† Muistoissamme 26.02.2017

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	rautias, 160 cm
syntynyt	10.01.2013, 31-vuotias
osaaminen	ko: Vaativa B, re: 70 cm
rekisterinumero	VH15-018-0536
kasvattaja	Rajaton
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © ei halua
nimeään mainittavan

20.12.2016	KRJ-I	103,5 p.
	7 p. + 42 p. + 25 p. + 14,5 p. + 15 p.
20.01.2017	KTK-III	69 p. (R-suunta)
	17 p. + 18 p. + 17 p. + 17 p.

Murre on kaikinpuolin tasainen ja rauhallinen hevonen, joka on toisinaan myös hieman arka. Se tuleekin parhaiten toimeen rauhallisten käsittelijöiden kanssa. Hoitaessa ori on hyvin kiltti ja helppo tapaus, ja sen voi huoletta hoitaa irti. Ihmisen astuessa raudikon karsinaan, tulee Murre hieman varovasti nuuskimaan kädet ja taskut, jonka jälkeen se jää möllöttämään aloilleen ja seurailemaan hissukseen hoitajan tekemisiä. Se väistää heti pyynnöstä ja nostaa jalkojaan kun tarvitsee. Satuloinnistakaan Murre ei lotkauta korvaansakaan, paitsi toki jos satulavyötä käsitellään liian rajusti. Suitsiessa raudikko laskee päänsä hoitajallensa sopivalle korkeudelle, ja pysyy siinä niin kauan kuin tarvitsee.
Taluttaessa Murre on perässä raahattavaa mallia, eikä sitä saa tammatkaan juuri reipastumaan. Tammoja tullessa näkyviin ori korkeintaan nostaa päätään ja kävelee hieman ryhdikkäämmin, mutta aivan yhtä rauhallisesti kuin aiemminkin.

Ratsuna Murre on herkkä mutta anteeksiantava, ja toisinaan vähän turhan tahmea. Eteenpäinpyrkimys täytyy saada herätettyä alkuverryttelyiden aikana, jotta orista saisi parhaat puolet esille. Murrella ei ole kovin näyttävät askeleet, mutta niissä on hyvin kokoamis- ja lisäysvaraa ja ne ovat mukavat istua. Murre toimii parhaimmillaan pelkästään painoavuilla, mutta tähän tilaan päästäkseen se täytyy saada liikkumaan rehellisesti eteen ja käyttämään takaosaansa. Ennen tätä rautias tarvitsee välillä vähän liioiteltujakin pohjeapuja. Suustaan Murre on herkkä, ja se hermostuu jatkuvasta ohjista nyppimisestä ja ylimääräisestä sähläämisestä. Ori tarvitsee tasaisen tuntuman, aktiivisen jalan, joiden avulla se hakeutuu herkemmin peräänantoon.
Esteille Murre on liian hidas, vaikka se osaakin hypätä ihan kohtuullisesti. Se myöskin jännittyy herkästi kovasta hoputuksesta ja esteradoilla tavattavista, ronskeimmista avuista. Pienet, helpot radat sujuvat hitaasti mutta varmasti.
Maastossa Murre on vähän säpsyilevää tyyppiä, ainakin yksin. Kavereiden kanssa se osaa rentoutua paremmin, eikä se jaksa säikkyä tai "säikkyä" juuri mitään. Ei se yksinkään mikään mahdoton hermoraunio ole, mutta postilaatikot, puskasta lennähtävät linnut ja mopot ovat Murrelle kauhistus. Ori onneksi säikähtäessään vain kyyristyy matalaksi ja jää sen jälkeen lähinnä hyppimään ja pyörimään paikoilleen, mutta karkuun se ei lähde juoksemaan.

