† Muistoissamme 06.07.2018

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	punarautias, 148 cm
syntynyt	15.09.2012, 33-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 100 cm
rekisterinumero	VH12-018-1396
kasvattaja	Viivuska, Hex Sporthorses
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.12.2015	KTK-II	71 p. (P-suunta)
	18 p. + 19 p. + 18 p. + 16 p.
26.07.2017	Champion
31.01.2018	ERJ-I	105 p.
	7 p. + 46 p. + 22 p. + 20 p. + 10 p.
15.04.2018	KRJ-I	101 p.
	7 p. + 40 p. + 23,5 p. + 19 p. + 11,5 p.
20.05.2018	SLA-II	89 p.
	13 p. (4-3-2-4) + 14 p. + 23 p. + 20 p. + 19 p.

Vilmeri tuli Fiktioon kuusivuotiaana jonkin verran kisanneena. Nyt kisaura on tarkoitus saattaa loppuun, jonka jälkeen ori pääsee toimimaan jalostusorina.

Tämä juuri ja juuri pienhevosen mittoihin jäävä suomijuntti on perinyt vähän liikaakin luonnetta vanhemmiltaan. Se on aikamoinen häslä ja tunkemassa omaa turpaansa aivan joka tupaan, vaikkei sitä sinne edes haluttaisi. Onneksi sen sekoilut ovat aina kovin hyväntahtoisia, eikä Vilmeri satuttaisi kärpästäkään.

Hoitaessa Vilmeri pyörii kuin väkkyrä jos sille vaan antaa siihen mahdollisuuden, joten se hoidetaankin kuntoon yleensä pesarissa tai käytävällä. Karsinassa se on myös melko taitava solmujen avaaja, joten myöskään kiinnilaitto ei aina oria pysäytä. Harjauksesta se ei ole moksiskaan, mutta kavioita saat kyllä pyytää hetken jos toisenkin. Joskus kannattaa vetää raja ja ottaa ne vaikka väkisin, tai olet loputtomassa oravanpyörässä josta Vilmeri ei hevillä lähde. Satulaa ja suitsia laittaessa löytää ori taas monta tilaisuutta aiheuttaa vähän ylimääräisiä ongelmia, joten kärsivällisyys ja päättäväisyys ovat valttia. Varmalle ja tomeralle hoitajalle ori ei ryppyile, mutta vähän epävarmempaa ihmistä se mielellään kiusaa heittelemällä päätä taivaisiin kuolaimen imeskelyn sijasta. Taluttaessa ori ei aina oikein osaa olla, ja se tarvitseekin kokeneen käsittelijän. Jos tallipihalla on samaan aikaan naisväkeä edustava hevosneito, saattaa Vilmeri alkaa pitämään omaa macho showtaan.

Ratsuksi Vilmeri soveltuu mainiosti, vaikka sen kanssa saattaakin palaa käämit. Koulukentillä se tarvitsee reipasta ja aktiivista ratsastusta ja lähes tauotonta tekemistä, tai se alkaa keksiä omia konstejaan piristämään treenin kulkua. Mitä monimutkaisempi sen parempi, sillä sitä epätodennäköisemmin Vilmeri rupeaa testailemaan rajojasi! Esteillä orilta löytyy vauhtia, mutta myös innostuksissa helposti lentävä peräpää. Suusta kiskomisesta ori ei liiemmin välitä ja se saakin aikaan vain vastustusreaktion, joten kiukuttelun lopettamiseksi pitää keksiä muita keinoja. Useimmiten ori hyppää hyvin myös ilman sen suurempaa avustusta, ja katsoo esimerkiksi ponnistuspaikat hyvin itse. Ratsastajan tärkein tehtävä onkin pysytellä kyydissä, kun poni lähtee painelemaan.

