† Muistoissamme 17.11.2017

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	punarautias, 153 cm
syntynyt	12.01.2016, 22-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 65 cm
rekisterinumero	VH16-018-0294
kasvattaja	Villahaka
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © lupa on

20.04.2016	SV-I (3v.)	43,2 p.
	rakenne 7,4 p., suku 8 p., käytöskoe 15 p., ratsastuskoe 7,8 p. + 5 p.
20.04.2016	KV-II (3v.)	24 p.
	rakenne: 8 p., käynti: 4 p., ravi: 1 p., laukka: 5 p., lisäpisteet: 1 p., suku: 5 p.
15.06.2017	KRJ-I	105,5 p.
	7,5 p. + 41 p. + 25 p. + 19,5 p. + 12,5 p.

Hieman erilaista sukulinjaa oleva ori Ruutri on varsin rauhallinen ja usein jopa hyvin unelias ori. Herralla ei ole tapana säheltää eikä pelästyä turhasta mitään. Jotkut ihmiset tallissa puhuvat oriista kuin nalle puhista, nauttii syömisestä ja nukkumisesta, sekä lempeys on täysin omaa luokkaa. Tarhaus onnistuu yksin ja seurassa, yleensä Ruutri saatetaan laittaa nuoren hevosen kanssa samaan tarhaan, jolla on taipumusta riekkua ja säheltää. Oriin rauhallinen vaikutus kohdistuu nopeasti toiseen hevoseen ja tarhassa onkin yhtäkkiä täysi rauha.

Ihmisen käsittelyssä herralla ei ole kiire mihinkään, päinvastoin. Olipa paikkana karsina tai käytävä, ori seisoa tapittaa paikallaan vaikka maailman tappiin saakka. Se ei paljoa hetkauta, harjataanko vai klipataanko sitä, siinä se vain seisoo. Kyseessä on kuitenkin ori, niin tammoille höristään ja puhellaan lempeään sävyyn, mutta kiimaisen tamman vieressä hormonit heittää härän pyllyä ja kuopiminen sekä esiintyminen alkaa. Varusteet saa helposti laitettua Ruutrille, se vain enemmänkin nauttii kaikesta huomiosta ja makupaloista. Taluttaessa herra kävelee nätisti vierellä, aavistuksen ylväänä, mutta kuunnellen ja huomioiden ihmisen eleitä. Kesäisin ruoho on pieni houkutus, joka kannattaa pitää silmällä.

Ratsuna pyrkii parhaansa mukaan miellyttämään ratsastajaansa. Ori on erittäin herkkä ratsastaa ja toimii kuin unelma jokaisen ratsastajan kanssa. Kuitenkin sen liikkeet tulevat parhaiten esille, kun sitä ratsastetaan kunnolla eteenpäin. Painoavuilla toimii herkästi, eikä jalkojen kanssa tarvitse hakata oria eteenpäin. Suusta repiminen tai muutoinkin ihme sähläys ratsastajalta saa oriissa aikaan täysi pysähdyksen. Vaikka se on erittäin miellyttämishaluinen, ei se silti siedä ihan kaikkea. Askellajit ovat Ruutrilla puhtaita ja laukka varsinkin on erittäin hyvin pyörivää ja tasaista. Vastalaukka ja laukanvaihdot eivät tuota tälle hevoselle juurikaan ongelmia. Taivutukset sujuvat myös hyvin, kunhan muistaa hyvän alkulämmittelyn. Kilpailutilanteissa kulkee reippaasti eteenpäin, eikä stressaa turhia. Radalla sen sijaan mennään ratsastajaa kuunnellen ja toimien parina. Useinkaan herra ei jää luokissa häntäpäähän. © Vibaja

Sukuselvitys

isälinja - Ruudinkeksijä     emälinja - Esteliina

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

15.12.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana Sippe

Iikorin jälkeen Milja talutti maneesiin hienon Ruutri-orin. Ratsukon kävellessä alkukäyntejä pitkin ohjin minä raahasin maneesin keskelle neljä tynnyriä. Tänään tehtävänä olisi vanha kunnon Hannun Vaakuna, josta saisi muuntelemalla hyvinkin haastavan tehtävän. Saatuani tynnyrit paikoilleen Milja oli jo aloittelemassa ravailua, ja siirsin kaiken keskittymiseni ratsukon neuvomiseen. Heti alkuverkoista lähtien Miljan tuli reippaasti ratsastaa eteen, jotta Ruutrin laiskuus ei koituisi ongelmaksi vaakunaa suorittaessa. "Reippaasti näpäytät raipalla pohkeen taakse jos se ei tunnu reagoivan, vähän takasia aktivoit sieltä ja heti kiität ku tempo reipastuu!"

