† Muistoissamme 01.10.2017

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	musta, 157 cm
syntynyt	09.03.2016, 18-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 55 cm
rekisterinumero	VH16-018-1183
kasvattaja	Kaunovaara
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

30.07.2016	KTK-II	74 p. (R-suunta)
	18 p. + 18 p. + 19 p. + 19 p.
22.10.2016	Champion
15.04.2017	KRJ-I	103 p.
	9 p. + 40 p. + 25 p. + 20 p. + 9 p.
14.04.2017	KV Jälkeläisarvonimi A
30.06.2017	YLA2	89 p.
	20,5 p. (15+5,5) + 29,5 p. (20,5+9) + 17 p. + 15 p. + 7 p.
20.08.2017	SLA-I	102 p.
	15 p. (4-4-4-3) + 22 p. + 25 p. + 20 p. + 20 p.

Visla tekee mielellään töitä, mutta pieni pilke silmäkulmassaan. Se on huumorintajuinen ja syömisorientoitunut hevoskansalainen. Visla ei ole niin ahne, että kävelee taluttajan yli ruohomättäälle tai repii takin hajalle etsiessään makupalaa. On se kuitenkin sen verran ahne, että sille saisi varmaan opetettua puuhun kiipeämisen makupalojen avulla. Vaikka Visla on hieman ilkikurinen (ei välttämättä anna kiinni tarhasta ilman ruokaa, saattaa heitellä harjoja ympäriinsä, jos saa tilaisuuden) ei se ilkeä ole. Sitä voi hoitaa kuka vain, jolla on tarpeeksi huumorintajua kestää Vislan keksimät temput – ja Vislahan keksii niitä! Kukaan ei voi täysin ennakoida, mitä orilla on milloinkin mielessään ja sen kanssa varmasti tutustuu kaikkiin mahdollisiin jäyniin, joita vain hevonen voi kehittää. Visla on kuitenkin peruskäytökseltään hyvätapainen ori, eikä se ainakaan tahallaan tee mitään pahaa, kuten liiskaa ihmistä seinään tai potkaise tätä. Talutuksessa on hyvä pitää silmiä selässä, kyljissä ja jaloissa, koska Visla saattaa keksiä jotain hyvin hauskaa (milloin mitäkin). Pääasiassa se kuitenkin käyttäytyy oikein hyvin ja kävelee vieressä.

Visla on tosiaan hyvä tekemään töitä, mutta sen ilkikurisuus kannattaa pitää mielessä ja siitä syystä se ei sovi ihan aloittelijoille. Orin käsitys huumorista voi olla pieni pukkisarja ravi-käyntisiirtymien keskellä – hillitöntä köyrypukkilaukkaa Visla ei esitä – tai vaikkapa railakas laukkapätkä kesken pohkeenväistön. Se on kuitenkin hyvä ratsastaa, kunhan sietää sen huumorintajua, ori toimii kyllä kevyilläkin avuilla, kunhan ratsastajalla on hyvä istunta ja määrätietoinen ote. Epävarmoille pyynnöille Visla viittaa kintaalla ja tarjoaa jotain omakeksimäänsä vaihtoehtotoimintaa tilalle. Sen kanssa tulee olla jämäkkä ilman, että on kovaotteinen. Töitä ori tekee tosissaan, kun sillä ei ole tarjota vaihtoehtoisia juttuja. Ei myöskään kannata säikähtää Vislan huumorintajua, koska ei se joka toisella askeleella ole tarjoamassa tanssahtelevaa laukkaa peruutuksen sijaan. Orin hassuttelut purkautuvat lähinnä kotikentällä silloin tällöin. Visla rakastaa vaihtelevaa treeniä, ja mitä enemmän se saa tehtäviä, sen vähemmän se tarjoaa omia vaihtoehtojaan. Jos orin kanssa jyystää tunnin yhtä avotaivutusta, se kyllä erittää kevätjuhlaliikkeitä tavallista enemmän.