Kisapaikalla Vilmeri on yllättävän asiallinen, vaikka se huuteleekin mielellään tammoille. Onneksi se jää yleensä pelkkään huuteluun, eikä vaikuta orin kisasuoritukseen millään tavalla. Radalla Vilmeri keskittyy hieman paremmin kuin kotona, mutta sen selkään ei kuitenkaan kannata jäädä pelkäksi kyytiläiseksi. Sellaiset ratsastajat nimittäin saavat melko nopeasti lähtöpassit tältä raudikolta. © Penelopeia

Sukuselvitys

isälinja - Vieteri     emälinja - Elovena

Näyttelytulokset

21.07.2017 Kärmeniemi, irtoSERT, päätuom. Jannica
02.08.2016 Overload, irtoSERT, päätuom. Siiri K.
24.12.2015 Horisontti, MVA-SERT (BIS4), päätuom. Jannica
18.11.2015 Rohkelikko, RCH (4-4½-5-4-4-4½-3½-4-3½-3½=40,5p), tuom. dookie

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

28.03.2018 - Päiväkirjamerkintä

Pitkän pohdinnan jälkeen olen päättänyt lyödä lapun Fiktion luukulle. Asia on jo virallinen, sillä julkaisin tiedotteen maaliskuun 11. päivä. Pikku hiljaa hevoset lähtevät uusiin koteihin ja tallin ovet suljetaan lopullisesti. Vilmerille Fiktio tulee kuitenkin olemaan viimeinen leposija. Orilla on enää edessään Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu huhtikuussa ja sitten vanha herra päästetään laukkailemaan vihreämmille laitumille.

Vilmeri teki hienon uran koulu- ja esteratsuna. Se onkin jo ERJ-I-palkittu ja koulupuolelta odotetaan yhtä hyvää menestystä. Harmittavasti sukua on jatkamassa vain kaksi tammajälkeläistä, mutta toivon mukaan suku jatkuu niiden kautta vielä pitkään. Ja oikeastaan jos näitä kahta jälkeläistä katsoo, niin voi hyvin todeta, että ei se määrä, vaan se laatu. Esikoinen Rosmerihan myytiin jo nuorena neitinä Hymnin suomenhevosille ja siellä se on omistajansa Oonan kanssa kilpaillut menestyksekkäästi koulu- ja esteradoilla. Onpa tamma palkittu varsana kahdessa varsa-arvostelussakin, mitenkäs muuten kuin ykköspalkinnoin. Toinen varsa Villiina minun oli tarkoitus pitää itselläni, mutta nyt Fiktion lopettaessa päätin luopua siitä. 7-vuotias nuori neiti saikin nopeasti uuden kodin Hazelin luota Kaihovaarasta. Ennen muuttoa ehdimme aloitella sen kisauraa kouluratsuna ja kävipä tamma napsimassa ykköspalkinnot niin kantakirjauksesta kuin kahdesta varsa-arvioinnistakin. VIR MVA Ch -arvonimeä unohtamatta. Ei pöllömpiä jälkeläisiä siis.

13.08.2017 - Kouluvalmennus, valmentajana Siguri

Vilmerin kanssa lähdimme tänään käymään läpi erilaisia puomiharjoituksia. Alkulämmittelyissä käytimme niitä apuna merkitsemässä loivaa kiemurauraa, ympyröiden halkaisijaa sekä muita jyrkkiä käännöksiä, jotka saivat Vilmerinkin hyvin kuulolle.

Aloitimme työskentelyn pääty-ympyröillä, joiden jälkeen ratsukon tuli siirtyä keskihalkaisijalle. Halkaisijalla oli kolme puomia, joista ensimmäinen ylitettiin ravissa, keskimmäinen käynnissä ja kolmas jälleen ravissa. Pääty-ympyrä tehtiin puoliksi laukassa, mikä tuntui sujuvan Vilmeriltä hyvin, mutta ratsastaja sen sijaan tukeutui aivan liikaa sisäjalustimelle. Lähdimmekin tekemään pääty-ympyröillä erilaisia tehtäviä tasapainon löytämiseksi, kuten sisäkäden nostamista pitkälle ylös, jolloin painokin alkoi jakaantua tasaisesti. Vilmeri jaksoi maltillisesti pyöriä ympyröillä, ja aina jos se vaikutti turhautuvan, teimme muutaman puomiharjoituksen ja siirryimme toiselle ympyrälle.

