Violiina AK

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	punarautias, 145 cm
syntynyt	14.03.2015, 105-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 60 cm
rekisterinumero	VH16-018-2178
kasvattaja	Ada
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

30.10.2016	KTK-II	72 p. (P-suunta)
	18 p. + 18 p. + 20 p. + 16 p.
20.07.2017	Champion
15.03.2018	KRJ-I	107 p.
	8 p. + 40 p. + 25 p. + 19 p. + 15 p.
20.05.2018	SLA-I	98 p.
	15 p. (4-4-4-3) + 18 p. + 25 p. + 21 p. + 19 p.

Viola on Suvelman paras kaveri ja henkinen tuki. Tammat saapuivat Fiktioon suht samoihin aikoihin ja rempseämpi Viola otti heti muiden hevosten seurassa taka-alalle jättäytyneen Suvelman helmojensa suojaan. Tämä kaksikko kiertää kouluratsastuskilpailuissa ja näyttelyissäkin yhdessä. Mikäli tapahtumassa ei ole molemmille omaa sopivaa luokkaa, lähtee toinen seurahevoseksi mukaan. Esimerkiksi Suvelman lastaaminen vie muuten tuhottoman paljon aikaa verrattuna siihen, että Violan ollessa jo kyydissä, Suvelma astelee epäröimättä sen luokse.

Voisimme siis päätellä, että Viola on todella turvallinen hevonen, niinsanottu tiennäyttäjä. Se ei pelkästään ole turva toisille hevosille, vaan se on erittäin kiltti myös ihmisille. Sen lempeä katse sulattaa sydämen kuin sydämen ja todella miellyttävä käytös ihastuttaa jokaista. Tamma on saanut vanhemmiltaan pelkästään hyviä geenejä, jonka vuoksi Viola sopii monenlaisten ihmisten käsiin. Karsinan ovella ensimmäisenä on vastassa pehmoinen turpa ja vieno hörähdys. Sosiaaliset taidot vanhemmiltaan perinyt Viola haluaa tervehtiä jokaisen tulijan tutkimalla taskut ja nauttisi tuntisotalla harjauksesta ja rapsutuksista. Lyhyesti sanottuna tämä hevonen on todella mutkaton kaveri, jonka kanssa kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat miltein tanssin lailla.

Viola on todella varmajalkainen ja tasainen suorittaja kouluratsastuksen parissa. Sen sijaan, että se olisi herkkä ja säpäkkä liikkeissään, sitä täytyy enemmänkin pyytää eteenpäin. Mitkään superkouluratsun lennokkaat liikkeet raudikolla ei ole, mutta Viola on täydellinen ratsastuskumppani aremmallekin ihmiselle. Se suorittaa tasaisen varmasti kaiken pyydetyn, eikä säikähdä ratsastajan horjahduksia tai muitakaan sirkusliikkeitä. Tamman elämäntehtävä on selvästi miellyttää ihmistä ja siinä se kyllä onnistuu todella taitavasti. Violan bravuuri on ehdottomasti tasajalkapysähdykset ja alaspäin siirtymiset, kun taas heikko kohta on kaikki väistöä vaativat liikkeet.

Kilpailupaikoilla Viola näyttää Suvelmalle - ja toki kaikille muillekin esimerkkiä, kuinka oikein reipas ja rehti kilpahevonen käyttäytyy. Sen kuuliaisuus on ykkösluokkaa ja suorituksien taso on kotikentän treeneihin verrattuna miljoonasti parempaa. Tamma muuttuu kertaheitolla paljon herkemmäksi ja skarpimmaksi, mutta ei siitä liian nopeaa tai säpäkkää saa tekemälläkään. ensimmäinen kappale © Fiktio, loput © Riella

Sukuselvitys

isälinja - Kermaviili     emälinja - Virvaliekki

Näyttelytulokset

21.07.2017 Kärmeniemi, irtoSERT, päätuom. Jannica
06.05.2017 Ventos, irtoSERT, päätuom. Jannica
04.02.2017 Vähäpelto, RCH (4-4-4½-4-4-4-4-4-3½-3½=39,5p), tuom. dookie
04.11.2016 Susiraja, irtoSERT, päätuom. Kati
31.10.2016 Hervannan Oriasema, RCH (4-4-4½-4-4-4-4-4-3½-3½=39,5p), tuom. dookie