Visla lastautuu autoon hyvin kenen tahansa perässä. Auton liikkuessa kaikki on hyvin, mutta orilla on ärsyttävä tapa alkaa hieman ryskimään, jos pysähdytään vaikkapa liikennevaloihin. Se ei stressaa, mutta kuopii paljon pysähdyksissä. Kisapaikalla Vislalla saattaa käsihevosena olla vähän ylimääräistä energiaa, joka purkautuu steppailuna ja hirnuntana. Verkassa ori ei kuitenkaan ole sähikäinen vaan tekee töitä samalla tavoin kuin kotona. Visla ei suorituksen aikana esitä omia liikkeitään tai keksintöjään, vaan se tietää kyllä koska on arvostelun kohteena. Mahdolliset kevätjuhlaliikkeet ja muut hupsutukset se jättää käsihevosalueelle tai verryttelyyn. © Susiraja

Sukuselvitys

isälinja - Wäeenämööne     emälinja - Pokerin Okariina

Näyttelytulokset

21.05.2017 Hortensia, MVA-SERT (BIS2), päätuom. VP
01.01.2017 Vähäpelto, RCH (4-4½-4-4½-4-4-4-4-4-4=41p), tuom. dookie
15.11.2016 Horisontti, irtoSERT, päätuom. Kati
02.09.2016 Loitsulähde, irtoSERT, päätuom. Kati
22.07.2016 Adina, SW3 (4-4½-4-4½-4-4-4-4-4-4=41p), tuom. dookie
08.06.2016 Március, irtoSERT, päätuom. Taija

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

20.05.2017 - Kevätmaasto Kaunovaarassa

Vislan ja Reetun kasvattaja rukkanen järjesti tallillaan Kaunovaarassa pitkän viikonlopun maastoilun merkeissä. Oli mukavaa tavata tuttuja ja tutustua tarkemmin Kaunovaaraankin. Suuri kiitos niin järjestäjälle kuin muille osallistuneille! Alta voit lukea rukkasen kertomana lauantain retkestä, jolloin ratsastin Vislalla:

"Lauantain ryhmä koostui kolmesta orista ja kahdesta tammasta. Oikein pirteän oloinen ryhmä kerääntyi aamupäivästä tallin pihaan odottamaan lähtöä. Tällä kertaa kaikki ryhmän kasvatit olivat eri vanhemmista, todella hieno otos meiltä lähteneistä hevosista. Tummat ori Mielihalu "Elias" sekä Visla laitettiin porukan kärkeen. Elli suostui vetämään tämän retken, joten etuhevoseksi valikoitui Kaunon Nokkostähti "Nokkis". Hetken harkittuani lähdin porukan perämieheksi mukaan, ratsuna Kaunon Hopeakuukielo "Hopea". Yhteensä meitä oli siis lähdössä maastoon 7 hevosen porukka. Tummien orien perään laitettiin Fifti-Fifti "Fasu", siihen perään Kultatähti "Taimi" sekä Villimarja "Berry". Oreista lähti aikamoinen metakka kun ne huutelivat siinä pihassa toisilleen. Onneksi eivät riehaantuneet sen kummemmin, mutta ääntä poppoosta lähti. Nokkis ja Elli lähtivät vetämään jonoa kohti pihatietä. Ratsastajat rupattelivat jo heti alkuun tuttavallisesti yhdessä eikä turhaa jännitystä tuntunut ilmassa. Tuulia oli jo toistamiseen meidän kanssa maastossa, olihan Tuulenpesään eksynyt meidän kasvatteja melkoinen lauma, joten osallistuminen oli myös hyvin vahvaa tällaisen viikonlopun aikana.

