Tuiskulan Savuruuti

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	punarautias, 156 cm
syntynyt	18.01.2017, 95-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 70 cm
rekisterinumero	VH17-018-0385
kasvattaja	Tuiskula
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.03.2017	SV-II (2v.)	26,4 p.
	rakenne 5,4 p., suku 9 p., käytöskoe 7 p. + 5 p.
20.04.2017	KV-I (3v.)	38 p.
	rakenne: 10 p., käynti: 3 p., ravi: 4 p., laukka: 5 p. lisäpisteet: 3 p., suku: 13 p.
20.07.2017	KTK-II	70 p. (R-suunta)
	18 p. + 18 p. + 17 p. + 17 p.
15.02.2018	KRJ-II	96,75 p.
	8 + 40 p. + 22,75 p. + 11,5 p. + 14,5 p.
20.04.2018	SLA-II	80 p.
	14 p. (4-3-4-3) + 18 p. + 12 p. + 20 p. + 16 p.
25.08.2018	KRJ-I	103,5 p.
	8 + 42 p. + 23,5 p. + 15 p. + 15 p.

Tuiskulan Savuruuti on melko komea ilmestys punertavine karvapeitteineen ja ryhdikkäine olemuksineen. Se ei kuitenkaan ole pelkästään nätti katsella, sillä myös sisältä löytyy puhdasta kultaa. Savu on suorastaan suomenhevonen parhaimmillaan, rehti, luotettava, ja aina valmis työskentelyyn. Se on perinyt vanhempiensa parhaat puolet, ja sen kanssa onkin aina ilo toimia.

Savu on käsiteltäessä melko mutkaton. Varsasta asti se on ollut rohkea ja miellyttävä, mutta siltä on aina löytynyt terve kunnioitus ihmisen auktoriteettia kohtaan. Se ei lähde hyppimään silmille, ja jopa hämeväkeä edustavien hevosten lähettyvillä osataan käyttäytyä, vaikka hieman saatetaankin tuoda itseään esille hirnumalla ja jalkoja nostelemalla. Harjaustilanteet ovat Savun kanssa usein varsin simppeleitä, ja sen voi huoletta hoitaa kuntoon vaikka ilman kiinnilaittoa. Varusteistakaan ori ei ole ikinä ollut moksiskaan, sen kanssa ei tarvitse alkaa tapella otetaanko ne kuolaimet nyt suuhun vai ei. Kun on aika lähteä siirtymään paikasta toiseen, saattaa Savulla joskus tahti kiihtyä. Se on aina kovin innoissaan menossa eteenpäin, joten talutustilanteissa ihmisen tulee olla hereillä, ja tarvittaessa muistuttaa oria ettei ihmisen ohi aleta kävellä. Pienen muistutuksen jälkeen Savu kuitenkin jatkaa yleensä matkaa hieman maltillisempaan tahtiin, ja myös siirtymistilanteet saadaan pois alta ilman suurempia katastrofeja. Kengittäjä ja eläinlääkäri ovat Savulle melko rutiinitoimenpiteitä, eikä sitä ole koskaan tarvinnut rauhoittaa edes raspausta varten. Se onkin monien kehuma fiksun ja vieraanvaraisen käytöksensä johdosta.

