† Muistoissamme 17.11.2017

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	musta, 160 cm
syntynyt	20.11.2015, 23-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 60 cm
rekisterinumero	VH15-018-2466
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © VRL-02324

20.02.2016	SV-III (3v.)	33,7 p.
	rakenne 7 p., suku 10 p., käytöskoe 10 p., ratsastuskoe 6,7 p. + 0 p.
20.02.2016	KV-I (3v.)	38 p.
	rakenne: 8 p., käynti: 3 p., ravi: 3 p., laukka: 2 p., lisäpisteet: 3 p., suku: 19 p.
20.03.2016	KTK-III	64 p. (R-suunta)
	16 p. + 15 p. + 17 p. + 16 p.
15.09.2017	KRJ-I	101,5 p.
	7,5 p. + 43 p. + 25 p. + 11 p. + 15 p.
20.09.2017	SLA-I	100 p.
	12 p. (3-3-3-3) + 23 p. + 25 p. + 20 p. + 20 p.
21.11.2017	KV Jälkeläisarvonimi A

Eloisan ratsukoulutus hieman jännitti aikoinaan. Eräänä syksyisenä iltana päätin laittaa Eloisalle satulan selkään ja lähteä sen kanssa tekemään harjoituksia kentälle. Jo entuudestaan tammalle oli tuttua ympyrällä juokseminen vapaana että liinassa, suitset päässä tai ilman. Silloin meinasi hieman epätoivo iskeä, kun Eloisa heitti takapuoltaan todella korkealle ja esitti kaikenlaisia rodeoliikkeitä. Se yritti kaikin keinoin saada satulaa pois selästään siinä onnistumatta. Ei se minulle uhitellut kertaakaan, mutta kyllä siinä hieman hirvitti seistä pomppivan hevosen vieressä. Eloisa puuskutti sieraimet suurina ja hiki valui noroina sen vatsan alta. Tumma hevoseni lopetti riehumisen sille seisomalle: ei se ainakaan jaksanut enempää toikkaroida. Käskin hevosen vielä raviin, jotta se palautuisi kunnolla. Loppukävelyt tehtiin lammen ympäri kiertävällä maastoreitillä eikä hevonen enää ikinä yrittänyt tämän jälkeen saada satulaa selästään. Liekö se oli esitystä, energian purkua tai mielenosoitusta?

Eloisa on sellainen pirteä hevonen, mutta aivan älyttömän ystävällinen ja kiltti. Se on aina ollut helposti käsiteltävissä, joka nauttii aivan suunnattomasti saamastaan huomiosta sekä huolenpidosta. Tamman mielestä kaikista parhainta on, kun sitä menee harjaamaan tarhaan kesäisin ja rapsuttelemaan ryntäistä, joita itikat ovat päässeet puremaan. Hieman hömelö hevostamma saattaa toki ottaa hieman hampaillaan kiinni, kun se nauttii hoitotuokiosta, mutta ei se sitä ilkeyttään tee. Se nyt vain ei oikein hellä osaa olla. Joskus sitä ehkä vähän kaipaisi hieman kipakampaa luonnetta, mutta kun tallissa olevien orien kanssa käy hääräämässä, niin kyllä vastapainona Eloisa on aivan loistava heppakaveri!

Maastoratsuna Eloisa on varsin toimiva ja sen kanssa onkin mukava lähteä pidemmillekin reissuille yksin tai kaverin kanssa. Koulutuksen aikaan tutustuimme erilaisiin koneisiin kuten traktoreihin, täysperävaunullisiin rekkoihin, kaivinkoneisiin ja autoihin, joka sekin varmasti on auttanut siinä, että hevosesta tuli liikennevarma. Mitään se ei pelkää, mutta erityisemmin hevonen ei tykkää kovaa vauhtia ohittavista ajoneuvoista: tuskin kukaan välittää. Tällöin se yleensä alkaa hieman tanssahtelemaan ja nostaa päänsä ylös, mutta äänikäskyillä toimivan Eloisan saa nopeasti rauhoittumaan. Tamma nauttii uimisesta, joten kesäaikaan käymmekin paljon veden äärellä. Parhautta on lähteä pidemmälle reissulle meren rantaan, ottaa eväät sekä itselle että hevoselle mukaan ja nauttia lämpimästä kesäpäivästä. Eloisan kanssa me ollaankin enemmän sellaisia nauttijoita!