Alkuverkkojen jälkeen alettiin tulla tehtävää. Aluksi Milja sai tulla vaakunalle käynnissä jotta saisi tuntumaa tehtävän ratsastukseen. "Ratsasta tässä jo huolellisesti käännökset, kohta tää on tuplasti vaikeempaa ku tullaa ravissa ja laukassa", huomautin Miljalle. Nainen käytti käännöksissä huolellisesti apuna istuntaa, ja Ruutrin runko alkoi pikkuhiljaa taipua paremmin. "Tuu vaan jo ravissa, nyt katot vielä paremmin et käännökset ei veny pitkiks, otetaa kohta vielä laukassa jos tää menee hyvin", kehotin Miljaa. Ravissa tehtävä sujui hyvin, ja Milja ratsasti käännöksissä puolikkaita takaosakäännöksiä. Tämä oli hyvää jumppaa myös Ruutrille, joka selvästi tykkäsi päästessään kunnolla kiemurtelemaan tynnyreiden välissä. Lopuksi vaakunaa tultiin vielä laukassa. Ruutrin vauhti meinasi välillä hyytyä, ja jouduimmekin ottamaan hieman irrottelevan kierroksen maneesissa vaakunoiden välissä saadaksemme oriin vähän puhtia. Tämä auttoi, ja loppuvalmennus sujui hyvin.

11.10.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana VP

Olin lupautunut tänään valmentamaan varsin tutuksi tullutta ratsastajaa ja hänen kilpailuikästä suomenhevosoriansa. Lämpimän syysauringon myötä suunnistimme maneesin sijaan kentälle, jossa Milja kertoi Ruutrin historiasta. Jutustelun lomassa kävi ilmi, että Ruutri kantaa itseään mielellään oikeinpäin, jonka lisäksi sillä on kolme laadukasta askellajia - jonka oikeastaan uskoinkin, kun katsoin orin hyvin kehittynyttä lihaksistoa. Ratsukon verryteltyä ja pidettyä pienen käyntipaussin kehotin Miljaa ottamaan ohjat takaisin tuntumalle ja työstämään orin hiljalleen kootuksi apujen väliin. Suoraa uraa seuraten teetin ratsukolle ravi - peruutus - pysähdys harjoitusta, jonka avulla saimme hevosen nousemaan lavoistaan ja siirtämään painoa takajalkojen varaan jopa niin paljon, että Miljan teki välillä hankalaa istua joustavassa, ilmavassa ravissa. "Jesjesjes! Nyt kun se ravaa ihan mielettömän hyvin, tarjoa vielä kevyempi ohjastuntuma, pidä jalat lähellä kylkiä ja tee kaikkesi, jotta saat ravin liikkeen sun alaselästä kohti vatsalihaksia. Juuri näin, hyvä Milja!" kehuin ratsukkoa, joka teki työtä käskettynä. Pienten välikäyntien jälkeen jatkoimme laukan parissa niin, että tulimme vuoroin oikealta ja vuoroin vasemmalta keskihalkaisijalle, josta lähdettiin ratsastamaan sulkutaivutusta. Ruutri oli tehokkaan ravityöskentelyn jäljiltä hyvin takaosansa päällä aktiivisena, joten laukkatyöskentely tarjosi tänään ratsastajalleen niitä paljon kuulutettuja fiilistelyhetkiä. "Tunnetko!? Tältä työskentelyn ja laukan tulisi aina tuntua" kysyin ratsastajalta joka hymyili kun Naantalin aurinko. Valmennuksen loppua kohden teimme melko pitkään ravityöskentelyä avoimella kaulalla eteen-alas, jonka päätteeksi Milja lähti kävelemään orin kanssa pitkät loppukäynnit maastoon.