† Muistoissamme 19.11.2016

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	rautiaankimo, 153 cm
syntynyt	18.10.2014, 25-vuotias
osaaminen	ko: Helppo B, re: 60 cm
rekisterinumero	VH14-018-1975
kasvattaja	yaren, Ventos
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.01.2015	SV-II (3v.)	44,5 p.
	rakenne 8 p., suku 10 p., käytöskoe 15 p., ratsastuskoe 6,5 p. + 5 p. (74.213%) p.
15.11.2016	KRJ-I	102,5 p.
	6,5 p. + 42 p. + 22 p. + 20 p. + 12 p.

Fiktioon saapui vuoden 2014 lopussa lyhyen ajan sisään kolme Ventoksen suomenhevoskasvattia ja Makia on niistä se viimeisimpänä tullut. Makia on tullut hyvin paljon isäänsä; kimo väritys ja kaiken kruunaava miellyttävä luonne. Tamma on pienestä pitäen ollut helppo käsitellä ja sitä on edesauttanut Makian yhteistyöhalukkuus ja halu miellyttää ihmistä. Se ei kuitenkaan ole nopea oppimaan ja omaksumaan uusia asioita. Mutta se, että Makian oma asenne on aina positiivinen, takaa sen, että tamman kanssa on mukava työskennellä. Tämä neiti saa kenen tahansa suupielet kääntymään ylöspäin. Kavereita Makialla tosiaan riittää, sillä se tulee toimeen eläimen kuin eläimen ja ihmisen kuin ihmisen kanssa.

Sukuselvitys

isälinja - Elinehto     emälinja - Aronan Tiituliini

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

19.10.2016 - Päiväkirjamerkintä

Makia on ehtinyt jo kypsään 24 vuoden ikään, mutta niin se jaksaa vain porskuttaa. Mitään velvoitteita sillä ei tosin ole, joten eipä kauheasti tarvitse jaksaakaan. Ainoastaan ensi kuussa suuntaamme Kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun, vihdoinkin. Tamma on periaatteessa ollut jo pitkään valmis, mutta muut hevoset ovat aina kiilanneet edelle. Mutta ei tällä kertaa. Makian lähisuvusta isä ja emän emä on käynyt arvosteltavana samaisessa laatuarvostelussa saavuttaen ensimmäiset palkinnot. Myös tamman puolisisko isän puolelta on KRJ-I-palkittu. Saapa nähdä jatkaako Makia samalla linjalla. Toivonmukaan tulemme vielä jonain päivänä näkemään tamman pojat tai edes toisen laatuarvostelussa. Enempää jälkikasvua vanha rouva ei enää valitettavasti tule saamaan. Mutta poikien kautta suku jatkuu ja Hohkauksen suhteen meillä onkin jo omia suunnitelmia, nimittäin olen sitä jo alustavasti kysellyt meidän Kyyhkylle.

09.09.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana VP

Tänään valmennettavaksi saapui vanhempi suomenhevostamma, joka näytti olevan ikäisekseen hyvässä lihaskunnossa. Alkuverryttelyn aikan tamma vaikutti olevan aavistuksen jäykkä kyljistään, joten teimme melko pitkään ravityöskentelyä kaarevia ja suoria uria hyödyntäen. Kolmikaarisella kiemurauralla, loivalla kiemurauralla sekä melko laajoilla pääty-ympyröillä pääsimme asettamaan ja taivuttamaan vuoroin sisään ja vuoroin ulos, jolloin saimme aktivoitua sekä tamman takapäätä että verryteltyä sen kylkiä ja lapoja hieman vetreämmäksi. Laukkaan siirtyessä Makia olikin jo täysin iskussa ja se laukkasi melko matkaavoittavaa ja tasapainoista laukkaa korvat visusti eteenpäin suunnattuina. Pienten välikäyntien jälkeen jatkoimme työskentelyä käynnissä, sillä olin suunnitellut ratsukolle pientä takaosakäännöksiin painoittuvaa valmennusta. Takaosakäännöksiä valmistellakseni teimme ensin hyvin simppeliä neliöharjoitusta, jonka jokaiseen kulmaan tuli koota hevosta sen koulutustasolle sopivalla tavalla sekä kulmaan päästessä kääntää hevosta takaosakäännöksen omaisesti uuteen suuntaan. Tämän harjoituksen jälkeen jatkoimme kokonaisten takaosakäännösten ratsastamista niin, että tehtävä painoittui toiseen päätyyn: lyhyellä sivulla hevonen sai kävellä melko vapaata käyntiä, ja kulman jälkeen hevosta koottiin, ratsastettiin takaosakäännös ja jatkettiin takaisin lyhyelle sivulle kohti seuraavaa käännöstä. Neliöharjoituksessa Makia ryhdistyi todella hyvin, ja se tuntui saavan toistojen myötä yhä paremmin lavat mukaan. Hevoselle sopivan alkuverryttelyn ansiosta takaosakäännökset sujuivat kuin vettä vain, eikä tuottanut ratsukolle minkäänlaista ongelmaa. Makia polki takaosakäännöksen läpi hyvällä ponnekkuudella, eikä jäänyt oikeastaan missään vaiheessa kiertämään suomenhevosille tyypilliseen tapaan takaosansa ympäri nostamatta jalkaa.

