† Muistoissamme 02.02.2018

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	punarautias, 157 cm
syntynyt	16.08.2016, 17-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 65 cm
rekisterinumero	VH16-018-1932
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.10.2016	SV-I (2v.)	36 p.
	rakenne 7 p., suku 9 p., käytöskoe 20 p.
20.10.2016	KV-I (2v.)	29 p.
	rakenne: 9 p., käynti: 2 p., ravi: 1 p., lisäpisteet: 1 p., suku: 16 p.
18.01.2017	VIR MVA Ch
20.01.2017	KTK-I	82 p. (R-suunta)
	21 p. + 22 p. + 20 p. + 19 p.
15.12.2017	KRJ-I	101,5 p.
	8,5 p. + 44 p. + 24 p. + 10 p. + 15 p.
20.12.2017	SLA-I	98 p.
	16 p. (5-4-4-3) + 19 p. + 23 p. + 21 p. + 19 p.
30.12.2017	YLA2	90 p.
	25 p. (15+10) + 26 p. (21+5) + 17 p. + 15 p. + 7 p.

Fiktion Kanelikyyhky on upea tamma, sitä ei käy kiistäminen. Tamma tietää sen myös itse; sen näkee siitä, miten se liikkuu, siitä, miten se käyttäytyy ihmisten ja muiden hevosten keskuudessa. Kyyhky vaatii arvoistaan kohtelua, kaiken tulee olla just eikä melkein, ja ratsastajan on parasta olla tilanteensa tasalla. Tämä käytös on siltä kuitenkin ihan oikeutettua, niin upea se on.

Kyyhky on yksi niistä hevosista, joille tarhaaminen ei tunnu olevan mitenkään erikoisen tärkeää. Se lähinnä seisoo tarhan nurkassa puolinukuksissa, tarkkailee sieltä maailman menoa. Kun se haetaan sisään, se yleensä vaivautuu tulemaan tarhasta hakijaa vastaan portille, mutta jos tarha on mutainen ja se tietäisi mudan läpi kävelemistä, jää Kyyhky seisomaan kuin tatti paikalleen, ja sisään hakija joutuu sotkemaan kenkänsä mudassa saadakseen tamman sisään. Tarhasta Kyyhky suuntaa talliin korvat hörössä, se tietää, että karsinassa sitä odottavat heinät. Neiti on ylipäätään helppo talutettava niin kauan, kuin et erehdy pistämään sille ketjunarua ja nyppimään narusta. Taluttaessa rauhallinen tamma vetää herneen nenään, jos se ei saa kulkea hieman pitkässä narussa omassa tahdissaan.

Neiti on helppo hoidettava. Se on usein puhdas, se ei liiemmin välitä tarhassa piehtaroimisesta ja on karsinassakin niin siisti, että ei juuri harrasta jätöstensä päällä makoilemista. Jos erehdyt harjaamaan sitä turhan piikikkäällä harjalla tai muuten vain toimit tamman mielestä kovakouraisesti, voit olla varma, että Kyyhky ei tyydy pelkkään luimisteluun, vaan antaa hoitajan kyllä huomata, että hänen korkeutensa ansaitsee hellävaraisempaa kohtelua. Satulahuopaankaan ei kannata jättää rutun ruttua ja vyötä kiristäessä on hyvä tarkastaa, että se ei jää painamaan inhottavasti kainaloita. Suitsiessa kuolaimia ei kannata turhaan kolautella tamman hampaisiin, se avaa kyllä suunsa pyydettäessä, eikä remmejä kiristää turhan tiukalle.

