† Muistoissamme 16.01.2017

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	musta, 157 cm
syntynyt	01.02.2015, 23-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 70 cm
rekisterinumero	VH15-018-0740
kasvattaja	Pirunkorpi
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.01.2016	KTK-II	70 p. (R-suunta)
	17 p. + 19 p. + 17 p. + 17 p.
15.01.2017	KRJ-I	100,25 p.
	7 p. + 40 p. + 20,75 p. + 17,5 p. + 15 p.

Hilla on ihastuttava persoona, joka rakastaa touhuta ihmisten kanssa. Se on mukavan luonteen omaava tamma, minkä vuoksi se on nostanut suosiotaan hoitajien keskuudessa. Kiltteydensä ja sosiaalisuutensa puolesta sen lähelle uskaltaa päästää niin perheen pienimmät kuin vanhemmatkin hevosihmiset. Pientä tammamaisuutta on kuitenkin havaittavissa, mutta se on niin olematonta, ettei se ole hidaste arkirutiinien parissa. Selästä käsin Hilla on nöyrä ja korkean työmotivaation omaava hevonen, jota puskaratsastajatki voivat ilolla ratsastaa.

Hoitotoimenpiteet ovat Hillan kanssa vaivattomia, sillä se seisoo siivosti paikallaan niin kauan kuin on tarvetta. Tamma ottaa uudet kuin jo tutummatkin hoitajat iloisesti vastaan, sillä se nauttii saamastaan huomiosta. Helppoutensa puolesta pienemmätkin hevostytöt ovat päässeet tekemään tuttavuutta Hillaan, joka ei ole sisäistänyt huonoja tallitapoja. Sen mielestä harjauksen tulisi kestää loputtomiin, sillä siitä tamma vasta nauttiikin, jonka huomaa varmasti alahuulen lörpötyksestä ja pienestä hörinästä. Pehmeät harjanvedot ovat asian yhdin, mutta kovemmilla otteilla Hilla saattaa muistuttaa hoitajaansa polkaisemalla toisella etujalallaan maata. Varusteiden kanssa ei kannata kerätä turhia paineita, sillä tamma ei ole satuloinnista saatika suitsimiesta moksiskaan.

Selkään noustaessa Hilla seisoo rauhallisesti paikallaan odottaen ratsastajansa lupaa lähteä eteen, sillä tämän neidin tapoihin ei kuulu turha höseltäminen. Hillan liikkehdintä on pehmeää ja tasaista. Nöyryytensä ansiosta tamma on kokoajan kuulolla ja pyrkii lukemaan ratsastajaansa parhaansa mukaan. Suurin osa radalle tehdyistä virheistä johtuukin ratsastajasta, jota Hilla on lukenut väärin. Tältä vaaditaan määrätietoisuutta ja kykyä tehdä oikeitä päätöksiä, jotta suorituksesta saataisiin paras mahdollinen. Tamma lähtee aina innokkaasti mukaan tekemiseen, minkä vuoksi se on helppo myös ratsastaa. Hilla on parhaimmillaan kouluaitojen sisäpuolella, jolloin se pääsee esittämään parasta itseään. Keveiden ja lennokkaiden askellajiensa puolesta se on myös näyttävä hevonen, joka kulkee eteen omalla painollaan. Hilla kantaa itseään hienosti ja notkeutensa ansiosta taipuu vaativimmillekkin taivutuksille.

Kisapaikoilla se on oma ihana itsensä, rauhallinen ja mukava tamma. Uuden ympäristön hälinä ei saa sen mieltä järkkymään, mutta lukuisat uudet ihmiset saavat sen innostumaan. Hillan seurallisuus saattaakin ponnahtaa vahvasti esille, sillä se tekisi mieluusti tuttavuutta jokaiseen ohitse kulkevaan kaksijalkaiseen. Lämmittelyssä tamma liikkuu hyvin ja innokkaasti, eikä välitä lukuisista muista ratsukoista. Varsinaisella radalla Hilla pyrkii tekemään parhaansa, mutta kaikki on kiinni ratsastajasta ja hänen antamista ohjeista. Lastauksen kanssa ongelmia ei ole, vaan tamma menee omatoimisesti traileriin. © Ninni H.