Ratsun tehtävät sujuvat tältä pojalta myös mallikkaasti, ja erityisesti orin laukka on saanut kehuja koulutuomareilta. Se on pyörivää ja voimakasta, ja sitä on helppo lähteä myös työstämään erilaisten tempojen välillä. Käyntityöskentelyssä Savu on joskus hieman kärsimätön, mutta rauhallinen ja päättäväinen ratsastus saa orinkin askeleet rauhoittumaan. Savun askellajit ovat myös satulan päältä tunnusteltuna miellyttävän mukavia, ja niissä onkin oikein hyvä istua. Mikään estehevonen tämä punainen poika ei ole, mutta mielenvirkistykseksi sen kanssa voi huoletta myös pomppia pikkuhyppyjä. Puomityöskentelyssä ori on haka, ja se onkin usein mukana erityisesti ravitehtäviä harjoitettaessa. Savu esittää viisauttaan ja luotettavuuttaan myös maastoratsastuksen saralla. Sen kanssa voi halutessaan lähteä vaikka yksin tutkimaan metsäpolkuja, mutta se maastoilee mielellään myös porukassa. Se on myös oiva johtohevonen, sillä Savua ei kahdesti tarvitse käskeä edes tuntemattomiin paikkoihin. Se on rohkea ja reipas hevonen, jonka kanssa voi tehdä melkein mitä tahansa ilman sen suurempia ongelmia.

Kisapaikoilla Savun kanssa on tullut vierailtua kerran jos toisenkin, joten ne ovat herralle jo melkolailla perusrutiinia. Se on helppo lastata ja kuljettaa, ja se käyttäytyy fiksusti uusissakin ympyröissä. Vauhtia saattaa joskus löytyä vähän enemmän kuin kotona, mutta huolellinen verryttely ennen kisasuoritusta saa hevosen yleensä keskittymään paremmin. © Penelopeia

Sukuselvitys

isälinja - Ruudinkeksijä     emälinja - Hiluhilma

Muita KRJ-palkittuja sukulaisia

iiei. Hurmurilla, KTK-III, KRJ-I
iiee. Neitoperhoinen, KRJ-II
ieei. Vallan Mainio, KRJ-I, ERJ-I, VSR jälkeläisluokka C

Näyttelytulokset

30.08.2017 Turmeltaja, Ridden CH (4-4-2½-4½-4=19p), tuom. dookie
21.05.2017 Susiraja, irtoSERT, päätuom. Welby

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

13.08.2017 - Tiivistelmä valmennusviikosta, kirjoittanut valmentaja Siguri

Olimme viettäneet Savun kanssa erittäin mallikkaan valmennusviikon kouluratsastuksen parissa. Maanantaina lähdimme liikkeelle hyvin perinteisistä tehtävistä, jotta näin, mitä orin kanssa olisi hyvä käydä ajatuksella läpi. Siirtymiset sekä ympyrätyöskentely sujuivat orilta sekä ratsastajalta mallikkaasti, ja varsinkin laukkatehtävät olivat upeaa seurattavaa. Savu vaikutti melko kärsimättömältä ratsastettavalta, mutta rauhoittavat tehtävät saivat orin kunnolla kuulolle ja avuille.

Tiistain käytimme puomityöskentelyn parissa. Teimme erilaisia askelten pituuksiin liittyviä harjoituksia sekä uralla että kiemuraurilla. Harjoittelimme laukassa myös muutaman kavaletin voimin askelten muuttamisia ennen esteitä, mutta päätehtävät hoituvat sileällä työskennellen.

Keskiviikkona pidimme välipäivän, joka sisälsi kuitenkin tunnin rauhallisen maastolenkin. Torstaina Savulla olikin sitten energiaa vaikka muille jakaa, ja käytimme sitä hyväksi käyden läpi erilaisia laukkaharjoituksia. Savu ei näyttänyt väsymisen merkkejä koko tunnin aikana, joten uskalsimme hyvillä mielin jatkaa työskentelyä hieman yliaikaa, ja varsinkin pohkeenväistö laukassa sekä vastalaukkaharjoitukset alkoivat sujua sitä paremmin mitä enemmän jatkoimme tehdä toistoja.

Perjantaina käytimme viimeisen päivän taivutusten, lisättyjen askellajien sekä käyntitehtävien parissa. Käynnissä halusimme saada orin hieman kärsivällisemmäksi ja pitkäjänteisemmäksi, ja rauhallinen työskentely tuottikin tulosta. Taivutukset sujuvat orilta alusta asti erinomaisesti, kun taas lisätyt askellajit tuottivat hieman päänvaivaa ratsastajalle. Nekin kuitenkin selätettiin onnistuneesti.

