† Muistoissamme 01.06.2017

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	hopeanmusta, 146 cm
syntynyt	01.09.2015, 21-vuotias
osaaminen	ko: Helppo B, re: 80 cm
rekisterinumero	VH15-018-2239
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Kati

20.11.2015	SV-II (2v.)	26,8 p.
	rakenne 6,8 p., suku 10 p., käytöskoe 10 p.
20.11.2015	EV-II (2v.)	26 p.
	7,5 p. + 10 p. + 1 p. + 1 p. + 2 p. + 5 p.
20.02.2016	KTK-III	66 p. (P-suunta)
	16 p. + 17 p. + 17 p. + 16 p.
31.12.2016	ERJ-I	107,5 p.
	6 p. + 42 p. + 25 p. + 20 p. + 14,5 p.
01.02.2017	VSR jälkeläisluokka C
20.02.2017	SLA-I	102 p.
	12 p. (3-3-2-3) + 22 p. + 25 p. + 24 p. + 19 p.
15.05.2017	KRJ-I	103 p.
	7 p. + 42 p. + 25 p. + 14 p. + 15 p.
30.05.2017	YLA2	88 p.
	25 p. (15+10) + 26 p. (20+6) + 17 p. + 16 p. + 4 p.

Joila on innokas pikkuneiti, joka on aina kiinnostunut uusista asioista. Tosin aina tämä ei kuitenkaan ole kovin kiva asia, sillä yleensä töitä tehdessä sattuu tammaa kiinnostamaan aivan toiset jutut. Sillä on myös taipumus heittäytyä hankalaksi kun asioita ei toteuteta sen haluamalla tavalla. Joilan kanssa on oltava kärsivällinen, mutta kuitenkin tarpeeksi topakka, ettei tamma vain pääse voitolle.

Joila tutkii mielellään harjapakin sisällön, jos se on jätetty tamman turvan ulottuville. Toisaalta oikeastaan on ihan hyvä, että tammalla on tekemistä, sillä se ei muuten oikein malta olla paikoillaan, mutta toistaalta taas kuolaiset harjat eivät ole kovin miellyttäviä käyttää... Varusteita laitettaessa on muistettava olla tiukkana, sillä muuten joudut tanssimaan satulan kanssa Joilan tahtiin, kun se steppaa ees taas.

Muiden hevosten kanssa tamma tulee hyvin toimeen ja onkin yleensä se, joka tekee tutustuttaessa aloitteen. Joila yrittää olla ystävällinen kaikille, vaikka välillä saakin kavioista tai hampaista. Tarhaan päästessään tamma heittäytyy aina ihan ensiksi piehtaroimaan ja noustuaan kirmaa vasta kavereidensa luo. Talutettaessa tarhalle päin Joila on innokas ja kävelee reippaaseen tahtiin. Kun taas mennään tallia kohti, taittuu matka hitaammin.

Jo nuorena hevosena Joila väläytteli hyppytaitojaan irtohypytyksessä ja sittemmin siitä on kuoriutunut erinomainen esteratsu. Ratsastajaansa tamma ei päästä aivan helpolla. Varsinkin uusi ratsastaja on testattava kaikin mahdollisin keinoin, mutta kylläpä neiti onkin hämmästynyt, kun huomaa ettei selässä istuja välitä pätkän vertaa sen temppuiluista. Kunhan Joila pääsee työn makuun, sujuu kaikki jo paljon sulavammin. Intoa löytyy ja siksi tältä tammalta tarvitseekin vain harvoin pyytää isompaa vaihdetta. Innokkuuden vuoksi lähestymiset ovat välillä vähintäänkin mielenkiintoisia, mutta ylitykset sujuvat yleensä sulavasti, eikä tammalla ole tapana kieltää tiukoissakaan paikoissa. Kouluratsastuksessa on tärkeää saada tamma ensinnäkin kunnolla kuulolle ja sitä kautta sitten lähteä hillitsemään vauhtia. Apujen tulee olla selkeitä ja topakoita ja seuraava tehtävä on valmisteltava hyvin, jotta Joila pysyy mukana, eikä mene sekaisin jalkojensa kanssa.

Kilpailuissa ja tietenkin myös trailerissa tamma on kuin kotonaan. Vaikka matka voikin olla uuvuttava, niin mikäs sen mukavampaa, kuin astella ulos kulkupelistä aivan uuteen ympäristöön, jossa on paljon uutta tutkittavaa.