Este- ja kouluratsuna Eloisa on enemmänkin laiska kuin reaktiivinen. Se on sellainen aika raskas ratsastettava, jonka kanssa täytyy tehdä töitä, jotta se laittaa parastaan. Kunhan alkuverkat on tehty huolella, niin Eloisasta kuoriutuu hyvin herkkä ja kevyt ratsu, jota on miellyttävä ratsastaa. Treenien alkutaipaleella se on aina todella etupainoinen ja takaosaa saa työstää kunnolla mukaan, että sen saa oikeinpäin liikkeeseen. Kouluratsastuksessa onkin Eloisan kanssa oltava rautahermoinen ratsastaja, sillä mikäli sen kanssa menettää hermot, niin yhteistyö ei lähde alkuunsakaan käyntiin. Esteratsastuksessa ongelmana ovat olleet yleensä lähestymiset ja liian hidas vauhti. Eloisa hyppää esteelle liian myöhään ellei selässä ole ennakoiva ratsastaja ja liikkuessaan on sellainen tahmatassu. Eteenpäin ratsastuksesta ja selkeistä avuista on huomattavan paljon hyötyä kuin vain matkustelevasta ratsastajasta. © Kemiina

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - Pikku Hasseli     emälinja - Elo-Välke

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

25.06.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Uppe

Olen ollut vapaaehtoisena kesäapurina Fiktiossa koko kesäkuun ajan ja viettänyt ihanan loman opinnoista suomenhevosten parissa. Tänään käytin Eloisaa uimassa. Olin jo pari päivää aikaisemmin käynyt kahlaamassa Taikavoiman kanssa, mutta uimassa en varsinaisesti ollut vielä ennen tätä päivää käynyt koko kesänä. Eloisa odotteli tarhassa päiväheiniensä rippeitä vielä makustellen ja lähti mukaani iloisena. Harjasin tamman pihassa, heitin suitset päähän ja kietaisin riimunnarun kaulalle. Selkään otin itselleni repun, johon pakkasin juomapullon ja puhelimen, sillä yksin maastoilussa oli aina omat riskinsä. Milja oli kuitenkin luvannut, että Eloisa on hyvin rauhallinen ja turvallinen maastossa. Matkaan lähdettyämme tamma kulki melko raskaasti niin käynnissä kuin ravatessakin, mutta varma se kyllä oli. Laukkaakin ehdin ottaa ennen järvelle pääsyä, sillä lähdin vahingossa pidempää reittiä rannalle. Vähän joutui riimunnarusta tukea ottamaan, mutta muuten pysyin selässä hyvin. Rantaan tultuamme heitin vaatteet kannon päälle, hyppäsin bikineissä hevosen selkään ja totuttelin tamman pistävään karvaan, joka kutitteli inhottavasti reisieni alla. Pyysin Eloisaa kävelemään veteen, johon se mielellään kahlasi ja tarpeeksi syvälle edettyään siirtyi uimaan. Voi miten se nauttikaan! En uskaltanut lähteä kovin syvälle, vaan uitatin tammaa samassa syvyyskohdassa poikittain. Tamma polskutteli pari kertaa kaislikkoon ja olimme vähällä jäädä jumiin kaikenmaailman korsiin, mutta muuten kaikki sujui vaivattomasti. Tärkeintä minulle oli nähdä hevonen niin tyytyväisenä. Uinnin päätteeksi pidimme huilihetken, jonka jälkeen puin vaatteet päälle, kiipesin kannon päältä selkään ja ratsastelin ihanan muhkean tamman kanssa takaisin tallille. Tässä päivässä tiivistyi kesälomani ihanuus: hevoset, maaseutu ja ihana kesäsää, aivan mahtava tapa viettää lomaa!

