† Muistoissamme 26.03.2017

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	rautias, 157 cm
syntynyt	18.03.2015, 24-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 60 cm
rekisterinumero	VH15-018-0739
kasvattaja	Villahaka
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.07.2015	SV-II (3v.)	36,9 p.
	rakenne 8,4 p., suku 6 p., käytöskoe 15 p., ratsastuskoe 7,5 p. + 0 p.
20.10.2015	KTK-II	72 p. (R-suunta)
	19 p. + 17 p. + 17 p. + 19 p.
20.12.2016	KRJ-I	106,5 p.
	9 p. + 40 p. + 25 p. + 17,5 p. + 15 p.
20.01.2017	SLA-I	91 p.
	15 p. (4-4-3-4) + 22 p. + 24 p. + 20 p. + 10 p.

Etsiskelin Fiktioon uusia hevosia ja Uppe tarjosi paria eri yhdistelmää, joista olisi mahdollista saada varsaa. Päädyin ehdotuksista jälkimmäiseen, vaikka ensimmäinenkin olisi ollut houkutteleva. Mutta tarkoituksena oli etsiä täysin erisukuisia hevosia ja sitä kriteeriä ei kyseinen yhdistelmä olisi täyttänyt, sillä suvussa oli oma edesmennyt Jooamme. Tosin jälkeenpäin tajusin, että onhan tämäkin sukua eräälle hevosellemme, nimittäin Villahaan Ventlalle. Mutta ei se mitään, onneksi tallista löytyy kuitenkin jalostusmateriaalia mielin määrin. Kaksi edellistä villahakalaistamme ovat olleet tammoja, joista toinen on edellä mainittu Ventla, mutta tällä kertaa meille matkasi orivarsa, joka sai nimekseen Villahaan Pilmori isälinjan nimiä mukaillen.

Pilmori mukailee isäänsä muutenkin, kuin nimensä suhteen; luonteensa liinakko on saanut pitkälti isältään. Kuten isänsäkin, Pilmori oppii nopeasti, on hieman itsepäinen ja on äärettömän sitkeä. Energinen, välillä kuumuva työmyyrä ei perusta hölkkälenkeistä tai ratsastajista, jotka unohtuvat selkään ihastelemaan maisemia.

Oppivaisuutensa vuoksi Pilmori oli äärettömän herkkä opettaa käyttäytymään, kuten kuuluukin. Pahoja tapoja ori ei onneksi koskaan oppinut, sillä niistä eroon pääseminen olisi vienyt tuhottomasti aikaa ja vaivaa, kun kyse on näin itsepäisestä hevosesta. Pilmori on tallin helpoimpia hoidokkeja, se seisoo nätisti paikoillaan käytävällä kun sitä harjataan, varustetaan, kengitetään tai mitä sille nyt tehdäänkään. Jos ori ei pidä jostain (takkuisten jouhien selvittäminen, suihkepulloista lähtevä ääni), se vetää korvat luimuun, mutta sietää kaiken.
Kuljetussuojistakaan liinakko ei erityisemmin välitä, ne jalassaan Pilmori kävelee korkein, vaappuvin ankanaskelin. Kaikki muu sujuu rutiinilla, ilman luimimista. Tutulle hoitajalle Pilmori saattaa höristä, ja orin ilmeestä näkee selvästi, milloin se kaipaa huomiota tai osansa porkkanoista.
Talutettaessa Pilmori kulkee reippaasti, eikä mielellään hidasta tahtiaan. Ori kuitenkin uskoo, kun sitä pyytää hidastamaan tai pysähtymään. Lastaus ja kuljetus sujuvat vaivatta, ori vain pitää viedä autoon kerrasta, eikä unohtua puoliväliin lastaussiltaa juoruamaan tuttujen kanssa; Pilmori todennäköisesti peruuttaa pois, kun ei sinne traikkuun/rekkaan nyt mentykään.