Pihatieltä lähdimmekin tällä kertaa kohti Matin lehmälaidunta kiertävää rataa. Siinä saisi hyvät alkulämmöt, vauhtia ei uskaltaisi vielä ottaa eikä varsinkaan niin avoimessa tilassa. Saataisi vielä poimia kasvattilaumaa pitkin poikin rataa. Keulassa orit tepastelivat sen verran reippaasti, että jonon häntäpäässä saimme välillä ottaa reippaampaa vauhtia pysyäksemme mukana. Tammat tuntuivat ottavan reissun hyvin rennosti. Vaikka sää ei ollut kovinkaan lämmin oli keväinen fiilis lähes käsinkosketeltavaa. Radalta oikaisimme metsätielle. Taimi nappasi puusta oksan mukaansa ja meinasi kolkata takana tuleva ratsun selästä Breakin alas. Onneksi Berry ehti ottaa pienen sivuaskeleen, jolloin mitään vakavampaa ei ehtinyt sattua. Tyytyväinen Taimi maiskutteli oksaansa. Elli huuteli edessä, että nostetaan ravi. Hevosjono lähti etenemään ravissa. Joku oreista korskui ja heitti vähän takapäätä. Jono pysyi kuitenkin kasassa ja hevoset ravasivat iloisesti pitkin metsätietä. Pitkä mäki oli edessäpäin, vauhti tuntui kiihtyvän kunnes mäen edetessä ravi vaihtui laukkaan. Osa hevosista laukkasi rinta rinnan, osa edelleen jonossa. Mäen päällä keräsimme ratsut jonoon ja jatkoimme käynnissä.

Jonkin aikaa vaaralla kuljettuamme saavuimme laavulle. Hevoset kiinni puomeihin ja makkarat paistumaan. Eväs tuntui maistuvan luonnon keskellä. Ehdimme istua vain hetken kun pusikossa kahahti. Lähimpänä pusikkoa kiinni olleet tammat vavahtivat, Taimi sai itsensä irti eikä tiennyt mihin suuntaan olisi lähtenyt. Tamma poukkoili muiden hevosten keskellä aiheuttaen kaaosta. Aino oli onneksi nopea ja ehti napata tamman kiinni ennen kuin kaaos ehti levitä. Tarkistimme koko lauman, kaikki olivat paikoillaan eikä mitään mennyt rikki. Taimi sai pienen talutushetken laavun ympäri. Tamma rauhoittui pian ja pääsi takaisin lepäämään muiden viereen. Se mulkoili edelleen epäilevästi pusikkoon.

Kun makkarat oli syöty kerroin hieman Kaunovaaran ja sen lähiseudun tarinaa. Kummasti porukkaa kiinnosti enemmän naapuritilan isännän ja minun tarina. Olihan siinä kertomista miten lypsytilallinen ja hevosnainen rakastuivat. Mattihan ei ollut mitenkään mielissään kun joutui vähän väliä poimimaan karanneita hevosia omilta mailtaan. Vähitellen asenne muuttui ja tapaamiset osoittautuivat sen verran mieluisiksi, että mies alkoi tarjota apua hevostilan töihin ja palautti karkurit ihan omin avuin talliin. No, siinä riitti hetkeksi kerrottavaa.

Takaisin kotiinpäin mennessä Elli veti taas jonoa. Nokkis etupäässä näytti varsin energiseltä ja otimmekin pitkän laukkapätkän metsätiellä. Porukka pysyi hyvin kasassa vaikka vauhti välillä yltyikin kovaksi. Fasu pukitteli pikkuisen siinä mennessään, onneksi osumatta kuitenkaan takana tulevaan. Napakalla otteella Veera pisti orin paikalleen ja matka jatkui fiksusti. Kotimatka etenikin yllättävän reippaasti. Annoimme hevosten kävellä pitkän pätkän vielä ennen tallipihaan saapumista. Pihassa kuului muutama helpotuksen huokaisu."

07.12.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana Sippe

Taikavoiman valmennuksen jälkeen pidimme Miljan kanssa pienen kahvitauon, jonka aikana suunnittelimme seuraavaa valmennusta. Milja kertoi, että Vislan kanssa oli viime aikoina ollut hieman ongelmia askellajien säätelykyvyn kanssa - ori ei meinannut jostain syystä varsinkaan lisätä kunnolla, vaikka olikin saanut eläinlääkäristä terveen paperit.

