† Muistoissamme 11.03.2018

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	rautias, 159 cm
syntynyt	04.01.2016, 26-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 90 cm
rekisterinumero	VH16-018-0085
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © ei halua
nimeään mainittavan

20.03.2016	SV-I (2v.)	30,8 p.
	rakenne 5,8 p., suku 10 p., käytöskoe 15 p.
20.05.2016	KTK-III	67 p. (R-suunta)
	15 p. + 18 p. + 18 p. + 16 p.
20.04.2016	KV-II (3v.)	21 p.
	rakenne: 8 p., käynti: 3 p., ravi: 4 p., laukka: 3 p., lisäpisteet: 1 p., suku: 2 p.
30.07.2017	ERJ-I	107 p.
	7 p. + 42 p. + 25 p. + 20 p. + 13 p.
30.10.2017	SLA-I	98 p.
	13 p. (4-3-3-3) + 18 p. + 25 p. + 25 p. + 17 p.
15.11.2017	KRJ-I	107 p.
	7 p. + 40 p. + 25 p. + 20 p. + 15 p.
30.01.2018	YLA2	88 p.
	25 p. (17+8) + 23 p. (17+6) + 17 p. + 18 p. + 5 p.

Taikasävel on kiltti ja kuuliainen, muttei missään nimessä passiivinen. Aktiivisena orina se on mielellään koko ajan perillä tapahtumista ja viihtyykin mainiosti kiireisessäkin ympäristössä. Vain ruoka-aikaan niin Taikasävelen kuin ihmisväenkin kärsivällisyys on koetuksella, sillä tämä herra omaa todella vahvan sisäisen kellon, mitä ruokailuun tulee, ja pitää meteliä, jota on vaikea olla noteeraamatta. Taikasävel on luonnostaan hyvin kuuliainen kaveri, joka harvemmin ryppyilemään rupeaa.

Tarhasta saa yleensä noutaa mitä aurinkoisimman hevosen. Orin voi hoitaa oikeastaan missä vain, mutta joinain päivinä sen energisyys voi osoittautua haasteeksi ja on hevoselle itselleenkin parempi, että hoitotilanne rauhoitetaan pesariin. Taikasävel on uusia ihmisiä kohtaan avoin ja kengittäjä se vasta hyvää pataa Taikasävelen kanssa onkin. Ori ei ota stressiä mistään, mutta missään nimessä sitä ei voisi kuvailla rauhalliseksi. Orissa on hieman ikiliikkujan virkaa, mutta onneksi Taikasävel on myös nöyrä ihmisten pyynnöille.

Ratsastaessa Taikasävel pirskahtelee usein intoa, mutta pysyy kyllä käsittelijän valitsemissa raameissa pyynnöstä. Alkutreenin hutilointi vaihtuu aika nopeasti keskittymiskykyisyyteen, kunhan tekemistä on tarjolla ja haasteita suoritettavana. Ori voi mieltää helpot perusasiat turhan lällyiksi ja kiirehtii suotta, joten orille on hyvä tarjota vaihtelevaa, vaativaakin työstettävää. Taikasävelen liikkeet ovat mahtipontiset ja ryhdikkäät, etenkin tilanteessa jossa ori pääsee oikeasti työstämään itseään ja ajattelemaan askel askeleelta tehtävää. Etenkin väistöt ovat orin mieleen, mutta pitkässä muodossa suoritetut temponlisäykset ja helppo ympyrätyöskentely saa orin toisinaan kyllästymään. Taikasävel on kuitenkin siitä vinkeä, että esteradoilla siltä löytyy jälleen aivan oman luokan menojalka ja keskittymiskyky. Apujen tulee olla kunnossa ennen radalle siirtymistä, sillä tästä hevosesta löytyy vauhtia radoilla yleensä varsin mahtipontisesti. Taikasävel hyppää elastisesti ja tarkasti, eikä yleensä pitkästy estetreenin parissa niin herkästi kuin sileällä. © Uppe

