† Muistoissamme 30.08.2017

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	rautias, 160 cm
syntynyt	07.04.2015, 28-vuotias
osaaminen	ko: Vaativa B, re: 90 cm
rekisterinumero	VH15-018-1652
kasvattaja	Anffilan suomenhevoset
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Rakenne © SN,
ratsastus © VRL-01795

20.11.2015	KTK-II	73 p. (R-suunta)
	18 p. + 17 p. + 19 p. + 19 p.
18.03.2016	Champion
28.02.2017	ERJ-I	102 p.
	8 p. + 44 p. + 15 p. + 20 p. + 15 p.
04.05.2017	VSR jälkeläisluokka C
20.05.2017	SLA-I	99 p.
	13 p. (4-3-3-3) + 21 p. + 20 p. + 25 p. + 20 p.
15.06.2017	KRJ-II	93 p.
	8 p. + 41 p. + 9 p. + 20 p. + 15 p.

Suuren ja vahvan ulkonäön omistava Taikavoima saattaa arveluttaa kokemattomampia hevosharrastajia, mutta jo ensikäsittelyssä ori osoittautuu kumminkin hevoseksi, jolla on leijonansydän. Se on äärimmäisen kiltti ja hyvin käyttäytyvä hevonen, joka nauttii silminnähden ihmisen seurasta ja pitkistä hoitotuokioista. Taikavoimasta saa itselleen hyvän ystävän, kun sitä muistaa rapsutella ryntäiden alta ja leperrellä rauhalliseen sävyyn. Mutkattoman hoidettavan voi harjata ja varustaa karsinassa tai käytävällä ongelmitta eikä se oikein jaksa edes kiinnittää ympäristöönsä minkäänlaista huomiota. Ulkoillessaan Taikavoima saattaa hirnahdella tervehdyksiä rotutovereilleen ja näyttää etujalan kuopsuttamista, mutta siihen se orimaisuus oikeastaan jääkin. Kesäisin Taikavoiman näkeekin usein tarhassaan pötköllään, kuorsaten sille ominaiseen tapaan. Se vasta hauskan kuuloista onkin!
    Kaikenlaiset hoitotoimenpiteet ovat onnistuneet ongelmitta. Kengittäessä se toki välillä nojailee sepän selän päälle, mutta pieni huomautus asiasta auttaa. Epävarmuutta Taikavoima joskus kokee eläinlääkäriä kohtaan, mutta se antaa kumminkin tehdä toimenpiteensä mutkattomasti.

Ratsuna Taikavoima on todella toimiva ja hyvin koulutettu hevonen niin koulu- kuin estekentillekin. Se tunnetaan herkkyydestä ja siitä ettei ori anna mitään ilmaiseksi. Näinollen Taikavoima ei sovellukaan kokemattomille ratsastajille vaan vaatii osaavan ihmisen tekemään sen kanssa yhteistyötä. Varsinaisesti testailu ja niskurointi ei ole se ongelma vaan se, että Taikavoima reagoi liian herkästi osaamattoman ratsastajan vahingossa antamiin apuihin. Kokeneen konkarin kanssa puolestaan Taikavoima tekee mielellään töitä ja toimiikin kuin rasvattu salama. Sillä on korkeat ja elastiset, matkaatavoittavat liikkeet, joissa on varsin mukava istua. Taikavoima on vähän niin kuin keinuhevonen. Esteratsastuksen suhteen sillä on valtava voima ja hieno hyppytekniikka. Esteiden ylitykseen se vaatiikin ennakkotietoisen ratsastajan. Varmajalkaisuus ja rehellisyys tulee esiin maastossa, sillä suuren hevosen mieltä ei järkytä täysperävaunulliset rekat tai metsässä olevat marjastajat. Taikavoima nauttii silminnähden paljon nopeista kiitolaukkaspurteista!

