rotu, sukupuoli | suomenhevonen, ori |
---|---|
väri, säkäkorkeus | hopeanruunikko, 146 cm |
syntynyt | 30.09.2014, 19-vuotias (3v. 30.12.2014) |
osaaminen | ko: Helppo B, re: 80 cm |
rekisterinumero | VH14-018-1673 |
kasvattaja | yaren, Ventos |
omistaja | Milja, Fiktio (VRL-00692) |
saavutukset | KTK-II, SV-I, Ch-NV, ERJ-I, KRJ-II, SLA-I, YLA2 |
Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio
Tuhla on tallin ensimmäinen hopeanvärinen ori, tammoja kun on ollut useampikin kappale. Ori tuli meille Ventoksesta melko pian vieroituksen jälkeen. Olin vasta kuukausi takaperin ostanut ensimmäisen ventoslaisen, ja koska en voinut vastustaa kiusausta Tuhlan suvun nähtyäni, tuli toinen sitten heti perään. Toivotaan, että ori jättäisi aikanaan maailmaan paljon hopeanvärisiä suomenhevosia!
Kuten hieman pyöreästä ulkomuodosta voi havaita, on Tuhla suuri ruoan ystävä. Se ei anehtiessaan muista aina edes katsoa mitä on suuhunsa laittamassa, joten se saattaa tovin mussutella vaikka puun oksaa ennen kuin tajuaa sylkäistä sen pois. Herkkujen antamista Tuhlan kohdalla on rajoitettu, joten yleensä kiitos on roima annos taputuksia, rapsutuksia ja halauksia. Tällaista nallekarhua onkin mukava halailla, varsinkin sun se antaa takaisin limaisia pusuja. Tuhlan harjaaminen on helppoa puuhaa, vaikka ori yrittääkin samalla parhaansa mukaan kerjätä rapsutuksia. Kavioiden putsauksen tullessa vuoroon herra tahtoisi edelleen rapsutuksia, joten jalkojen nostelu ei aina suju niin kuin pitäisi. Etujalkoja putsatessa se saattaa töniä turvalla takapuoleesi niin että olet lentää nenällesi. Varusteiden laitto sen sijaan sujuu ongelmitta, vaikka joskus pientä vatsan pullistelua onkin havaittavissa.
Esteillä Tuhla ei ole yltänyt yhtä isoille radoille kuin vanhempansa, liekö syynä orin vatsa? Irtona se on kyllä hypellyt melkein metriäkin, mutta ratana 80 cm on sille juuri sopiva taso. Vatsastaan huolimatta Tuhla on eteenpäinpyrkivä ja toisinaan etenkin esteillä vauhtia voi olla liikaakin. Vanhempiensa tapaan ori liitää esteiden yli tyylikkäästi, mutta tekniikassa on hiomisen varaa. Etenkin lähestymisien kanssa saa olla tarkkana, joten mitään matkustelua ei Tuhlan ratsastaminen ole. Kouluratsastuksesta ori on oikeastaan samaa mieltä isänsä kanssa: tylsää. Alkuun se voi kyllä olla innoissaan, mutta sitten kun samaa asiaa hinkataan kerrasta toiseen, loppuu tämän herran kärsivällisyys. Kaikeksi yllätykseksi se kuitenkin kävi vielä kisauransa päättymisen jälkeen nappaamassa kaksi KRJ-Cup sijoitusta, joten ehkä se sittenkin salaa tykkää?
Kilpailupaikalla Tuhla on yksi rauhallisimmista hevosista. Se ei isommistakaan väenpaljouksista hätkähdä. Tietysti huomio voi toisinaan kiinnittyä johonkin muuhun kuin itse suoritukseen, mutta mitään ylimääräistä stressiä ori ei esimerkiksi kehittele. Myös matkustajana se on omaa luokkaansa. Niin ongelmaton tapaus, ettei voi uskoa edes todeksi.
rakenne 9 p., suku 10 p., käytöskoe 15 p. = 34 p.
