† Muistoissamme 02.02.2018

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	tummanruunikko, 157 cm
syntynyt	05.06.2014, 32-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 60 cm
rekisterinumero	VH14-018-1231
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.09.2014	SV-I (3v.)	48,2 p.
	rakenne 7 p., suku 10 p., käytöskoe 20 p., ratsastuskoe 6,2 p. + 5 p. (70.502 %)
10.02.2015	KTK-II	77 p. (R-suunta)
	20 p. + 19 p. + 19 p. + 19 p.
11.04.2017	Champion
15.12.2017	KRJ-II	95,5 p.
	8 p. + 41 p. + 25 p. + 10 p. + 11,5 p.

Verniikka on itsenäinen, hieman arvaamaton tamma, joka viihtyy mielellään ihan vain omissa oloissaan ja pitää selkeydestä ja aikatauluista. Ruoka-aikaan tamma on erityisen kiukkuinen, etenkin jos heinät eivät ole tasan tarkkaan oikealla kellonlyömällä turvan edessä. Myös treeniajasta tamma on aina ollut tarkka, minkä vuoksi kilpailupäivien aikaiset aikataulut ovat enemmän kuin usein saaneet Verniikan naaman happamaksi. Tamma on kuitenkin varsin impulsiivinen myös siinä suhteessa, että se leppyy kyllä hetkessä ja sopeutuu yllättävän nopeasti muutoksiin, vaikka muutosvastarintaa onkin alkuun selkeästi havaittavissa. Hoitaessa Verniikka tahtoo mieluiten nopean harjaustuokion, eikä välitä ylimääräisistä rapsutuksista. Eläinlääkäriä ja kengittäjää Verniikka ei lue ystävikseen, mutta kaikesta yleensä selvitään. Verniikka viettää usein ulkoiluaikansa yksinään jossain tarhan nurkassa ja häätää tehokkaasti potentiaaliset kaverit pois luotaan. Tarhasta hakiessakin tammalla voi olla hyvinkin hapan ilme, mutta mukaan se lähtee kuitenkin aina nöyrtyen, kunhan sen vain varmoin ottein riimuttaa ja pyytää tulemaan perässä.

Ratsastaessa Verniikka on usein alkuun hieman tahmea. Liikkeiden ja motivaation eteen on tehtävä yleensä todella paljon töitä, mutta uuttera työnteko palkitaan: Verniikalla on kauniit liikkeet ja etenkin sen laukka on pumpulinpehmeä. Ratsastajalta vaaditaan kuitenkin kärsivällisyyttä ja taitoa, sillä turha säätäminen ja epäonnistuminen selässä saavat Verniikan näkemään punaista ja käyttäytymään kiivaasti. Liian vaativalla asenteella suoritettu apujen käyttökin voi saada tämän tamman tuskastumaan, joten anelevat avut ja tarpeeksi yksinkertainen treeni on Verniikan mieleen. Tamman kouluttaminen oli pitkä prosessi, sillä monimutkaisuus ja vaikeat asiat saavat tämän tamman aina hermostumaan. Kyllä Verniikastakin löytyy se oma hieno talenttinsa, mutta kaikkien mieleen tämä ikikiukku ei ole. Parhaimmillaan tamma suoriutuu oikeinkin hyvin koulutehtävistä, kunhan ei kiukuttele käyttäen tekosyynä kulmien mörköjä tai väärän väristä takkia katsomossa. © Uppe

Sukuselvitys

isälinja - Väinämöinen     emälinja - Sielunpeili

Näyttelytulokset

26.04.2017 Susiraja, MVA-SERT (BIS4), päätuom. Kati
17.01.2016 Huvitutti, irtoSERT, päätuom. Jannica
08.01.2016 Marvellous Herrings, irtoSERT, päätuom. Welby

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

07.08.2017 - Kouluvalmennus, valmentajana Siguri

Verniikka asteli tänään valmennukseen laiskasti ja hyvin tympääntyneen näköisenä. Pieni tihkusade ei tuntunut ainakaan helpottavan hevosen oloa, eikä ratsastajakaan erityisemmin välittänyt työskennellä ulkona tänään. Alkuverryttelyt menivätkin lähinnä ratsastajan matkustaessa selässä, ja valmentajan ohjeet tuntuivat menevän kuuroille korville. Olikin työ saada ensin ratsastaja täysillä mukaan työskentelyyn, mutta hyvin perinteisten siirtymisten ja kiemuraurien jälkeen ratsastajan ajatukset tuntuivat olevan paremmin mukana. Verniikka taas kulki tahmeana eteenpäin laahaten jalkojaan lähellä maanpintaa, mutta jo muutamat laukannostot tuntuivat saavan siihen hieman enemmän energiaa.

