† Muistoissamme 06.07.2018

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	punarautias, 143 cm
syntynyt	02.11.2015, 32-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 60 cm
rekisterinumero	VH15-018-2395
kasvattaja	Kaunovaara
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.12.2015	KV-I (2v.)	30 p.
	rakenne: 10 p., käynti: 3 p., ravi: 3 p., lisäpisteet: 0 p., suku: 14 p.
20.01.2016	SV-II (2v.)	27,4 p.
	rakenne 7,4 p., suku 10 p., käytöskoe 10 p.
20.02.2016	KTK-II	72 p. (P-suunta)
	19 p. + 18 p. + 19 p. + 16 p.
20.03.2016	VSN Champion
29.03.2017	Champion
15.04.2018	KRJ-II	99 p.
	8 p. + 41 p. + 25 p. + 10 p. + 15 p.
25.06.2018	KRJ-I	105,5 p.
	7,5 p. + 41 p. + 25 p. + 17 p. + 15 p.

Reetulla oli kolme kasvattajan antamaa nimivaihtoehtoa kun sen ostin. Aina silloin tällöin mielessä on käynyt, että olisi varmaan pitänyt valita niistä Kaunon Rahareikä, sillä se kuvaisi sitä paljon paremmin. Ori nimittäin sairasteli varsana paljon ja rahaa kului hoitoihin ja lääkkeisiin. Mutta syy, miksi nimeksi valikoitui Kaunon Riemueetu, oli se, että ori on paitsi iloinen ja riemukas itse, saa se myös muut hyvälle tuulelle. Tämä luonteenpiirre on myös varmasti edesauttanut Reetun selviytymistä vaikeimmistakin ajoista, heikompi olisi voinut masentua ja luovuttaa.

Reetu on aina tehnyt mielellään töitä. Se ei ollut maailman nopein oppimaan, mutta ajan kanssa asiat alkoivat sujumaan. Lopulta orista kasvoikin komea Helppo A -tasoinen kouluratsu, joka hyppää myös mielellään pikkuesteitä. Se on opetettu myös ajolle ja joskus onkin tullut pohdittua pitäisikö kokeille sen kanssa jopa valjakkoajon koulukoetta, mutta se on sitten muiden suunnitelmien alta aina väistynyt. Joka tapauksessa Reetu on hyvin kuuliainen ja miellyttämisenhaluinen herra, mutta eteenpäinpyrkimys ei ole luonnostaan täysin toivotunlaista. On toki päiviä, jolloin ori liikkuu eteen ilman suurempia ponnisteluja, mutta useimmiten sitä saa olla patistamassa eteen vähintään ratsastuksen alkuvaiheessa. Maastossa Reetu kulkee iloisesti korvat pystyssä. Se on hyvin varma ratsu ja tulee toimeen muidenkin hevosten kanssa, joten pikkuori voi maastoilla myös porukassa.

Sukuselvitys

isälinja - Hiskin Riskipeli     emälinja - Hellän Hely

Näyttelytulokset

VSN-pistetilanne: 80 p.
20.11.2016 Tuulenpesän Kartano, irtoSERT, päätuom. Jannica
04.09.2016 Március, irtoSERT, päätuom. Siiri K.
01.09.2016 Huvitutti, RCH (4+4+4+3½+3½+4+3½+3+5+5 = 39,5p), tuom. taffel
27.03.2016 Huvitutti, RCH (4+4+4+3½+3½+4+3½+3+5+5 = 39,5p), tuom. taffel
12.03.2016 Március, SW1 (4+4+4+3,5+3,5+4+3,5+3+5+5 = 39,5p), tuom. taffel
27.02.2016 Hervannan Oriasema, RCH (4½-4½-4½-4-4-4-4-4-3½-4=41p), tuom. dookie
07.02.2016 Turmeltaja, MVA-SERT (BIS1), päätuom. Jannica
23.01.2016 Harmonia, RCH (4½-5-4½-4-4-4-4-4-3½-4=41,5p)