Jos Kyyhkyn selkään mielit, kannattaa sinulla olla rehellinen ratsastustaitojesi suhteen. Tamman selkään ei kannata kiivetä, jos et ole varma siitä, pysyvätkö kätesi ja pohkeesi paikallaan tai onko istuntasi niin vakaa, ettet anna tammalle ristiriitaisia apuja. Kaunis raudikko on nimittäin todella tarkka siitä, mitä selässä istuva ratsastaja tekee. Se liikkuu kyllä kauniisti, ja osaavan ratsastajan alla jopa suhteellisen helposti, mutta jos ratsastaja erehtyy nyppäisemään sitä suusta, potkaisemaan jalalla tai antamaan istunnallaan muiden apujen kanssa ristiriidassa olevaa viestiä, ei hyvä heilu. Tamma yksinkertaisesti lopettaa yhteistyön ratsastajan kanssa, jos selässä istuva ei ymmärrä tammaa, tai osaa ratsastaa sillä. Kuten jo aikaisemmin on mainittu, on Kyyhky osaavalle, kehonsa hyvin hallitsevalle ratsastajalle ihan helppo ratsu sileällä. Se vastaa apuihin hyvin ja liikkuu kauniisti suomenhevoseksi, Helppo A -taso on tammalle lastenleikkiä.

Tolkuttoman tarkan Kyyhkyn kanssa hyppääminen ei ole kenenkään lempitouhua, henkilöitä, jotka suostuvat edes ajattelemaan esteitä tamman kanssa on vain muutama. Jos tamma on sileällä tarkka, on se sitä myös esteillä. Tästä syystä tamman kanssa hyppääminen ei ole mitenkään nautinnollista, kun koko ajan joutuu keskittymään siihen, ettei nyt vain vahingossa pyydä tammaa kääntymään liian reiluilla avuilla tai laskeudu hypystä takaisin hevosen selkään vähän huonosti.

Kaunis tamma tietää kääntävänsä katseita kilpailupaikoilla, ja nauttii siitä. Se tuntuu kasvavan korkeutta sen itsevarmuuden kohotessa pilviin, eikä mikään voi pysäyttää sitä. Tuntuu jotenkin koomiselta, mutta kilpailut ovat ainoa paikka, joissa Kyyhky voi antaa ratsastajan virheitä anteeksi. Se on niin euforisessa tilassa saamastaan huomiosta, että edes ratsastajan virheet tai epäselvät avut eivät voi pilata sen päivää. Matkustamisesta kilpailuihin tamma ei juuri välitä, traileriin se kyllä menee yleensä ihan nätisti, mutta traileriin se ei rauhoitu, vaikka saisi tukon heiniä eteensä ja pumpulia korviinsa. © miivi

Sukuselvitys

isälinja - Humu-Hämmennys     emälinja - Ilo-Varpu

Näyttelytulokset

VSN-pistetilanne: 80 p.
15.09.2017 Koistilan Suomenhevoset, SW2 (5-4-4-4-4-4-4-4-4-4=41p), tuom. dookie
31.12.2016 Susiraja, MVA-SERT (BIS1), päätuom. vaapu
03.12.2016 Susiraja, irtoSERT, päätuom. Siiri K.
23.09.2016 Iowa, SW3 (4½-4-4-4-4-4-4-4-4-4=40,5p), tuom. dookie
19.09.2016 Eelinniemi, MVA-SERT (BIS3), päätuom. Jannica
02.09.2016 Loitsulähde, irtoSERT, päätuom. Kati

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

26.11.2017 - Päiväkirjamerkintä

Nyt on aika laittaa taas kaviot ja turpa kiiltämään! Kengittäjä kävi eilen vaihtamassa Kyyhkyn kengät, joten nekin ovat kunnossa. Tai toivottavasti ne ovat kunnossa vielä joulukuun 15. päivä, kun suuntaamme tamman kanssa Kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun. Se on jälleen yksi tärkeä etappi neidin elämässä. Tähän mennessä kaikista laatuarvosteluista on napsittu ykkösiä, joten tässäkään ei tyydytä vähempään. Ja kun KRJL on takanapäin, siirtyy katseet kohti uusia haasteita, sillä eivät nämä tähän vielä lopu. Seuraavana ovat vuorossa yleislaatuarvostelu ja suomenhevosten laatuarvostelu, mutta ei välttämättä tässä järjestyksessä. Vähintään yhden varsankin voisi Kyyhkylle vielä teettää. Esikoinen Hehku onkin jo itsekin hyvin lähellä laatuarvostelua. Jälkeläisnäyttöjä vielä hiukan puuttuu, mutta kenties jo ensi vuoden alussa koittaa sen vuoro. Annetaan nyt kuitenkin äidin loistaa ensin.