Lennokasliikkeinen, pitkäaskelinen Pilmori on eteenpäinpyrkivä, energinen ori, jonka ainoita vikoja ovat taipumus kuumumiseen sekä mielenkiinnon puute kevyempiä treenipäiviä kohtaan. Hölkkälenkit ja kevyet kentällä pyörimiset muuttuvat helposti nykiväksi kipitykseksi. Orin kevyet päivät vaativat vähän kärsivällisyyttä, koska jos ratsastaja herpaantuu hetkeksikään, se rentona hölkkäävä hevonen valmistautuu hyvin pian seuraaviin iltaraveihin.
Parhaimmillaan ori on kunnon treenissä, kun se saa liikkua kunnolla ja kanavoida energiansa työntekoon. Helppo A -tasoinen suomenhevonen liikkuu kevyesti ja lennokkaasti, ryhti ja tasapaino olivat luonnostaan hyvät ja treenin myötä ne vain paranivat. Pilmori on herkkä etenkin painoavuille, liikkuu ja tekee töitä mielellään, eikä aina haluaisi lopettaa.
Laukkatehtävissä ori saattaa kuumua, muttei onneksi niin pahasti, että lopputreeni menisi pipariksi. Kovaa kättä vastaan ori protestoi suutaan aukomalla sekä pienin pukein (takaosa nousee juuri ja juuri ilmaan) tai paikoilleen jumittumalla. Askellajeista paras on laukka, liikkeistä avot, sulut, lisätyt askellajit ja laukanvaihdot käynnin kautta keräävät kerrasta toiseen eniten kiitosta koulutuomareilta ja kotijoukoilta.

Kisapaikoilla Pilmori ei turhia stressaa, vaan on samanlainen kuin kotonakin niin käsiteltävyyden kuin ratsastettavuuden suhteen. Liinakko on karismaattinen showmies, jonka olemus jää herkästi katsojan mieleen. Hyvän ratsastajan kanssa ori napsii helposti ruusukkeen poikineen helpoista koululuokista erinomaisin prosentein. © Susiraja

Sukuselvitys

isälinja - Pismanteri     emälinja - Liisi-Lumilla

Näyttelytulokset

21.09.2015 Rohkelikko, RCH (4½-5-5-4-3½-4-4-4-3½-4=41,5p), tuom. dookie
15.05.2015 Virtuaaliset Suomenratsut, III-palk., tuom. Lissu T.

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

05.12.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana dookie

Tavattoman komea ja ryhdikäs Pilmori ratsastajineen olivat jo suorittaneet itsenäiset alkuverryttelyt, kun pääsin kentän reunalle. Tervehdin ratsukkoa, ja aloin kertomaan tämän tunnin suunnitelmista, johon sisältyi paljon taivutteluita sekä laukanvaihtoja. Ratsukko sai hetken huilata alkuverryttelyiden jälkeen, ennen kuin aloin ohjeistamaan pian alkavaa tehtävää.

Pyysin ratsukkoa tekemään pitkille sivuille "tuplakiemurat", eli tekemään ikään kuin kaksi loivaa kiemurauraa, mutta tietenkin vähän pienemmässä mittakaavassa, jotta niitä mahtuu tekemään kaksi. Lyhyille sivuille tuli tehdä myös samanmoinen, mutta yksi kiemura. Ratsukko sai alkuun hahmotella kiemuroiden kokoja käynnissä, jonka jälkeen keskityimme siihen, että Pilmori asettui ja taipui pehmeästi koko rungostaan kaarteessa. Melko pian ratsukko sai kuitenkin siirtyä raviin, jossa aluksi meinasi tulla hieman kiire - Pilmorin isot ja lennokkaat raviaskeleet meinasivat jäädä ahtaalle jatkuvissa mutkitteluissa ja kaarteluissa. Pian ratsukko kuitenkin löysi sopivan tahdin, jossa tehtävä lähti sujumaan hienosti. Ratsastajan tuli koota ravia hieman kiemuroilla, mutta pitää myös samalla huoli, ettei eteenpäinpyrkimys hyytynyt.

