† Muistoissamme 17.11.2017

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	hopeanruunikko, 138 cm
syntynyt	30.05.2016, 17-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 60 cm
rekisterinumero	VH16-018-2191
kasvattaja	Villahaka
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

30.10.2016	KTK-II	76 p. (P-suunta)
	18 p. + 20 p. + 19 p. + 19 p.
20.10.2016	KV-II (4v.)	32 p.
	rakenne: 9 p., käynti: 3 p., ravi: 4 p., laukka: 4 p., ratsastettavuus: 1 p., lisäpisteet: 1 p., luonne: 5 p., suku: 5 p.
18.01.2017	Champion
21.02.2017	VIR MVA
14.04.2017	KV Jälkeläisarvonimi A
20.01.2017	SLA-I	93,5 p.
	16 p. (5-3-3-5) + 18 p. + 19,5 p. + 21 p. + 19 p.
30.08.2017	YLA2	89,5 p.
	25,5 p. (16+9,5) + 25 p. (16+9) + 17 p. + 18 p. + 4 p.
15.11.2017	KRJ-I	105,5 p.
	8 p. + 40 p. + 22,5 p. + 20 p. + 15 p.

Suvelma kurkistelee ujosti joko pitkän otsatukkansa tai parhaan kaverinsa Violan takaa. Tammat saapuivat Fiktioon suht samoihin aikoihin ja rempseämpi Viola otti heti muiden hevosten seurassa taka-alalle jättäytyneen Suvelman helmojensa suojaan. Tämä kaksikko kiertää kouluratsastuskilpailuissa ja näyttelyissäkin yhdessä. Mikäli tapahtumassa ei ole molemmille omaa sopivaa luokkaa, lähtee toinen seurahevoseksi mukaan. Esimerkiksi Suvelman lastaaminen vie muuten tuhottoman paljon aikaa verrattuna siihen, että Violan ollessa jo kyydissä, Suvelma astelee epäröimättä sen luokse. Tuttu kaveri tuo myös kotoisaa tunnetta oudoille kisapaikoille. Violan täytyy olla melkeinpä koko ajan Suvelman näköpiirissä tai muuten tamma hirnuu hätääntyneenä, eikä pysty keskittymään siihen, mitä ollaan tekemässä. Joten sekös vasta onkin ongelmallista, kun käsihevoset eivät pääse verryttely- ja/tai kisakentän läheisyyteen. Tilanteista on kuitenkin lopulta selvitty, vaikkakaan ei aina hyvin tuloksin.

Kotona treenatessa ja touhutessa läheisriippuvuus ei ole ihan niin paha, koska ollaan tutussa ympäristössä. Kotikisoissakin on näin ollen onneksi helpompaa. Parhaimmillaan Suvelma on hyvinkin nöyrä ja kuuliainen ratsu, joka toimii omalla moottorilla. Vauhtia voi olla toisinaan hiukan liikaakin, mutta tärkeintä on, että tamma pysyy hallinnassa. Teiden kanssa saa kyllä olla aina tarkkana, sillä neidillä on paha tapa oikoa kulmissa. Pahimmillaan taas oikeita teitä tai muotoa ei ole näköpiirissä juuri ollenkaan, rauhallisuudesta puhumattakaan. Suvelma kiemurtelee, kulkee pää joko pilvissä tai heilutellen edestakaisin oikealta vasemmalle katse Violaa etsien. Maastoon on turha yrittää lähteä tamman kanssa yksin. Joskus kaveriksi kelpaa kyllä joku muukin kuin bestis.

Karsinassaan Suvelma yleensä viihtyy perimmäisessä nurkassa. Niin olisi varmasti tarhassakin, ellei sillä olisi Violaa tukena ja turvanaan. Hoitaminen on mielekkäintä suorittaa juuri karsinassa, sillä käytävällä on yleensä sellainen hälinä, että pikkutamma vain ahdistuu. Uusien ihmisten seurassa Suvelma voi olla hyvinkin arka, mutta on myös joitain harvoja tapauksia, kun tamma jo heti ensimmäisellä kerralla uskaltaa itse ottaa kontaktia. Rauhallisesti liikehtivät ja puhuvat ihmiset ovat sen lemppareita.