Kilpailutilanteissa Taikavoima on vähän enemmän reaktiivisempi kuin kotona ollessa, mutta silti täysin käsiteltävissä ja hallinnassa oltavissa. Taluttaessa kilpailupakoilla on kumminkin hyvä käyttää apuna ketjunriimunnarua, sillä vanha orin malliin se voi yrittää kyykyttää nuorempia hevosia. Ei se kumminkaan päälle käy tai ole ilkeä, mutta saattaa heittää etujalkaansa ja kiljaista niin, että koko muu porukka hiljenee. Vaikka ori onkin nallukarhumainen leijonasydän, niin silti sillä on vaikutusvaltaa muihin hevosiin. Itse kilpailusuorituksessa Taikavoima keskittyy työn tekemiseen ja unohtaa täysin ympärillä olevat ratsukot. Ori siis osaa ottaa tilanteen täysin haltuunsa. © Kemiina

Sukuselvitys

isälinja - Taikuri     emälinja - Neponen

Näyttelytulokset

20.04.2016 Kettula, SW1 (4½-5-5-3½-4-4-4-4-4-3½=41,5p), tuom. dookie
30.03.2016 Rosenhof, irtoSERT, päätuom. Kati
25.03.2016 Rosenhof, irtoSERT, päätuom. Kati
15.11.2015 Virtuaaliset Suomenratsut, III-palk., tuom. Ram.
10.09.2015 Turmeltaja, RCH (4½-5-5-3½-4-4-4-4-4-3½=41,5p), tuom. dookie
31.08.2015 Kuuralehto, irtoSERT, päätuom. Kerppa

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

14.06.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Uppe

Olen ollut vapaaehtoisena kesäapurina Fiktiossa koko kesäkuun ajan ja viettänyt ihanan loman opinnoista suomenhevosten parissa. Sain tänään hoidettavaksi iki-ihanan ison Taikavoima-orin, jota olinkin jo ihaillut monesti muita hevosia hoitaessani. Taikavoima on hieno palkittu hevonen, joka osoittautui lähemmin oriin tutustuessani myös luonteensa puolesta ihanaksi herrasmieheksi. Milja antoi minulle luvan käydä rauhallisella maastolenkillä ja halutessani myös kahlaamassa hevosen kanssa ja vakuutti, etten tule pettymään. Kysyin tosin epävarmana onhan hevonen varmasti varmajalkainen maastossa ja minulle sopiva, mutta Milja vain nauroi ja kehotti kertomaan maastolenkin jälkeen mitä pidin. Hieman siis jännittynein mielin lähdin hakemaan tarhasta Taikavoimaa, mutta luotin Miljaan. Tuskin hän olisi valtuuttanut minua hommaan, jossa voisi käydä huonosti. Taikavoima oli ihana hoitaa. Iso nallekarhu, sellainen se oli! Jo iäkäs Herra Hevonen suhtautui minuun maasta käsin hyvin, mutta varustettuani hevosen ja pihassa selkään noustuani meillä meni heti sukset ristiin. Ei siksi, että Taikavoima olisi ollut ilkeä, vaan siksi, että se lähti peruuttamaan asetellessani kypärän hihnaa paremmin. -Oletpas sinä herkkä, tuumin ja käänsin hevosen tielle päin. Selässä tuntui varmalta, vaikka minua hieman jännittikin. Hevonen ei ottanut impulsia stressistäni, vaan eteni kuten on varmasti sadat kerrat ennenkin edennyt kyseistä tietä: rauhallisesti ja tyynesti. Kävelin hevosen kanssa läheisen järven rannalle, jossa laskeuduin selästä, otin satulan pois, hyppäsin takaisin selkään ja pyysin oria lempeästi eteenpäin. Ei ollut vesi Taikavoimalle uusi juttu: ori käveli mielellään vesirajaan ja lähti porskuttelemaan vettä jaloillaan iloisesti. Annoin sen seistä vedessä haluamassaan kohdassa, kunnes käännyimme ympäri ja palasimme rantaan. Uimaan ei sentään lähdetty, sillä satula piti vielä laittaa takaisin eikä sitä olisi ollut mukava asettaa märkää selkää vasten. Satuloituani hevosen ja selkään takaisin noustuani päätin käydä vielä ravaamassa hyvin loivaan ylämäkeen päin pikkumatkan ennen kotiin paluuta. Jälleen meillä oli hieman kommunikaatio-ongelmia, mutta kun tajusin miten hevonen toimii, ravi luonnistui ja molemmilla oli mukavaa, joskin hevonen tuntui tietävän reitit ja maastot paremmin kuin minä ja valoi toivoa ja rohkeutta minuunkin. Takaisin tallille päästyämme hehkutin ihanaa oria Miljalle, joka totesi hymyillen: -Mitä minä sanoin?