Tovin raviharjoittelun jälkeen ratsukko sai alkaa tekemään toiselle pitkälle sivulle yhden normaalin kiemurauran, ja jättämään lyhyiden sivujen kiemurat pois. Toisella lyhyellä sivulla ratsukon tuli nostaa laukka, ja tehdä laukanvaihto kiemuralle tultaessa suoristuksen jälkeen, ratsastaa voltti kiemuran kaarrepisteessä kohti uraa, ja tehdä toinen laukanvaihto ennen uralle palaamista, ja lopuksi vielä siirtyminen takaisin raviin lyhyellä sivulla. Ratsastajalla oli siis edelleen jatkuvasti tekemistä, ja aluksi homma näyttikin vähän hätäiseltä ja kiireiseltä. Muutaman uusintakerran jälkeen tehtävään kuitenkin löytyi hyvä rytmi, ja Pilmori teki puhtaat ja siistit vaihdot ratsastajan pyynnöstä. Ori hieman kuumui laukkatehtävästä, ja ratsastaja saikin tosissaan tehdä töitä saadakseen hevoseen tuntuman ravissa. Pääosin tehtävä kuitenkin sujui hienosti, ja pääsimme lopettelemaan tunnin tyytyväisin mielin.

25.11.2016 - Päiväkirjamerkintä

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu järjestää joulukuussa normaalia suuremman tilaisuuden, joten Fiktiostakin on lähdössä iso joukko hevosia arvosteltavaksi. Aivan ensimmäisenä mukaan ilmoitettiin Salli ja Pilmori. Salli on ollut meillä hyvin vähän aikaa, mutta sen kanssa on ehditty saavuttaa sitäkin enemmän. KRJ:n laatuarvostelu onkin tamman viimeinen etappi laatuarvosteluin yms. suunnalla. Pilmori on sen tuorein sulhanen, eli se tarkoittaa sitä, että Pipsan vanhemmat tullaan palkitsemaan samaan aikaan. Pilmoria on käytetty jalostukseen hyvin säästeliäästi, mutta toivon, että se pääsisi astumaan vielä ainakin pari tammaa ennen kuin on aika laukata vihreämmille laitumille.

Muutamaa päivää myöhemmin syntyi päätös siitä, että myös Jilla ja Jaromus lähtevät mukaan. Jillan kanssa tätä onkin odotettu tovi jos toinenkin, mutta viimein nyt kaikki alkaa olla siinä kunnossa, että tamman kehtaa laatuarvostelussa esittää. Jaromus taas on melkeinpä sen vastakohta, sillä sen kanssa kaikki on tapahtunut kamalan nopeasti. Mutta vaikka kaikenlaista on jo saavutettu, on pari juttua vielä edessäpäin.

Viimeisen neljän paikan täyttäminen olikin sitten melkoisen pähkäilyn takana. Periaatteessa laatiskelpoisia on tallissa vaikka kuinka monta, mutta sitten toisaalta melkeinpä näiltä jokaiselta puuttuu se viimeinen silaus. Niinpä oli vain osattava päättää kenen vuoro on seuraavaksi päästä tarkempaan syyniin. Lopulta valitsin Murroksen, Murren ja Humun, sekä viimeisenä trakehnerorini, joka asuu muualla. Murros on myös yksi näistä, jotka ovat joutuneet odottelemaan omaa vuoroaan jopa useamman vuoden. Mutta nyt orilla on viimein jälkeläisnäytöt kunnossa, joten mikäs sen hienompaa, kuin viimein kirjoittaa sen tiedot ilmoittautumisviestiin. Murren kanssa fiilikset ovat laatiksen suhteen olleet hyvinkin vaihtelevat. Mennäkö vai eikö? No, kyllähän me Murrellekin palkinto halutaan. Varsinkin kun nyt hyvin pitkään jatkuneiden yritysten jälkeen orista on viimein saatu myös ktk-kelpoinen. Humu sen sijaan on käynyt muissakin laatiksissa tämän vuoden aikana, joten KRJ:n laatuarvostelusta on hyvä jatkaa. Sillä on edessä vielä ERJ:n uusinta lähikuukausina.

