† Muistoissamme 11.03.2018

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	tummanpunarautias, 154 cm
syntynyt	08.04.2016, 23-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 90 cm, me: 90 cm, va: Noviisi
rekisterinumero	VH16-018-1112
kasvattaja	Mörkövaara
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio & ei halua nimeään mainittavan

20.06.2016	KV-I (2v.)	38,5 p.
	rakenne: 9 p., käynti: 1 p., ravi: 5 p., lisäpisteet: 1 p., suku: 22,5 p. Luokkavoittaja II
20.07.2016	SV-III (3v.)	30,1 p.
	rakenne 8,6 p., suku 10 p., käytöskoe 5 p., ratsastuskoe 6,5 p. + 0 p.
30.08.2016	KTK-III	67 p. (R-suunta)
	16 p. + 18 p. + 17 p. + 16 p.
31.10.2017	ERJ-I	103,5 p.
	8 p. + 40 p. + 25 p. + 20 p. + 10,5 p.
15.11.2017	KRJ-I	108,5 p.
	8 p. + 43 p. + 25 p. + 20 p. + 12,5 p.
30.11.2017	VVJ-II	95 p.
	7 p. + 40 p. + 17 p. + 20 p. + 11 p.
25.01.2018	KERJ-I	103 p.
	8 p. + 41 p. + 25 p. + 14 p. + 15 p.
30.01.2018	YLA2	87 p.
	21 p. (15+6) + 27 p. (21+6) + 17 p. + 15 p. + 7 p.

Karmelia on perusluonteeltaan kiltti tamma, jolla on kahdenlaisia päiviä. On niitä päiviä, joina Karmelia on hieman häslä, mutta muuten kuin ihmisen mieli ja sitten on niitä päiviä, kun mikään ei suju ja pienimmästäkin asiasta saadaan aikaan erimielisyys. Hyvänä päivänä Karmelia on vähän sähköjänis, mutta sen käsittely on kaikesta huolimatta helppoa. Tällöin hoitamisessa tai varustamisessa ei ole ongelmakohtia. Huonona päivänä taas Karmelia muuttuu nelivuotiaaksi, joka polkee jalkaa ja suuttuu, jos ei saa namia. Huonona päivänä tamma ei tahdo nostaa kavioita, ottaa kuolainta suuhun, eikä sitä saa edes koskea kaikkialle. Toisinaan se antaa nostaa yhden kavion vaivatta, mutta pistää kunnolla vastaan jäljelle jäävien kolmen kohdalla - joskus toisinpäin. Mitään ilkeää tamma ei kuitenkaan ikinä tee; se ei pure, potki tai liiskaa seiniin, mutta kaikkensa se kyllä tekee laittaakseen hanttiin. Erityisesti Karmelian bravuuriksi on muodostunut karsinan seinää vasten liimautuminen silloin, kun tamma ei halua satulaa selkäänsä.

Hyvänä päivänä Karmelia on vauhdikas ratsu tai valjakkohevonen, onpa sitä höyryveturiinkin verrattu. Jotkut kutsuvat tammaa jopa karvajyräksi. Kaiken suola on huolellisuus ja se, ettei anna tamman lusmuilla tai luistaa yhtäkään kulmaa kunnolla asettumatta ja taipumatta. Alkumetreillä Karmelian kanssa työskentely saattaa tuntua mahdottomalta tehtävältä, mutta tämän tamman kanssa maltti ja sinnikkyys palkitaan, kun hieman kovakylkisestä ja ohjalle painavasta makkarasta lopputunnista kuoriutuu itsensä ryhdikkäästi kantava hevonen, jonka kanssa tunti tai valmennus tuntuu aina loppuvan kesken ja hevonen on parhaimmillaan vasta loppukäynneissä. Ilmaiseksi Karmelia ei siis todella anna mitään edes hyvänä päivänä. Yhtä varmasti kuin Karmelialla on hyvätkin hetkensä, on sillä myös huonot kaudet, jolloin edes sitkeästä yrittämisestä huolimatta mikään ei tunnu toimivan. Tällöin tamma saattaa myös protestoida apuja joko pukittelemalla taikka ravistelemalla päätään jatkuvasti. Huonon kauden sattuessa on kannattavinta pitää tehtävät yksinkertaisina ihan jo ratsastajan sekä valmentajan hermojen säästämiseksi.