Hieman raskas, vankkarunkoinen ori, kuitenkin sopusuhtainen kokonaisuus. Leveähkö kaula, pyöreä lautanen. Hyvät jalat.
i. Hulipeli KIR hpm, 147 cm |
ii. Hippapeli KIR rt, 154 cm | iii. Antti-Kristian rtkm, 161 cm |
iie. Hippa kadonnut, prt, 141 cm | ||
ie. Kirveltäjän Kiukkupussi hprn, 140 cm | iei. Potenssi rt, 145 cm | |
iee. Keskiviikon Kadotus m, 146 cm | ||
e. Terttuli ILO rt, 156 cm |
ei. Milkan Jasperi rt, 153 cm | eii. Ukon Poju KTK-II rt, 159 cm |
eie. Tikatar rt, 147 cm | ||
ee. Tammihaan Terttu vrt, 164 cm | eei. Mootsartti vrt, 156 cm | |
eee. Siruliina 167 cm |
Katso myös kattavampi sukutaulu! isälinja - Antti-Kristian emälinja - Siruliina
〉 7 kpl: 3 oria, 4 tammaa
tamma | Fiktion Unikukka | s. 20.01.2015 | sijoituksia ratsastuskilpailuista | emä Fiktion Unna |
---|---|---|---|---|
tamma | Runon Selma | s. 22.02.2015 | sijoituksia ratsastuskilpailuista | emä Hetken Selleriina |
tamma | Fiktion Joila | s. 01.09.2015 | KTK-III, ERJ-I, SV-II, EV-II | emä Fiktion Josefiina |
ori | Tuulenpesän Tuhlari | s. 08.09.2015 | sijoituksia ratsastuskilpailuista | emä FS Uniikki |
tamma | Moon Stailaaja | s. 10.10.2015 | KTK-II, sijoituksia ratsastuskilpailuista | emä Riihikorven Sesilja |
ori | Peikkolan Tuhluri | s. 20.10.2015 | KTK-III, SV-I, sijoituksia ratsastuskilpailuista | emä Fiktion Mekkala |
ori | Fiktion Tuumas | s. 11.02.2016 | emä Ruustinna |
〉 42 KRJ-sijoitusta, 40 ERJ-sijoitusta, 4 Cup-sijoitusta
10.09.2015 Turmeltaja, SW4 (4½-5-5-4-4-4½-4-4-3½-3½=42p), tuom. dookie
11.12.2014 Adina, Näyttelyn paras nuori varsa, päätuom. Jade
26.10.2014 Stableyard, Näyttelyn paras nuori varsa, päätuom. Welby
Tänään alkoi hurjat valmistelut Tuhlan saamiseksi tammikuun Esteratsastusjaoksen laatuarvosteluun. Ensimmäiseksi varmistin, että onhan orilla kaikki tarvittavat sijoitukset varmasti kasassa. Ja olihan ne niin kuin pitikin. Sen jälkeen oli vuoro tarkistaa vanhempien ja muiden sukulaisten tilanne. Tuhlan isä palkittiin viime toukokuussa ERJ-I-palkinnolla ja emällä on yli kahdeksankymmentä sijoitusta esteratsastuksesta, joten sekin puoli on kunnossa. Neljäsosapiste saadaan vielä isän isän ERJ-III-palkinnosta. Hienoa, että muidenkin sukulaisten palkinnot huomioidaaan!
Suurin ongelma on yleensä jälkeläiset. Niiden kun pitäisi saada kisanäyttöjä alle ennen laatuarvosteluun menoa, mikäli haaveilee yhtään paremmasta palkinnosta. Useimmiten jälkeläiset tuppaavat olemaan vielä turhan nuoria, joten kilparadoillekaan ei ole ollut asiaa. Tuhlalla on kuitenkin yksi jälkeläinen, jolta ori tulee saamaan jo puolet jälkeläispisteistä, sekä kolme muuta, joiden sijoituksista saadaan kasaan seitsemän ja puoli pistettä.
Lisäpisteitä laatuarvosteluissa saa vähän siitä ja tuosta, mutta esimerkiksi valmennuksissa, joka on yksi vaihtoehdoista, ei Tuhlan kanssa ole tullut käytyä, joten ne pisteet on haalittava kasaan muilla tavoin. Siksi esimerkiksi tätäkin merkintää raapustelen kiireen vilkkaa lähes tyhjyyttään ammottavaan päiväkirjaan. Taitaa olla niin, että suurimman osan lisäpisteistä ori tulee saamaan juuri päiväkirjastaan. Kantakirjauspalkinnosta on luvassa puoli pistettä ja luonteesta toivottavasti ainakin pari kolme.
