Jeskamandeera

† 10. maaliskuuta 2016

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	voikko, 146 cm
syntynyt	01.12.2007, 32-vuotias (3v. 01.03.2008)
osaaminen	ko: Helppo A, re: 70 cm
rekisterinumero	VH14-018-0272
kasvattaja	Crystal
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
saavutukset	KTK-III, KRJ-II, YLA2

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © pippin.

Jeskamandeera, tutummille vain Jaska on rasittava kiukkupeppu, jonka mielestä koskaan ei ole oikeastaan hyvä. Se on tarhan portilla tai karsinan ovella vastassa korvat luimussa, nyrpeä ilme naamallaan. Taluttaessa saa varoa, etteivät orin hampaat ole yhtäkkiä käsivarressa ja hoitaessa se kannattaa laittaa ketjuihin, jotta saisi hoitorauhan. Jaska ei ole pahimmasta päästä, se ennemminkin uhkailee kuin näykkii, eikä se koskaan pure tosissaan, etujaloilla huitomisenkaan ei ole tarkoitus osua. Oria ei kiusaa, jos ihminen tulee tielle, mutta tahallaan se ei koeta osua kehenkään. Parhaiten Jaskan kanssa pärjää, kun sen kiukuttelun jättää omaan arvoonsa, komentamisesta se saa vain lisää vettä myllyynsä. Koppiin ori onneksi menee nätisti, mutta vieruskaveria sille ei voi laittaa, sillä Jaska kiusaa kiusaamasta päästyään, hevosautossa tai -rekassa tätä ongelmaa ei ole.

Ratsuna ei ole Jaska paljoa sen iloisempi tapaus kuin hoidokkina. Ori on herkkä istunnalle ja heilujat sekä kovaotteiset ratsastajat saavat sen kiukkuilemaan takamustaan heittämällä, onpa se joskus pystyynkin hypännyt, kun ratsastaja on ohjassa roikkunut. Jaska kyseenalaistaa kaiken, mitä sen komennetaan tehdä, se kokeilee aina, onko pakko. Parhaansa mukaan ori jumittaa, pukittaa tai tekee asiat väärin. Siltä pitää vain rauhallisesti jatkaa vaatimista, kovia otteita se ei edelleenkään herkkyytensä vuoksi kestä, mutta luovuttaakaan ei saa. Kun Jaska toteaa, ettei se pääse tilanteesa karkuun muutoin kuin tekemällä pyydetyn, se on oikeinkin hyvä ratsu. Miellyttävä, kevyt ja istunnalla ohjailtava hevonen, jonka lisätyt askellajit ovat aivan erityisen hienot katsoa – ja ratsastaa. Vaikeiden asioiden kanssa Jaska vänkää taas vastaan eikä millään halua tehdä, näihin kuuluvat vastalaukka ja pohkeenväistöt, jotka ovat orin kanssa aivan erikoisen haastavia. Eivät kuitenkaan mitenkään mahdottomia, vaan kunhan Jaskalta jaksaa vaatia, se suorittaa kaiken mallikelpoisesti.

Kisapaikalla orin hännästä löytyy sievä pieni rusetti, sillä Jaska ei laisinkaan arvosta liian lähelle tunkevia vieraita hevosia. Hälinä saattaa hermostuttaa sitä sen verran, että ori on hieman tavallista kiukkuisempi. Voi olla hyvä idea pitää pumpulipalloja Jaskan korvissa silloin, kun se on sallittua, ei siksi, että ori olisi täysin mahdoton, mutta mukavampi se ehdottomasti on kun rauhaa on enemmän. Kunhan muut hevoset eivät eksy verryttelyssä liian lähelle Jaskaa se ei merkittävästi eroa kotioloista: se on herkkä, hyvä ratsu, joka ei kuitenkaan suorita mitään, jos sen ei ole pakko. © Susiraja