Murre on helppo lastattava ja kuljetettava, niin yksin kuin kaverinkin kanssa. Kisapaikoilla se jännittyy helposti, ja se täytyy saada rentoutumaan verryttelyssä mahdollisimman hyvin, jotta siitä saa parhaimman suorituksen irti radalla. Muista hevosista rautias ei juuri välitä, mutta yleinen hälinä saa sen hieman levottomaksi. Vaikka Murre olisi kuinka hermostunut tai jännittynyt, se on kuitenkin aina talutettavissa ja pidettävissä, ja se yrittää radalla aina parhaansa mukaan miellyttää ja tehdä ratsastajansa pyyntöjen mukaan. © dookie

Sukuselvitys

isälinja - Aurinkorannan Aamurusko     emälinja - Viiri

KRJ-palkittuja sukulaisia

iiiie. Kirveltäjän Muska, KTK-III, KRJ-IV, JPA-B
iiei. Tähtitomun Haavekuva, KRJ-II, YLA1
iieii. VIR MVA Ch Kuujärven Lennähdys, KTK-II, YLA2, KRJ-II, SHLA3
iieeiii. Ch S.S. Alaston Aurinko, KRJ-II, YLA2
ieii. VIR MVA Ch Vaapukan Aulis, KRJ-II, SLA-II
ieie. VIR MVA Ch BS Taika-Tyttö, KTK-III, KRJ-II, ERJ-IV, SLA-II, YLA2
ieieei. Sädekehän Musketööri, KRJ-III, KERJ-III
eeei. Sädekehän Musketööri, KRJ-III, KERJ-III

Näyttelytulokset

07.12.2016 Vähäpelto, RCH (4-4-3½-4-4-4-4-3½-4-3½=38,5p), tuom. dookie

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

27.11.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana VP

Sillä välin kun Milja meni huoltamaan edellisen ratsunsa pois ja valmistelemaan uutta ratsua, hänen tallimestarinsa osallistui valmennukseen varsin sympaattisella suomenhevosorilla. Murren ja tallityöntekijän käveltyä alkukäynnit pyysin ratsastajaa ratsastamaan melko reippaaseen tahtiin kaikki askellajit läpi, jotta näkisin millainen tyyli ratsastajalla on ratsastaa ja miten ratsukon yhteiselo sujui. Murre eteni ratsastajansa alla melko tehokkaasti alusta alkaen, sillä sen ratsastaja vaati heti ensimmäisistä askeleista alkaen orin käyttämään tehokkaasti takajalkoja ja tulemaan siten kevyemmäksi edestä. Kun olin nähnyt tarpeeksi, lähdimme työstämään keskihalkaisijalla ravi - pysähdys - peruutus - ravi siirtymiä, joiden tarkoituksena oli saada hevonen vielä paremmin suoraksi jonka lisäksi peruutus - ravi siirtymä oli oivallinen tapa saada hieman suorina kulkevat takajalat koukistumaan paremmin vatsan alle. Nämä siirtymät onnistuivat ratsukolta varsin mallikelpoisesti; siirtymät olivat rentoja ja tasapainoisia, hevonen malttoi seistä paikallaan ja se peruutti siististi ja suorana taakse. Siirtymät raviin olivat juuri niitä hetkiä, joita halusin nähdä - kun ori polki tehokkaasti vatsan alle, ratsastaja antoi hevoselle juuri oikealla hetkellä tilaa edestä jolloin liikkeeseen saatiin lisää ilmavuutta. Valmennuksen edetessä työskentelimme melko pitkään laukan parissa, sillä halusin ratsukon treenaavan siirtymiä askellajin sisällä - näin hevonen saataisiin erittäin aktiiviseksi ja kuuliaiseksi ja tulevat laukanvaihdot onnistuisivat huomattavasti paremmin kuin niin sanotusti kylmiltään tehtynä. Murre vaikutti varsin elastiselta ja tasapainoiselta hevoselta, sillä se pystyi sekä lyhentämään että pidentämään itseään melko nopeaankin tahtiin ja täytyy myöntää, että ratsastaja ratsasti hevosta siististi, mutta tehokkaasti jokaikinen askel.

