla riittävästi pohkeesta eteen. Pidätteet eivät saisi olla jatkuvia pieniä nyppimisiä, vaan riittävän selkeitä, jotta ne menisivät läpi kerralla. Eliina oli edellleen aavistuksen jännittynyt, mutta alkoi selvästi pidentää askeltaan ja tulla paremmin ohjastuntumalle.

Ravissa jatkoimme perustyöskentelyllä, jotta saimme Eliinan kunnolla rennoksi ja ratsastajan istuntaa korjattua. Laitoin ratsukon tekemään siirtymisiä, ympyröitä, voltteja ja väistöjä - helppoja juttuja joiden aikana ratsastajan olisi mukavampi keskittyä omaan asentoonsa, mutta joista olisi samalla reaktiiviselle hevoselle riittävästi tekemistä. "Rauha, rauha. Pidäte ulkoo, ulkopohje samalla napakasti ettei se lähe sun ulko-ohjan matkaan", ohjeistin Miljaa. "Näin, parempi", kehuin ratsastajaa, kun Eliina hidasti ja pidensi askeltaan sekä kuolainta mutustaen pyöristyi niskasta ja selästä.

Loppuraveissa Miljan piti kevennellessään pikkuhiljaa syöttää Eliinalle sisäohjaa jotta hevonen saisi venytellä eteen-alas. Eliina venyttikin turpansa lähes maantasolle pysyen kokoajan selkeällä kuolaintuntumalla ja rentona. "Loistavaa Milja, tähän on hyvä lopetella!" kehuin ennen kuin ratsukko sai siirtyä loppukäyntien pariin.

17.04.2017 - Päiväkirjamerkintä

Tänään koitti viimein kauan odottamani päivä, kun Eloisa varsoi sympaattisen varsan meidän Hehkusta. Tämä yhdistelmä on ollut haaveissani jo kauan ennen kuin edes Hehkua oli olemassa, mutta onneksi kaikki palaset ovat loksahdelleet aikojen saatossa oikeille paikoilleen ja Kyyhky varsoi kuin varsoikin aikoinaan meille tuon orivarsan. Nyt Eloisan ja Hehkun osalta haaveissa oli tammavarsa emälinjan jatkoksi ja kuinka ollakaan, tammahan sieltä tuli.

Vaikka Fiktiossa linjan aloittanut Villahaan Elsa olikin tummanrautias, ovat muut sen jälkeen olleet väriltään kulomustia, myös uusin tulokas. Väri on periytynyt Elsan sulhaselta Ulapan Kalliorikolta, sillä näiden kahden varsalle Elmalle ja niin ikään nyt myös Eloisalle on käytetty rautiasta oria. Saa nähdä jatkuuko linja vielä tästäkin eteenpäin mustana.

Olen pyrkinyt tässä emälinjassa nimeämään etenkin tammavarsat vanhanaikaisilla, E-kirjaimella alkavilla nimillä. Eloisan esikoispoika on Aulis, joten täytyihän samalla tiellä jatkaa tästäkin eteenpäin. Niinpä pikku prinsessa sai nimekseen Eliina.

Eloisa on taas mielissään, kun on päässyt hoivaamaan uutta pienokaista. Se on huolehtivainen, mutta ei liian suojelevainen äiti. Varsominen sujui tällä kertaa joutuisammin kuin ensimmäisellä ja vointikin on sekä äidillä, että tyttärellä erinomainen.