Trish Wish RS

25-vuotias englantilainen täysiveritamma,
syntynyt 28.03.2010.
Ruunikko sabino (EE/Aa/nSb), läsi ja vej+mtj sukat.
172 cm korkea.
Kapasiteetiltaan tällä hetkellä Helppo A (ko), 110 cm (re), 100 cm (me).
Kilpailee kenttäratsastuksessa.
Rekisterinumero VH16-006-0124.
Kasvattanut Rising Sun Stables
ja omistaa Mandelbacke
(VRL-00102 & VRL-00692).

i. WPE Third Wish
XX, rn, 167 cm
ii. Thunderkat
XX, rn, 170 cm
ie. Wustenblume
XX, rn, 165 cm
e. S Settin The Mood
XX, m (sb), 173 cm
ei. S Curiositykilledthecat
XX, mvkk (sb), 175 cm
ee. Hopeless Romantic
XX, rn, 170 cm

Läsipäinen ruunikko tamma pitää päätään niin korkealla, etten ylety edes koskettamaan sen viiksikarvoja, ja heiluttelee korviaan kuin vimmattu. Joku voisi kuvitella tamman olevan peloissaan, mutta ehei, Trish vain viihdyttää itseään kiusoittelemalla minua. "Nyt tänne se naama sieltä katosta!" Yritän epätoivoisesti rääkyä Trishille. Luovun toivosta ja paiskaan tamman kalliit suitset takaisin suitsikoukkuun. Kiroilen ja vilkaisen ympärilleni ettei ketään ole kuulemassa ja kiroilen vähän lisää. Trish laskee päänsä ja tulee ihmettelemään mitä oikein mumisen. "Tietysti sä lasket pääs heti kun luovutan, voisitko nyt jo käyttäytyä?" Vetoan tamman tunteisiin ja saan kuin saankin sille suitset päähän.

Saksasta kuusivuotiaana ostettu kenttäratsu on uskomattoman urpo, uppiniskainen tamma. Päivästä toiseen se jaksaa keksiä uusia jekkuja joiden kanssa saa taas vaivata päätään ja miettiä mitenkäs tästä selvitään. Milloin tamman jalkoja ei saa nostaa ylös kavioiden puhdistusta varten, milloin se vetää vatsan pullolleen ilmaa ja estää satulavyön kiristämisen ja sitten on niitä päiviä kun se nostaa päänsä kohti kattoa eikä sille saa suitsia päähän. Trish on kaikkien onneksi kuitenkin suht kiltti. Vain pahimpina päivinä se saattaa näykkäistä ihmistä, mutta selkeästi tulee katumapäälle heti kun sille korottaa ääntä.

Selkään noustessa tamma on jo lähdössä eteenpäin ja sen kanssa kannattaakin ottaa mukaan kaveri auttamaan nopeasti selkään ja pitämään Trishistä kiinni sen aikaa, että saa satulavyön tarpeeksi kireäksi. Täysiveriseksi kenttäratsuksi tammasta löytyy sopivasti potkua ja se onkin oikea pikakiituri kun tietää pääsevänsä töihin. Tamma selkeästi nauttii työn tekemisestä ja kaikkein parasta sen mielestä on pitkillä suorilla laukkaaminen, oli se sitten rannalla tai metsän siimeksessä. Trish on kaikesta huolimatta varma ratsu johon voi luottaa. Tamma hyppää esteen kuin esteen maltillisesti ja pelastaa ratsastajan virheitä mikäli tarve vaatii. Maastossa tamma on varmajalkainen ja sen kanssa on nautinnollista ja turvallista mennä säässä kuin säässä ihan missä tahansa paikassa, yksin tai muiden kanssa. Trishin heikoin puoli on kentän aitojen sisäpuolella sileää mentäessä sen keskittymiskyvyn puute ja tamman kanssa yleensä virheitä otetaankin nimenomaan kouluradalla. Kilpailutilanteissa tamma on täysin oma itsensä ja käyttäytyy niin kuin kotonakin.