25.11.2016 - Päiväkirjamerkintä

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu järjestää joulukuussa normaalia suuremman tilaisuuden, joten Fiktiostakin on lähdössä iso joukko hevosia arvosteltavaksi. Aivan ensimmäisenä mukaan ilmoitettiin Salli ja Pilmori. Salli on ollut meillä hyvin vähän aikaa, mutta sen kanssa on ehditty saavuttaa sitäkin enemmän. KRJ:n laatuarvostelu onkin tamman viimeinen etappi laatuarvosteluin yms. suunnalla. Pilmori on sen tuorein sulhanen, eli se tarkoittaa sitä, että Pipsan vanhemmat tullaan palkitsemaan samaan aikaan. Pilmoria on käytetty jalostukseen hyvin säästeliäästi, mutta toivon, että se pääsisi astumaan vielä ainakin pari tammaa ennen kuin on aika laukata vihreämmille laitumille.

Muutamaa päivää myöhemmin syntyi päätös siitä, että myös Jilla ja Jaromus lähtevät mukaan. Jillan kanssa tätä onkin odotettu tovi jos toinenkin, mutta viimein nyt kaikki alkaa olla siinä kunnossa, että tamman kehtaa laatuarvostelussa esittää. Jaromus taas on melkeinpä sen vastakohta, sillä sen kanssa kaikki on tapahtunut kamalan nopeasti. Mutta vaikka kaikenlaista on jo saavutettu, on pari juttua vielä edessäpäin.

Viimeisen neljän paikan täyttäminen olikin sitten melkoisen pähkäilyn takana. Periaatteessa laatiskelpoisia on tallissa vaikka kuinka monta, mutta sitten toisaalta melkeinpä näiltä jokaiselta puuttuu se viimeinen silaus. Niinpä oli vain osattava päättää kenen vuoro on seuraavaksi päästä tarkempaan syyniin. Lopulta valitsin Murroksen, Murren ja Humun, sekä viimeisenä trakehnerorini, joka asuu muualla. Murros on myös yksi näistä, jotka ovat joutuneet odottelemaan omaa vuoroaan jopa useamman vuoden. Mutta nyt orilla on viimein jälkeläisnäytöt kunnossa, joten mikäs sen hienompaa, kuin viimein kirjoittaa sen tiedot ilmoittautumisviestiin. Murren kanssa fiilikset ovat laatiksen suhteen olleet hyvinkin vaihtelevat. Mennäkö vai eikö? No, kyllähän me Murrellekin palkinto halutaan. Varsinkin kun nyt hyvin pitkään jatkuneiden yritysten jälkeen orista on viimein saatu myös ktk-kelpoinen. Humu sen sijaan on käynyt muissakin laatiksissa tämän vuoden aikana, joten KRJ:n laatuarvostelusta on hyvä jatkaa. Sillä on edessä vielä ERJ:n uusinta lähikuukausina.

17.01.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana dookie

Saatuani vaihdettua ratsastusvaatteet takaisin lämpimämpiin ja mukavampiin vermeisiin, suuntasin taas maneesille, jossa Milja ja Murre olivat juuri aloittaneet verryttelytyöskentelyn käynnissä. Hieman unisen ja verkkaisen oloinen ori teki kyllä pyydetyt asiat, mutta kovin hitaasti ja tahmeasti - komensinkin Miljaa pistämään hevosen töihin ja hereille. Ratsastaja teki työtä käskettyä, ja siirtyi tekemään siirtymisiä ja irrottelevia väistöliikkeitä ensin käynnissä, ja tovin päästä ravissa. Hiljalleen Murre alkoi liikkumaan hieman aktiivisemmin ja heräilemään työntekoon, mutta ei vieläkään riittävästi. Satunnaisia kommentteja lukuunottamatta ratsukko sai suorittaa alkuverryttelyt välikäynteihin asti itsenäisesti.