• KRJ-II-palkittu 15. marraskuuta 2015: 8 p. + 40 p. + 13,5 p. + 20 p. + 13 p. = 94,5 p.
• YLA2-palkittu 25. tammikuuta 2016: 24 p. (18+6) + 24 p. (12+12) + 17 p. + 14 p. + 4 p. = 83 p.
• Kantakirjattu 20. helmikuuta 2016: 17 p. + 18 p. + 16 p. + 17 p. = 68 p. (P-suunta)

Sukuselvitys

i. Wäeenämööne on oma vanha orini vuosien takaa. Sen kanssa tuli tehtyä menestyksekäs ura kouluratsastuksen parissa. Sittemmin myin sen Serafina-nimiselle nuorelle naiselle. Orin vaiheista uuden omistajan kanssa minulla ei ole juurikaan tietoja.

ii. Perusjuntti Kaleva on hyvin tunnettu kansallisen tason kouluratsu. Ori on napannut monta voittoa niin kansallisen, kuin aluetasonkin kilpailuista. Lisäksi ori on upearakenteinen ja on näyttänyt kyntensä myös näyttelykehissä. Ori onkin kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle.

iii. P.T. Sampo on myöskin hyvin tunnettu, tosin raviradoilla menestystä niittänyt herra. Sen ennätys oli 20,0ke ja voittosumma yli 100 000 euroa. Ori menehtyi vanhuuteen pari vuotta sitten, jättäen jälkeensä kymmeniä jälkeläisiä.

iie. Lumeton kilpaili aluetasolla kouluratsastuksessa, mutta kansalliselle tasolle tamma ei ehtinyt, sillä se loukkasi pahasti jalkansa. Jalka ei ottanut parantuakseen, joten tamma jouduttiin lopettamaan. Se jätti jälkeensä vain yhden jälkeläisen, Kalevan.

ie. Kaunis koulutamma Siriina on kahlannut läpi monet koulukisat ja on tuonut paljon voittoja kotiin. Kilpailemisen lisäksi tamma on varsonut kuudesti ja tamma tullaan astuttamaan vielä muutamia kertoja ennen eläkkeelle jäämistä.

iei. Aadolf tunnetaan hyvin menestyneistä jälkeläisistään. Itse Aatuksi kutsuttu ori on kilpaillut vähän joka lajissa, mutta parhaiten se taitaa kouluratsastuksen, jossa moni sen jälkeläinenkin on menestynyt. Tätä nykyä ori viettää lokoisia eläkepäiviään Itäisessä Suomessa.

iee. Sinisimmu on aika tuntematon tamma kilparadoilla, mutta muutamaan otteeseen se on tavattu kisoissa. Sen sijaan sen jälkeläiset ovat menestyneet hyvin ja saaneet hyviäkin saavutuksia niin koulu-, kuin esteratsastuksessakin.

e. Napernaatti on Crystalin omistama tamma. Napsuksi kutsuttu tamma on tullut tutuksi jo vanhan, edesmenneen tammani Tuiskun Telmiinan emänä. Napernaatti on taitava kisahevonen, mutta toisaalta myös kovin rauhallinen tuntiratsu. Tammaa kutsutaan myös maanmainioksi opetushevoseksi - eikä suotta!

Jälkeläiset

⟩ 6 kpl: 3 oria, 3 tammaa
⟩ asunut tamman Kaiholehdon Pipari

Kilpailutulokset

⟩   43 KRJ-sijoitusta

Näyttelytulokset

12.01.2016 Seljasaaren Kartano, RCH (4-4-4-4-3½-4-4-4½-3½-3½=39p), tuom. dookie
02.02.2008 Chennye, Näyttelyn paras maitovarsa (LKV1), päätuom. Jaana L.