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

12.08.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Siguri

Olin kuullut tarinaa siitä, kuinka Riemueetulla oli synnyttyään nimivaihtoehtona myös Rahareikä. Nimi oli osuva, sillä joka kerta kun olin käynyt Fiktiossa, oli Reetulla jotain vaivaa. Viimeisimmät ainekset katastrofiin olivat ilmassa tänään, kun olin lähdössä Reetun kanssa kisareissulle. Aamulla kuljetussuojia laittaessani huomasin, että Reetun vasemman etujalan kenkä oli irtoamaisillaan. Ei auttanut muu kun soittaa aamukuudelta kengittäjälle, joka pääsi onneksi nopealla aikataululla paikalle. Kenkä asettui nopeasti takaisin paikoilleen, ja huokaisin helpotuksesta; onneksi olin varannut aamuksi muutaman tunnin ylimääräistä, mikäli ongelmia tulisi tielle.

Ja niitähän riitti. Kuljetusautoon Reetu onneksi käveli kiltisti, ja matka alkoi hyvin. Aamu oli mukavan aurinkoinen, ja keli näytti kerrassaan hyvältä. Puolivälissä matkaa huomasin auton hälyttävän punaista valoa, ja muutaman puhelun avulla selvisi, että auton jarrujärjestelmässä oli vuoto. Pääsimme kuitenkin lähimmälle huoltoasemalle, jossa myyjän voimin lisäsimme jarrunestettä säiliöön ja pääsimme jatkamaan matkaa - pitäen kuitenkin tarkasti silmällä hätävaloja, ettei järjestelmässä olisi suurempia ongelmia.

Sinä päivänä emme päässeet kisapaikalle asti. Matkaa oli jäljellä enää muutamakymmen kilometri, kun huomasin tiellä vastaan juoksevan hirven. Ehdin hidastaa vauhtia ja hirvi kääntyikin onnekseni takaisin metsään - kunnes se teki äkkikäännöksen ja juoksi suoraan auton eteen. Suuri auto ei onneksi ottanut muuten pahasti osumaa, mutta hirven törmäys sai kuitenkin tuulilasin säpäleiksi. Pahemmilta ongelmilta onneksi vältyttiin, ja heti ensimmäisenä olikin katsottava, että kuljetustilassa matkustava Reetu ei saanut minkäänlaisia vammoja. Kuten melkein arvata saattoi, seisoi se rauhassa paikoillaan ja käänsi hieman korviaan, kun joku tuli avaamaan auton takaluukun.

Auto jäi niille teilleen, ja me soitimme Fiktiosta paluukyydin tallille. Pahoittelin lainatun hevosauton kohtaloa ja lupasin maksaa tuulilasin korjauksen, mikäli vakuutus ei sitä korvaisi. Emme kuitenkaan voineet loppujen lopuksi kuin nauraa. Rahareikä tosiaan, siitä ei pääse mihinkään.

02.07.2017 - Kouluvalmennus, valmentajana Crimis

Hurman jälkeen valmennettavanani oli tänään vielä toinen hevonen, piensuokki Reetu. Ori oli vähintään yhtä hurmaava kuin edellinenkin hevonen, mutta lisäksi se oli vielä älyttömän sosiaalinen. Pikkuori oli kamalan kiinnostunut uudesta valmentajastaan Miljan laittaessa sitä kuntoon tallin käytävällä – se hamuili taskujani ja hörisi kuin olisin ollut vanha tuttu. Reetu lähti iloisesti työntekoon, mutta pian sain huomata sen olevan kovin hidas pohkeelle. Pienori töpötti pienin askelin ja hitaasti kuin täi tervassa. Milja sai todella ratsastaa oria oikein urakalla eteen. Teimme paljon käynti-ravi -siirtymisiä, jotta Reetu heräisi kunnolla ja saisimme näin nopeampaa reaktiota apuihin. Alkuun tavoite oli saada ori vain liikkumaan, ja kokoamiseen paneuduttiin vasta myöhemmin.

Pikkuhiljaa moottori alkoi hyrrätä köhimisen sijaan. ”Sehän liikkuu!” virnistin Miljalle, kun saimme vihdoin pidemmän pätkän reipasta ravia. Reetu suorastaan riemastui ylitsevuotavista kehuista, joita se sai, ja alkutunnin tahmaisuus haihtui kuin savuna ilmaan. Tyytyväisin mielin pääsimme sitten hakemaan vielä oikeaoppista muotoa ja tekemään sitten lisäyksiä ja lyhennyksiä ravissa. Reetu liikkui koko ajan paremmin niin eteenpäin kuin selänkin läpi.

