† Muistoissamme 24.10.2016

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	punaruunikko, 159 cm
syntynyt	06.09.2014, 25-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 65 cm
rekisterinumero	VH14-018-1779
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

15.01.2014	SV-I (2v.)	38,5 p.
	rakenne 8,5 p., suku 10 p., käytöskoe 20 p.
15.03.2015	KTK-II	73 p. (R-suunta)
	19 p. + 17 p. + 20 p. + 17 p.
15.08.2016	KRJ-I	107 p.
	7,5 p. + 41 p. + 25 p. + 20 p. + 13,5 p.
06.09.2016	VSR jälkeläisluokka C
20.09.2016	SLA-I	99 p.
	14 p. (4-4-3-3) + 22 p. + 25 p. + 20 p. + 18 p. Hyvät tyypit. Hyvänmuotoinen kaula, avo runko, hieman kantava lanne, pyöreä jyrkähkö lautanen. Supistuneet etusääret.

Tuiki on kerrassaan ihastuttava, tutkaillaampa tammaa mistä kulmasta tahansa. Jännityksellä jouduin seuraamaan tulisiko siitä samanlainen tuittupää kuin emästään, mutta orivalinta on osoittautunut onnistuneeksi, sillä Tuiki on kaikkea muuta kuin hankala tapaus. Myös nimivalinta on ollut onnistunut, tamman silmät tuikkivat kuin pienet tähdet.

Käsiteltävyydeltään Tuiki on aina ollut todella helppo. Se kohtaa kaikki haasteet iloisin mielin ja korvat hörössä. Korvat painuvat kiinni niskaan todella, todella harvoin. Vaikka tamma ei aina heti hoksaisikaan jotain asiaa, se yrittää aina parhaansa mukaan miellyttää. Tuikilla on myös taito piristää ihmistä, vaikkei se mitään erikoista tekisikään. Pelkkä tamman läsnäolo voi usein auttaa unohtamaan murheet. Tamman hoitaminen on helppoa kuin heinänteko, se vain keskittyy nauttimaan, joten hoitajan ei tarvitse kuin hoitaa hommansa. Tuiki on myös suuri veden ystävä, mikä tarkoittaa, ettei se pane pahitteeksi, vaikka joutuisikin pesulle.

Ratsuna tamma on herkkä ja kuuliainen, mutta ei kovinkaan oma-aloitteinen. Näin ollen ratsastajan täytyy tehdä enemmän töitä, olla tarkkana ja tietää mitä on tekemässä, sillä toisinaan vähäinenkin herpaantuminen saa Tuikin hämmentymään. Kouluratsastus luistaa paremmin, sillä esteet tietävät vielä ylimääräistä työtä. Tamma ei edes ole kovin innokas hyppääjä, vaikka isänsä onkin tehnyt hienon uran esteradoilla. Maastoilusta se sen sijaan nauttii, sillä siellä ei juuri ajatukselle tarvitse antaa sijaa, vaan voi vain rauhassa köpötellä eteenpäin. Maastoilua harrastammekin siis rentoutumismielessä mahdollisimman usein, kun kentällä väännetään tiukasti koulua.

Uudet ympäristöt, eläimet ja ihmiset eivät saa Tuikia hämilleen, vaan tamma on hyvin innokas tutustumaan kaikkeen uuteen. Kilpailuissa pieni jännitys on vain hyväksi niin tasaisen varmalle neidille, sillä siitä saadaan vähän potkua suoritukseen. Lastaus sujuu käden kääntessä ja matkustajana Tuiki on mitä rauhallisin. Kotipuolessa käyvän vakioeläinlääkärimme kanssa se tulee hyvin toimeen, eikä kisapaikoillakaan tarkastuksissa ole uusien tuttavuuksien kanssa mitään sattunut.

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - Hallusinaatio     emälinja - Perhosvaikutus

Näyttelytulokset

04.09.2016 Március, Ridden RCH (4-4-4-3-3,5=18,5p), tuom. dookie
20.04.2016 Kettula, RCH (4-4-3½-4-4-3½-4-4-4-3½= 38,5p), tuom. Spookiness
27.02.2016 Hervannan Oriasema, RCH (4-4½-4-4-4½-4-4-4-3½-4=40,5p), tuom. dookie
06.02.2016 Huvitutti, RCH (3½+3½+4+5+4+3½+4+3+3½+3 = 37p), tuom. taffel
15.11.2015 Virtuaaliset Suomenratsut, II-palk., tuom. alaera