Jatkoimme työskentelyä ympyröillä, mutta siirsimme vaihteeksi puomit keskiympyrälle, jolla ratsukon tuli tehdä käynti-ravi-siirtymisiä jokaisten puomien välissä. Vilmeri oli skarppina koko tehtävän ajan, ja ratsastaja osasi hyvin hengityksellään rauhoittaa orin oikeaan askellajiin. Laukan ottaminen mukaan vaikeutti hieman kaksikon työskentelyä, mutta yhteinen sävel löytyi pienen hakemisen jälkeen jälleen.

Lopputunnista teimme vielä askelten pidennyksiä sekä ravissa että laukassa puomien avulla. Vilmerillä riitti vauhtia, minkä vuoksi askeleet jäivät välillä hieman mataliksi ja kaviot kolahtelivat puomeihin, mutta kuitenkin ori pidensi askeliaan huomattavasti, mikä olikin tehtävän tarkoitus. Loppua kohden lähestymiset alkoivat sujua tasapainoisemmin, ja askeleet alkoivat myös nousta ilman turhanpäiväistä kolahtelua. Annoin ratsukon tehdä kaikessa rauhassa muutaman kerran tehtävää omaan tahtiin, kunnes pyysin heitä siirtymään loppukäynteihin. Alun ongelmista huolimatta tunti oli sujunut erittäin onnistuneesti ja varsinkin ratsastaja oli tsempannut hyvin lopussa.

14.01.2017 - Estevalmennus, valmentajana Sippe

Saavuin jälleen Fiktion pihalle valmentamaan tallin ratsukoita. Ensimmäinen valmennus olisi esteitä, ja tarkoitukseni oli opettaa Miljaa piekkariori Velhon Vilmerin kanssa. Olin edellisenä iltana tutkinut oriin sukutietoja rekisteristä, sillä muistelin Vilmerin nimen kuulostaneen tutulta Miljan sen kertoessa. Suvun ja muutaman näkemäni kuvan perusteella Vilmeri vaikutti mukavalta tapaukselta, ja oli mukava päästä parin päivän tauon jälkeen taas jatkamaan valmennusputkea.

Tallissa tervehdin parhaillaan satulaa Vilmerin selkään pesukarsinassa nostavaa Miljaa ja kerroin lähteväni jo etukäteen rakentelemaan maneesille esteitä. Päivän tehtävänä olisi eräänlainen rata, joka koostui viidestä esteestä. Ensimmäiset kaksi estettä olivat viiden askeleen linjana pitkällä sivulla. Tuolta jatkettiin lyhyen sivun kautta lävistäjälle, jonne rakensin isohkon okserin. Lävistäjältä jatkettiin vielä toiselle pitkälle sivulle, jolla oli vielä samanlainen linja kuin alussa, viimeinen este vain oli pystyn sijasta trippeli.

Maneesissa Milja sai lämmitellä Vilmerin vähän itsenäisemmin sileällä. Verkkojen jälkeen ohjeistin Miljaa hyppäämään linjan pari kertaa ravissa, tässä vaiheessa esteet olivat vasta viidenkympin hujakoilla. Vilmeri oli todella innokkaan tuntuinen, ja pärski tyytyväisenä esteiden välissä. Kohta alettiin tulla koko tehtävää. Vilmeri ei yrittänyt väkisin kiihdyttää liikaa vaikka siitä näkikin, että se olisi mielellään baanannut radalla täyttä vauhtia. Innokkuus näkyi sen sijaan revittelevinä pukkeina esteiden jälkeen. "Istu vaa ite syvällä satulassa ja kädellä pidät napakasti pään vähän ylempänä, ei tarvii vetää mut niin ettei se saa nyittyä päätä alas kokoaikaa!" neuvoin Miljaa. Hyppääminen sujui loppuvalmennuksessa hyvin, ja tunti saatettiin lopettaa onnistumiseen.