Ravityöskentelyn jälkeen otimme laukkaa: ensin vain nostoja pitkille sivuille, sitten ympyröitä päätyihin ja vielä vaihtoja kahdeksikolla. Laukka nousi kuuliaisesti ja ori taipui nätisti ympyrällä. Vaihdot olisivat kaivanneet vielä vähän enemmän täsmällisyyttä, mutta eivät olleet huonoja nekään. Niinpä ratsukko pääsikin tekemään loppujäähdyttelyä itsenäisesti, valmentajan ollessa loppujen lopuksi hyvinkin tyytyväinen.

21.05.2017 - Kevätmaasto Kaunovaarassa

Vislan ja Reetun kasvattaja rukkanen järjesti tallillaan Kaunovaarassa pitkän viikonlopun maastoilun merkeissä. Oli mukavaa tavata tuttuja ja tutustua tarkemmin Kaunovaaraankin. Suuri kiitos niin järjestäjälle kuin muille osallistuneille! Alta voit lukea rukkasen kertomana sunnuntain retkestä, jolloin ratsastin Reetulla:

"Sunnuntain ryhmä oli viikonlopun suurin. Tuulia oli jo kolmatta kertaa mukana ja Milja toistamiseen. Nämä kaksi pääsivätkin taas porukan etuosaan. Elli lähti pitämään perää Viehättävän Ulpun kanssa, minä taas vedin laumaa Hiiden Haprolla. Kokoonpano oli siis seuraava, Hapro, Tupla-Uuno, Riemueetu, Eemil, Huurre, Surunmurtaja ja Haavehelinä sekä viimeisenä Ulpu. Kahdeksan hevosen jono lähti tallipihasta suoraan kohti metsätietä. Tällä kertaa otettaisi hieman haastavampi reitti, joka kulkisi pitkän pätkän lähes umpimetsässä. Ihan ratsastettava reitti se olisi, mutta vaatisi hieman vähemmän vauhtia, enemmän keskittymistä myös ratsastajilta. Huikkasin, että nyt varokaa päitänne ja antakaa hevosten kävellä rauhassa. Metsätieltä poikkesimme pienelle polulle, joka johti havumetsään. Hapron tasaisen varma askel johti laumaa eteenpäin. Takana Elli piti Ulpun kanssa huolen ettei jonon loppupää eksyisi. Ehdin välillä katsella taakseni sen verran, että näin jonoon tulleen hieman enemmän etäisyyttä hevosten välille. Hevoset kyllä osaisivat seurata toisiaan, näköyhteys säilysi metsässä vaikka puusto tihenikin välillä. Kuljimme metsikössä varmaan vartin verran. Se tuntui pidemmältä ajalta kun oli pakko mennä hitaasti.

Metsäpolulta takaisin tielle päästässämme odotin hetken Hapron kanssa, jotta koko jono oli vihdoin tiellä. Tästä voisimme aloittaa pitkän ravipätkän, joka johtaisi samalle mäelle missä olimme kahden muun retken aikana laukanneet. Hapron raviaskel oli pitkä, mutta muut orit pysyivät helposti perässä. Tuutu näytti jäävän hieman jälkeen muista, tammaa ei ilmeisesti huvittanut pistää vauhtia. Se ei kuitenkaan suostunut päästämään Helinää ohitse, joten tammat kulkivat perässä hieman hitaammin. Lähestyimme laukkamäkeä, annoin merkin ratsastajille ja annoimme palaa. Kavioiden kopina täytti ilman kun kahdeksan hevosta lähti laukkaan. Nyt Tuutustakin löytyi sopiva vaihde ja se paineli menemään niin kovaa vauhtia, että meni Huurteen ohi. Helinä kiri myös Huurteen vierelle. Hapro piti hyvää etumatkaa vaikka muut orit ottivatkin kiriä sen imussa. Pienikokoinen Reetukin pinkoi sen mitä lyhyistä jaloistaan pääsi. Tuutu oli mäen päälle saapuessaan ohittanut niin Eemilin kuin Reetunkin ja tavoitteli Uunoa. Hidastimme ratsumme ja kokosimme jonon takaisin entiseen järjestykseen. Varsinkin Uuno ja Tuutu olisivat vielä halunneet jatkaa vauhdikkaasti eteenpäin. Käyntipätkä tuli siis oikein sopivaan kohtaan. Onneksi ratsastajat olivat napakoita eivätkä hevoset saaneet tahtoaan läpi.

