† Muistoissamme 12.07.2020

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	punarautias, 161 cm
syntynyt	02.02.2016, 23-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 65 cm
rekisterinumero	VH16-018-0889
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.04.2016	KV-I (2v.)	63 p.
	10 p., käynti: 1 p., ravi: 4 p., lisäpisteet: 3 p., suku: 45 p. Luokkavoittaja III, 2-vuotiaiden Paras suomenhevonen
20.06.2016	KTK-II	73 p. (R-suunta)
	17 p. + 18 p. + 19 p. + 19 p.
22.10.2016	Champion
23.11.2016	VIR MVA
15.06.2018	KRJ-II	99,5 p.
	9,5 p. + 44 p. + 25 p. + 10 p. + 11 p.
20.08.2018	SLA-I	102 p.
	14 p. (4-3-3-4) + 22 p. + 25 p. + 21 p. + 20 p.
15.04.2019	KRJ-I	104 p.
	10 p. + 44 p. + 25 p. + 10 p. + 15 p.

Sanonta pojat ovat poikia toimii myös Kaskun kanssa toimiessa, ori on aina ori. Tästä huolimatta Kasku on mukava tapaus, älykäs ori ei ole aina hormonijuurujensa vietävänä, vaan osaa toimia myös fiksusti ja ihmistä miellyttäen.

Taluttaessa Kasku kulkee pääasiallisesti ihan fiksusti löysän narun kanssa, mutta aina välillä orin vaistot heräävät ja se saa päähänsä alkaa uhittelemaan pihan perällä seisoskelevalle nuorelle orille, joka ei hädin tuskin vielä ymmärrä edes tamman ja orin eroa. Tällöin turvan päältä kulkeva ketju on paikallaan, jotta Kasku saadaan palautettua takaisin todellisuuteen.
    Kaikki hoitotimenpiteet sujuvat sutjakasti. Ei ole mitään, mitä Kaskulle ei saisi tehdä, orin kärsivällisyys tuntuu olevan loputon. Ainakin, jos se saa olla rauhallisella käytävällä näiden toimenpiteiden ajan, kovassa hälyssä ori ei pysy paikallaan sitten millään, ympärillä riittää niin paljon tutkiskeltavaa ja muille hevosille tulee röhkien kertoa, kuka onkaan se paikan kingi. Kasku ottaa monien hevosten mielestä ärsyttävät toimenpiteet, kuten pään pesemisen, kengityksen ja eläinlääkärikäynnit tyynen rauhallisesti. Se ei näistä häiriinny, mutta kengittäjän työ kyllä häiriintyy, jos ori joudutaan kengittämään keskellä ruuhkaista käytävää.

Ori on oikeastaan ihan mukava ratsastaa. Se kulkee energisesti omalla moottorillaan eteen, se ei ole perinteinen suomijuntti, jota saa olla kokoajan tuuppaamassa eteenpäin. Kasku on energinen ratsu, jolle tuntuu energiaa kertyvän ihan kiitettävästi. Vapaapäivien jälkeen ori tuntuu suorastaan räjähtävän käsiin, ja rauhallisista alkuverryttelyistä on turha edes haaveilla. Kun orin energian on saanut aisoihin ja hevosta lähtee työstämään, antaa se ratsastajalleen hyvää tulosta suhteellisen helposti. Kaskulta löytyy kivasti liikettä ja voimaa koota itseään, orin takapää polkee hyvin alle jo pienellä työstämisellä. Tästä huolimatta ori ei ole aloittelijoiden ykköshevonen, sen saaminen rauhoittumaan vaatii vakaita apuja ja hyvää kärsivällisyyttä. Sillä ratsastaminen on mukavan palkitsevaa, tehdyn työn jäljen näkee heti.
    Kaskua ei ole luotu hyppäämään esteitä. Ori tuntuu olevan vähän hukassa jo puomeilla, vaikka energiaa onkin. Sen hyppytekniikka ei ole kaunista katsottavaa, eikä orilla ole pienintäkään aavistusta paikkojen katsomisesta. Kasku on kaikesta huolimatta yksi hyppyvarmimmista hevosista, ori ei harrasta kieltämistä, hunolta paikalta hypätessä se vain rämähtää esteen sekaan. Orin kanssa esteitä hypätessä ratsastajan rooli onkin tärkeä, ratsastaja ei voi vain ohjata hevostaan esteeltä toiselle, vaan tämän tulee huolehtia orin lähestymisistä ja niiden askelmääristä.