14.05.2017 - Päiväkirjamerkintä

Pitkäaikainen ystäväni Taru saapui tänä alkukesän sunnuntaina kylään pitkästä aikaa. Koska Taru on itsekin vanha heppatyttö, ehdotin hänelle pientä ratsastusretkeä maastoon. Hänellä ei ollut mitään sitä vastaan, joten kun vaatteet oli vaihdettu minulta lainattuihin, suuntasimme suorinta tietä tallille. Itse päätin ottaa ratsukseni Kyyhkyn. Taru, jonka edellisestä ratsastuskerrasta on vierähtänyt jo useampi vuosi, toivoi saavansa jonkin helpon ratsun. "Haetaanpas Armi sitten sulle", totesin ja lähdimme suuntaamaan kohti tarhoja.

"Nyt lähdetään kuules oikein muotovaliotammoilla maastoon humputtelemaan", sanoin naureskellen samalla kun siirryimme tarhan sisäpuolelle. "Uskaltaako niitä sinne viedä ettei mene rikki?" Taru tiedusteli pilke silmäkulmassaan, johon totesin vain, että eihän ne sentään mitään posliinikoristeita ole. "Tässä on Kyyhky, sun ratsu jo näköjään tuolta käveleekin tännepäin." "Voi kun nää on molemmat kauniita, ei ihme, jos ovat näyttelyissä pärjänneet!" Tammat asettuivat seisomaan molemmin puolin minua ja rapsutellessani niitä kaulasta kerroin: "Joo, Armin kanssa vaan kävi vähän huono tuuri, kun jäätiin kantakirjauksessa pisteen päähän ykköspalkinnosta. Mut rakas ja hieno se on silti. Ihan niin kuin tää Kyyhkykin."

Hevoset saatiin varustettua nopeasti kuulumisia vaihdellen ja keskustelu jatkui vilkkaana myös selkäännousun jälkeen. Onneksi päivä oli kaunis ja aurinkoinen, joten Kyyhky jopa näytti viihtyvän maastossa. Vähän se otti nokkiinsa ötököistä, jotka tulivat kiusaamaan kulkiessamme melko tiheäkasvuisessa metsässä. Mutta Armi ei toverinsa kiukkuilusta välittänyt, vaan jatkoi tyytyväisenä matkaansa. Taru kääntyi katsomaan meitä, mutta käskin hänen vain jatkaa eteenpäin, sillä Kyyhky ei varmasti suostuisi jäämään metsään yksin. Eikä aikaakaan kun se jo suostui kävelemään eteenpäin ja pian ravasimme toisen ratsukon luo.

Saavuimme laukkasuoran alkuun, jossa kysyin Tarulta: "Kiinnostaisko pieni spurtti?" Hän oli jo sen verran tottunut satulassa istumiseen, että uskalsi vastata myöntävästi. Hetken päästä jo viiletimme tietä pitkin kavioiden tömähdellessä tannerta vasten. "Kyllä mä joskus kaipaan kovasti tän harrastuksen pariin", Taru sanoi siirryttyämme ravin kautta käyntiin. "Mikä sua sitten estää?" "Niin no, en mä tiedä. Ei ole aikaa tai rahaa ja mitä näitä tekosyitä nyt on..." "Mutta sähän voisit tulla ratsastelemaan mun hevosilla, näitä kyllä riittää", vastasin taputtaen samalla Kyyhkyä kaulalle. Taru lupasi harkita asiaa ja jatkaessamme matkaa kohti tallia, ehdimme jutella ja vaihtaa lisää kuulumisia vaikka mistä asioista maan ja taivaan välillä.