Saavutukset

10.04.2016 All-Sim Evaluation
Conformation: 14, Type: 14, Walk In-Hand: 4, Swing & Elasticity of Gaits: 5, Correctness of Gaits: 22, Overall Impression: 10
Grand Total: 69% Premier


06.09.2018 2 Star Prospect (894 p.)

Jälkeläisinfo

Trish on varsonut neljästi

Kilpailuhistoria

44 starttia, joista 10 sijoitusta.

  • 30.12.2017 KERJ-Cup Mörkövaara CIC2 - 24/46
  • 30.11.2017 KERJ-Cup Turmeltaja CIC2 - 50/54
  • 30.10.2017 KERJ-Cup KK Bailador CIC2 - 20/25
  • 30.09.2017 KERJ-Cup Kärmeniemi CIC2 - 34/93
  • 26.09.2017 KERJ Team J&K CIC2 - 1/8
  • 30.08.2017 KERJ-Cup KK Bailador CIC1 - 14/36
  • 26.08.2017 Hallava Kenttäkilpailu - kokonaiskilpailun voittaja (Helppo A: 1/14, re 110 cm: 5/12, me 100 cm: 1/11)
  • 06.08.2017 KERJ Mandelbacke CIC1 - 12/13 (6+12+10=28)
  • 31.07.2017 KERJ-Cup Kärmeniemi CIC1 - 3/46 (2+6+25=33)
  • 30.06.2017 KERJ-Cup KK Bailador CIC1 - 8/78
  • 31.03.2017 KERJ-Cup Vähäpelto CIC1 - 27/41
  • 29.03.2017 KERJ Ruuvalli CIC1 - 6/18
  • 28.01.2017 KERJ Mandelbacke CIC1 - 13/20 (6+10+20=36)
  • 27.01.2017 KERJ Moondance CIC1 - 21/30
  • 09.01.2017 KERJ Kievarinkuja CIC1 - 3/28
  • 30.12.2016 KERJ-Cup KK Bailador CIC1 - 27/45
  • 20.12.2016 Kuuramaan hevostalli 60-70 cm - 4/7 (tarina, lisätiedot)
  • 18.12.2016 Kaislarannan talli 100 cm - 2/4 (tarina, lisätiedot)
  • 18.12.2016 Royal Gear 90-100 cm - 8/9
  • 30.10.2016 KERJ-Cup KK Bailador Helppo - 61/62
  • 30.09.2016 KERJ-Cup Satulinna CIC1 - 21/77
  • 18.09.2016 KERJ Mandelbacke CIC1 - 19/20
  • 17.09.2016 KERJ Mandelbacke CIC1 - 11/20
  • 16.09.2016 KERJ Mandelbacke CIC1 - 5/20
  • 03.09.2016 KERJ Vähäpelto Helppo - 17/30
  • 02.09.2016 KERJ Vähäpelto Helppo - 22/30
  • 01.09.2016 KERJ Vähäpelto Helppo - 20/30
  • 30.08.2016 KERJ-Cup KK Bailador Helppo - 28/125
  • 29.08.2016 KERJ Vähäpelto Helppo - 29/30
  • 28.08.2016 KERJ Mandelbacke CIC1 - 2/23
  • 27.08.2016 KERJ Mandelbacke CIC1 - 9/23
  • 26.08.2016 KERJ Mandelbacke CIC1 - 19/23
  • 24.08.2016 KERJ Overload Helppo - 11/28
  • 24.07.2016 KERJ Moonrise Helppo - 16/20
  • 23.07.2016 KERJ Moonrise Helppo - 11/20
  • 22.07.2016 KERJ Moonrise Helppo - 1/20
  • 10.07.2016 KERJ Mandelbacke Helppo - 19/32
  • 09.07.2016 KERJ Mandelbacke Helppo - 16/32
  • 08.07.2016 KERJ Mandelbacke Helppo - 2/32
  • 26.06.2016 KERJ Orange Wood Tutustumisluokka - 1/3
  • 17.06.2016 KERJ Allu Express Tutustumisluokka - 7/9
  • 15.06.2016 KERJ Moonrise Tutustumisluokka - 9/12
  • 29.05.2016 KERJ Mandelbacke Tutustumisluokka - 12/20
  • 28.05.2016 KERJ Mandelbacke Tutustumisluokka - 12/20
  • 27.05.2016 KERJ Mandelbacke Tutustumisluokka - 10/20

Kertomuksia vuosien varrelta

Viikko 6 » Trish on jälleen astutettu

Eilen olikin jännä päivä kun laitoimme aluilleen Pulkan toisen ja Trishin kolmannen varsan. Trish on ollut meillä jo yhdentoista vuoden ajan ja nyt pääsimme toteuttamaan yhden unelmistamme käyttämällä omaa kasvattiamme, Iran ja Ruotsista Suomeen tuodun Ekebro's Acapulcon varsaa, M.B. Acapulco III:tta.

