Seljasaaren Velmandeera

† 10. maaliskuuta 2016

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	voikko, 146 cm
synytynyt	10.06.2014, 21-vuotias (3v. 09.09.2014)
osaaminen	ko: Helppo B, re: 60 cm
rekisterinumero	VH14-018-1147
kasvattaja	Seljasaaren Kartano
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
saavutukset	KTK-III, SV-III, KRJ-I

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen!

Velmun kanssa on rauhallista vain karsinassa, jossa sillä ei ole tarpeeksi tilaa riekkumiseen. Toki ohi kulkevat hevoset saavat aikaan sen, että ori kiertää karsinan ympäri kerran jos toisenkin, mutta muuten se tyytyy lähinnä kuopimiseen. Velmu ei ole maailman orimaisin, toki keväisin muille oreille tarvitsee kukkoilla ja tällöin raippa on oltava mukana ihan tarhausreissua tehdessä. Muutenkin raippa kyllä kulkee mukana, sillä Velmu tuppaa kulkemaan mielummin kahdella kuin neljällä jalalla ja pieni napautus ryntäille ei ole lainkaan pahitteeksi kun orilla on niitä ns. hurjimpia päiviä. Velmulla on ärsyttävä tapa villitä myös muita hevosia, se riehuu tarhassa välillä vähän liiankin kanssa ja toki naapuri tarhalaiset lähtevät helposti tähän mukaan. Toisinaan ori on yksinkertaisesti pakko hakea kesken päivää tahrasta sisälle, jotta rauha palaisi maan päälle. Energiselle orille kengitys on tuskaa, se yrittääkin loikkia pystyyn minkä jaksaa tai keksiä muita konnankoukkuja. Kengittäjämmekin aina huokaa syvään tajutessaan kuka on seuraavana vuorossa kun näkee Velmun.

Myös ratsain Velmu on oletettavasti hyvin virkku tapaus, tuntuu kuin sillä olisi jotain liian tehokasta bensaa suonissa. Vaikka ikää on tullut ei energisyys ole kadonnut, joten olemme todenneet parhaimmaksi tavaksi purkaa energiat juoksuttamalla ori ennen ratsastusta. Velmun kanssa tarvitaan pitkää pinnaa ja muutenkin rauhallista ratsastajaa. Jos selkään kipuaa asteenkin liian äkkipikainen ratsastaja, on katastrofin ainekset valmiina. Tällöin Velmu ei aikaile pystyyn hyppimisen ja pukittelun suhteen. Velmun vahvin askellaji on ravi, laukassa ori tuppaa olemaan turhan kiireinen ja helposti tuleekin vaikutelma, että aina mentäisiin lisättyä laukkaa. Käynti taas on oikeastaan aina kiireistä ja etenkin vapaassä käynnissä saa ola tarkkana, ettei ori hyppäisi raville. Velmun kanssa ollaan kokeiltu esteitä, mutta kaahaaminen on aika hulvatonta, joten harva uskaltaa lähteä orin kuskiksi esteradalle. Maastossa Velmu on myös vähän turhan vauhdikas, mutta peltobaanailuun ori onkin sitten oikein oiva peli.

Kisapaikalla Velmu on todella vilkas ja vaikka matka suoritettasiin vain klinikalle, on ehdottoman tärkeää pistää jo trailerissa suitset päähän. Sekin toki on hieman hankalaa, koska Velmu tahtoo tietää mihin tultiin ja pyöriikin kuin väkkärä sen minkä tila antaa myöden - tästä viisastuneena olemmekin alkaneet kuljettamaan orin suitsittuna. Matkustajana ori on hyvä, se kyllä kuopii aina pysähdyksissä, mutta muuten se on viisas ja tapittaa kiltisti paikoillaan. Velmu viihtyy yleisön edessä ja onkin kisoissa ehkä aavistuksen maltillisempi ratsu kuin kotona.

• SV-III-palkittu 20. syyskuuta 2014: rakenne 7 p., suku 6 p., käytöskoe 10 p., ratsastuskoe 5,5 p. + 0 p. (68.808 %) = 28,5 p.
• Kantakirjattu 10. tammikuuta 2015: 18 p. + 16 p. + 15 p. + 17 p. = 66 p. (P-suunta)
• KRJ-I-palkittu 15. helmikuuta 2016: 7,5 p. + 40 p. + 22,25 p. + 20 p. + 15 p. = 104,75 p.