31.12.2016 - Päiväkirjamerkintä

Tänään tuli kotiinviemisiksi iso kasa palkintoja kauneuskilpailuista! Susirajassa järjestetty näyttely nimittäin päättyi siihen, että Kyyhky julistettiin koko päivän parhaaksi hevoseksi. Täytyy kuitenkin sanoa, että Kyyhkylle päivä ei ollut parhaimmasta päästä, sillä jo aamu alkoi kiukuttelulla. Onneksi se päivän mittaan leppyi, mutta kyllä se vielä näyttelypaikallakin esitteli niitä huonompiakin puolia. Onneksi käytös ei vaikuttanut tuomareiden mielipiteeseen tamman kauneudesta.

Normaalisti suokkinäyttelyiden luokat on lähes poikkeuksetta täynnä, mutta vuoden viimeinen päivä oli ilmeisesti tällä kertaa karsinut osallistujia. Enimmillään yhdessä luokassa oli yhdeksän hevosta ja se oli juuri tammojen luokka, jossa Kyyhky oli. Vastassa oli useita hienoja tammoja, mutta lopulta Siiri K. sijoitti Kyyhkyn ensimmäiseksi. Ennen BIS-kehän alkua esitin vielä kaksi muutakin tammaa, Vioroosan ja Suvelman, joista myös Suvelma voitti luokkansa.

Lopulta BIS-kehän kuudesta hevosesta oli puolet hevosista Fiktion, sillä jo aiemmin orien luokasta sinne oli päässyt Asser. Onneksi apukäsiä löytyi nopeasti, jotta minun ei tarvinnut kaikkia itse esittää. Päätuomari Vaapu pyysi kaikkia vielä esittämään ravia, jonka jälkeen hän kiitti Asseria osallistumisesta ja ohjeisti poistumaan kehästä. Viidenneksi sijoittui Fiktion kasvatti Tähtihartsi ja sitten neljänneksi tulikin meidän Suvelma. Kun kolmas sijoittuja oli selvillä, alkoi ankara jännitys. Onneksi kauaa ei tarvinnut odottaa, sillä kohta jo Kyyhky kuulutettiin voittajaksi!

21.12.2016 - Päiväkirjamerkintä

Jo silloin kun Kyyhky syntyi, minulla oli sille mielessä sulhanen. Kyseessä oli oma kasvatti Hohkaus, joka asuu samalla tallilla kuin Kyyhkyn isä, Kaunovaarassa siis. Minulla oli aikoinaan Hohkauksen isästä tammajälkeläinen Marenki ja emästä orijälkeläinen Vinkari, mutta lokakuussa 2015 tapahtuneen suuren karsinnan myötä kaksikko lähti uusiin koteihin. Jo noihin aikoihin takaraivossani kyti ajatus siitä, että vielä jonain päivänä hommaisin Hohkauksen jälkeläisen Fiktioon. Aikanaan sitten Kanelipääskyä astuttaessani toivoin, että se varsoisi tammavarsan morsiameksi Hohkaukselle.

Koska toiveeni kävi toteen, voin ilokseni tänään todeta, että Kyyhky on varsonut mitä komeimman varsan Hohkauksesta. En malttanut odottaa tamman astuttamisen kanssa kisauran päättymiseen asti, joten ensin tuli varsa ja sitten vasta lähdetään kisakentille. Tuoreen varsan kanssa on vähän samanlainen tilanne kuin emän kanssa. Salaa nimittäin toivoin orivarsaa sulhaseksi Eloisalle. Ja kuinka ollakaan, orivarsa sieltä tuli! Nyt tuo pikkumies saa kuitenkin rauhassa kasvaa aikuiseksi, joten astutusasioita mietitään vasta muutaman vuoden päästä.