Sukuselvitys

isälinja - Sumuhurja     emälinja - Kangas-Tus

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

30.12.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana Sippe

Saavuin jälleen Fiktioon, tällä kertaa valmentamaan Miljaa kauniin Pirunkorven Hihitys -tamman kanssa. Astuin sisään talliin, jossa musta hevonen seisoikin jo käytävällä Miljan varustaessa sitä. Tervehdin jo hevospiireistä tutuksi käynyttä naista, ja kerroin hänelle varustamisen aikana valmennuksen suunnitelmista. Ratsukon kanssa tehtäisiin tänään periaatteessamelko yksinkertaisia harjoituksia, jotka vaatisivat käytännössä kuitenkin kunnon keskittymistä. Yksi tehtävistä tulisi olemaan mm. suuri ympyrä, josta puolet tulisi laukata myötälaukkaa, puolessa välissä tehdä käyntisiirtyminen ja nostaa vastalaukka puoleksi kierrokseksi.

Maneesissa Milja nousi rauhallisen oloisen Hillan selkään ja sääti rauhassa jalustimet hevosen nököttäessä paikallaan kuin patsas. Heti kun ratsastaja pyysi, tamma kuitenkin lähti välittömästi liikkeelle. Hevosesta huomasi, että vaikka se oli rauhallinen, kuunteli se ratsastajansa apuja tarkkaavaisesti koko ajan.

Alkuverryttelyjen jälkeen otettiin ensin väistöharjoitusta, jossa väistettiin joka sivulla viitisen metriä uran sisäpuolelle ja sitten loivasti takaisin uralle. Tätä harjoitusta tultiin kaikissa kolmessa askellajissa, eikä se tuottanut Miljalle tai Hillalle suurempia vaikeuksia. Tämän jälkeen alettiin tehdä sitä ympyräharjoitusta, josta olin jo aikaisemmin maininnut. Vastalaukat olivat Hillalle välillä hankalia, kun se halusi miellyttää ratsastajaa tarjoamalla myötälaukkaa. Laukka myös vaihtui myödäksi aina jos Milja vähänkään erehtyi epähuomiossa siirtämään ulkopohjetta taaemmas, joten tehtävä tuotti ratsukolle aluksi päänvaivaa. Hetken toistojen ja Miljan napakan ratsastamisen avulla Hillakin saatiin uskomaan, että sen ihan tosissaan haluttiin laukkaavan vastalaukkaa. Kun avut oltiin saatu kunnolla läpi, onnistui tehtävä virheettömästi useaan otteeseen.

05.12.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana dookie

Valmennusputkeni kääntyessä jo loppusuoralle, asteli kentälle kiiltävä, musta tamma Hilla. Suomenhevosesta huokui positiivinen asenne ja se oli selvästi mielissään päästessään töihin, kun tamman kyydissä istuva ratsastaja ravaili alkuverryttelyiden parissa. Hilla osoittautui juuri niin innokkaaksi työmyyräksi, kuin ajattelinkin sen olevan - se kuunteli tarkasti ratsastajansa apuja, ja suoritti pyydetyt asiat parhaansa mukaan. Aina välillä tamma kuitenkin osoittautui jalalle vähän hitaaksi, ja kehotinkin ratsastajaa tekemään runsaasti siirtymisiä saadakseen Hillan paremmin takaosan päälle ja kuulolle.