Sukuselvitys

isälinja - Torsten     emälinja - Vilutar

Tarkempaa tietoa Suvelman isänpuoleisesta kolmannesta polvesta kasvattaja Upen kertomana:

Torstenin lähisivussa vaikuttaa monta pienhevoskokoista ratsua. Pidemmältä suvusta löytyy myös täysin ravipainotteisia yksilöitä ja hevoskokoisia ratsuja, mutta lähisuvussa näkyy selkeästi harkittu pienhevosratsuihin tähtäävä kasvatustyö. Torsten syntyi vuonna 2015 Ojalaisen hevostilalle kasvattajansa Minna-Riikka Ojalaisen ensimmäisenä omana kasvattina. Torstenin emä Ihkulinda on asunut Ojalaisen omistuksessa nuoresta lähtien ja sen kanssa on tehty menestyksekäs ura koulupainotteisena ratsuna. Torsten on toistaiseksi Ihkulindan ainoa jälkeläinen. Luonteeltaan Ihkulinda on aurinkoinen, virkeä ja ponimaisen sukkela. Ihkulinda vaikuttaa edelleen Ojalaisen tilalla ja on silloin tällöin nähty edelleen koulukilpailuissa sijoittumassakin mukavasti.

Siinä missä Torstenin emän suvussa yksilöt ovat olleet monessa polvessa lauhkeita ja miellyttäviä käsitellä, edustaa Torstenin isän puoli astetta vallattomampaa luonteenlaatua. Ei tarvitse montaa kertaa pohtia mistä Torsten on kovapäisyytensä perinyt. Sen isä Toikkari on, jos ei nyt kaikista hankalin ja asiattomin, niin ainakin normaalia raastavampi käsitellä. Suuriegoinen hevonen on kyllä menestynyt kouluratsastuksessa, mutta sen käsittelijän on osattava hommansa kunnolla. Toikkari vaatii raamit toimiakseen, mutta kun homma toimii, väläyttää ori upeita liikkeitä ja on tehnytkin upeita kouluratoja sijoittuen usein. Toikkarilla on kymmeniä jälkeläisiä, joista osa (etenkin orit) on Torstenin tapaan hieman kahjompia tapauksia. Toisaalta Toikkari periyttää myös raamikkuutta ja potentiaalia vaativankin luokan kouluratsastukseen. Toikkari vaikuttaa Länsi-Suomessa Pihkamaan tallilla yksityisessä käytössä.

Heinistön Kerttu syntyi 27.07.2004 Heinistön perhetilalle hartaasti toivottuna uutena harraste- ja käyttöhevosena. Sen isäksi oli valikoitunut syntymävuotta aikaisempana vuonna hyvinkin muodissa ollut ori Jehveli, joka kyllä on täyttänyt odotukset monen jäkeläisen suhteen. Jehveli itse menestyi etenkin kouluratsastuksessa ja sen jälkeläisille on periytynyt ryhdikkyyttä ja hyvää tasaista luonteenlaatua. Jehvelin isä Jalmari Vau ei nimestään huolimatta aiheuttanut "vau"-efektiä kasvattajien joukossa. Jalmarin jälkeläiset jäivät usein harmittavan "tavisputeiksi" eikä Jehvelikään tainut taitojaan isän puolelta periä. Jalmari Vau oli lähinnä värinsä puolesta tykätty orivalinta, mutta muuten niin hyväluontoinen Jalmari ei kyllä tavoittanut jälkeläisilleen kovinkaan kaksisia taitoja.

Heinistön tilan siitostamma ja oma kasvatti Heinistön Kaisa pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan emän työtä Kertun kanssa. Heinistön Kaisa on palvellut vuosien ajan koko perheen yleispainotteisena harraste- ja kisahevosena. Sen kanssa harrasti niin perheen pienet lapset kuin Mikaelan äiti ja isäkin. Ei ole epäselvää mistä Kerttukin omat piirteensä on perinyt. Kaisa viettää Heinistön pihatossa ansaittuja eläkepäiviään ja jos se ymmärtäisi, olisi se varmasti suunnattoman ylpeä niin Kertusta kuin kolmesta seuraavastakin jälkeläisestään, jotka kaikki ovat aktiivisessa harrastuskäytössä joko koko perheen yksityishevosena tai opetuskäytössä.