Pulkan ensimmäinen jälkeläinen, kuvankaunis tammavarsa M.B. Acapella on meidän omasta kasvatistamme, Trishin tyttärestä, M.B. Lemonettasta. Acapella on vasta vähän vajaa vuoden ikäinen, mutta on jo osoittanut olevansa ulkoisesti selkeästi isänsä tytär. Acapellan kaikki askellajit ovat upeaa katseltavaa, tamma liikkuu vaivatta ja voimalla eteenpäin.

Trishin ensimmäinen jälkeläinen, 7-vuotias M.B. Lemonetta, on vielä emäänsäkin kauniimpi ruunikko sabino. Netan kisaura on alkanut menestyksekkäästi ja se onkin jo saanut ensimmäisen jälkeläisensä, yllämainitun M.B. Acapellan.

Trishin toinen jälkeläinen, luonteensa vuoksi ruunattu M.B. Rush on erittäin energinen nelivuotias. Rushin isä on komea norjalainen puoliverinen, joka on kilpaillut hyvällä menestyksellä niin esteillä, maastoesteillä kuin kenttäratsastuksessakin. Rushin kanssa on treenattu ahkerasti ja lähiaikoina on tarkoitus päästä starttaamaan sen kilpaura. Mikäli kaikki menee suunnitellusti, tulee Rushista yksi parhaista ikäluokkansa kilparatsuista.

Seuraavat yksitoista kuukautta ovat jännittävää aikaa, emmekä malttaisi enää odottaa, että näemme ensin onko Trish tullut kantavaksi ja sen jälkeen mahdollisen varsan syntymän.

2017

Viikko 34 » Sinivalkoisia ruusukkeita

Trish on palannut hyvällä rytinällä takaisin kisakentille mammalomansa jälkeen. Kisat kotioloissa tosin menivät muutama viikko sitten vähän penkin alle, mutta ne ovat jo mennen talven lumia, jos miettii tämän päivän suoritusta. Osallistuimme Hallavan järjestämiin kenttäratsastuskilpailuihin, joissa oli mahdollisuus osallistua myös erikseen vain jollekin tietylle osuudelle, mutta ilman muuta halusin Trishin kanssa käydä läpi koko helahoidon.

Päivä alkoi luonnollisesti kouluosuudella ja meidän vuoromme oli neljänneksi viimeisenä. Olin jo saanut tapella tamman kanssa varusteiden laiton kanssa, joten toivoin, että se olisi edes vähän paremmalla tuulella kun nousisin selkään. Verkatessani Trishiä se oli kyllä alkuun tuttuun tapaansa kiinnostunut kaikesta muusta paitsi minusta, mutta yllätyksekseni se alkoi yhtäkkiä käyttäytyä ja kuunnella. Olin kovin hämmentyneessä tilassa, kun meidän vuoromme kuulutettiin olevan seuraavana. Liekö se sitten syynä, etten muista radasta yhtikäs mitään. Ja voitte vain kuvitella ilmeeni, kun kovaäänisissä kerrottiin tulos, jolla mentiin suoraan luokan kärkeen. Sijoitus säilyi vielä kolmen viimeisen ratsukon tehtyä omat suorituksensa, joten Trishin suitsiin kiinnitettiin sinivalkoinen ruusuke koulukokeen osalta.