17.04.2017 - Päiväkirjamerkintä

Tänään koitti viimein kauan odottamani päivä, kun Eloisa varsoi sympaattisen varsan meidän Hehkusta. Tämä yhdistelmä on ollut haaveissani jo kauan ennen kuin edes Hehkua oli olemassa, mutta onneksi kaikki palaset ovat loksahdelleet aikojen saatossa oikeille paikoilleen ja Kyyhky varsoi kuin varsoikin aikoinaan meille tuon orivarsan. Nyt Eloisan ja Hehkun osalta haaveissa oli tammavarsa emälinjan jatkoksi ja kuinka ollakaan, tammahan sieltä tuli.

Vaikka Fiktiossa linjan aloittanut Villahaan Elsa olikin tummanrautias, ovat muut sen jälkeen olleet väriltään kulomustia, myös uusin tulokas. Väri on periytynyt Elsan sulhaselta Ulapan Kalliorikolta, sillä näiden kahden varsalle Elmalle ja niin ikään nyt myös Eloisalle on käytetty rautiasta oria. Saa nähdä jatkuuko linja vielä tästäkin eteenpäin mustana.

Olen pyrkinyt tässä emälinjassa nimeämään etenkin tammavarsat vanhanaikaisilla, E-kirjaimella alkavilla nimillä. Eloisan esikoispoika on Aulis, joten täytyihän samalla tiellä jatkaa tästäkin eteenpäin. Niinpä pikku prinsessa sai nimekseen Eliina.

Eloisa on taas mielissään, kun on päässyt hoivaamaan uutta pienokaista. Se on huolehtivainen, mutta ei liian suojelevainen äiti. Varsominen sujui tällä kertaa joutuisammin kuin ensimmäisellä ja vointikin on sekä äidillä, että tyttärellä erinomainen.

26.02.2017 - Kouluvalmennus, valmentajana Sippe

Päivän ensimmäinen valmennettava Fiktiossa oli kaunis suomenhevostamma Eloisa. Ajoin auton parkkiin ja lukitsin ovet, ennen kuin lähdin kävelemään pihan poikki kohti tallirakennusta. Päivä oli kylmä, ja tarhoissa heinää rouskuttavien hevosten hengitykset höyrysivät pakkasessa kauniisti. Avasin tallin oven, ja huomasin heti käytävälle kiinnitetyn Eloisan ja sitä varustavan Miljan. Moikkasin molempia, ja kerroin tiivistetysti valmennukset suunnitelmista. Tiedossa olisi ilman jalustimia ratsastamista ja ympyrän pienentämistä ja suurentamista, melko perusjuttuja siis. Milja laittoi Eloisan rauhassa valmiiksi, jonka jälkeen saatoimme lähteä maneesin puolelle.

Maneesissa Milja kipusi satulaan, ja satulavyön tarkistamisen jälkeen ratsukko lähti kävelemään rennosti vapain ohjin. Alussa Milja joutui ajoittain pyytämään Eloisalta reilusti pidempää askelta tamman laahustaessa menemään, mutta jonkin ajan kuluttua ratsastajan avut alkoivat mennä selvästi paremmin läpi. Alkuraveihin ja -laukkoihin mennessä Eloisa liikkui jo ihan kivasti omalla moottorilla ja pitkällä askeleella.

Alkuverkkojen jälkeen otin Miljan ja Eloisan keskiympyrälle, ja pyysin ratsastajaa ottamaan jalustimet pois jaloistaan. Käynnissä alettiin heti tehdä harjoitusta, jossa vuorotellen pienennettiin ja suurennettiin ympyrää väistättämällä. Eloisa väisti ihan mukiinmenevästi, Miljaa sain alussa pari kertaa muistutella jalkojen käytöstä. Väistöissä tuli löytää oikea "rytmi" - jaloilla pyydettiin tavallaan vuorotellen väistöaskelia ja liikettä eteen. Samaa tehtävää tultiin vielä sekä ravissa että laukassa molempiin suuntiin, ja Miljan ja Eloisan yhteistyö parani selvästi toisto toistolta. Loppuvalmennuksessa Eloisa väläytteli jo todella hienon lennokasta ravia ja liikkui mukavasti peräänannossa.