16.05.2017 - Päiväkirjamerkintä

KRJ:n laatuarvosteluun osallistuminen on Taikavoiman osalta venynyt ja venynyt, mutta viimeinkin ensi kuussa on orin vuoro. Mukaan lähtee Fiktiosta ainakin Kaarni ja Kunkku, neljäs ilmoitettava on vielä mietinnän alla, mutta sekin on hyvin todennäköisesti ori. Helmikuinen ERJ:n laatuarvostelu meni oikeastaan juuri siten kuin olin toivonutkin. Taikavoima esiintyi hyvin edukseen ja sai rakenteesta kahdeksikon. Kaiken kaikkiaan pisteitä kertyi sata ja vielä kaksi päälle, mikä oikeutti ensimmäiseen palkintoon! Tässä vaiheessa on varmaa, ettei ori tule saamaan koululaatiksesta vastaavaa palkintoa, sillä vanhemmat ei ole kilpailleet lajissa riittävästi. Mutta kakkospalkintoon on erittäin hyvät mahdollisuudet ja se on oikein hyvä palkinto sekin. Ajatuksista Yleislaatuarvostelun ja SLA:n suhteen on tässä vaiheessa luovuttu, sillä aion tämän laatiksen jälkeen keskittyä enemmän Taikavoiman poikaan Taikasäveleen.

30.01.2017 - Päiväkirjamerkintä

Taikavoima vetäytyi jokin aika sitten eläkkeelle jalostusorin hommista. Herra sai viisi hienoa jälkeläistä, jotka ovat kaikki jo debytoineet kisaradoilla. Meillä asuu sen esikoinen Taikasävel, joka on tällä hetkellä ainoa kantakirjattu jälkeläinen. Kilparadat Taikavoimalla itsellään sen sijaan jäi taakse jo kauan sitten, mutta ensi kuussa sillä on edessään laatuarvostelu. Helmikuun ensimmäinen päivä aukeaa ilmoittautuminen ERJ:n laatuarvosteluun ja aikomuksenani on ilmoittaa ori sinne. Harkitsin myös KRJ:n laatikseen ilmoittamista, mutta päätin sen kanssa vielä odottaa ja ilmoittaa sen sijaan muita hevosia. Kenties maaliskuussa suunnataan sitten koulupuolen arvosteluun. Näiden koitoksien jälkeen Taikavoima pääseekin viettämään täysipäiväisesti leppoisia eläkepäiviä. Paitsi jos suurudenhullu omistaja innostuu kuskaamaan sen vielä YLA:an ja/tai SLA:han...

06.01.2017 - Estevalmennus, valmentajana Satu

Kookas oriherra Taikavoima oli tänään valmennusvuorossa omistajattarensa Milja satulassaan. Olin epätavallisesti hieman ajoissa, joten ehdin rakentaa päivän esteet jo ennen alkuverryttelyjen alkua. Milja siirsikin pian orinsa raviin ja haki energistä tahtia ensin muutaman kierroksen ajan ympäri kenttää. Ratsukko aloitti helpoilla tehtävillä, kuten siirtymisillä ja taivutuksilla, laukkaan siirryttyään saivat työstää vaihtoja sekä puomeja.