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - Antti-Kristian     emälinja - Humun Bertha

Näyttelytulokset

15.11.2015 Virtuaaliset Suomenratsut, III-palk., tuom. Kiiskinen

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

24.01.2017 - Kouluvalmennus, valmentajana VP

Valmennus aloitettiin itsenäisellä verryttelyllä, sillä halusin nähdä ratsukon perustekemistä. Alkuun Milja teki muutamia siirtymiä askellajista toiseen, jonka jälkeen hän lähti taivuttelemaan hevosta kaarevilla urilla. Ratsukon perustekeminen vaikutti ihan hyvälle, joskin Joila vaikutti toisinaan aavistuksen kiireiseltä eikä Milja ratsastanut hevosta aina täysin kuulolle. Kun hevonen oli saanut hölkätä kaikki askellajit läpi, lähdimme työstämään tammaa paremmin kuulolle niin sanotulla salmiakkikuviolla, jonka jokaisessa kärjessä hevonen koottiin ja sitä käännettiin takaosakäännöksen omaisesti uuteen suuntaan. Ensimmäiset toistot sujuivat vähän sinne päin, mutta heti kun Milja uskalsi ratsastaa hevostaan aktiivisesti pohkeella eteen kokoamisesta huolimatta käynnin laatu saatiin ylläpidettyä ja siten käännös uuteen suuntaankin onnistui ilman ratsukon irvistelyä. "Äskeinen käännös oli varsin hyvä, se polki tarpeeksi alleen eikä jäänyt vetämään sulta ohjia pois kädestä. Oikein hyvä! Taputa sitä kaulalle ja siirry hiljalleen käyttämään kokonaista uraa, niin lähdetään työstämään ensin ravissa ja sitten laukassa avotaivutusta pitkillä sivuilla niin, että itse avotaivutus on melko loiva mutta asetus on jopa liian suuri. Saadaan sen lavat vähän paremmin liikkeelle ja samalla toivottavasti myös etuosa rennommaksi" opastin ratsastajaa. Avotaivutus sujui paremmin kuin odotin, sillä ratsukko pystyi heti alusta alkaen juuri siihen mihin olin halunnut emmekä joutuneet tekemään montaa toistoa ennen, kuin Milja sai Joilan antamaan niskasta ja yläosastaan periksi. Laukassa jäin kaipaamaan vielä aavistuksen parempaa kokoamisastetta, mutta hiljaa hyvää tulee - kuten ratsastajan kanssa valmennuksen loppua kohden yhteen ääneen totesimme.

16.01.2017 - Kouluvalmennus, valmentajana Sippe

Waniljan valmennuksen jälkeen kävimme Miljan kanssa vähän kahvittelemassa ja samalla vaihtamassa toistemme talleissa asuvien kasvattiemme kuulumisia. Kahvit juotuamme siirryimme takaisin talliin, jossa Milja alkoi varustaa kaunista, erikoisemman väristä Fiktion Joila -tammaansa kouluvalmennusta varten.

Maneesin puolelle päästyämme Milja nousi tottuneesti satulaan, ja lähti kävelemään vapain ohjin. Alkukäyntien aikana kerroin hänelle hieman tulevan valmennuksen suunnitelmista. Ratsukon kanssa keskityttäisiin tänään melko tavanomaisiin juttuihin, mutta tietenkin kunnolla niitä työstäen. Alkukäyntien jälkeen Milja otti ohjat, ja ohjeestani alkoi ratsastaa toiselle sivulle siksak-väistöjä käynnissä, toiselle pitkälle sivulle loivaa kiemuraa kevyessä ravissa ja päätyihin suuria pääty-ympyröitä. Joila piti kokoajan itse huolen eteenpäinpyrkimyksen säilymisestä, ja työskenteli kivasti omalla moottorilla. Pieni tamma ravasi pyöreänä, ja pärskähteli tyytyväisenä.

Seuraavaksi opastin Miljaa tulemaan toiseen päätyyn ympyrälle asettamani kolme puomia laukassa, jatkamaan ympyrältä uralle ja pitkän sivun keskellä väistämään pituushalkaisijalle asti edelleen laukassa. Suunta vaihtuisi aina pituushalkaisijalta uralle saavuttaessa, jotta molempia suuntia tulisi treenattua tasapuolisesti. Joila laukkasi hieman etupainoisena eikä polkenut kunnolla takaa, joten neuvoin Miljaa istumaan itse ryhdikkäämmin ja pyytämään Joilalta pidempää askelta. Kun pikkutamma venytti askeltaan kuuliaisesti ja tuli ryhdikkäämmäksi, laukka näytti heti paljon paremmalta. Laukkaväistöissä Milja jäi aluksi vetämään turhaan ulko-ohjasta, joten Joila tarjosi helposti laukanvaihtoa. Kun ratsastajan käsi saatiin pysymään pehmeämpänä ja pyynnön väistämiseen tapahtumaan ennemminkin istunnalla, sujui tehtävä paljon paremmin.

