Fiktion Tuikkiva

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	ruunivoikko, 158 cm
syntynyt	22.02.2016, 15-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 65 cm
rekisterinumero	VH16-018-1520
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

30.07.2016	KTK-II	75 p. (R-suunta)
	20 p. + 18 p. + 18 p. + 19 p.
01.09.2016	Champion
11.04.2017	VIR MVA
	44 KRJ-sijoitusta
	5 Cup-sijoitusta

Tuikkivaksi nimetystä varsasta kasvoi hyvin nimensä mukainen tamma; silmät sillä tuikkivat aina uteliaan eloisasti ja luonne on reipas. Tuikkiva on ladattu täyteen tervettä itseluottamusta, rohkeutta ja omanarvontuntoa, mutta se on silti käsittelijälleen kiltti. Muiden hevosten nokankoputtelua ei erikoisen värinen suomineito katsele, mutta ihmisen käteen se nöyrtyy mieluusti ja omaa hyvin rehdin ja motivoituneen asenteen. Ei tamma toki epäreiluja asetelmia niin sanotusti purematta niele, mutta rohkeus ja luotto hoitajaan kannattelevat sen varsin jouhevasti läpi hankalampienkin tilanteiden. Kisapaikoilla on syytä pitää mielessä, ettei Tuikkiva kaipaa vieraita hevosia ihan iholle, mutta muuten se on rohkeutensa vuoksi miellyttävä käsitellä paikassa kuin paikassa.

Hoidettaessa Tuikkivaa voi pitää melko huoletta vaikka karsinassa irti. Ikäviä tapoja tammalla ei suoranaisesti ole, mutta jos se tietää pääsevänsä töihin, voi ilmassa olla pientä levottomuutta joka ilmenee pyörimisenä ja kuopimisena, mutta laantuu kun käsittelijä sanoo vähän topakammin ettei sellainen käy. Siinä vaiheessa Tuikkiva yleensä siirtyykin tuuppimaan hoitajaansa ikään kuin malttamattomana sanoen "joko mennään?". Myös narun päässä askel on usein sen verran reipas, että toisinaan Tuikkivaa on syytä muistuttaa ihmiselle mukavammasta kävelytahdista.

Energiaa ja eteenpäinpyrkimysta tammasta löytyy runsaammanpuoleisesti. Se suorittaa aina täysillä ja hyvällä mielellä, liikkuen luonnostaan hyvin tasapainoisesti ja kevyesti, hyvällä askeleella. Alkumantraan kuuluu kuitenkin oleellisena osana tamman herkistäminen avuille ja sen energian kanavoiminen pohkeen ja ohjan väliin, Tuikkiva kun usein tuppaa aluksi hieman vastustamaan pidätteitä jolloin sen keskittyminen muihinkin apuihin tuppaa horjumaan. Pahimman latauksen purkaannuttua on tamma kuitenkin miellyttävä ratsastaa.

Tuikkiva keskittyy parhaiten silloin kun tehtävissä on runsaasti vaihtelua. Se on nopea, ketterä ja yritteliäs, hyvä oppimaan, mutta myös altis kyllästymään. Tamma on melko tasainen kaikissa askellajeissa ja -pituuksissa, ja sillä on kyky vaihdella näiden välillä varsin jouhevasti. Tuikkiva suorittaa aina täysillä eikä sitä tarvitse houkutella tai kannustaa pistämään parastaan vaan näyttävääkin liikettä löytyy pelkästä vihjeestä. Tamma kuitenkin kuumuu myös verrattain helposti, tosin jos ratsastaja saa sen keskittymisen pysymään asiassa, ei tästä aiheudu kouluradalla useinkaan isoa vahinkoa. Esteillä taas homma leviää hieman helpommin käsiin ja vaikka Tuikkivalla on ihan hyvä hyppytekniikka ja hieman estesilmääkin, menee sillä radalla herkemmin pakka sekaisin. © serena

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - Puukosken Loistava     emälinja - Perhosvaikutus

Näyttelytulokset

26.04.2017 Susiraja, MVA-SERT (BIS2), päätuom. Kati
20.10.2016 Virtuaalitalli Overload, MVA-SERT (BIS2), päätuom. Kati
18.09.2016 Susiraja, irtoSERT, päätuom. Zafiro
04.09.2016 Március, RCH (4-4-4-4-3,5-3,5-4-4-4-4=39p), tuom. dookie
02.08.2016 Overload, irtoSERT, päätuom. Siiri K.
01.08.2016 Hortensia, irtoSERT, päätuom. Jannica

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

26.03.2022 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Sippe

Maaliskuinen päivä oli kaunis, kun hain iloisen Tuikkivan tarhasta. Milja oli pyytänyt minua puuhaamaan tamman kanssa jotain kevyttä. Olin ajatellut käydä hevosen kanssa kävelylenkillä maastakäsin, samalla saisin itsekin sopivasti liikuntaa.

