Revonkosken Jukra
KTK-III, SV-I
rotu, sukupuoli | suomenhevonen, ori |
---|---|
väri, säkäkorkeus | punarautias, 157 cm |
syntynyt | 15.02.2017, 93-vuotias |
osaaminen | |
rekisterinumero | VH17-018-0386 |
kasvattaja | Revonkoski Ranch |
omistaja | Milja, Fiktio (VRL-00692) |
Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio
20.04.2017 | SV-I (2v.) | 31,4 p. |
---|---|---|
rakenne 7,8 p., suku 8 p., käytöskoe 10 p. + 5,6 p. | ||
31.03.2018 | KTK-III | 63 p. (R-suunta) |
16 p. + 15 p. + 16 p. + 16 p. |
Jukra on erilainen Fiktion muut suomenhevoset. Se on nimittäin tallin ensimmäinen lännenratsastukseen painottunut asukas.
Sukuselvitys
i. VIR MVA Ch Jukoliste prt, 161 cm KTK-I |
ii. Jyrö-Jaakko rt, 162 cm | iii. Jakomielitauti prt, 161 cm |
iie. Ellastiina rt, 158 cm | ||
ie. Marrasmieli prn, 158 cm | iei. Arvo rn, 160 cm | |
iee. Mehu-Maija prt, 155 cm | ||
e. Ajastaika prt, 152 cm | ei. Ajashermo prn, 161 cm | eii. Ahmatti rn, 159 cm |
eie. Helmiäinen m, 160 cm | ||
ee. Taiga vrt, 154 cm | eei. Iskarios vkk, 151 cm | |
eee. Hiisitär prt, 157 cm |
Kilpailutulokset
15 WRJ-sijoitusta, 1 Cup-sijoitus
Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät
22.02.2017 - Voi Jukra, Laku haihtui Savuna ilmaan
Lunta tuprusi lähes vaakatasossa, kun Fiktion uudet asukkaat astelivat ulos hevosrekasta. Tuiskulalaiset Lakutoffee ja Savuruuti eivät olleet säästä moksiskaan, mutta outo ympäristö sai ne pörheiksi. Nuorukaiset ovat saaneet alkunsa tilausvarsaperiaattella, mutta asustelivat ensimmäiset elinvuotensa kasvattajallaan opettelemassa hevosen elämää. Lakutoffee, eli Laku kääntyi juuri tänään kaksivuotiaaksi ja Savuruuti, eli Savu saavutti yhden vuoden iän muutama päivä takaperin.
Kaikkihan lähti siitä, että Tuiskulan omistaja felissa myi kasvattejaan, mutta minä ihastuin kahteen emätammaan. Lakun emästä Salmiakki-Toffeesta oli myynnissä tammavarsa, mutta se ehdittiin myydä ennen kuin ehdin apajille. Ja oikeastaan tarvetta oli enemmän orivarsalle. Savun emästä Kasketar BRE:stä oli tarjolla orijälkeläinen, mutta valitettavasti sen isän puoleinen suku ei aivan täysin sopinut suunnitelmiini. Niinpä ajattelin kysyä mahdollisuudesta tilausvarsoihin. Tietysti siinäkin on omat riskinsä, sillä haaveilin kahdesta orivarsasta, mutta ei auttanut kuin pitää peukut pystyssä.
Olin Salmiakki-Toffeelle löytänyt sopivan sulhasen Tuiskulan oreista (joka tosin oli jo myyty, mutta asui vielä toistaiseksi tallissa) ja Kaskettarelle ehdotin omaa oriani Villahaan Ruutria. Felissa vastasi kyselyyni ja ehdotuksiini myöntävästi ja niin varsat laitettiin seuraavista kiimoista aluille. Ja kuten on jo saatu huomata, molemmat tammat varsoivat kuin varsoivatkin komeat orivarsat. Tähdet olivat selkeästi oikeissa asennoissa.
Mutta ikään kuin tallissa ei olisi jo ihan tarpeeksi hevosia, hakiessani tänään Tuiskulasta kaksikkoa vihdoin uuteen kotiinsa, tuli minusta vielä kolmannen felissan orikasvatin omistaja. Hänellä on Lapissa toinen suomenhevostalli, mutta siellä ei olekaan ihan mitä tahansa suokkeja, vaan westernsuokkeja. Hän kertoi, että siellä olisi neljä varsaa kotia vailla. Olen pitkän aikaa haaveillut länkkärisuokista, joten en voinut alkaa estellä, kun felissa alkoi esitellä niistä kuvia. "Tää tässä on Jukra", felissa sanoi näyttäessään ensimmäisen varsan. "Voi jukra..." oli ainoa mitä sain suustani ulos. Kävimme läpi kaikki varsat yksi kerrallaan ja yritin samalla pääni puhki miettiä, mitä sanoisin. Lopulta suustani pääsi: "Joku tossa Jukrassa vaan on, että pakko mun on sille tarjota kotia. Pääsisinpähän sit vihdoinkin kokeilemaan westerniä suokilla!" Niinpä ennen kuin lähdin ajelemaan Lakun ja Savun kanssa kohti Fiktiota, oli laitettu nimet myös kolmansiin papereihin. Samalla sovimme, että haen Jukran Lapista muutaman viikon kuluttua.