11.10.2016 - Estevalmennus, valmentajana VP

Tutun ratsastajan saapuessa Vähäpellon maneesiin vaihdoimme kuulumiset, jonka aikana hän kertoi ratsunsa tausoista. Milja kertoi, että Joila on innokas ja itsevarma hyppääjä, joka ei aina hyppää pelkästään taidolla, vaan saattaa toisinaan korvata taidon suurella estehevosen sydämellä. Ratsukon verrytellessä valmennusta varten huomasin hyvin pian että Joila on innokas kulkija, joka ei ihan aina tunnu välittävän ratsastajansa antamista pidättävistä avuista. Ravi tammalla oli ihanan tahdikasta ja reippaasta vauhdista huolimatta pystyin havaitsemaan, että tamman kolmitahtinen laukka on paikka paikoin hieman voimatonta. Varsinainen valmennus aloitettiinkin työstämällä laukkaa pääty-ympyrällä, jossa oli kaksi melko korkeaa ristikkoa. "Tuu toinen puolikas ympyrästä vähän reippaammassa laukassa kevyessä istunnassa ja toinen puoli ympyrästä istu alas, ja kokoa sitä hevosta enemmän takaosan päälle. Älä välitä nyt yhtään sen pään asennosta, sillä tärkeintä on että saadaan ne takajalat sieltä aktiivisesti hommaan mukaan." opastin ratsastajaa ja jatkoin. "Nää on nyt vielä sen kokoisia ristikoita, että anna tulla vaan. Pidä itse kokoajan katse noin puolikierrosta edempänä ja anna sen hevosen löytää hyvä ponnistuspaikka sun tukevien apujen välistä." jatkoin. Kuten arvata saattoi, reippaampi ratalaukka onnistui ratsukolta kuin vettä vain kun taas laukan kokoaminen sai sekä ratsastajan että hevosen turhautumisen äärirajoille. Miljoona neuvoa annettuani Milja rauhoittui, tarjosi hevoselle vain yhden reitin ulos ja kappas - niinhän se hevonen pystyi lyhentämään laukkaa ja vielä siirtämään painoa takajaloilleenkin! Valmennusta jatkettiin erilaisilla kavaletti- ja puomijumpilla, mitä oli sijoitettu kentälle sekä kaareville, että suorille urille. Jumppia tultiin sekä ravissa, että laukassa niin, että hevosen oli maltettava tulla ratsastajan määräämää tahtia tehtävään sisään ja pidettävä rytmi aina seuraavalle esteelle saakka. "Tälliset puomi- ja kavalettijumpat ovat ehdottoman hyviä hieman suorajalkaiselle hevoselle, jonka on vaikea lyhentää itseään. Nyt vaan otat itseäsi niskasta kiinni ja rakennat pientä jumppaa kotiin ainakin kerran, mieluusti kaksikin kertaa viikossa." kehoitin Miljaa valmennuksen lopuksi.

01.11.2015 - Päiväkirjamerkintä

Joila täytti juuri kaksi vuotta ja kun sattumalta osuin pitkästä aikaa Estevarsojen laatuarvostelun sivuille, päätin ilmoittaa tamman mukaan. Pisteytys on uudistunut sen jälkeen, kun olen varsoja siellä viimeksi käyttänyt, joten mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää. Itseasiassa en edes muista millainen arvostelu on ollut aiemmin, sillä edellisestä kerrasta on jo vaikka kuinka paljon aikaa. Nyt arvosteluun kuuluu kuitenkin rakenne-, suku-, käytös-, irtohypytys-, askellaji- ja lisäpisteosuudet. Joila on väläytellyt jo hyppykykyjään, joten olettaisin, että se tulee saamaan irtohypytysosuudesta hyvät pisteet. Tietenkin suoritukseen voi vaikuttaa monen tekijän summa, kuten se millä tuulella tamma sattuu sinä päivänä olemaan. Mutta toivoa sopii, että 20. marraskuuta olisi hyvä päivä.

01.09.2015 - Päiväkirjamerkintä

Saapuessani talliin Fiinan karsinassa odotti iloinen yllätys. Sinne oli yön aikana ilmestynyt pieni tumma varsa. Minulla on pieni epäilys, että varsa saattaisi olla hopeanmusta, mutta tarkistetaan asia vielä geenitestein. Mutta oli hopea tai ei, pikkuinen on vallan ihastuttava ja mikä parasta; täysin terve. (Myös tuore äiti voi hyvin ja on ottanut uuden tehtävänsä hyvin haltuun.) Kaiken lisäksi varsa on tamma, jota vähän toivoinkin. Joilaksi nimeämämme neitonen on suoraan alenevassa polvessa kolmannen polven fiktiolainen. Mikäli Fiinan isä sattuisikin olemaan Fiktion kasvatti, olisi Joila ollutkin jo viidennen polven fiktiolainen. Varsasta kaavaillaan ratsua esteille, mutta varmasti tulemme kilpailemaan vanhempien tavoin myös kouluratsastuksen parissa. Ja estemenestyjät ovatkin hyvin edustettuna Joilan suvussa, sillä sieltä löytyy peräti 15 ERJ-palkittua hevosta.