Näyttelytulokset

03.02.2017 Cadogan Ponies, RCH (4½-4-4-4-4-4-4-4-3½-3½=39,5p), tuom. dookie
02.02.2017 Koistila, MVA-SERT (BIS2), päätuom. Sorel
01.01.2017 Vähäpelto, SW5 (4½-4-4-4-4-4-4-4-3½-3½=39,5p), tuom. dookie
31.12.2016 Susiraja, MVA-SERT (BIS1), päätuom. vaapu
20.11.2016 Tuulenpesän Kartano, irtoSERT, päätuom. Jannica
04.11.2016 Susiraja, MVA-SERT (BIS5), päätuom. Kati

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

13.12.2016 - Esikoinen

Suunnitelmieni mukaan astutin Suvelman Asserilla heti kun sopiva tilaisuus tuli vastaan. Tamma tuli vieläpä ensimmäisellä yrityksellä kantavaksi, joten sen asian kanssa ei tarvinnut sen kummemmin painiskella. Viimein odottamani päivä koitti, mutta valitettavasti en itse ollut paikalla ollenkaan! Olin nimittäin parhaillaan kisareissulla, mutta onneksi tallissa on osaavaa ja luotettavaa henkilökuntaa paikalla, joten minun ei tarvinnut murehtia. Vaikka kyllähän se tietynlaista jännitystä toi päivään, enkä voinut siten täysillä keskittyä kilpailusuorituksiin.

Vuosilta tuntuneen odotuksen jälkeen sain tallista vastuussa olevalta Liinalta puhelimeeni kuvatulvan mitä suloisimmasta parivaljakosta. Yhdessä Suvelma makasi vielä pienokaisensa kanssa oljilla ja toisessa tamma tuuppi rohkaisevasti varsaa, joka yritti nousta omille jaloilleen. Kolmannessa kaksikko poseerasi vierekkäin kuin vanhat tekijät. Kuvia oli vaikka kuinka monta. "Voi miten ihana läsipää! Miten te näin kauan piditte mua jännityksessä, kun varsahan seisoo jo omilla jaloillaan?!" olivat ensimmäiset toteamukseni, kun soitin kuvat selattuani Liinalle. Häneltä kuulin, että varsominen oli sujunut kaikkien oppikirjojen mukaan ja sekä emä, että varsa voivat erinomaisesti. "Ajelehan nyt turvallisesti kotiin, niin pääset ihastelemaan varsaa", Liina sanoi ennen kuin sanoimme heipat ja lopetimme puhelun.

Kotimatka sujui mukavasti nimeä miettien. Halusin jatkaa samalla kesäisellä linjalla Suvelman ja Suvettaren kanssa. Fiktioon päästyäni minulla oli pari vaihtoehtoa, joista voiton vei lopulta Suvensointi kun näin varsan viimein livenä. "Heippa pikkuinen. Moi Suvelma ja onnea äidiksi tulon johdosta", höpöttelin avatessani karsinan oven. "Liina, autatko Pinjaa hevosten ja kamojen purkamisen kanssa, mä jään nyt tänne joksikin aikaa."

12.10.2016 - Sulhanen

Suvelmalle on jo löydetty yksi sulhasehdokas. Tosin sopivaa hetkeä joudutaan vielä tovi odottelemaan, sillä eilen Fiktioon saapunut Asser kääntyy huomenna vasta kaksivuotiaaksi. Ja onhan Suvelmallakin vielä kisaura kesken. Mutta heti, kun se sopiva hetki molempien kannalta koittaa, toteutetaan tämä suunnitelma sen enempää miettimättä. Voin jo mielessäni kuvitella Suvelman rinnalle sen suloisen varsan, joka ottaa honteloiden jalkojensa kanssa ensimmäisiä hoipertelevia askeleitaan. Hopeageeninen olisi tietysti huikea, mutta mikä tahansa väri kelpaa, kunhan varsa on terve. Se nimittäin tulee jäämään Fiktioon oli sitten ori tai tamma. En osaa edes tässä vaiheessa toivoa kumpi se olisi, sillä oikeastaan kumpi vain kelpaisi! Katsotaan miten mieli muuttuu ajan myötä.