Sukuselvitys

isälinja - Taikuri     emälinja - Hiidelmän Hissukka

Näyttelytulokset

30.06.2017 Virtuaalitalli Overload, irtoSERT, päätuom. Kati
08.04.2016 Rosenhof, irtoSERT, päätuom. Kati

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

31.10.2017 - Päiväkirjamerkintä

Jo monen vuoden ajan Fiktiossa on ollut tapana – vai pitäisikö jo sanoa perinteenä – kuskata autollinen hevosia Kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun. Ja jo kotimatkalla siintää ajatuksissa seuraava tilaisuus. Niin oli jälleen lokakuun tapahtumapäivän jälkeen. Vielä samana iltana kirjasin itselleni muistiin Suvelman nimen. Pikkutamma on ollut jälkeläisnäyttöjä lukuunottamatta valmis arvosteluun jo viime vuoden joulukuusta, mutta nyt vihdoin sekin osa-alue alkaa olla kuosissa. Hyvää vauhtia tulee perässä Suvelman tytär Suvensointi, mutta sen vuoro tulee olemaan todennäköisesti vasta ensi vuoden puolella.

Loput kolme valintaa olikin sitten sen verran kinkkisempiä, että lopulliset päätökset löin lukkoon vasta viimeisenä ilmoittautumispäivänä. Näistä ensimmäisenä porukkaan pääsi mukaan Karmelia, joka muuten palkittiin juuri tänään ERJ:n vastaavassa arvostelussa ensimmäisellä palkinnolla! Mutta tammalla on vielä edessään pari muutakin lajilaatuarvostelua, sillä se on pärjännyt hienosti neljässä eri lajissa. Niin ikään Karmelian esikoista on tavattu kilparadoilla kaikissa neljässä lajissa ja samanlaiset suunnitelmat on toisenkin jälkeläisen kanssa.

Seuraavaksi oli Pipsan vuoro saada nimensä listaan. Itseasiassa tamma oli jo vähällä päästä mukaan lokakuussa, mutta viime hetkellä muutin suunnitelmia. Nyt on kuitenkin pirtsakan Pipsan aika seurata vanhempiensa kavionjälkiä ja toivottavasti "käymme hakemassa" sille ensimmäisen palkinnon. Laatuarvostelun jälkeen tamma pääsee vierailemaan jonkun orin luona, kunhan sopiva herrasmies löytyy.

Toinen, jonka oli tarkoitus jo viime kuussa lähteä reissuun, on Taikasävel. Tämänkertaisen porukan ainoa ori nappasi jo ERJ:n laatiksesta kesällä ykköspalkinnon ja samanlaista havitellaan koulupuoleltakin. Kunhan laatisjutut on takanapäin, toivon, että ori pääsisi astumaan vielä ainakin pari tammaa. Meillä omassa tallissa asusteleekin siitä jo yksi tammavarsa, Somiana.

Sellainen joukko siis tällä kertaa. Toivotaan, että kaikki menee suunnitelmien mukaan ja saamme taas palata neljän uuden KRJ-palkitun hevosen kanssa kotiin marraskuun 15. päivänä.

30.09.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Sippe

Estevalmennuksen jälkeen purin esteet pois kentältä ja lähdin talliin kohti Fiktion Taikasävelen karsinaa. Tarkoituksena oli käydä oriin kanssa maastossa. Tämän jälkeen edessä olisi vielä yksi maastoilu kahdella hevosella ja päivän päättäisi vielä estevalmennus. Varustin Taikasävelen käytävällä oriin katsellessa pirteän oloisena ympärilleen. Vedin vielä omaan päähäni kypärän ja käsiin sopivan lämpimät käsineet, ennen kuin irrotin Taikasävelen ja lähdimme kohti ulkoilmaa.