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

17.02.2018 - Kouluvalmennus, valmentajana Riella

Milja kertoi, että Violan kanssa on hieman hankaluutta tuottanut vastalaukat ja takaosakäännökset. Niimpä pureuduimme niihin epäkohtiin tänään. Viola näytti juuri torkuilta heränneeltä, joten aluksi lähdettiin tammaa herättelemään ihan perus siirtymisillä ja neliöllä niin, että tammaa ei taivuteta, vaan se kääntyy suoralla rungolla neljäsosakierroksen takaosan ympäri. Automaattisesti tamma yritti kulmissa taipua sisällepäin, mutta kehotin Miljaa asettamaan hevosta aavistuksen ulospäin. Pysähdykset sujuivat todella hyvin, mutta eteenpäin meno näytti hieman täiltä tervassa. Pyysin ratsukolta napakoita siirtymisiä ja ne rupesivat sujumaan, kun hevosen kanssa teki ensin muutaman yliliioitellun siirtymisen pysähdyksestä käyntiin, melkein raville asti. Sieltä se Violakin alkoi heräilemään pikkuhiljaa. Siirtymiset alkoivat olla suht napakoita, eikä se enää neliölläkään niin paljon yrittänyt asettua sisälle, joten myös lyhyet takaosakäännöksetkin onnistuivat hienosti.

Ratsukko ratsasti vähän aikaa ravissa voltteja ja kiemuroita, jonka jälkeen siirryimme laukan pariin. Violan laukka täytyi ensin saada pyöreäksi, jonka jälkeen vasta mukaan pystyi lisäämään vastalaukkaa. Kokeilimme ensin vastalaukkaa loivalla kiemurauralla, jolloin se ei ole hevoselle niin hankalaa koska kulma ei ole niin tiukka. Kiemurauralla Violalla pysyi laukka yllä, mutta kahdeksikolle siirryttäessä se meinasi koko ajan tiputtaa raville. Tamma tarvitsee vähän lisää voimaa, että se jaksaa paremmin pitää vastalaukkaa yllä. Tehtävä onnistui kuitenkin niin, että sitä vaikeutettiin pikkuhiljaa. Ensin neljäsosakierros, sitten puolikas ja lopuksi Viola suoritti myös kokonaisen kierroksen vastalaukkaa vaikka alkoikin jo vähän väsymään moisesta urheilusuorituksesta. Tamma on todella kiitoksensa ansainnut.

03.01.2017 - Kouluvalmennus, valmentajana Sippe

Noin viikon tauon jälkeen saavuin jälleen Fiktioon. Tämän päivän aikana minun oli määrä valmentaa Miljaa ja tämän kolmea hienoa suomenhevostaan. Ensimmäinen valmennettavista olisi piekkaritamma Viola. Edellisenä iltana Facebook Messengerin kautta viestitellessämme Milja oli kertonut, että toivoisi valmennuksessa keskityttävän erityisesti laukkatyöskentelyyn ja siihen, että Viola saataisiin laukassa työskentelemään kunnolla ja kulkemaan pohkeen edessä.

Tallissa Milja oli juuri sopivasti saanut Violan valmiiksi. Moikkasin sekä omistajaa että hevosta, ja lähdimme maneesiin. Milja ponnisti mukavan oloisen Violan selkään, ja pikaisten vyön kiristelyjen ja jalustinten hienosäädön jälkeen ratsukko oli valmis lähtemään liikkeelle. Heti alkukäynneistä saakka neuvoin Miljaa ratsastamaan ympyröitä ja pysähdyksiä, ja pitämään Violan kunnolla liikkeessä. Kun ohjat otettiin tuntumalle, Viola hetken vastusteli ja kulki selkä notkolla, mutta pian Milja sai hevosen takaisin avuille. Käynnissä laitoin ratsukon tekemään vähän avoja ja väistöjä, samaa tehtiin hetken kuluttua ravissa.

