M.B. Bastion

Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Hurmaavan ulkomuodon alle kätkeytyy vaativa ja omanarvontuntoinen ori, joka ei päästä helpolla sen paremmin ihmisiä kuin lajitovereitakaan. Basse onkin ehdottomasti oman aitauksensa pomo, eikä se todellakaan hyväksy laumaansa ketä tahansa. Kun ollaan reissussa kodin ulkopuolella, on sen hännässä varoituksena aina punainen rusetti.

Basse on hyvin totinen kaveri, jonka ajatuksia on vaikea lukea. Sen kanssa ei niin vain hassuttella tai jaeta hellyydenosoituksia. Mutta jos ori itse tekee aloitteen, tiedät päässeesi sen kaikista syvimmän kuoren läpi. Bassen suosioon päässeet ihmiset on kuitenkin vielä laskettavissa yhden käden sormilla. Herkuilla on turha yrittää lahjoa, sillä ruoka kuin ruoka on orille vain polttoainetta.

Esteratsuna Basse on omaa luokkaansa, niin hyvässä kuin pahassa. Se lentää esteiden yli kuin superpahis: valmiina peittoamaan koko maailman – keinolla millä hyvänsä. Hypyissä on voimaa ja hevosessa kestävyyttä lähes yliluonnollisuuteen asti. Mutta koskaan et voi olla täysin varma siitä kuinka kauan ori on vielä omassa hallinnassasi.

Kertomuksia vuosien varrelta

Viikko 30/2024 » Ei PJ-mestaruutta tälläkään kertaa

Bassen kanssa on ollut suuret odotukset Power Jumpin osalta, onhan se sentään PJ-mestarin tyttärenpoika. Viime vuonna matka tyssäsi jo karsintaluokkaan, mutta nyt pääsimme osallistumaan arvoluokkaan. Karsintarata ei päättynyt täysin virheettömästi, mutta sijoitumme viidensiksi. Silloin mietin, että kyllä tästä vielä noustaan ja viedään mestaruus – toisin kuitenkin kävi. Rata lähti kulkemaan alamäkeä jo heti kättelyssä Bassen kompuroidessa toisen esteen jälkeen. Kolmas oli edessä sen verran nopeasti, etten ehtinyt koota oria uudelleen ja niin tuli kielto. Uuden yrityksen kautta pääsimme sen yli, mutta hyvä fiilis oli tiessään ja puomeja sateli yksi toisensa jälkeen. Maaliin tullessa tulostaulu näytti noloa 20 virhepistettä. No, Bassen kanssa ei voi koskaan olla varma mistään, joten olen tyytyväinen siitä, että pääsin ylipäätään ratsastamaan tämän vuoden arvoluokkaradan, kun muita ratsuvaihtoehtoja ei ollut.

Viikko 31/2023 » Estevalmennus valmentajan (Antonia N. [Assi]) sanoin

Olin käynyt monet kerrat Mandelbackessa, sillä omistan yhden mantsulaisen ja Miljalla taas on yksi felkkulainen. Tänään oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun olin tulossa pitämään valmennusta, mikä hieman jännitti. Miten kemiat toimisi? Ja vielä suurempi kysymys, ehtisimmekö pitämään valmennuksen ennen kuin vuosikymmenen myrskyksi tituleerattu kesämyrsky iskisi?

Saavuin Mandelbacken pihalle, missä Milja jo odotteli ratsunsa kanssa. Olin iloinen, että hän olisi menossa selkään, sillä tummanruunikko puoliveriori Basse näytti suoraan sanottuna tummanpuhuvalta estevarusteissaan ja huiskiessaan kärpäsiä pois hieman ärsyyntyneenä. Ori ei ollut kovinkaan iloisen näköinen, mutta Milja kiipesi jakkaran päältä tottunein ottein orin selkään eikä välittänyt Bassen jalan kohotuksesta satulavyötä kiristettäessä.
"Tää on vähän tällainen yrmy", nainen naureskeli. "Esteillä aivan kymppi, mutta vähän rajuhko", hän jatkoi, ja nielaisi nyt hieman epävarmemmin, kun mainitsi viimeisen sanan. Ehken ollut siis ainoa, joka totisesti kunnioitti tummanruunikkoa.