Pihalla nousin satulaan jakkaralta säästääkseni hevosen selkää, ja kiristin satulavyötä reiällä vielä selästä käsin. Taikasävel oli hieman malttamattoman oloinen, ja se lähti innokkaasti liikkeelle painaessani pohkeeni kevyesti oriin kylkiä vasten. Lähdimme kohti Fiktion maastopolkuja. Aamulla maisemaa vallassaan pitänyt usva oli suurimmaksi osaksi jo hälvennyt. Taikasävel askelsi innokkaasti eteenpäin, ja noin kilometrin päässä tallista siirryimme raviin. Taikasävel ravasi reippaasti, ja loivan ylämäen koittaessa annoin sen siirtyä hetkeksi laukkaan. Mäen päällä hiljensimme pikkuhiljaa käyntiin, ja käännyimme pienemmälle polulle. Polku nousi melko jyrkästi ylös kalliolle, jolta pystyimme alhaalla näkemään Fiktion suuret tilukset. Laskeuduimme vuorelta alas pienen hengähdystauon ja maisemien ihastelujen jälkeen, ja lähdimme takaisin kohti tallia. Kuljimme eri reittiä kuin äsken, ja kotimatkalla ravasimme vielä melko pitkän pätkän.

Fiktioon saavuttuamme hyppäsin satulasta tallin edessä, ja taputin Taikasäveltä kiitokseksi. Karsinassa ori sai muutaman omenan ruokakuppiinsa, ja niiden ahmimisen sekä harjaustuokion jälkeen vein hevosen takaisin ulos tarhaan jaloittelemaan.

04.07.2017 - Estevalmennus, valmentajana tvisha

Aamutuimaan suuntasin Fiktioon, jossa minua odotti Miljan ja suloisen suomenhevosorin Taikasävelen valmentaminen esteiden parissa. Saapuessani kentälle oli ratsastaja juuri nousemassa ratsunsa selkään, joten he saivat aloittaa samantien lämmittelyn itsenäisesti, minun pystyttäessä sillä aikaa esteitä. Sivusilmällä katselin ratsukon työskentelyä verkan aikana, orilla selvästi virtaa riitti vaikka muille jakaa ja näin ollen Milja sai tehdä selässä topakasti töitä, jotta sai orin hallintaansa. Kun Taikasävel oli suurimmat höyrynsä höyrynnyt ja liikkui malttavaisemmin ratsastajan avuilla eteenpäin, saivat he ottaa muutamat lämmittelyhypyt pienille pystyesteille, jotka ylittyivät oikein näppärästi.