Joka kerta käyntiin siirryttäessä Verniikka tuntui lysähtävän kasaan, joten alkuperäisten suunnitelmieni mukaan pidimme tänään hyvin laukkapainotteisen tunnin. Lähdimme etsimän hyvää tuntumaa ensin keskiympyrällä, ja annoin ratsukon laukata niin kauan, kunnes valmentajana olin tyytyväinen tamman askeliin. Jouduimme tekemään melko paljon ravi-laukka-siirtymisiä, jotta tamma heräilisi kunnolla tuntiin, mutta työskentely palkittiin ja hyvä laukka löytyi lopulta. Jatkoimme työskentelyä keskiympyrällä kumpaankin suuntaan, ja hiljalleen lähdimme tekemään ympyrä leikkaa harjoitusta niin, että tehtävän puolivälissä laukka vaihdettiin muutaman raviaskeleen kautta. Tehtävä lähtikin sujumaan hyvin, vaikka tila tuntui loppuvan hieman kesken. Ratsastaja sai todella kääntää hevosta kaikilla avuilla, että he mahtuivat vaihtamaan suuntaa ympyrän sisällä.

Tehtävän jälkeen siirrymme ympyräkahdeksikolle, jolla teimme ensin asetuksia ulkopuolelle ja jatkoimme sitten siirtymisten parissa. Kahdeksikon keskellä tuli siirtyä käyntiin kolmeksi askeleeksi ja sitten taas nostaa laukka toiselle ympyrälle. Vaihto tuntui olevan aluksi melko nihkeää, mutta lopulta se alkoi sujua erittäin kiitettävästi.

Laukkatyöskentelyn jälkeen aloimme hiljalleen siirtyä loppuverryttelyihin, jotka hoidettiin tänään ravissa. Halusin nähdä ratsastajan vielä työstävän ravia paremmaksi, ja viimeiset ravipätkät olivatkin täynnä hyvin hallittua energiaa. Niinpä annoin ratsastajalle hiljalleen luvan pitkiin ohjiin ja kiitin ratsukkoa vielä hienosta valmennuksesta. Onneksemme sadekuurokin oli ohittanut meidät jo jokin aika sitten, ja lopputunnin saimmekin viettää raikkaassa ilmassa työskennellen.

16.06.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Uppe

Olen ollut vapaaehtoisena kesäapurina Fiktiossa koko kesäkuun ajan ja viettänyt ihanan loman opinnoista suomenhevosten parissa. Sain tänään heti aamupäivästä tehtäväkseni hakea Verniikan tarhasta ja harjata sen jokaista hännänjouhtakin myöten. Milja oli lähdössä puolen päivän jälkeen valmennukseen tamman kanssa, joten vapaapäivää viettänyt sottapytty oli siistittävä perusteellisesti. Milja kuitenkin mainitsi samalla, ettei kyseessä ole kovin ystävällinen saati harjaamisesta nauttiva hevonen, joten minun tulisi varata hommaan kunnolla aikaa ja erityisen paljon kärsivällisyyttä. Hieman pröystäillen lähdin hakemaan Verniikkaa, jonka ajattelin kesyttää hetkessä. Ja mitä vielä, siellä se hapannaama odotti, vieroksui uusia kasvoja ja yritti näykkäistä heti käsivarresta pesariin tammaa kiinnittäessäni. Vaihe vaiheelta sain kuitenkin Verniikan rentoutumaan: pyörittelin sen läpi kumisualla, harjasin kahdella harjalla läpi, puhdistin kaviot ja annoin sitten tammalle pari porkkanapalaa. Tamma alkoi tässä vaiheessa olla selkeästi hieman pyörällä päästään. Se alkoi väsyä, hermostua ja turhautua, mutta samalla sitä kiinnosti löytyykö taskuista lisää nameja. Hännän selvittelyyn meni kauan aikaa, sillä sinänsä ihan yksinkertaista puuhaa säesti Verniikan alati lähestyvä pylly, joka mielellään olisi litistänyt minut seinän ja itsensä väliin silkasta ärsyyntymisestä. Lopulta tein ratkaisevan siirron ja talutin tamman pihaan nurmikolle, jossa se sai keskittyä syömään sillä aikaa, kun setvin myös harjan loppuun. Lopuksi vielä kuljetussuojat jalkaan ja tamman pakkaus traileriin, huh mikä urakka! Verniikka ei todellakaan nauttinut olostaan pitkään puunattavana ollessaan, mikä hieman harmitti minua, mutta yritin kovasti ymmärtää tammaa, joka selkeästi tykkäsi mielummin olla itsekseen ilman ylimääräistä huomiota.