Rataesteet olivat pian kouluratsastuksen jälkeen, joten ei muuta kuin varusteita vaihtamaan ja vähän treenaamaan hyppyjä. Trish ei ole vielä kisoissa hypännyt metrikymppiä, mutta kotona on treenailtu ja radan suorittaminen onnistuu siinä missä metrinen. Tietysti aina jokainen rata on aina vähän erilainen, emmekä mekään täydellisiä olla. Trish loisti tuttuun tapaansa, mutta tällä kertaa edes se ei voinut pelastaa meitä minun täysin typerältä virheeltäni, joten yksi pudotus radalta lopulta tuli. Hyvä aika takasi kuitenkin viidennen sijan tällä osuudella.

© Alex

Aamupäivän rutistusten jälkeen oli luvassa ansaittu tauko, jonka aikana syötiin ja huilattiin. Itse pyysin päästä tutustumaan Hallavaan ja sen toimintaan tarkemmin ja muutaman muun liittyessä seuraan, kierrätti tallin omistaja Aleksi meitä ympäriinsä. Ennen auringonlaskua oli lopulta aika tutustua maastoesterataan ja startata viimeinen luokka.

Minä ja Trish starttasimme taas luokan loppupäässä, kolmanneksi viimeisinä. Aurinko oli tuossa vaiheessa jo hyvin matalalla ja se maalasi taivaan kauniin väriseksi. Nautimme molemmat täysin siemauksin radasta ja vauhdin huumasta. Olin yhtä hymyä päästessämme maaliin ja erittäin tyytyväinen suoritukseemme.

Kun kaksi viimeistäkin saapui maaliin, odotimme jännittyneinä maasto-osuuden ja kokonaiskilpailun tuloksia. Kaiuttimista alkoi kuulua rätinää, kun mikrofoni laitettiin päälle. Sitten alueella kaikuivat Aleksin sanat: "Maasto-osuuden voittajaksi selviytyi Milja ratsullaan Trish Wish RS ja heidät palkitaan myös koko kilpailun parhaiten menestyneenä ratsukkona. Paljon onnea!"

Aleksi tuli vielä ennen lähtöä nykäisemään minua hihasta ja ojensi omin kätösin taiteilemansa kuvan meistä vesiesteellä, taustalla ihana auringonlasku. "Voi miten upea! Kiitos kovasti, meillä oli tänään oikein mukava päivä ja varmasti tulemme tänne toistekin" ylistin vuolaasti. Aleksi toivotti meidät tervetulleiksi uudelleen ja toivotti turvallista kotimatkaa. Sitten varmistin vielä että Trishillä oli varmasti kaikki hyvin ennen kuin istahdin autoon ja lähdin ajelemaan kohti kotia.

Viikko 11 » Orivalintoja ja uusia hevosia

Tänä viikonloppuna on tapahtunut vaikka mitä! Itse olen ollut viettämässä keväistä viikonloppua mökillä Manner-Suomessa Katin pitäessa Mantsua pystyssä. Siitä huolimatta olemme saaneet vietyä eteenpäin astutussuunnitelmia. Lauantaina lyötiin lukkoon Iran, Trishin ja Zirillan orivalinnat. Iran tuleva sulhanen on Viisikossa asuva suomalainen puoliveriori, Shadow's Plan B! -nimeltään. Lyhyemmin Patuna tunnettu herra on ratsuna yritteliäs ja virkeä, mutta muuten käsitellessä rauhallinen kaveri. Toivottavasti siis emme saisi ainakaan taas yhtä uutta pikkuhirviötä.

Trishille valikoitui vähän eksoottisempi herra, norjalainen puoliverinen Rørik Prime. Prime Sporthorsesin kasvattaman ja omistaman kenttäorin kerrotaan olevan hieman hömelö. Se on osavaa rata- ja maastoesteillä, mutta kouluratsastus ei sitä oikein kiinnosta. Koulupuoli on myös Trishin heikkous, joten siinä mielessä valinta ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta eikös se mennyt jotenkin niin, että kaksi miinusta on plussa?