"Noniin, tänään olisi tarkoitus keskittyä kontrolliin", huusin Miljalle raahatessani puomeja haluamilleni paikoille ja Miljan lämmitellessä ratsuaan. Rakensin suhteutetun välin, jonka toinen osa oli aivan lyhyessä sivussa kiinni vain kahden askeleen päässä. Tarkoitus oli, että Milja saisi aitaa hyödyksi käyttämällä Bassen takaisin toisen esteen jälkeen. Pysähdykseen saakka oli tarkoitus, mutta katsotaan, miten homma sujuisi.
"Okei tule ensin vain ravissa. Nää esteet on aivan pieniä vielä, eli pidä asento suorassa ja siirrä Basse käyntiin ennen käännöstä toisen esteen jälkeen", ohjeistin ja Milja siirtyi raviin. Basse heitti hieman päätään Miljan ohjatessa sen kohti esteitä, mutta pysyi ainakin vielä ratsastajansa käsissä.

"Jes, oikein hyvä!" huusin, kun Milja sai siirrettyä Bassen toisen esteen jälkeen käyntiin ennen käännöstä uralle. Teimme saman vielä toisesta suunnasta ravissa, mikä sekin sujui mainiosti.
"Mä nostan vähän näitä ja tehdään sama laukassa. Jos sulla on sellainen olo, että onnistut, niin pysäytä Basse ennen kun käännyt. Mieti kokoajan, että pysäytys voisi tulla seuraavalla askeleella", neuvoin. Ensimmäinen hyppy laukasta sujui hyvin, mutta toiselle esteelle Basse imaisi itsensä vauhdikkaasti. "Ja pysäytys!" ehdin huutamaan, kun Basse otti jalkansa alleen laskeuduttuaan ja kauniisti sanottuna kiidätti ratsastajaansa pari kierrosta sellaisessa vauhdissa, että heikkohermoisempi olisi hätkähtänyt.

"Ja käynti", sanoin viimein, kun Milja sai hieman punaposkisena ratsunsa takaisin hyppysiinsä. "Okei tässä taitaakin mennä sitten lopputunti", mutisin enemmän ehkä itselleni ja aloin antamaan Miljalle ohjeita, miten saisi turhan innokkaan ratsunsa malttamaan.

"Pidä pidä PIDÄ", huusin ja elin jokaisen askeleen omalla kropallani, kun olisin itse valtavavoimaisen Bassen selässä. Ori hieman heitti turhautuneena häntäänsä, kun tajusi, ettei ratsastaja enää antanutkaan sen häipyä toisen esteen jälkeen. Aita läheni uhkaavasti, mutta Milja pinnisti vatsalihaksensa äärimmilleen ja sai kuin saikin ratsunsa pysähtymään juuri ennen aitaa. "Jes!" huusin. Aika monta toistoa ja kunniakierrosta siihen meni, mutta nyt näytti siltä, että ratsastaja oli se, joka määräsi eikä ratsu. Toistimme saman vielä uudelleen varmistaaksemme, ettei kyseessä ollut valheellinen tulos, jonka jälkeen annoin Miljalle luvan loppuverrytellä. Nainen näytti tästä hyvin huojentuneelta.

Viikko 31/2021 » Pikkupahis

Jos olisi käynyt hyvä tuuri, niin Bella olisi varsonut kivaluonteisen orivarsan, vaikka varsan isä Biisti ja emän isä Pulkka ovat mitä ovat. Mutta ei käynyt. Riski tiedettiin kyllä etukäteen ja se hyväksyttiin tietoisesti, sillä suku olisi ainakin herkullinen. Ja vaativammankin hevosen kanssa kyllä oppisi elämään, aivan kuten Biistin ja Pulkankin kanssa. Hyviä esteratsujakin niistä on kaikesta huolimatta tullut.

Niin, pieni tuholainenhan sieltä tuli. Vaikka Basse ei ole vielä montaakaan päivää vanha, on se saanut jo monen ihmisen hermot kireälle. Eikä Bellakaan ole tällä kertaa erityisemmin äitinä olosta nauttinut. Voin jo kuulla sen helpotuksen huokauksen, kun tamma pääsee pojastaan eroon. Valitettavasti siihen on vain vielä kovin pitkä aika, mutta onneksi laitumella ollessaan Basse keksii paljon muutakin puuhaa kuin emänsä kiusaamisen.