Myös esteratsastuksessa hyvät ja huonot päivät vuorottelevat selkeinä jaksoina. Hyvänä päivänä Karmelia on alkutunnista mahdoton kaahottaja, ja lopputunnista kaiken kyselemättä hyppäävä esteratsu. Karmelia on kukoistaessaan esteillä myös peloton, eikä se juuri kyseenalaista esteiden ulkonäköä. Tähtien ollessa väärässä asennossa tamma taas ei välttämättä halua tulla yli edes siitä pinkistä puomista, jonka se ylitti juuri eilen ongelmitta. Tinttaamistuulelle sattuessaan Karmelia etsii jokaisen liikenevän mahdollisuuden esteiden ohittamiseen ja sen lähestymisen voivatkin muistuttaa lähinnä käärmeen kiemurtelua. Erityisesti tamma tunnetaan erinomaisena esteiden ohi rynnistämisessä. © Vikki

Sukuselvitys

isälinja - Amoriinin Ruska     emälinja - Koidutko Kohtalokseni

Näyttelytulokset

22.07.2016 Adina, RCH (3½-4½-4-4-4-4-4-3½-4-4=39,5p), tuom. dookie

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

31.10.2017 - Päiväkirjamerkintä

Jo monen vuoden ajan Fiktiossa on ollut tapana – vai pitäisikö jo sanoa perinteenä – kuskata autollinen hevosia Kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun. Ja jo kotimatkalla siintää ajatuksissa seuraava tilaisuus. Niin oli jälleen lokakuun tapahtumapäivän jälkeen. Vielä samana iltana kirjasin itselleni muistiin Suvelman nimen. Pikkutamma on ollut jälkeläisnäyttöjä lukuunottamatta valmis arvosteluun jo viime vuoden joulukuusta, mutta nyt vihdoin sekin osa-alue alkaa olla kuosissa. Hyvää vauhtia tulee perässä Suvelman tytär Suvensointi, mutta sen vuoro tulee olemaan todennäköisesti vasta ensi vuoden puolella.

Loput kolme valintaa olikin sitten sen verran kinkkisempiä, että lopulliset päätökset löin lukkoon vasta viimeisenä ilmoittautumispäivänä. Näistä ensimmäisenä porukkaan pääsi mukaan Karmelia, joka muuten palkittiin juuri tänään ERJ:n vastaavassa arvostelussa ensimmäisellä palkinnolla! Mutta tammalla on vielä edessään pari muutakin lajilaatuarvostelua, sillä se on pärjännyt hienosti neljässä eri lajissa. Niin ikään Karmelian esikoista on tavattu kilparadoilla kaikissa neljässä lajissa ja samanlaiset suunnitelmat on toisenkin jälkeläisen kanssa.

Seuraavaksi oli Pipsan vuoro saada nimensä listaan. Itseasiassa tamma oli jo vähällä päästä mukaan lokakuussa, mutta viime hetkellä muutin suunnitelmia. Nyt on kuitenkin pirtsakan Pipsan aika seurata vanhempiensa kavionjälkiä ja toivottavasti "käymme hakemassa" sille ensimmäisen palkinnon. Laatuarvostelun jälkeen tamma pääsee vierailemaan jonkun orin luona, kunhan sopiva herrasmies löytyy.

Toinen, jonka oli tarkoitus jo viime kuussa lähteä reissuun, on Taikasävel. Tämänkertaisen porukan ainoa ori nappasi jo ERJ:n laatiksesta kesällä ykköspalkinnon ja samanlaista havitellaan koulupuoleltakin. Kunhan laatisjutut on takanapäin, toivon, että ori pääsisi astumaan vielä ainakin pari tammaa. Meillä omassa tallissa asusteleekin siitä jo yksi tammavarsa, Somiana.