Kun ratsukko oli saanut verryttelyt päätökseen ja pitänyt pienen huilaushetken, siirryimme itse tehtävän pariin. Aiheena olivat tänään avo- ja sulkutaivutukset, jotka aloiteltiin ensin käynnissä ja ravissa: uraa pitkin, pitkän sivun alkuun voltti, avotaivutusta, pitkän sivun keskellä voltti, sulkutaivutus, ennen kulmaa voltti, lyhyen sivun keskellä pysähdys ja neljän askeleen peruutus, peruutuksesta raviin, pitkällä sivulla lävistäjälle, lävistäjä sulkutaivutuksessa, ja sama homma toiseen suuntaan. Ensimmäisissä taivutuksissa ratsukolta meinasi hävitä suora linja useampaan otteeseen, ja toisena ongelmana oli Murren ylitaipunut kaula, joka oli vain mutkalla ja päästi ulkolavan puskemaan edelle. Miljan yrittäessä korjata orin asentoa, vääntäytyi se mitä omituisimmille mutkilla ja kiemuroille, kunnes se lopulta ymmärsi, mitä siltä pyydettiin. Liikkuminen oli edelleen turhan löysää, joka varmasti aiheutti mutkalle vääntäytymiset sun muut omituisuudet. Peruutuksesta raviin siirtyminen oli erittäin löysä, ja väliin ehti tulla aivan liian monta käyntiaskelta. Seuraavalla kerralla kehotin Miljaa käyttämään napakammat avut eteen pari kertaa, ja jättämään hetkeksi lävistäjän sulkutaivutukset pois, ja tekemään sen sijaan lisätyn ravipätkän. Hetken pusertamisella ja vauhdittamisella Murre alkoi vihdoin hieman heräilemään ja liikkumaan, jolloin taivutukset lähtivät sujumaan jo melko hyvin. Satunnaisia linjalta eksymisiä ja liikapoikituksia tuli edelleen, mutta pääosin tehtävä sujui mallikkaasti. Kun hommaa oltiin hiottu hetki myös ravissa, muutin tehtävää niin, että peruutus-ravi-siirtymän tilalle tuli peruutus-laukka -siirtymä, ja lävistäjän ravisulkutaivutuksen tilalle sulkua laukassa. Pitkien sivujen avot ja sulut tuli edelleen tehdä voltteineen ravissa. Laukannostot vaikuttivat Murreen hyvin positiivisesti - ori alkoi vasta nyt heräilemään kunnolla runsaiden nostojen ansiosta, ja ratsukko teki erittäin hienoja sulkutaivutuksia kolmannessakin askellajissa. Muutaman kierroksen jälkeen molempiin suuntiin aloimme lopettelemaan tuntia, sillä Murre teki tehtävät tarkasti ja kuuliaisesti, ja Milja ratsasti pehmeästi mutta täsmällisesti pääasiassa istunnallaan. Hyvään suoritukseen oli hyvä lopettaa, ja ratsukko siirtyi kevyeen raviin ympyröiden ja kiemuraurien pariin.

21.09.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana allu

Murre oli kaukana maltillisesta, mutta monimutkaisen temppuilun jälkeen alkoi siitä pian kouriutua maltillinen ja mallikelpoinen ori, joka vastasi jo painoapuihin herkästi. Myös Murren ja Miljan perustyöskentelyä seurasin hetken aikaa, ennen kuin aloitin varsinaisen valmennuksen. Tarkoituksena oli tällä kertaa hioa erityisesti avo- ja sulkutaivutuksia sekä laukanvaihtoja. Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä oli avotaivutus aluksi ihan vain yksinkertaisesti pitkälle sivulle. Tämä oli Murrelle selvästi helppo juttu ja kun avotaivutukset oli tultu vielä ravissa hieman vaikeammin pituushalkaisijalle saatettiin siirtyä sulkutaivutuksiin. Myös sulkutaivutukset sujuivat ratsukolta varsin mallikkaasti, joskin ensimmäinen yritys meni hieman pipariksi, mutta seuraavat olivat jo mallikelpoista katseltavaa. Laukanvaihdot koituivatkin hankalimmaksi tehtäväksi valmennuksen aikana, osa syynä varmasti se, että olin tarkoituksella tehnyt tehtävästä hankalamman. Loppua kohti sai ratsukko kuitenkin yhä hienompia, mullistavan mielekkäitä suorituksia, joihin oli hyvä lopettaa. Murre oli ollut alkuun hieman haastava, mutta kun monivivahteisen ulkokuoren alta oli saatu näkyviin varsin taidokas ja mallikelpoinen hevonen oli homma lähtenyt pelaamaan.