Vähitellen lähdimme siirtymään isompien esteiden pariin, joilla oli korkeutta aina 60cm korkeudelta noin 90cm asti. Kentälle oli sijoiteltuna yksi kolmen esteen nouseva sarja, yksi kahden esteen sarja, kaksi tavallista pystyä ja yksi okseri. Taikasävelen laukatessa vahvaa, pyörivää laukkaa eteen ja Miljan ollessa hereillä selässä, aloimme hyppäämään mainitussa järjestyksessä esteitä. Molempien sarjojen esteiden väleihin mahtui kaksi laukka-askelta, joten heti ensimmäiselle sarjalle tultua sai ratsastaja rueta vahvasti pidättämään ja lyhentämään orin lennokasta askelta, jotta askeleet osuivat kohdilleen. Ensimmäisen kerran kolmen esteen sarjalla oli siten vähän hakemista askelvälien kanssa, jonka vuoksi viimeiseltä esteeltä lensi puomikin alas Taikasävelen hypätessä turhan läheltä estettä. Heti seuraavalle kahden esteen sarjalle Milja oli aavistuksen verran paremmin mukana ja osasi jo ennakoida, kuinka orin kanssa toimia, ja näin ollen sen parista suoriuduttiin oikein hyvässä tyylissä ja tahdissa. Tämän sarjan jälkeen tuli pystyt, joille Taikasävel kiri vähän turhan reippaasti, joten pidätteet, pidätteet! Okserille en antanut ratsukon siirtyä ennen kuin laukka oli taas hallinnassa ja hyvin paketissa, joten Milja joutui jäämään vähäksi aikaa työstämään oria ympyrälle ennen jatkamista. Kun Taikasävel oli taas paremmin kuulolla, saivat he jatkaa rauhallisessa tahdissa okserille, jolle ori vähän yllättäen ehkä vähän jarruttelikin. Ponnistuspaikalla Milja joutui käyttämään napakasti apuja, jotta sai orin terävästi ponnistamaan okserin ylitse, joka lopulta ylittyi kuin ylittyikin puhtaasti, vaikka alku näyttikin hieman hankalalta. Ensimmäisen kierroksen jälkeen ratsukko sai hetken aikaa huilata käynnissä, samalla minun ja Miljan käyden jokaisen äskettäisen esteen kertaalleen läpi, mikä hypyissä oli hyvää ja mitä parannettavaa. Seuraavan kierroksen he saivat aloittaa tuota pikaa, aloittaen jälleen kolmen esteen sarjasta, joka ylittyi nyt oikein hyvin; ratsastaja oli hyvin perillä hypyistä ja lyhensi Taikasävelen askeleet hienosti. Tämän jälkeen rata lähtikin rullaamaan kivasti eteenpäin, ratsukko eteni kentällä rauhallisessa tahdissa ja hevonen oli malttavainen hypyissä. Loppua kohden suoritukset paranivat kierros kierrokselta, jolloin Taikasävel tosin alkoi jo hieman ennakoimaan radalla ja sitä myöten oikomaan, joten tarkkana sen kanssa sai olla vaikka muutoin meno tuntuikin olevan vaivatonta.

Reippaan tunnin hyppäämisen jälkeen lähdimme vähitellen lopettelemaan ja näin ollen Milja sai siirtyä hevosensa kanssa loppuverkan pariin. Loppuverkassa ratsastaja taivutteli vielä hetken aikaa ratsuaan ravissa ympyröillä, kunnes hidasti käyntiin ja antoi hevoselle pitkät ohjat kera kiitosten. Alussa ratsukolla oli pientä hankaluutta yhteisen sävelen löytämisessä, joka näkyi radalla ja erityisesti vähän huolimattomissa hypyissä. Kuitenkin toistojen kautta molemmat pääsivät paremmin hyppyihin mukaan ja hevosen kuluttaessa suurimmat energiansa pois alkoivat suoritukset näyttämään jo oikein hyviltä, jolloin valmentaja ei voinut kuin huokailla kentän reunalla ihastuksesta.

30.06.2017 - Päiväkirjamerkintä

Kellon viisarit liikahtivat juuri kahdentoista kohdalle, kun talutin Taikasävelen sisälle talliin. Ori käveli kiltisti perässäni pesukarsinaan, jossa naksautin ketjut molemmin puolin riimuun kiinni. Taikasävel yritti hamuta taskujani herkkujen toivossa kulkiessani sen ohi hakemaan satulahuoneesta harjapakkia. "Jos oot kiltisti, saat porkkanan sitten kun sut on harjattu", totesin orille kun palasin harjojen kanssa.

Aloin määrätietoisesti sukimaan hevosta puhtaaksi. Ori ei onneksi ollut kovin likainen – vain hiukan tomuinen piehtaroinnin jäljiltä. Paikoillaan se ei meinannut aluksi pysyä, mutta parin tomeran ein jälkeen se asettui aloilleen. Höpöttelin sille niitä näitä ja vaihdoin harjan kaviokoukkuun, kun olin käynyt koko hevosen läpi. "Nostapas nyt nätisti, niin haen sulle sen porkkanan." Kaikki neljä jalkaa nousivat helposti (varmastikin porkkanan motivoimana), joten kipaisin sitten rehuvarastoon. "Olin reilu ja otin sulle kaks", sanoin ja silittelin sitten oria rouskutuksen säestämänä.