11.10.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana VP

Valmennus aloitettiin ohjatulla alkuverryttelyllä, jossa tehtävänä oli ratsastaa suoraa uraa seuraten. Hevoset tuli ratsastaa huolellisesti kulmaan niin, että hevosen ulkoetujalka astuu etukautta ristiin sisäetujalan eteen samalla kun sisätakajalka astuu syvälle hevosen alle kohti keskilinjaa. Kulman jälkeen hevonen tuli suoristaa kahden pohkeen ja kahden ohjan väliin ja tehdä useita siirtymiä sillä ajatuksella, että hevoset siirtyvät sekä eteen- että taaksepäin vähin avuin tasapainoisesti. Toistojen myötä tehokkuutta tuli nostaa, jotta hevoset saadaan kevyelle kuolaintuntumalle ja siirtämään painoa yhä enemmän takajalkojen varaan. Tänään Suvelma kyttäsi alkuun melko pitkään uusia hevosystäviä, mutta Miljan työstäessä tammaa rauhallisin ottein se alkoi hiljalleen keskittymään ratsastajansa antamiin apuihin. Kiinnostus hevosystäviin sai ensimmäiset siirtymät leviämään pahemmin kuin Jokisen eväät, mutta hiljalleen paremman eteenpäinpyrkimyksen ja työskentelymotivaation myötä siirtymistä saatiin tahdikkaita ja tasapainoisia. Varsinkn ravi-laukka-ravi siirtymät toivat toivottua tulosta, sillä Suvelma alkoi kantamaan itseään paremmassa ryhdissä selkä ylhäällä. Oikein hyvä! Pienten välikäyntien jälkeen valmennus jatkoi edelleen siirtymäteemalla, joskin tällä kertaa siirtymiä harjoiteltiin käynnissä sulkutaivutuksen sisällä. Kun siirtymisiä tehdään sulkutaivutuksen sisällä, on äärettömän tärkeää että hevonen pysyy tasapainoisena ja rentona eikä itse liike kärsi siirtymistä. Ensimmäisten siirtymien aikana käynnistä koottuun käyntiin Suvelma jännittyi hieman niskastaan, mutta kun ratsastaja muisti rentoutua liikkeen sisällä myös kädestään, Suvelma pehmeni hienosti eikä ongelma tullut enää valmennuksen aikana esille. Onnistumisten ja pienen hengähdystauon jälkeen jatkoimme hetken laukkatyöskentelyn parissa, joka tuntui olevan tänään Suvelmalle erityisen helppoa ja mielekästä.

21.09.2016 - Historiaa ja saapuminen

Heinäkuun lopussa postiini kolahti mainos, jonka otsikkona oli "Villahaan supermyynti 2016". Olin juuri palannut kesälomalta, joten kävin viestit läpi nopeasti vain toisella silmällä selaillen. Niinpä en vielä tuolloin tutkinut tarjontaa tarkemmin. Ensimmäisen työviikon jälkeen ehdin kuitenkin lopulta paneutua asiaan tarkemmin, mutta enhän minä 42 varsan joukosta osannut tehdä valintaa. Päätin jättää asian hautumaan.

Palasin mainoksen ääreen vielä useampaankin otteeseen, mutta eilen viimein otin asian tiimoilta yhteyttä Uppeen. Minulla oli jo hetken aikaa ollut takaraivossa ajatus suomenpienhevostammasta, joten yön pimeinä tunteinta tuli jälleen kerran selattua myyntivarsat läpi, josko sieltä löytyisi sopivaa. Ja löytyihän sieltä. Suloinen 3-vuotias hopeanruunikko Suvelma katseli ujosti otsatukkansa takaa valokuvassa, jonka Uppe oli liittänyt myynti-ilmoituksen yhteyteen. Soitin samantien Upelle ja sovimme haun jo seuraavalle päivälle.

Tänään hurruuttelin heti aamutuimaan iloisesti vihellelleen kohti Villahakaa. Uppe oli reippaana laittanut jo kaiken valmiiksi, joten kirjoitimme sopparit samalla vaihtaen kuulumiset, jonka jälkeen pääsin lastaamaan uutta ostostani trailerin kyytiin. Uppe kertoi, että Suvelman kanssa on kyllä harjoiteltu lastaamista, mutta se ei vielä suju aivan toivotunlaisesti. Puolisen tuntiahan siinä lopulta meni, ennen kuin tamma oli kyydissä, mutta tyytyväisenä lähdin ajelemaan takaisin kotia kohti toivotettuani Villahakaan mukavat syksyn jatkot.

Kotipihassa meitä oli odottamassa varsinainen vastaanottokomitea. Hevoset tarhoissaan olivat kerääntyneet porteille ja työntekijöistä yksi toisensa jälkeen astelivat ulos tallista tutkimaan uutta tulokasta. "On se kyllä mahdottoman söpö", totesi Veera. En voinut kuin myötäillä.