Zirillan varsalle taitaakin olla suurimmat haaveet ja odotukset, ainakin Katilla. Varsalle on nimittäin jo nimikin mietittynä ja se ei orille sovi (tiedoksi vaan varsa, että olekin sitten tamma). Oreja selaillessa tuli todettua, että nimeä ei saisi missään tapauksessa keksiä etukäteen, sillä meillä varsat nimetään jollain tapaa isän mukaan. Ei nimittäin kovin montaa sopivaa vaihtoehtoa löytynyt, jonka nimi olisi alkanut V-kirjaimella. Lopulta päätimme tässä kohtaa käyttää jo jonkin aikaa mielessä olleen ranskalaisori Verdot du Rochin. Näiden kahden jälkeläinen tulee muuten olemaan Mantsun ensimmäinen kouluvarsa.

Sunnuntaiaamuni alkoi mukavalla viestillä: "Katos kuka löyty Kipan karsinasta tänä aamuna", luki viestissä, jonka mukaan Kati oli myös liittänyt kuvan söpösta varsasta. "Eikä, ihana! Mä arvasin, että se varsoo tietysti heti kun mä oon pois!" vastasin salamana. Yhtäkkiä tulikin jostain syystä kova ikävä takaisin Mantsuun. Kati laittoi sitten vielä: "Ihan kiva se mun ajatus et laitetaan kaikki tallin estetammat Pulkalla. Meil on yks. Mietin eilen et pitäskö ostaa estetamma." Se olisikin varsin fiksua, sillä tuo yksi ainoa estetamma sattui olemaan myös Pulkan emä... Viestittelin takaisin, että jos joku kiva tulee vastaan, niin ostakoon pois. Tässä välissä keskustelu siirtyi Katin Virossa asuvaan tammaan, Tripiaan. Kati harmitteli, ettei ollut teettänyt sille vielä yhtäkään varsaa. Niinpä ehdotin, josko "liisattaisiin" se Mantsuun ja astutettaisiin Pulkalla. Koska Kati oli itse ajatellut juuri samaa asiaa, se asia oli sillä päätetty.

Uuden estetamman ostamisen kanssa Kati oli ryhtynyt heti tuumasta toimeen. Ei mennyt siis kovinkaan kauaa, kun sain jo muutaman linkin myynti-ilmoituksiin. Sieltä molempia miellytti erityisesti siro rautias tamma Esprit Fall ja siitä loppujen lopuksi jätettiinkin tarjous. Vielä saman päivän aikana selvisi, että tamma muuttaa Mantsuun! Käymme hakemassa sen Alankomaista parin päivän päästä, sillä tamma on jo hiljattain vieroitettu emästään.

Illalla oli mukavaa palata Mantsuun, kun tiesi mitä kaikkea kivaa on tulossa ja varsinkin siksi, että siellä odotti ihana suokkivarsa.

2016

Viikko 51 » Hyppy Jouluun! -tapahtuma Kuuramaan hevostallilla

Kati osallistui Iran, Kipan ja Trishin kanssa Kuuramaassa järjestettyyn Hyppy Jouluun! -tapahtumaan, jossa oli viisi eritasoista esteluokkaa. Tapahtuma oli samalla hyväntekeväisyystempaus, sillä kilpailujen tuotto annettiin lyhentämättömänä vähävaraisille perheille. Osallistujamäärä oli pieni, mutta päivä sitäkin hauskempi!

Tehtävänanto: Kilpailuissa oli seitsemän aihevaihtoehtoa, joista Kipan tuotoksessa on käytetty seuraavaa: 1. Jos hevosesi saisi kirjoittaa joulupukille lahjatoivelistan, niin mitä se toivoisi joululahjaksi?

Rakas Joulupukki,
Olen alkanut ajattelemaan tulevaisuuttani enemmän. Kaikki aina puhuvat, kuinka elämässään pitäisi tehdä vain sitä mistä nauttii. Vaikka olenkin iloinen nykyisistä omistajistani, kokisin nauttivani huomattavasti enemmän jos voisit joululahjaksi antaa minulle uuden asuinmaan. Dubai kuulostaa ihastuttavan eksoottiselta. Toinen toiveeni taas liittyy tulevaisuudeen ammattiini. Olen päättänyt hylätä kenttäratsun uran ja alkaa laukkaratsuksi. Mikään ei saa mieltäni iloisemmaksi kuin villi laukka hiekkarannalla muiden tallin tolvanoiden kanssa kisaillen. Voitan tottakai joka kerta, olenhan aatelissukuinen englantilainen täysiverinen. Voisitko tiputtaa karsinani edessä roikkuvaan joulusukkaan punaisen laukkasatulan ja suitset? Päähineestäkään tuskin on haittaa. Mitä tahansa, jotta nykyiset omistajani ymmärtäisivät minun uuden ammattini. Hienovaraiset vihjaukset kesken maastoreissun ryöstämisen eivät ole tehneet tarpeeksi. Olen oikeasti ollut todella kiltti vaikken siltä ehkä kuulosta.
Terveisin, Trish Wish RS.