Ensimmäiset hypyt suoritettiin yksittäisillä pystyillä, jotta pääsisin näkemään orin hyppytyyliä itsekin. Taikavoima nappasi hurrjasti voimaa jo näinkin pienelle esteenpahaselle, joten orin asenteesta ei tulisi ainakaan olemaan kiinni! Ratsukon yhteistyö näytti muutenkin toimivan ja päätimmekin hypyttää papparaista ihan vaan huvin ja hauskanpidon vuoksi.

Sitten kolmen esteen sarjalle. Kenttä oli täynnä sarjoja, lyhemmillä ja pidemmillä väleillä. Taikavoiman matkaavoittava laukka olikin todella työläs rutistaa niin pieneksi että se mahtui yhdelläkään askeleella pienimpiin väleihin, mutta hetkeksikään ei oriin keskittyminen herpaantunut - heikompaa ratsua olisi jo tässä vaiheessa alkanut ketuttaa. Rautiaan hypyt olivat virheettömiä eikä sille tullut mieleenkään kiellellä, jolloin ratsastaja sai aikalailla ottaa rennosti ja nauttia kyydistä!

Lopuksi ratsukko hyppäsi lyhyttä mutta ketteryyttä vaativaa rataa. Ennen kaikkea paljon sarjaesteitä, joita olimmekin jo alkutunnista treenanneet. Taikavoima meinasi hieman sekaantua niin monesta esteestä ja lyhyistä välimatkoista, mutta määrätietoisena Milja vei ratsunsa kunnialla maaliin. Vielä hieman lisää tarkkuutta radan ratsastukseen jäin tällä kertaa kaipaamaan, mutta voimaa tuolta oriilta ei puutu! Annoin Miljan pidentää ohjia kevyeeseen raviin ja loppuverrytellä Taikavoiman itsenäisesti.

07.12.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana Sippe

Hurmurin jälkeen Milja talutti maneesiin komean, jo hieman iäkkäämmän koulukonkarin, Anffin Taikavoiman. Ratsastaja nousi satulaan hevosen patsastellessa rauhallisena keskellä maneesia - oriilla ei näyttänyt olevan mihinkään kiire. Heti Miljan painaessa pohkeet Taikavoiman kylkiin, se kuitenkin lähti välittömästi liikkeelle - tämä kertoi rauhallisen hevosen olevan ratsuna kuitenkin herkkä.

"Voit kevyesti muistuttaa raipalla sinne takasiin et saatas se astumaan paremmin alle", ohjeistin Miljaa hänen lämmitellessään Taikavoimaa ravissa. Milja teki työtä käskettyä ja nosti samalla hiukkasen kättään, jotta saisi hevosta hieman ryhdikkäämmäksi. "Otetaas vielä laukka läpi nii aletaa sit tulla näitä harjotuksia, tarkotus ois vähä tehä tänää just laukkaharjotuksia!" kerroin Miljalle.

"Ota sitä laukkaa aluks nii et teet aina päätyihin isot ympyrät ja pitkien sivujen keskellä pariks askeleeks harjotusraviin et saadaan sitä hevosta vähä herkisteltyä sieltä", huikkasin ratsastajalle, joka nosti komealla oriillaan laukan. Taikavoima laukkasi rentona ja pyöreänä, ja sen askel oli melko matkaavoittava. Siirtymä raviin oli hieman töksähtävä ja hätäinen, joten Taikavoima karkasi hetkeksi ratsastajan avuilta ja ravi muuttui kireäksi. "Ei haittaa, tee siihe vaikka ympyrä ravissa et saat sen tuotua takas avuille, nosta sit laukka taas ku tuut uralle" sanoin Miljalle. Laukka nousi taas nätisti, ja pääty-ympyrätkin sujuivat hyvin. Lopuksi Miljan ja Taikavoiman tuli tulla tehtävää siten, että aina ympyröillä väistettiin joitakin askelia sisäänpäin, toiselle pitkällä sivulla lisättiin ja toinen pitkä sivu saatiin kävellä. Taikavoima liikkui valmennuksen loppupuolella todella makeasti, ja saatoin tyytyväisenä antaa ratsukolle luvan siirtyä loppuverkkaan.