Sellainen joukko siis tällä kertaa. Toivotaan, että kaikki menee suunnitelmien mukaan ja saamme taas palata neljän uuden KRJ-palkitun hevosen kanssa kotiin marraskuun 15. päivänä.

30.09.2017 - Estevalmennus, valmentajana Sippe

Rennon maastoilun jälkeen olikin aika siirtyä valmentamisen pariin. Rakensin edelleen sumussa kylpevälle kentälle melko yksinkertaisen estetehtävän, jossa oli kolme estettä kolmikaarisella kiemurauralla. Keskimmäinen esteistä oli okseri, kaksi muuta pystyjä. Toiseen päätyyn kokosin verryttelytehtäväksi ympyrälle kolmen ristikon sarjan kahden laukan väleillä. Kun olin rakentamisen suhteen valmis, Milja talutti kentällle kauniin punarautiaan tamman Mörkövaaran Karmelian. Juttelimme Miljan kanssa hetken, ja kerroin hänelle samalla valmennuksen tehtävistä.

"Hyvä, tää siirtyminen oli jo tosi hyvä! Nyt se otti sun pidätteet jo tosi paljon paremmin tossa kun pyysit laukasta käyntiin ja taas takas laukkaan, eikä se yhtään lähteny puskemaan sun kättä vasten niinku vielä äsken. Nyt voisit alkaa tulla näitä ristikoita, eli rauhallisessa ravissa aluksi sisään, laukka ekalta ristikolta ja rauhallisessa rytmissä sarja loppuun" selitin Miljalle. Nainen ohjasi Karmelian ristikoille ravissa, ja piti tamman tiukasti pohkeidensa välissä vaikka se yrittikin hieman kytätä ja kiemurrella. Seuravalla yrityksellä Milja sai ratsastettua Karmelian vähän napakammin tehtävään, jolloin luikertelulle ei jäänyt aikaa. Ristikoita tultiin muutamaan kertaan vielä molemmista suunnista ravissa ja laukassa, ja pian päästiin siirtymään kolmikaarisen pariin.

"Ulkopohje kiinni ettei se jyrää oikeelta ohi, napakasti muistutat ulkoo jos se yrittää taas livahtaa ohi", neuvoin Miljaa. Ensimmäisellä yrittämällä Karmelia oli viime hetkellä luikahtanut esteen ohitse ulkokautta, ja nyt ratsukko lähestyi oranssivalkoisista puomeista rakennettua pystyä uudestaan.Tällä kertaa Milja suoristi Karmelian paremmin ja pyysi sitä riittävästi eteen, jolloin tamma leiskautti esteen yli hyvällä tyylillä. Loputkin esteet sujuivat hyppy hypyltä aina vain paremmin, ja rankahkon treenin jälkeen Milja ja Karmelia saivat siirtyä loppuverkkojen pariin.

14.04.2016 - Päiväkirjamerkintä

Pitkästä aikaa meille tulee mörkövaaralainen tamma! Ja ihan varsa vielä. Tinja kun tuli silloin aikoinaan meille ihan aikuisena hevosena. Sain itse keksiä varsalle nimen ja olikin muuten sitten hirveän kamalan vaikeaa mitään! Pyörittelin ensin Harmava-isän ja Kalmankielo-emän nimistä sanan karma ja sitten jälkeen mietin siihen sopivia kukkia perään, mutta sopivaa vaihtoehtoa ei tuntunut löytyvän. Sitten silmiini osui kamelia. Mutta enhän nyt sentään "kameliksi" halunnut tammaa nimetä. Niinpä lisäsin väliin r-kirjaimen ja niin saatiin nimeen tavallaan sekä karma että jokin kasvi, vaikkei se varsinaisesti sitten kukka ollutkaan. Mutta kukkiihan se kameliakin. Ja niin varmasti kukkii Karmeliakin. Suku on täynnä sellaisia huippuhevosia, että luulisi neidistäkin kasvavan yhtä hieno ruusukehai.