Maneesissa Milja nousi Vislan selkään ja lähti kävelemään alkukäyntejä. Visla oli pirteän oloinen, ja ravissakaan ei näyttänyt olevan kummempia vaikeuksia. "Aseta vaan reippaasti sisälle, et sille ei jää aikaa kyttäillä noita kulmia. Nooin, huomaatko! Heti parani liikekin", ohjeistin Miljaa tämän verkkaillessa Vislaa ravissa. Hän ratsasti ympyröitä, siirtymiä ja jonkin verran väistöjä, ja nosti vielä lämmittelyn lopuksi laadukkaan ja pyörivän laukan. Visla pärskähteli tyytyväisenä ja askelsi reippaasti.

"Ota pienet välikäynnit siinä samalla nii selitän tän tehtävän sulle", huikkasin juuri laukasta käyntiin siirtyneelle Miljalle. "Eli tuut tähän keskiympyrälle ja otetaan joka askellaji läpi niin, et aina kun sanon niin sä pienennät ja suurennat ympyrää väistättämällä ulos tai sisään. Aina pienellä ympyrällä kokoat Vislaa ja sit kun ympyrä on suuri, lisäät oikein reippaasti. Okei?", varmistin vielä, että ratsastaja ymmärsi tehtävän. Hetken kävelyn jälkeen Milja otti ohjat takaisin käteen, ja ohjasi Vislan ympyrälle. Aluksi tehtävää tultiin käynnissä. Kokoamisen kanssa ei tullut merkittäviä ongelmia, mutta lisäämistä Visla aluksi hiukan vastusteli. Kun asiaa kuitenkin jonkin aikaa treenattiin ja annettiin Vislalle vähän "tilaa", alkoi sekin pikkuhiljaa lisätä paremmin. Valmennuksen lopulla tehtävää tultiin jo laukassa, eivätkä lisäämiset enää tuottaneet ratsukolle suurempia ongelmia.

18.05.2016 - Päiväkirjamerkintä

Olin jo pidemmän aikaa havitellut varsaa Mörkövaarassa asuvasta kasvatistani Vintiöstä, mutta sopivaa tamma ei vain löytynyt sitten millään. Lopulta alkoikin olla jo viimeinen mahdollisuus käsillä, joten asian eteen oli tehtävä jotain. Selasin omat tammat miljoonatta kertaa vain todetakseni jälleen, että kaikista sopivista tallissa on jo tammavarsat. Haaveilin näet orivarsasta ja sen olisi hyvä sopia myös omille tammoille. Niinpä aloin aluksi selailla muiden tallien kotisivuja, mutta lopulta päätin pistää ihan virallisen haun päälle keskustelufoorumille. Sitä kautta minulle tarjottiin yhtätoista tammaa. Valinta niiden väliltä oli melko haastava, sillä kaikissa tammoissa oli omat hyvät ja huonot puolensa. Lopulta emäksi valikoitui kuitenkin Kaunovaaran omistama II-palkinnolle kantakirjattu Pihlajankukka BRE, joka on myös palkittu KRJ:n laatuarvostelussa. Valintaan vaikutti mm. tamman luonne. Sillä on korkea työmoraali, kun taas Vintiö on nimensä mukainen jekkuilija. Toivoin, että varsassa yhdistyisi sopiva määrä molempia, eli se tekisi mielellään töitä, mutta pieni pilke silmäkulmassaan. Sitten vain sormet ristissä toivomaan, että sieltä tulisi se haaveilemani orivarsa.

Pitkän odotuksen jälkeen eräänä aamuna sain Kaunovaarasta puhelun, että nyt on varsa syntynyt. Aivan isänsä näköinen musta orivarsa. En voinut estää itseäni hyppimästä riemusta. Valitettavasti en vain heti päässyt heti ihastelemaan pikkumiestä, mutta ajelin paikan päälle heti kun se vain oli mahdollista. Se oli livenä täydellisempi kuin rukkasen lähettämissä kuvissa ja videoissa. Sitten alkoikin kuumeinen nimen mietintä. Vaihtoehtoja ei lopulta tullut kovin montaa, joten nimeksi valikoitui suht helposti Kaunon Visla. Makustelin mielessäni myös vaihtoehtoa Vislaus, mutta päätin jättää ne kaksi viimeistä kirjainta pois.