Ennen lenkkiä kävimme Tuikkivan kanssa tallissa. Tunnustelin koko hevosen läpi ja harjasin samalla enimmät irtokarvat pois. Kaula, selkä, lautaset. Kyljet, jalat, kaviot. Ei mitään erityistä, saatoimme siis lähteä kävelylle hyvillä mielin!

Suuntasimme tallipihan reunamilta metsäpolulle pieneen koivikkoon. Tuikkiva käveli varsin reippaasti, mutta se sopi minulle hyvin - en ole itsekään mikään laahustaja. Tamma oli pirteän ja uteliaan oloinen, kun se tarkkaili maisemia ja nosteli tarkasti jalkojaan, kun polulla tuli eteen risuja. Oli mukava olla liikkeellä rohkean hevosen kanssa, joka tuntui nauttivan maastoretkestä yhtä paljon kuin minäkin. Aurinko lämmitti poskia suloisesti, ja pian sain jo riisua takin pois ja kietoa sen vyötärölleni. Ilmassa leijui kevään tuoksua, ja Tuikkivakin tuntui nuuskivan metsän tuoksuja tarkasti, aistien ympäröivää maailmaa. Välillä tamma halusi pysähtyä maistelemaan polun varren pajukkoa, tai tutkimaan lumen alta paljastunutta maata ja vanhaa heinikkoa.

Kun reilun kuuden kilometrin kuluttua palasimme tallille, oli aikaa kulunut noin tunti. Tuikkiva oli edelleen varsin reippaan oloinen, ja tuntui tykänneen lenkkeilystä. Talutin Tuikkivan suoraan tarhaan, ja kävin vielä tallissa sekoittamassa sille pienen herkkujuoman palkintona hienosti menneestä lenkistä.

Historiaa

Tuikin toisen varsan suunnittelu pitkittyi ja pitkittyi, sillä tarpeeksi miellyttävää oria ei tuntunut löytyvän. Haaveissani oli saada tammavarsa emälinjaa jatkamaan, joten oli otettava huomioon monia seikkoja, joista osa oli olennaisia ja osa ei-niin-olennaisia. Niin omat kuin muidenkin orit tuli selailtua moneen kertaan läpi. Jostain syystä yksi potentiaalinen vaihtoehto oli mennyt täysin ohi. Olin nimittäin jo astuttanut Tuikin emän Tuitun Haavelaakson kasvattamalla voikolla orilla ja eräänä iltana ajatus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta; miksen astuttaisi myös Tuikia Kultaisella? Kun astutus oli parin viikon päästä onnistuneesti suoritettu, piti vain nostaa peukut pystyyn ja alkaa odottamaan tammavarsaa. Eräänä myöhäisenä iltana odotus viimein päättyi, kun Tuiki varsoi ihastuttavan varsan – tammavarsan. Mutta tällä kertaa varsa ei ollutkaan ruunikko, kuten emälinjan neljä edellistä tammaa. Se oli ruunivoikko, ensimmäinen laatuaan Fiktiossa.

Nimi varsalle oli tietysti keksittävä myös. Jo Riiviöiden Tuikusta lähtien kaikki on nimetty Tui-alulla, joten niin oli tehtävä tämänkin kohdalla. Nimilistojen ja pohdintojen aikana melko pian tuli esille sana tuikkiva. Aluksi en oikein lämmennyt sille, mutta ottaessani syyniin myös varsan sukulaiset, alkoi päätös vahvistua. Sen isälinja vie liinakkoon oriin Puukosken Loistavaan ja emän isä on oma kasvattini Fiktion Loistava, joten Fiktion Tuikkivahan olisi vallan mainio valinta. Ja niin valinta oli lopulta tehty. Vaikka tamma onkin vasta pieni tuikkiva tähti, toivon, että se vielä jonain päivänä loistaa täydessä kirkkaudessaan.