Sukuselvitys

isälinja - Wäeenämööne     emälinja - Hiluvinna

ii. Wäeenämööne on oma vanha orini vuosien takaa. Sen kanssa tuli tehtyä menestyksekäs ura kouluratsastuksen parissa. Sittemmin myin sen Serafina-nimiselle nuorelle naiselle. Orin vaiheista uuden omistajan kanssa minulla ei ole juurikaan tietoja.

iii. Perusjuntti Kaleva on hyvin tunnettu kansallisen tason kouluratsu. Ori on napannut monta voittoa niin kansallisen, kuin aluetasonkin kilpailuista. Lisäksi ori on upearakenteinen ja on näyttänyt kyntensä myös näyttelykehissä. Ori onkin kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle.

iie. Kaunis koulutamma Siriina on kahlannut läpi monet koulukisat ja on tuonut paljon voittoja kotiin. Kilpailemisen lisäksi tamma on varsonut kuudesti ja tamma tullaan astuttamaan vielä muutamia kertoja ennen eläkkeelle jäämistä.

ie. Napernaatti on Crystalin omistama tamma. Napsuksi kutsuttu tamma on tullut tutuksi jo vanhan, edesmenneen tammani Tuiskun Telmiinan emänä. Napernaatti on taitava kisahevonen, mutta toisaalta myös kovin rauhallinen tuntiratsu. Tammaa kutsutaan myös maanmainioksi opetushevoseksi - eikä suotta!

Jälkeläiset

⟩ 4 kpl: 3 oria, 1 tamma

Kilpailutulokset

⟩   42 KRJ-sijoitusta

Näyttelytulokset

12.09.2014 team Räyhähenget, MVA-SERT (BIS3), päätuom. Kerppa

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

14.01.2016 - Päiväkirjamerkintä

Velmun isä Jeskamandeera palkittiin KRJ:n laatuarvostelussa marraskuussa II-palkinnolla ja emän isä Velmeri joulukuussa I-palkinnolla, ja nyt on Velmun vuoro päästä arvosteltavaksi. Olen ilmoittanut sen ensi kuun tilaisuuteen, joten valmistautumisaikaa on vielä kuukauden verran. Kaikki on kuitenkin jo ihan hyvällä mallilla, ainoa homma on oikeastaan saada herra arvostelupäivänä edustuskuntoon. Kunhan laatuarvostelu on takanpäin, tarkoitus olisi tarjota Velmua jalostukseen. Tosin onhan se jo koko ajan tarjolla ollutkin, mutta nyt toivottavasti paremmin tuloksin. Tällä hetkellä orilla on kolme orijälkeläistä, joten hienoa olisi saada siihen porukkaan ainakin tamma tai pari lisää. Mutta eipä orivarsatkaan pahitteeksi ole. Itse en ole ajatellut ottaa varsaa suoraan Velmusta, vaan sen esikoisesta Vintiöstä, mikäli vain Mörkövaaran omistajan tvishan kanssa päästään sopimukseen. Hän ei tosin vielä tiedä suunnitelmistani, mutta eipä ne minullekaan vielä aivan selvät ole.