Viikko 50 » Kaisliksen pikkujoulut 2016

Pikkujouluja vietetään vähän joka tallilla ja koska Mantsussa ne jäivät tällä kertaa väliin, onkin ollut mukavaa kierrellä tutustumassa erilaisiin talleihin. Tällä kertaa suuntana oli Kaislarannan talli, jossa järjestettiin pikkujoulut estekilpailuiden merkeissä. Kati osallistui kisoihin Sandran, Kipan, Iran ja Trishin kanssa.

Tehtävänanto: Tapahtumaan saapuu odottamaton jouluinen vieras... Kuka tämä vieras on ja mitä ratsusi ajattelee hänestä/siitä? Kirjoita n. 100-200 sanan tarina tai piirrä kuva vieraasta ja ratsusi ilmeestä!

Lumi satoi hiljalleen taivaalta ja koristi entisestään kauniita maisemia kun ajoin Trish trailerissa mukanani Kaislarannan parkkipaikalle. Join vielä viimeiset kulaukset kahvia mukaani otetusta termosmukista ja vedin hanskat käteeni. Olisi vielä hyvin aikaa käydä kansliassa ilmoittautumassa, varustaa Trish ja siirtyä kentälle veryttelemään. Kaikki sujui hyvin siihen hetkeen asti kun taluttaessani Trishiä kenttää kohti, huomasi se kentän laidalla nököttävän poron. Itse Petteri Punakuono oli päättänyt osallistua Kaislarannan estekisaan katsojan roolissa, ja siitä ajatuksesta Trish ei pitänyt sitten ollenkaan. Trishin silmät vilkkuivat ympäriinsä samalla kun se mietti seisoisiko takajaloillansa vai haistattaisiko minulle pitkät ja ottaisi ritolat. Ikuisuudelta tuntuvan hetken päästä Trish totesi, että voisi kyllä olla samalla alueella Petterin kanssa, mutta ei todellakaan kävelisi sen ohitse. Koitin kaikki temput hihastani mutten onnistunut maanittelemaan Trishiä poron ohitse. Luovutin ja vein mieli maassa Trishin takaisin traileriin.

Viikko 42 » Näenkö kahtena?

Vai odottiko meitä oikeasti aamulla tallissa kaksi varsaa? Sandra ja Trish olivat ilmeisesti päättäneet pysyä synkronoituna koko kantoajan ja näin ollen myös varsoa samana päivänä, kun kerran astutuksetkin oli näin tehty. Jostain syystä näiden varsojen odotus lipui hiukan nopeammassa tahdissa kuin ensimmäinen, mutta kyllä tämäkin välillä tuskaista oli. Joka tapauksessa varsat ovat nyt täällä, kun tytöt olivat ne aivan salaa viime yönä varsoneet. Ilmeisesti meillä oli Katin kanssa mennyt varsakameroiden vahtimisvuorojen kanssa ajatukset sekaisin, sillä kumpikin nukkui tyytyväisenä tapahtumien ohitse. Ensitöiksemme tutkimme siis sekä tuoreet äidit, että pikkuvarsat, mutta onneksi kaikki vaikuttivat terveiltä.

Kelasimme varsakameroiden tallenteita taaksepäin ja selvisi, että Sandran varsominen oli alkanut ensin, mutta Trish aloitti noin vartti sen jälkeen. Loppujen lopuksi Trishin varsa oli ensimmäisenä ulkona. Sen äidinvaistot eivät kuitenkaan heränneet heti, vaan ensimmäiset hetket tamma vain tuijotti kummastuneena karsinaan ilmestynyttä pientä myttyä. Pikkuhiljaa Trish alkoi tehdä lähempää tuttavuutta ja nuolla pienokaistaan puhtaaksi. Superkaunis sukkajalkainen tammavarsa seisoi omilla jaloillaan noin puolitoista tuntia syntymänsä jälkeen.