11.10.2016 - Estevalmennus, valmentajana VP

Alkuverryttelyn aikana tehtiin paljon laukansäätelyä, joka tuntui olevan tämän päiväiselle rauhalliselle ratsukolle helppoa ja mielekästä puuhaa. Tehtävänä oli ratsastaa erilaisia suoria- sekä kiemurauria, joiden aikana piti samalla säädellä hevosen laukkaa. Ennen tehtävän aloittamista kehotin Miljaa ajattelemaan suurinta osaa eteenpäinpyrkimyksestä takaosan päälle, jonka lisäksi halusin ratsastajan käyttävän aktiivisesti pohjetta ja säilyttämään kevyen, pehmeän ohjastuntuman. Välikäyntien jälkeen jatkettiin suoralla uralla olevalla puomikasoilla, joiden välit olivat suhteutettu neljään ja viiteen laukka-askeleeseen. Ensin tehtävää tultiin normaalissa ratalaukassa, jonka jälkeen laukkaa alettiin säätelemään sekä lisäämällä, että vähentämällä laukka-askeleita. Kun laukka-askeleita lisättiin esteväleihin, oli ratsukon suorittaminen tasaisen varmaa ja sujuvan näköistä. Kun taas puolestaan laukka-askelten määrää tuli vähentää, oli ratsukon suorittaminen toisinaan hieman hätäisen ja jopa turvattoman oloista. "Ei haittaa yhtään, sillä on melko suuri askel itsessäänkin. Vedä hetki henkeä ja tuu uudelleen, nyt tuut vaan vähän reippaammalla laukalla niin että saatte yhden laukka-askeleen pois." neuvoin ratsastajaa, joka oli juuri säikähtänyt ratsunsa kompastelua puomeille. Valmennusta jatkettiin ratsastamalla pidempää, 13 esteen rataa, joka koostui hyvin pitkälti erilaisilla suhteutetuilla esteväleistä, jotka olivat sijoitettu sekä suorille että kaareville urille. Radalla oli yksittäisinä esteinä erikoisesteitä, kuten vesimatto ja muuri, jotka toimivat niin kutsuttuina luottamuskysymyksinä. Rataa hypättiin aluksi pienin korkeuksin nostaen rata hiljalleen ratsukon kilpailutasolle saakka. Radalla ratsukko säilytti hyvin tasaisen rytmin, ja Milja auttoi tehokkaasti orinsa optimaalisille ponnistuspaikoille.

Kevät 2015 - Historiaa

Anffilan suomenhevoset omistaa lukuisia ihania vanhalinjaisia suomenhevosia, joten päätin eräänä päivänä selailla hevosia läpi tilausvarsan toivossa. Vaihtoehtoja tuli lopulta niin paljon, että oli vaikea päättää kivoimmat. Lopulta päädyin kahteen, joista sitten laitoin tiedustelun Anffilan omistajille. Ensimmäinen yhdistelmä oli Hunajalaakson Hurmuri x Sandin Hallavainen ja toinen Hunajalaakson Taikajuoma x Unholan Kiara. Onneksi vastausta ei tarvinnut kauaa odottaa ja mikä parasta, se oli myönteinen. Sovimme asiat samantien kuntoon, jonka jälkeen ei minun auttanut kuin vain odottaa. Viimein tässä kuussa sain iloisen puhelun, jossa kerrottiin Unholan Kiaran varsoneen orin. Juuri sitä olinkin tästä yhdistelmästä toivonut. Eikä onneni loppunut vielä tähän, sillä seuraavana päivänä sain kuulla, että Sandin Hallavainen oli saanut tammavarsan – jota olin myös toivonut. Nimet sain varsoille päättää itse ja kun aikanaan kaksikko vieroitettiin, saapui Fiktioon uudet hevoset nimeltä Anffin Taikavoima ja Anffin Hallanhurma.