Kilpailuissa Kaskulla tuntuu olevan kolme vaihdetta. Kilpailupaikalle saavuttaessa ori käy kierroksilla ja huutelee kaikelle liikkuvalle. Verryttelyyn päästessä se on oma energinen itsensä, ja kouluaitojen sisäpuolella ollessa harva hevonen on niin keskittynyt kuin Kasku. Sen kanssa kilpailemisesta ollaankin montaa eri mieltä, kisahoitajien suosikki ori ei ole, mutta ratsastajat pitävät siitä. © miivi

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - Ikiliikkuja     emälinja - Tampuriini

Näyttelytulokset

01.01.2017 Vähäpelto, RCH (4-4½-4-4-4-4-3½-4-4-3½=39,5p), tuom. dookie
04.11.2016 Susiraja, irtoSERT, päätuom. Kati
06.09.2016 Loitsulähde, MVA-SERT (BIS2), päätuom. Kati
05.09.2016 Hortensia, RCH (4-4-4-4-4-3½-4-3-3½-4= 38p), tuom. Spookiness
04.09.2016 Március, MVA-SERT (BIS2), päätuom. Siiri K.
21.07.2016 Susiraja, MVA-SERT (BIS1), päätuom. Jannica

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

31.07.2018 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut melba

Kun Milja pyysi minua avuksi liikuttelemaan muutaman hevosen en voinut millään kieltäytyä. Miljan hevoset tuntien vastassa olisi toinen toistaan upeampi suomenhevosia ja innokkaana starttasin punaisen pösöni kohti tiluksia. Paikanpäälle päästyäni Milja oli jo kengittäjän kanssa kiinni ja sovimme että lähden ensin Kaskun kanssa maastolenkille. Upea läsipäinen ori tuli samantien portille vastaan kun sille vislailin ja pujotin riimun sen isoon päähän. Muutaman kerran Kasku keksi huudella muille hevosille kun talutin sitä kohti tallia mutta sen isommin sekään ei tässä helteessä jaksanut isotella. Harjasin orin pikaisesti läpi jotta suurimmat pölyt lähtivät punertavasta karvasta ja iskin varusteet orin päälle. Kiipesin selkään pihalla ja suuntasimme suoraan Miljan osoittamaan suuntaan josta löytyi kuulemma sopivan mittainen maastolenkki.

Kasku käveli reippaasti eteenpäin ja tuntui selvästi siltä että menohaluja olisi enemmänkin. Pyysin orin raviin mutta se olisi kernaasti jo lähtenyt laukkaamaan joten sain pidätellä melko reippain pidättein että pysyimme ravissa. Luonnossa ratsastamisessa on puolensa, ihanan rauhallinen tunnelma kaksin hevosen kanssa, siinä on vain jotain upeaa. Kaskun kanssa maastoilu oli aivan ihanaa, se on varmajalkainen ja luotettava ratsu jolla on aivan upeat askellajit. Kun vihdoin pyysin orilta laukkaa sopivalla suoralla niin se suorastaan sinkosi mahtavan keinuvaan laukkaan. Ori oli selkeästi odottanut käskyä vaihtaa laukalle ja nautti täysin rinnoin että sai päästellä sydämensä kyllyydestä. Loppumatka takaisin tallille köpöteltiin ihan rauhassa jäähdytellen ja oikaisimme pienen lammen rannassa jossa Kasku pääsi kahlaamaan. Suomen kesä pisti parastaan ja mikä olisikaan mahtavampi tapa nautiskella siitä kuin suomenhevosen selässä keskellä kaunista luontoa.

30.01.2018 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Sippe

Nostin satulan tallin käytävälle kiinnitetyn Kaskun selkään, oriin katsellessa tarkkaavaisena mutta rauhallisena ympärilleen. Tarkastin että huovan ja hevosen selkärangan väliin jää ilmava rako, ja kiinnitin lampaankarvalla varustetun satulavyön ensimmäisiin reikiin molemmilta puolilta. Suitsin kauniin suomenhevosen vielä huolellisesti, ja vedin sitten kypärän omaan päähäni.

Talutin Kaskun ulos tallipihalle ja vein sen jykevän, vanhan ja puusta tehdyn korokkeen vierelle. Kiristin vyötä vielä parilla reiällä, ennen kuin työnsin jalkani jalustimeen ja heilautin itseni kevyesti hevosen selkään. Painoin pohkeeni kevyesti läsipäisen oriin kylkiin, ja ohjasin kuuliaisen ratsun kohti Fiktion metsäpolkuja.

Jonkin matkan kuluttua keräsin ohjia hieman paremmin käteen, ja kannustin Kaskun raville. Kouluratsastuksessa kilpailevan hevosen liikkeet olivat pehmeän sulavat, ja niissä oli ilo istua. Energinen ori nyhti aluksi ohjia valmiina reippaampaan menoon, mutta pidin päättäväisesti pääni enkä antanut sen höynäyttää itseäni millään tavalla. Kun olin saanut Kaskun rauhoittumaan, siirsin sen hetkeksi käyntiin. Vaikka taivaalta paistava aurinko ei vielä lämmittänyt nimeksikään, oli sillä jollain tavalla piristävä ja maisemaa raikastava vaikutus. Punatulkku lauloi jossain kauempana metsän syleilyssä, ja pieni päästäinen kipitti tien yli pikkuruisena mustana pisteenä.

Eteemme aukeava peltosuora oli kuin luotu virkistävää laukkaa varten, ja annoin Kaskulle luvan lähteä kiitoon. Kaviot rummuttivat lumista maata ja hengitykset höyrysivät ilmassa, kun hevonen laukkasi innoissaan eteenpäin talvisessa maisemassa. Kasku siirtyi melko helposti takaisin raville ja siitä käyntiin, ja annoin sen kävellä pitkin ohjin. Hevonen puhalsi hieman vauhdikkaan laukan jälkeen, ja loppumatka sujuikin rattoisasti kävelyn ja satunnaisten ravipätkien merkeissä.