09.07.2015 - Päiväkirjamerkintä

Meitä odotti laitumella pieni yllätys, sillä Makia oli päättänyt varsoa keskellä kirkasta päivää potran oripojan. Aamulla ei ollut mitään merkkejä lähestyvästä tapahtumasta, mutta niin vain saapui uusi varsa maailmaan. Minkäänlaisia ongelmia ei tainnut varsomisen kanssa olla, sillä kumpikin osapuoli vaikutti terveeltä. Eläinlääkäri kävi vielä parin tunnin kuluttua vahvistamassa tämän oletuksen oikeaksi. Vaikuttaa vahvasti siltä, että tämä ori tulee pysymään rautiaana, toisin kuin isoveljensä Vinkari, joka vaalenee päivä päivältä. Rautias ei ole kuitenkaan yhtään huono väri ja onhan pikkumiehellä otsassaan suloinen pieni tähtikin. Ylpeä isä oli tällä kertaa meidän oma Leimauksemme, jolle tämä varsa on ensimmäinen orijälkeläinen. Siksi halusin nimetä varsan isän kanssa samaan teemaan sopivalla nimellä, siispä siitä tuli Fiktion Hohkaus.

20.01.2015 - Päiväkirjamerkintä

Lähdin tänään neljän nuoren voimin suomenhevosvarsojen arviointitilaisuuteen. Kaksivuotiaista mukaan tulivat Pieti ja Elma, sekä kolmivuotiaista Makia ja Adelma. Tosin jo lastausvaiheessa olisi tehnyt mieli jättää porukan ainoa ori kotiin, sillä ensinnäkään sitä ei meinannut saada rekkaan ja sitten kun enää viimeinen jalka oli lastaussillalla, päätti herra peruuttaa pois. Lopulta tunti siinä tapeltiin, kunnes aivan yhtäkkiä Pieti asteli kyytiin kuin mitään ongelmaa ei olisi ikinä ollutkaan. Tammakolmikko oli onneksi helppo lastata, joten vihdoin päästiin matkaan. Matkan aikana Adelma ja Pieti pitivät ääntä (Pieti enemmän), mutta Elma ja Makia tyytyivät vain mutustelemaan heiniään.

Perillä selvisi, että Pietin vuoro olisi ihan näillä näppäimillä. Olin kyllä varannut hyvin aikaa, mutta aikataulut olivat poisjääntien takia paljon etuajassa. Aamuisen käytöksen perusteella on odottanut liikoja orin käytöskokeen tulokselta, joten olkia kohauttaen otin vastaan ne viisi pistettä, jotka Pieti sai. Lopuksi kuulutettiin orin saaneen kolmannen palkinnon. Sitten ei muuta kuin seuraavan kimppuun. Elma oli aivan toista luokkaa Pietiin verrattuna. Ei sekään mikään rauhallisuuden perikuva ole, mutta kiltti se on. Tänään se käyttäytyi erinomaisesti ilman kärsimättömyyden häivääkään ja ansaitsi täydet pisteet käytöskokeesta. Tamma palkittiin hienosti ensimmäisellä palkinnolla.

Sitten olikin minulle luvassa pieni tauko, sillä Pieti ja Elma olivat ikäryhmänsä viimeiset ja Adelma Makian kanssa omansa loppupäässä. Ennen niiden vuoroa ehdin katsoa mm. kasvattieni Kimalluksen, Kuohun, Wilpurin ja Joliuksen suoritukset. Kuohu ja Jolius, jotka vetäisivät hienot prosentit koulukokeesta, saivat I-palkinnot, kun taas Wilpuri sai kakkosen ja Kimallus kolmosen. Hienoa suorittamista kaikilta, vaikka ihan aina ei menekään putkeen!

Vihdoin oli Adelman vuoro. Koulukokeessa oli ongelmia keskittymisen kanssa, joten virheitä tuli jonkun verran. Muihin hevosiin verraten se jäi lopulta kolmanneksi viimeiseksi. Rakenteesta tamma kuitenkin pamautti hienosti täydet pisteet ja käytöskin oli ihan kelvollista. Lopputulemana II-palkinto. Makian kanssa koulukoe meni huomattavasti paremmin ja se sijoittuikin kymmenenneksi prosentein 74.213%. Mielestäni käytöskokeesta tamma olisi ansainnut paremmat pisteet, mutta se sai samat kuin Adelma. Mutta muutaman pisteen puuttumisesta huolimatta Makia palkittiin ensimmäisellä palkinnolla. Jäin tamman kanssa vielä seuraamaan seuraavana olleen kasvattini Laina suorituksen (tuloksena SV-III), jonka jälkeen lähdin valmistelemaan laumaani kotimatkaa varten.