"Ota vaan laukka ja tuu aina ne pääty-ympyrät laukassa niiden puomien yli, toisen pitkän sivun keskellä käyntisiirtyminen ja toinen pitkä sivu ravissa", neuvoin Miljaa. Olin tuonut pääty-ympyröille kaarevasti kolme puomia, joiden oli tarkoitus saada Violaa vähän aktiivisemmaksi ja keskittymään paremmin laukassa. Ensimmäisen ympyrän puomit sujuivat ihan mukiinmenevästi. Violan laukka oli kuitenkin vähän nelitahtista ja laiskahkoa, joten neuvoin Miljaa napakasti käskemään tammaa liikkumaan kunnolla ja puomeilla keskittymään itsekin. Seuraava yritys sujui jo paremmin, samoin kuin käyntisiirtyminen pitkällä sivulla. Loppuvalmennus käytettiin pitkälti juuri laukan hiomiseen, ja viimeisinä minuutteina ennen loppuverkkoja pieni Viola liikkui jo todella laadukkaasti ja rehellisenä peräänannossa laukassakin.

Kuinka Viola päätyi Fiktioon

Kuvankaunis suomenhevostamma Vapun Kaipuu tuli Fiktion väelle tutuksi jo monta vuotta ennen Violan syntymää. Kaikki tallin kävijät eivät ehkä muista tai tiedä, mutta tarjosimme aikoinaan tallipaikkoja myös yksityishevosille, joista Vappu oli yksi pitkäaikaisimmista asukkaista. Tammaan tuli siis tutustuttua ja ihastuttua kunnolla, joten jouduin hyvin haikein mielin sen omistajalle Adalle ilmoittamaan yksityispuolen lopettamisesta. Siitä lähtien olemme kulkeneet omia polkujamme, mutta satunnaisesti törmäilleet mm. laatuarvostelutilaisuuksissa. Erään kerran olimme yhteyksissä myös astutusasioissa, kun Vappu astutettiin meidän Uupoksella. Tästä yhdistelmästä syntyneen Joukahaisen vaiheita olen seuraillut satunnaisesti ja aiempi varsa Tirlittan tuli tutuksi yhteistyötallillamme Aavan Suomenhevosissa tapahtuneiden vierailujen yhteydessä. Molemmat oikein hyväluonteisia otuksia ja erinomaisia suorittajia.

Vuodet vierivät. Eräänä päivänä huomasin myynti-ilmoituksen: myydään sh-o. Joukahainen AK. Ensimmäinen reaktioni oli, että apua. Vapun Kaipuun varsa. Mutta meikäläisen orista. Josta Fiktiossa on ollut jo kaksi orijälkeläistä. Mieli teki jättää tarjous, mutta jätin asian vielä muhimaan. Muutamaa päivä myöhemmin ilmoitus tuli uudestaan silmieni eteen. Päätin tarttua puhelimeen ja soittaa Adalle. Kuulumisten vaihdon jälkeen kerroin "ongelmastani", eikä aikaakaan, kun olimmekin jo sopineet tilausvarsasta, jonka isänä olisi meidän Iiro. Varsa laitettiin aluille ja pitkiltä tuntuneiden kuukausien jälkeen sain Adalta puhelun: supersöpö tammavarsa on syntynyt! Ikävä kyllä siitä syntynyttä iloa saapui varjostamaan seuraavana päivänä tapahtunut Iiron äkillinen kuolema. Mutta varsan luona vierailu auttoi surun yli pääsemisessä.

Isän muistoksi halusin nimetä varsan jollakin soittimella. Mutta kivannimisiä soittimia ei juuri ole tarjolla, ainakaan suomen kielellä. Mutta onneksi sentään yksi, josta voi vääntelemällä ja kääntelemällä saada kivan. Suoraan Iiron nimestä nappasin viulun, josta tuli ensin Viola. Mutta se tuntui liian tavalliselta viralliseksi nimeksi. Oli kuitenkin heti selvää, että varsaa kutsuttaisiin Violaksi. Musiikkiaiheisia sanalistoja selaillessa selvisi, että viulu on italiaksi violino. Se kuulosti liian maskuliiniselta, joten kokeilin vaihtaa viimeisen kirjaimen a:ksi. Heti parempi. Mutta täydellinen nimestä tuli vasta, kun lisäsin väliin vielä yhden i:n. Violiina. Siinä se oli.