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

06.08.2015 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Uppe

Kävin tänään ratsastamassa Jaska-orilla. Tarkoituksena oli valmentaa Miljaa ja kyseistä oria pari päivää sitten, mutta meidän yhteistyömme ei vain ottanut tuulta alleen. Hevonen vaikutti äärimmäisen huonokäytöksiseltä, jos sen nyt niin voisi ilmaista. Pohdin koko lyhyen valmennuksen ajan mikä tämän hevosen kanssa on mennyt pieleen. Kun uskaltauduin udella Miljalta valmentamisen jälkeen mahdollisuutta tulla itse ratsastamaan Jaskalla ennen seuraavaa valmennuskertaa, sain helpottavan ystävällisen vastaanoton ja tänään kurvasinkin uudemman kerran Fiktion pihaan. Hevonen oli varustettu minulle valmiiksi ja pääsinkin heti tositoimiin. Alkuun kaunis, mutta äärimmäisen vahvalla luonteella varustettu ori oli syödä sääreni selkään noustessa. Sitten vähän katseltiin ja tuumailtiin, lähdettiin liikkeelle ja yritettiin kumpikin ymmärtää mitä toinen tahtoo ja miten se aikoo asiansa esittää. Pitkien ja vaativien alkuverryttelyjen jälkeen allani oli edelleen hyvin omapäinen yksilö, joka kyseenalaisti jopa volteilla suunnan ja tarjosi tilalle vaikka minkälaisia kuvioita. Ravissa Jaska oli selkeästi helpompi kuin käynnissä ja laukassa. Harjoittelin orin kanssa kaikissa askellajeissa simppeliä väistötehtävää, tavoitteena saada hevonen edes väistämään, vaikka sitten täysin pitkänä ja vetelenä. Kun hevonen alkoi antaa periksi, vaadin siltä vähän enemmän kantokykyä ja ryhtiä, mitä se kyllä myös antoi neuvottelujen päätteeksi. Laukassa teetin Jaskan iloksi loppuvaiheessa vielä hieman vapaata, irtonaista ja laajaa laukkaa ympäri kenttää. Ratsastuksen alku- ja loppupuolessa oli kyllä aikamoinen kontrasti. Tämä ratsastustuokio auttaa kyllä jatkossa ymmärtämään niin tätä hevosta kuin muitakin tulevia valmennettaviani.

21.07.2015 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Pierre

Harjailin minulle ennestään täysin tuntematonta Jaska-nimistä suomenhevosoria Fiktion tallikäytävällä. Milja oli pyytänyt minua huolehtimaan orista tämän päivän ajan, ja näin komeaa hevosta hoiti enemmän kuin mielellään. Jaska ei kuitenkaan tuntunut olevan yhtä innoissaan yhteisestä päivästämme kuin minä, sillä tämä seisoi naama nyrpeänä yrittäen välillä näykkäistä käsivarrestani. En ollut varma, oliko ori tosissaan vai ei, mutta pidin kuitenkin varani enkä kääntänyt tästä katsettani kertaakaan. Jaska yritti myös huitoa jaloillaan, mutta niiden väistely sujui yhtä sujuvasti kuin hampaidenkin. Varusteita laittaessa ori ei onneksi kovin pahasti kiukutellut, mutta maneesin kävellessämme tämä olisi halunnut määrätä suunnan ja tahdin. Pääsimme kuitenkin yhtenä kappaleena maneesiin, jossa kiristin vielä hieman satulavyötä ja säädin jalustimet sopivan mittaisiksi ennen satulaan nousua. Emme tehneet oikeastaan mitään vaikeaa, lähinnä siirtymisiä ja yksinkertaisia ratsastusradan reittejä saaden hieman vaihtelua uran kiertämiseen. Jaska kyseenalaisti koko ajan antamani avut, ja huomasin orin olevan erittäin herkkä etenkin istunnalle. Tämä hidastikin heti, ellen pitänyt tasapainoani kurissa, ja myös liian jämeriin ohjasotteisiin tämä vastasi äkäisesti takaisin. Kun olin saanut totutella Jaskaan ratsuna, osasin käyttää sopivan pehmeitä apuja, joihin ori kuitenkin vielä reagoi. Laukkaa tämä ei kuitenkaan millään olisi suostunut nostamaan, ja periksi annettuaan ori ei taas olisi halunnut pysähtyä sitten millään. Kertaakaan en kuitenkaan – ihme kyllä – tippunut, vaikka Jaska tekikin välillä sivuloikkia ja kiihdytteli omin luvin.