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

22.02.2016 - Päiväkirjamerkintä

Tuikin toisen varsan suunnittelu pitkittyi ja pitkittyi, sillä tarpeeksi miellyttävää oria ei tuntunut löytyvän. Haaveissani oli saada tammavarsa emälinjaa jatkamaan, joten oli otettava huomioon monia seikkoja, joista osa oli olennaisia ja osa ei-niin-olennaisia. Niin omat kuin muidenkin orit tuli selailtua moneen kertaan läpi. Jostain syystä yksi potentiaalinen vaihtoehto oli mennyt täysin ohi. Olin nimittäin jo astuttanut Tuikin emän Tuitun Haavelaakson kasvattamalla voikolla orilla ja eräänä iltana ajatus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta; miksen astuttaisi myös Tuikia Kultaisella? Kun astutus oli parin viikon päästä onnistuneesti suoritettu, piti vain nostaa peukut pystyyn ja alkaa odottamaan tammavarsaa. Eräänä myöhäisenä iltana odotus viimein päättyi, kun Tuiki varsoi ihastuttavan varsan – tammavarsan. Mutta tällä kertaa varsa ei ollutkaan ruunikko, kuten emälinjan neljä edellistä tammaa. Se oli ruunivoikko, ensimmäinen laatuaan Fiktiossa.

Nimi varsalle oli tietysti keksittävä myös. Jo Riiviöiden Tuikusta lähtien kaikki on nimetty Tui-alulla, joten niin oli tehtävä tämänkin kohdalla. Nimilistojen ja pohdintojen aikana melko pian tuli esille sana tuikkiva. Aluksi en oikein lämmennyt sille, mutta ottaessani syyniin myös varsan sukulaiset, alkoi päätös vahvistua. Sen isälinja vie liinakkoon oriin Puukosken Loistavaan ja emän isä on oma kasvattini Fiktion Loistava, joten Fiktion Tuikkivahan olisi vallan mainio valinta. Ja niin valinta oli lopulta tehty. Vaikka tamma onkin vasta pieni tuikkiva tähti, toivon, että se vielä jonain päivänä loistaa täydessä kirkkaudessaan.

27.12.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana dookie

Aurinkoinen pakkaskeli jatkui edelleen, joten valmennusputkeni Fiktiossa jatkui edelleen ulkosalla. Tällä kertaa vuorossa oli kaunis punaruunikko Tuiki-tamma, joka ei vaikuttanut kovin innostuneelta työntekoon alkuverryttelyssä. Tamma kyllä liikkui heti alusta asti omalla moottorilla ja teki mitä pyydettiin, muttei vahingossakaan yhtään enempää. Kehotin Miljaa sisällyttämään verryttelyyn monipuolisesti kaarevia uria, siirtymisiä, väistöpätkiä sekä taivutteluita, jotta Tuikin mielenkiinto hommaan säilyisi edes vähän.

Alkuverryttelyn ja välikäyntien jälkeen siirryimme ensimmäisen tehtävän pariin, jossa ratsukon tuli tehdä takaosakäännöksiä alkuun suoralla hevosella kentän toisessa päädyssä neliöllä. Alkuun käännökset olivat turhan hätäisiä ja vähän läpijuostuja, ja kehotin Miljaa kokoamaan ja hidastamaan käyntiä enemmän ennen käännöstä. Pikku hiljaa pyysin ratsastajaa ottamaan myös taivutuksen mukaan, kun Tuiki alkoi kuuntelemaan hieman paremmin. Muistuttelin Miljaa pitämään ulkoavut riittävän tukevina, kun Tuiki meinasi välillä puskea käännökset ulkolapa edellä. Kun tehtävä alkoi sujumaan paremmin, pyysin ratsukkoa vaihtamaan suunnan ja tekemään samaa tehtävää vielä hetken. Toisessa kierroksessa Tuiki kuunteli alusta asti paremmin ja tarkemmin ratsastajansa apuja, ja teki käännökset täsmällisesti ja rauhassa. Takaosakäännösten alkaessa sujumaan pyysin ratsukkoa jatkamaan suoraa uraa pitkin seuraavaa tehtävää varten. Loppuvalmennuksen ajan harjoittelisimme vastalaukkaa pitkillä sivuilla loivien kiemuraurien avulla. Ensimmäisillä kerroilla Tuiki tiputti kaarteessa raviin, jolloin kehotin Miljaa nostamaan uuden laukan uralle päästyään, ja pitämään vastalaukka-avut selkeinä kaarteissa. Hiljalleen Tuiki alkoikin menemään kiemurat ilman epäröintejä tai rikkoja, jolloin pyysin jättämään kiemurat pois, ja tekemään päätyihin isot pääty-ympyrät vastalaukassa. Ympyrätkään eivät tuottaneet ratsukolle ongelmia, vaan Tuiki pysyi hyvin reippaassa vastalaukassa. Muutaman kierroksen jälkeen annoin ratsukolle luvan siirtyä raviin ja siitä loppuverryttelyn pariin.