Välähdyksen Amorina

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	rautias, 150 cm
syntynyt	31.07.2006, 123-vuotias
osaaminen	ko: Vaativa A, re: 75 cm
rekisterinumero	VH02-018-0255
kasvattaja	Välähdys
entinen omistaja	Tuontikeskus Alegre
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.09.2015	KTK-III	68 p. (R-suunta)
	17 p. + 17 p. + 17 p. + 17 p.
15.01.2017	KRJ-III	80,5 p.
	7 p. + 42 p. + 3,5 p. + 18,5 p. + 9,5 p.

Keväällä 2015 Alegresta lähti matkaan hevosauto, määränpäänään Fiktio ja kyydissään arvokas lasti. Fiktion pihassa kuljetusautosta asteli ulos arka, ujo ja kaunis tamma, joka osoittautui hyvin varovaiseksi ja epäileväiseksi hevoseksi kaikkea uutta kohtaan. Amorina vaatii tänä päivänäkin paljon aikaa luottaakseen uusiin ihmisiin, mutta tutussa seurassa tamma on lempeä ja ystävällinen kaveri. Hoidettaessa Amorina seurailee usein vähän epäileväisen oloisena hoitajan tekemisiä, varsinkin jos ihminen ei ole sille niin tuttu. Tamman kanssa saa olla melkeinpä liioitellun rauhallinen niin mieleltään kuin liikkeiltäänkin, sillä äkkinäiset liikahdukset saavat sen säpsymään ja hermostumaan. Arkuudestaan huolimatta rautias on hyvin kiltti tapaus, ja sen reaktiot ovatkin lähinnä paikalta poistumisia tai sen yrittämistä - Amorina kannattaa siis hoitaa kiinni sidottuna joko käytävällä tai karsinassa, jotta tamma ei katoa jännän paikan tullen tyystin muualle. Taluttaessa Amorina seuraa edelleen tarkasti taluttajansa elekieltä, ja pysyy yleensä oikealla paikalla. Tuulisella säällä tamma on jo maastakäsin hyvin vireä ja säpsy, ja niinä päivinä saakin olla tarkkana, ettei tamma ota jalkoja alleen säikähtäessään ja poistu paikalta.

Amorina on hyvin hitaasti lämpeävä ratsu, joka tarvitsee suuren luottamuksen ratsastajaansa. Epävarmoilla tai "ronskeilla" ratsastajilla ei ole asiaa tämän tamman selkään, sillä Amorina on suorastaan yliherkkä avuille ollessaan jännittynyt tai hermostunut – pienikin virheliike istunnan kanssa, ja tamma tekee liioitellusti painoavun mukaan. Rauhallinen ja tasainen ratsastaja sen sijaan saa Amorinasta paljonkin irti, sillä parhaimmillaan tamma suorittaa jopa vaativa A:n tasoisia ratoja puhtaasti ja siististi. Tätä ennen raudikko kuitenkin vaatii pitkät ja huolelliset alkuverryttelyt, jossa se ratsastetaan ihan aluksi rennoksi ja pohkeen eteen. Amorina nimittäin jää helposti jännittyessään pohkeen ja kuolaimen taakse, jolloin todellisesta työnteosta ei tule mitään. Kun moottori saadaan käyntiin ja hyvä, pehmeä yhteissävel löytyy, taipuu tamma jos jonkinmoisiin liikkeisiin ja askeleihin. Amorinan ravi ja laukka ovat hienoa katseltavaa, ja niissä onkin mukavasti niin kokoamis- kuin lisäämisvaraa.
    Esteitä Amorina jännittää liian paljon suorittaakseen jumppasarjoja kummempia tehtäviä. Eipä sen hyppytyylikään mitenkään kehuttava tosin ole, mutta tammalla hypätään aina silloin tällöin vaihtelun vuoksi. Estekorkeudet on pidettävä hyvin maltillisina, jotta Amorina ei jännity aivan liikaa, mutta matalilla esteillä rautias on reipas ja tarkka hyppääjä. Maastossa tämä tamma ei ole se kaikista varmin ratsu; Amorina taatusti säikähtää tai vähintään säpsähtää ihan kaikkea, joka muistuttaakaan jotain epäilyttävää tai pelottavaa. Kun itse muistaa vain pysyä rauhallisena eikä lähde tamman pöllöilyihin mukaan, tyytyy Amorina yleensä vain jatkamaan matkaa satunnaisilla säpsyilyillä höystettynä.