15.12.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana Oona

Maneesissa oli vastassa selvästi virrakas tapaus, sillä sisään päästessäni näin uraa pitkin vauhdilla kipittävän voikon suomenhevosorin. Katselin menoa hetken ja sainkin todeta heti, että hevosessa on enemmän vauhtia kuin kaikissa muissa näkemissäni yhteensä. Pyysin ratsukon pääty-ympyrälle ja aloitimme vauhdin säätelyllä, tehden puolet ympyrästä hidasta ravia ja puolet normaalia. Lisättyä ei selvästikään lähdetty alkuun treenaamaan. Velmu liikkui energistä ja lyhyehköä ravia, josta lähdettiin hidastamaan tai ainakin yritettiin. Ratsastaja joutui pidättelemään oria muutenkin, joten hitaan ravin yritykset olivat yhtä tyhjän kanssa. Tehtävä jatkettiin ja jatkettiin, kunnes lopulta ori alkoi kuuntelemaan ja hidasti aavistuksen. Velmu myöntyi pikku hiljaan ratsastajan tahtoon ja lopulta hidasti niin, että tavantallaajakin olisi huomannut muutoksen. Ratsukko siirtyi ympyrältä pois ja siirryimme tekemään laukassa lävistäjiä, siirtyen lävistäjän lopussa aina käyntiin. Yritykset eivät ensimmäisillä kerroilla mennee aivan suunnitelmien mukaan, sillä orissa oli enemmän turboja kuin jarruja ja käyntisiirtymän sijaan ratsukko viiletti maneesissa yhtä vauhdikkaasti kuin kuninkuusraveissa hevoset. Milja pysäytti orin, peruutti tätä jonkin matkaa ja lähti tekemään tehtävää uudestaan. Tällä kertaa Velmu siirtyi käyntiin kuten oli tarkoituskin eli pieni "läksytys" oli mennyt perille. Tehtävä tultiin molempiin suuntiin useampaan kertaan ja joka ikisellä kerralla ori teki kuten pyydettiin ja malttoi keskittyä. Laukkaaminen jätettiin pian pois ja ratsukko alkoi lopettelemaan ravien lomassa. Velmussa oli edelleen selvästi energiaa, mutta kuunteli ratsastajaa kuitenkin. Milja teki orilla voltteja, kaarevia uria ja voltteja, jotta ravista tulisi rauhallisempaa ja rentoa. Velmu ravasi pian normaalia ravia, eikä kiirehtinyt hirveää vauhtia, joten Milja siirsi orin käyntiin ja löysäsi ohjaa loppukäynteihin.

27.11.2015 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut rukkanen

Pieni voikko ori tervehti minua ystävällisesti Fiktion tallipihassa. Tosin voikoksi orin tunnisti juuri ja juuri sillä Velmu oli päättänyt tänään ottaa kunnollisen mutanaamion. Tarkoitus oli lähteä orin kanssa hieman maastoon kävelemään, mutta suunnitelmat taisivat nyt muuttua. Nappasin mutaisen orin mukaani tarhasta, Velmu hamuili taskujani toiveikkaasti. Tuhahdin sille, että herkkuja saat vasta kun sinut on pesty ja puunattu. Hieman pettyneen oloisena ori puhalsi lämmintä ilmaa kättäni vasten. Sisällä tallissa oli ihanan lämmintä ja valoisaa. Marraskuinen pimeys ja kostea sää ulkona masensivat helposti niin hevoset kuin ihmisetkin. Talutin Velmun suoraan pesupaikalle ja suihkuttelin vastustelevan orin läpikotaisin. Lämmin vesi valui sen selkää pitkin ja vei mukanaan ruskeanharmaan mutakerroksen. Kun kerran olimme pesupaikalla, kävin etsimässä satulahuoneesta shamppoota ja selvitysainetta. Huuhdeltuani shamppoot kuivasin Velmun kunnolla ja heitin sille selkään ohuen talliloimen, jotta ori ei palelisi. Orin seisoessa tytyväisenä paikallaan selvitin sen takkuisen hännän ja harjan. Odotin orin olevan levottomampi, mutta Velmu pääsi yllättämään kärsivällisellä ja rauhallisella käytöksellään. Ehkä se oli riehunut mutaisessa tarhassa tarpeeksi tai oli muuten vain hellyydenkipeällä tuulella. Rapsuttelin oria vielä hyvän tovin, se nautti huuli pitkänä ja silmin nähden rentona. Kaivoin taskusta muutaman porkkanan palasen, jotka katosivat Velmun ahneeseen suuhun nopeammin kuin ehti kissaa sanoa. Aika oli kulunut nopeasti ja totesin, että tältä päivältä meidän touhut saisivat olla tässä. Talutin rennon letkeän orin sen omaan karsinaan, jossa se kävi heti tarkistamassa ruokakupin ja tuli karsinan ovelle naama pitkänä kun kuppi olikin tyhjä. Annoin orille vielä pari porkkanan palasta, joita se rouskutti onnellisena.