22.09.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana Lucie

Olin toista kertaa valmentamassa Miljaa hänen kotitallillaan. Tällä kertaa Milja halusi valmentautua Pilmori -nimisen suomenhevosoriin kanssa. Alkuverryttelyksi kehotin Miljaa ratsastamaan taas useita voltteja ja kaarevia teitä, jotta saataisiin Pilmori taipumaan kunnolla rungostaan. Lisäksi pyysin Miljaa tekemään pysähdyksen suoraan ravista kentän jokaisen sivun keskikohtaan. Seurattuani ratsukon menoa jonkin aikaa lisäsin pysähdykseen vielä peruutuksen. Verryttelyn jälkeen pyysin Miljaa ratsastamaan siksakpohkeenväistöä uralta pois ja takaisin uralle kummassakin suunnassa. Ratsukon yhteistyö näytti sujuvan hyvin, ja Pilmori vaikutti innokkaalta, mutta kuitenkin kuuliaiselta ratsulta. Ravityöskentelyn jälkeen pääsimme siirtymään laukkatehtävään. Luvassa oli vastalaukkaharjoitus. Miljan tuli nostaa vasemmassa kierroksessa laukka pitkän sivun keskeltä, tehdä kulmankatkaisu, jatkaa uuteen suuntaan vastalaukassa ja siirtyä käyntiin lyhyen sivun keskellä. Laukka nousi oikein hyvin, mutta valitettavasti kulmassa ratsukko oikaisi, ja vastalaukassa oli pientä haparointia. Komensin ratsukon heti tehtävän alkuun takaisin ja yrittämään uudestaan. Tällä kertaa ratsukko suoriutui kulmasta hyvin, mutta sen jälkeen Pilmori haparoi askelissa, ja laukka putosi raville. Muistutin Miljaa siitä, ettei hän taivuttaisi hevosen kaulaa liikaa laukan puolelle. Tällöin saattoi käydä niin, että hevonen menettää tasapainonsa, eikä askellaji pysy laukkana. Sekä hevonen että ratsastaja sisuuntuivat pienistä kömmähdyksistä, ja harjoitus rupesi sujumaan oikein hyvin. Pilmori jopa oikein odotti laukkaa, mutta pysyi kuitenkin koko ajan Miljan hallinnassa. Pyysin Miljaa toistamaan saman vastalaukkatehtävän toiseen suuntaan. Ensi yrittämällä ratsukolla oli pieniä vaikeuksia laukan säilymisessä, mutta harjoitus rupesi nopeasti sujumaan. Sen jälkeen Milja ja Pilmori saivat siirtyä joksikin aikaa itsenäiseen ravityöskentelyyn ennen loppukäyntejä pitkin ohjin.

15.10.2015 - Päiväkirjamerkintä

Onnea Riku-isälle KRJ-I-palkinnosta! Ori on nyt sukunsa ensimmäinen KRJ-palkittu hevonen. Pilmorin oma kisaura lähentelee loppuaan ja pikkuhiljaa pitäisi aloittaa jälkikasvun suunnittelu. Ensin on kuitenkin tarkoitus odottaa tulokset kantakirjaustilaisuudesta, johon päätin orin ilmoittaa heti kun vain ktk-kelpoisuus irtosi. Mitäpä sitä nyt turhia viivyttelemään. Enää ei onneksi tarvitse kauaa odottaa, sillä tilaisuus järjestetään viiden päivän päästä. Olen varma, että Pilmori tullaan palkitsemaan vähintään kolmannella palkinnolla, mutta sillä taitaa olla myös ihan hyvät mahdollisuudet toiseen palkintoon.

Kannattaa muuten käydä kurkkaamassa Pilmorin valokuva-albumi! Elina, yksi kisahoitajistamme, onnistui nappaamaan orista kivat kuvat eräissä kisoissa, joten päätin samantien kehittää ne paperikuviksi sen lisäksi että laitoin ne esille nettiin.