Verryteltyään ratsukko piti hetken huilitauon käynnissä pitkin ohjin, jonka jälkeen ryhdyimme hommiin. Ensimmäisenä tehtävänä oli vuorossa pitkät pohkeenväistöt, lävistäjälinjalla. Ratsastajan tuli siis väistättää hevosta lävistäjän linjaa pitkin heti kulmasta tulon ja suoristuksen jälkeen niin, että ratsukko olisi uralla ennen vastakkaista kulmaa. Hilla lähti kuuliaisena tehtävään, mutta se tuntui edelleen reagoivan turhan hitaasti jalkaan. Eteenpäinpyrkimys hiipui, ja hiljalleen tamma valui lähinnä kävelemään vinoon, eikä väistöistä ollut tietoakaan. Pyysin ratsastajaa tekemään selkeämpiä pidätteitä ulko-ohjalla, ja käyttämään väistättävää pohjetta vielä nopeammin ja naputtelevammin. Ratsastaja jäi herkästi puristamaan väistättävällä jalalla, jolloin koko kroppa jännittyi. Lyhyen kertauksen jälkeen ratsukko lähti väistöön uudestaan, ja tällä kertaa paljon paremmalla menestyksellä. Muistuttelin kuitenkin ratsastajaa pitämään edelleen huolen ulkojalalla, että käynnin tahti ei hiipuisi väistön mukana.

Pian ratsukko sai siirtyä raviin, jossa tehtiin tovi samaa tehtävää molempiin suuntiin. Pari kertaa pyysin ratsastajaa ottamaan käyntiin, kun väistö muuttui taas vain vinosti kohti uraa valumiseksi, kun pidätteet eivät menneetkään niin hyvin läpi, kuin olisi pitänyt. Pian väistöt alkoivat kuitenkin sujumaan myös ravissa varsin mallikkaasti, joten otimme vielä loppuun parit vastalaukannostot suoralla hevosella. Hilla ei kuitenkaan ollut ihan niin pohkeiden välissä kuin sen olisi tarvinnut olla, sillä se nosti pari ensimmäistä kertaa väärän eli myötälaukan. Kehotin ratsastajaa asettamaan tammaa kevyesti ulospäin, jotta se toivottavasti tajuaisi jutun juonen vähän paremmin - ja tajusihan se. Ensimmäisen onnistuneen noston jälkeen Hilla nosti pyydetyt laukat molempiin suuntiin ongelmitta, ja niihin tunnelmiin olikin hyvä lopetella.

11.10.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana VP

Valmennuksen alkuun pyysin Miljaa ratsastamaan kaunista mustaa suomenhevostammaansa melko rauhallisin ottein ja tekemään alkuverryttelyn huolellisesti ajasta piittaamatta. Halusin alkuverryttelyn olevan tänään hyvin laajakirjoinen, joten suosittelin tehtäviksi muun muassa siirtymiä askellajien sisällä ja niiden välillä, suoria sekä kaarevia teitä. Alkuun Hilla oli ehkä turhan tahmea, mutta Milja sai ratsunsa vertymään melko nopeaan tahtiin määrätietoisella ratsastuksella. Vertyessään jo hieman vanhempi suomenhevostamma vaikutti varsin mukavalle ratsulle; se oli äärettömän nöyrä ja teki juuri niin, kuin ratsastaja siltä pyysi. Kun ratsukko oli verrytellyt tarpeeksi ja hevonen oli hyvin ratsastajana apujen välissä, lähdimme työstämään ravi - pysähdys - peruutus - ravi tehtävää, joka toteutettiin keskihalkaisijalla. Tämä tehtävä paljastaa kuin varkain ratsukon toispuoleisuuden sillä hevonen ei saa varsinkaan peruuttaessa tukea maneesin seiniltä tai kentän aidoilta. Hyvin perusratsastettu tammalle keskihalkaisijalla työskentely ei ollut kuitenkaan temppu eikä mikään, vaan se porskutti ravissa tyytyväisenä ja sekä pysähdykset, että peruutukset suoriutuivat kerta toisensa jälkeen suorana hyvässä tasapainossa. Valmennuksen loppua kohden jäimme vielä työskentelemään laukassa viisikaarisen kiemurauran pariin, jonka myötä pääsimme käsiksi polkeviin takasiin, kylkiin sekä aktiivisuuteen. Keskihalkaisijalla tehdyt laukanvaihdot käynnin kautta onnistuivat juuri eikä melkein, jonka lisäksi ratsukon suorittaminen kaarteissa oli sujuvaa ja energistä. Hillan ja Miljan positiivisesta suorittamisesta jäi ennen kaikkea hyvä fiilis ja luulen, että kaikin puolin onnistunut suorittaminen oli ratsukonkin mieleen.