Laavulla oli jo nuotio tulilla. Matti oli ajanut sinne mönkijällä etukäteen ja laittanut kaiken valmiiksi. Söimme hyvällä ruokahalulla, hevoset pysyivät rauhallisina paikoillaan eikä kukaan aiheuttanut sen suurempaa hämminkiä. Tällä kertaa Matti sai kertoa oman versionsa tarinastamme. Sitä oli hauska kuunnella kun oli edellisellä reissulla antanut oman tarinansa ja nyt sai reissulaisten ohella kuunnella toista vinkkeliä. Ruokailun, tarinoinnin ja oleskelun jälkeen siirryimme takaisin satulaan ja paluumatkalle. Menimme nyt koko matkan leveää metsätietä pitkin, joten pystyimme taas ottamaan vauhdikkaampia pätkiä. Hevoset eivät innostuneet nyt niin kovaan kisaan kuin aiemmin, joten meno oli melkoisen rentoa ja ratsut pysyivät käsissä. Saattoi siellä välissä joku vähän innostua, muttei innostanut muita kovempaan menoon.

Kotipihassa kiitin vuolaasti kevätmaastoon osallistuneita."

01.02.2017 - Kouluvalmennus, valmentajana Sippe

Adelman valmennuksen jälkeen hörppäsimme pienet kupilliset kahvia satulahuoneessa, ennen kuin lähdimme päivän viimeisen valmennuksen pariin. Milja asteli Reetu-nimisen hienon piekkarioriin karsinan luo, avasi oven tottuneesti ja talutti hevosen pesupaikalle hoidettavaksi ja varustettavaksi. Reetua harjatessaan kerroin Miljalle tiivistetysti valmennuksen ohjelmasta. Vuorossa olisi paljon taivuttelua sisältävä tehtävä, jossa tehtäisiin kolme volttia pituushalkaisijan loppupuolella, aina vuorotellen vasemmalle ja oikealle. Pituushalkaisijan jälkeisellä pitkällä sivulla otettaisiin avoja laukassa, päätyyn ympyrä kootussa ravissa ja pieni pätkä pituushalkaisijan alusta vastaavasti lisätyssä ravissa.

Maneesissa Milja nousi Reetun selkään, ja alkukäyntien jälkeen alkoi verrytellä hevosta itsenäisesti. Ratsastaja jumppasi hevosta monenlaisilla kiemuroilla ja kaarilla, ja herkisteli sitä monilla siirtymisillä. Alkuverkkojen jälkeen ratsukko oli valmis suunnittelemani tehtävän treenailemiseen.

"Älä anna yhtään punkee lapa edellä, heti ulkopohje ja sisäkättä vähä hellität. Noin, huomaatko! Heti ku hellität sisältä ja ratsastat aavistuksen enemmän ulkoavuilla, se taipuu paremmin koko rungostaan", selostin Miljalle. Päätyyn saapuessaan ratsukko kääntyi oikealle, ja nosti käännöksen jälkeen laukan. Ekat laukka-avot sujuivat vähän niin ja näin, ihan mukiinmenevästi mutta kuitenkin paljon parantamisen varaa jättäen. "Kohta sit tarkemmin, nyt keskity jo siihen kokoamiseen siel päädyssä", muistutin Miljaa. Kokoamisen Reetu hallitsi hienosti, eikä lisätyssä ravissakaan ollut valittamisen varaa. Voltit sujuivat nyt paremmin, ja seuraavissa laukka-avoissa Milja skarppasi aiempaa tarkempaan ratsastukseen. Nyt avotkin sujuivat leikiten, ja loppuvalmennus sujui todella onnistuneissa merkeissä.