Sandra sen sijaan oli heti kärryillä siitä, mitä varsan kanssa tulee tehdä. Sandra on kuitenkin arka hevonen ja osasimme jo etukäteen aavistaa, että se tulee varmasti olemaan hyvin suojelevainen varsaansa kohtaan. Sen silmissä oli havaittavissa pientä epäluuloa meitä kohtaan, kun änkesimme karsinaan tarkistamaan parivaljakon vointia, mutta antoi kuitenkin tehdä kaiken sen, minkä halusimme tehdä. Muita se ei sitten olekaan toistaiseksi päästänyt varsansa lähelle. Toivomme vain, ettei tämä vaikuttaisi kamalasti tähtipäiseen orivarsaan. Illan tullen kyllä havaitsimme, että pikkuherra yritti uteliaasti kurkistella emänsä takaa ja uhmata tätä pyrkimällä ihmisten luo rapsuteltavaksi.

Viikko 37 » Varsa tulossa?

Varsahuuruissa menimme astuttamaan myös Sandran ja Trishin. Pulkan kanssa on tosin saanut olla menossa koko ajan, joten välillä on käynyt mielessä, että onkohan uudet vauvat sittenkään hyvä juttu tähän muutenkin niin kiireiseen arkeen... No, täytyy toivoa, että sieltä tulisi vähän helpompia kavereita. Kumpikin tamma on kuitenkin jo todettu tiineiksi, joten on suurempi todennäköisyys sille, että varsoja on todella odotettavissa.

Isäoreiksi valittiin tällä kertaa Katin Virossa asuvat esteratsut Chivas ja Lemppa. Sandran sulho Chivas on hieno näyttelyissäkin menestynyt hollantilainen puoliverinen. Toivomme isän tuovan varsaan etenkin rohkeutta, sillä Sandra on epäluuloinen ja pelokas tamma. Uppiniskaisen täysiverisemme Trishin vastapainoksi taas valittiin hyväkäytöksinen suomalainen puoliverinen Lemppa. Tämän pariskunnan kumpikin yksilö on jonkin sortin kirjava, Trish hillitympi sabino ja Lemppa sitten ihan kunnolla kirjava tobiano. Saa siis nähdä millainen ilmestys sieltä saapuu! Kuinkahan sitä malttaisi taas odottaa...

Viikko 17

"Hooooou, rauhotu nyt, tapat meidät tolla vauhdilla!" Käsivarteni ovat jo maitohapoilla kun pidätän Trishiä jo voimaa käyttäen. Tukkieste lähestyy uhkaavaa vauhtia ja yritän kaikin voimin saada Trishin hiljentämään vauhtia. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen Trish suostuu hiljentämään vauhtia ja ylitämme esteen turvallisesti. Esteen jälkeen saan tamman ratsastettua pienelle voltille ja hiljennettyä vauhdin käyntiin. Tamma ei normaalisti ole näin kaheli ollut koskaan, joudun taas miettimään tammalle sopivampaa kuolainta. En haluaisi sille laittaa liian voimakasta jarrua suuhun, mutta eihän tästä tule mitään jos meno jatkuu näin vaarallisena.

Hiestä läpimärkinä pääsemme kotitallin pihaan ja hyppään tamman selästä tärisevin jaloin. Pakko hoitaa Trish vielä ennen kuin pääsen itse hetkeksi hengähtämään ja pohtimaan taas kuinka järkevää oli lähteä yksin tamman kanssa maastoesteradalle.

Trish nauttii kun pesen sitä pesusienellä ja käyttäytyy kummallisen hyvin. Tamma sai vain kerran potkaistua vesiämpärin nurin kun normaalisti se olisi tässä ajassa jo heitellyt takaperinvoltteja pesusieni suussaan. Perusteellisen kuivauksen jälkeen loimitan tamman ja päästän sen takaisin tarhaan kavereiden luokse.