Lastauskaan ei ole Amorinan kanssa ihan se nopein juttu, sillä se jännittää koppiin menoa hieman. Tämä tosin näkyy lähinnä niin, että rautias seisahtuu lastaussillan eteen, eikä liiku siitä ennen kuin se on saanut tuijotella jänskää koppia oman aikansa. Pakottamalla ja väkisin työntämällä suomenhevosta ei saa vahingossakaan traileriin, mutta kun sen antaa hetken ihmetellä itsekseen, niin jossain vaiheessa Amorinakin uskaltaa astua kuljetuskoppiin. Matkustuskaveri kannattaa aina olla, sillä muutoin Amorina alkaa mekkaloimaan ja kolistelemaan herkästi, varsinkin pidemmillä matkoilla.
    Kisapaikoilla tamma käyttäytyy hyvin siivosti, vaikka olisikin jännää ja pelottavaa. Kunhan Amorinan kanssa on sille tuttu ihminen, turvautuu raudikko tähän ja jättää ylimääräiset säikkyilyt pois. Kisaverkassa on taas pidettävä huoli, että Amorinan saa liikkumaan oikeasti eteen, sillä muutoin itse suorituksestakaan ei tule tyhjää jolkottelua kummempaa lopputulosta. © dookie

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - Hevosenkengän Kuiskaus     emälinja - Tonnikeijukainen

Näyttelytulokset

25.08.2015 Virtuaalitalli Naukaisu , RCH (4-4½-5-4½-3½-4-4-3½-3½-3½=40), tuom. dookie
15.05.2015 Virtuaaliset Suomenratsut, II-palk., tuom. alaera

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

13.11.2016 - Kouluvalmennus, kirjoittanut dookie

Valmennusurakkani Fiktion hevosten parissa alkaisi kauniin Amorina-tamman kanssa, joka olikin ratsastajineen verrytellyt jo hyvän tovin saapuessani kentän reunalle. Loppusyksy oli onneksi päättänyt suoda päivälle kauniin sään, joten tämän päivän valmennukset pidettäisiin ulkokentällä. Amorina ravasi rentona mutta vielä hieman etupainoisena ja satunnaisesti kuolaimen taakse painuen, ja ratsastaja kertoikin jännittymisen ja liian matalaksi painumisen olevan tamman ongelmina.

Ratsukon hoitaessa verryttelyt loppuun selostin välikäyntien jälkeen alkavaa tehtävää, jossa keskityttäisiin siirtymisiin ja lopuksi toivon mukaan laukanvaihtoihin kolmikaarisella kiemurauralla. Ratsukko saikin siirtyä hetken huilitauon jälkeen harjoitusraviin ja tehdä neljän askeleen käyntisiirtymät aina pituushalkaisijan päällä jokaisen kiemuran suoristuspisteessä. Aluksi siirtymiset menivät juuri niin kuin ajattelinkin - Amorina ikään kuin romahti käyntiin, ja samalla hevonen jännittyi kauttaaltaan. Niimpä keskityimmekin alkuun siihen, että ratsastaja saisi pidettyä hevosen rentona läpi siirtymän, ja että hommaan käytettäisiin mahdollisimman vähän ohjaa ja mahdollisimman paljon istuntaa. Muistutin ratsastajaa myös pitämään ajatuksen siirtymässä ylös, säilyttämällä oman ryhdikkään istunnan ja pitämällä katseen pois hevosen niskasta. Useampien toistojen jälkeen ratsukko alkoi hiljalleen saamaan siirtymät pysymään rentoina mutta täsmällisinä ja hyvin pehmeällä kädellä. Seuraavaksi muutimme tehtävää niin, että jokaisen kaaren sisään tuli tehdä voltti, ja käyntisiirtymien sijaan tehtiin pysähdykset. Pari ensimmäistä pysähdystä tuli käyntiaskelien kautta, mutta pian Amorina ymmärsi jutun juonen, ja teki hienoja tasajalkapysähdyksiä. Volteilla ratsastajan tuli pitää huoli, ettei ravin tahti ja ponnekkuus kärsinyt, ja että hevonen taipui koko rungostaan eikä vain kaulasta.

Lopuksi otettiin muutamat laukanvaihtoharjoitukset; ratsukon tuli tehdä kiemuraura laukassa, tehdä käyntisiirtymän kautta vaihto pituushalkaisijan päällä ja tehdä kaaren sisään vielä voltti ennen seuraavaa vaihtoa. Tehtävä sujui alusta asti mallikkaasti - Amorina pysyi rentona mutta tahdikkaana siirtymien läpi, kuten myös ratsastaja. Pian vaihdoimmekin vaihdot käynnin kautta suoraan laukanvaihdoiksi, jotka näyttivät olevan ratsukolle tuttua hommaa. Amorina teki puhtaat ja lennokkaat vaihdot täsmällisesti ratsastajan apujen mukaan, eikä tahti hiipunut volteilla. Koska tehtävä oli etenkin laukassa melko rankka, lopettelimme valmennuksen parin onnistuneen vaihtokierroksen jälkeen.