Kaikin puolin viikko sujui hyvin, ja erityisesti ratsastaja tuntui saavan monet ahaa-elämykset valmennusten aikana. Ratsukon työskentelyä oli kaikin puolin ilo katsoa, ja uskalsin odottaa kaksikolta melko paljon kisakentillä jatkossa.

22.02.2017 - Voi Jukra, Laku haihtui Savuna ilmaan

Lunta tuprusi lähes vaakatasossa, kun Fiktion uudet asukkaat astelivat ulos hevosrekasta. Tuiskulalaiset Lakutoffee ja Savuruuti eivät olleet säästä moksiskaan, mutta outo ympäristö sai ne pörheiksi. Nuorukaiset ovat saaneet alkunsa tilausvarsaperiaattella, mutta asustelivat ensimmäiset elinvuotensa kasvattajallaan opettelemassa hevosen elämää. Lakutoffee, eli Laku kääntyi juuri tänään kaksivuotiaaksi ja Savuruuti, eli Savu saavutti yhden vuoden iän muutama päivä takaperin.

Kaikkihan lähti siitä, että Tuiskulan omistaja felissa myi kasvattejaan, mutta minä ihastuin kahteen emätammaan. Lakun emästä Salmiakki-Toffeesta oli myynnissä tammavarsa, mutta se ehdittiin myydä ennen kuin ehdin apajille. Ja oikeastaan tarvetta oli enemmän orivarsalle. Savun emästä Kasketar BRE:stä oli tarjolla orijälkeläinen, mutta valitettavasti sen isän puoleinen suku ei aivan täysin sopinut suunnitelmiini. Niinpä ajattelin kysyä mahdollisuudesta tilausvarsoihin. Tietysti siinäkin on omat riskinsä, sillä haaveilin kahdesta orivarsasta, mutta ei auttanut kuin pitää peukut pystyssä.

Olin Salmiakki-Toffeelle löytänyt sopivan sulhasen Tuiskulan oreista (joka tosin oli jo myyty, mutta asui vielä toistaiseksi tallissa) ja Kaskettarelle ehdotin omaa oriani Villahaan Ruutria. Felissa vastasi kyselyyni ja ehdotuksiini myöntävästi ja niin varsat laitettiin seuraavista kiimoista aluille. Ja kuten on jo saatu huomata, molemmat tammat varsoivat kuin varsoivatkin komeat orivarsat. Tähdet olivat selkeästi oikeissa asennoissa.

Mutta ikään kuin tallissa ei olisi jo ihan tarpeeksi hevosia, hakiessani tänään Tuiskulasta kaksikkoa vihdoin uuteen kotiinsa, tuli minusta vielä kolmannen felissan orikasvatin omistaja. Hänellä on Lapissa toinen suomenhevostalli, mutta siellä ei olekaan ihan mitä tahansa suokkeja, vaan westernsuokkeja. Hän kertoi, että siellä olisi neljä varsaa kotia vailla. Olen pitkän aikaa haaveillut länkkärisuokista, joten en voinut alkaa estellä, kun felissa alkoi esitellä niistä kuvia. "Tää tässä on Jukra", felissa sanoi näyttäessään ensimmäisen varsan. "Voi jukra..." oli ainoa mitä sain suustani ulos. Kävimme läpi kaikki varsat yksi kerrallaan ja yritin samalla pääni puhki miettiä, mitä sanoisin. Lopulta suustani pääsi: "Joku tossa Jukrassa vaan on, että pakko mun on sille tarjota kotia. Pääsisinpähän sit vihdoinkin kokeilemaan westerniä suokilla!" Niinpä ennen kuin lähdin ajelemaan Lakun ja Savun kanssa kohti Fiktiota, oli laitettu nimet myös kolmansiin papereihin. Samalla sovimme, että haen Jukran Lapista muutaman viikon kuluttua.