Lähempänä tilaisuuden järjestyspäivää onkin sitten enää vuorossa kunnon puunaus. Tuolle vatsallekin varmaan pitäisi tehdä jotain, mutta luulen, ettei sille ehdi enää tässä vaiheessa tehdä mitään...
Peikkolasta saapui tänään iloisia uutisia, kun tallin omistaja Peikko ilmoitti kasvattimme Mekkalan varsoneen Tuhlasta orivarsan. Jee! Orivarsaa olinkin jo odotellut. Kaiken lisäksi komistus on vieläpä hopeanruunikko. Tällä hetkellä Tuhlan jälkeläisistä neljä viidestä on hopeanvärisiä. Ainoastaan esikoinen on perus musta. Kolme hopeaa ovat pohjaväriltään ruunikoita ja yksi musta. Toivottavasti hopeageeniä saadaan eteenpäin niidenkin jälkeläisille ja niin edelleen.
Nyt Tuhlalla onkin pientä taukoa tammojen astumisesta. Seuraavan kerran se tulee tarjolle yhden tai kahden laatuarvostelun jälkeen. Tavoitteena olisi käydä ainakin ERJ:n ja KRJ:n laatuarvosteluissa. Katsotaan jos vaikka seuraisimme isän kavionjälkiä kohti yleislaatuarvostelua ja suomenhevosten omaa laatuarvostelua. Kaikkia näitä koitoksia ennen ori on kuitenkin hengähdystaukonsa ansainnut.
Saapuessani talliin pienhevostammamme Fiinan karsinassa odotti iloinen yllätys. Sinne oli yön aikana ilmestynyt pieni tumma varsa. Minulla on pieni epäilys, että varsa saattaisi olla hopeanmusta, mutta tarkistetaan asia vielä geenitestein. Mutta oli hopea tai ei, pikkuinen on vallan ihastuttava ja mikä parasta; täysin terve. (Myös tuore äiti voi hyvin ja on ottanut uuden tehtävänsä hyvin haltuun.) Kaiken lisäksi varsa on tamma, jota vähän toivoinkin. Joilaksi nimeämämme neitonen on suoraan alenevassa polvessa kolmannen polven fiktiolainen. Varsasta kaavaillaan ratsua esteille, mutta varmasti tulemme kilpailemaan vanhempien tavoin myös kouluratsastuksen parissa. Ja estemenestyjät ovatkin hyvin edustettuna Joilan suvussa, sillä sieltä löytyy peräti 15 ERJ-palkittua hevosta. Tulevaisuudessa niitä on toivottavasti enemmänkin, sillä ainakin Tuhlan ja Fiinan kanssa on tarkoitus käydä arvosteltavana. Joila on järjestyksessään Tuhlan kolmas jälkeläinen ja toinen Fiktion kasvattajaliitteen alle syntynyt. Tällä hetkellä kaikki jälkeläiset ovatkin tammoja, joten olisi unelmien täyttymys mikäli saataisiin herralle edes yksi orijälkeläinen.
Suomenhevosten ikäryhmäkilpailun ensimmäinen osakilpailu vuonna 2015. Siellä me olimme Tuhlan kanssa tänään. Nelivuotiaiden arvostelu sisälsi rakennearvostelun, askellajikokeen ja estekokeen 50 cm tasolla. Päivä alkoi askellajikokeella. Koska osallistujia oli ryhmässä kolmekymmentä, jaettiin ratsukot kahteen ryhmään ja Tuhla päätyi ryhmään kaksi. Tapansa mukaan ori ei ollut kovinkaan innostunut sileällä ratsastamisesta, joten sijoituimme loppupäästä katsottuna neljänneksi. Estekoe sen sijaan meni paremmin, mutta ei kuitenkaan niin hyvin kuin olisi voinut mennä. Tällä kertaa sijoituimme puoleen väliin. Viimeisenä arvosteltiin kaikkien rakenteet. Tällä kertaa VSR ei järjestänyt samana päivänä rotunäyttelyä, joten hevosia ei laitettu lainkaan paremmuusjärjestykseen, vaan jokaiselle jaettiin vain palkinto. Yllätyksekseni Tuhla sai I-palkinnon. Enää olikin vuorossa lopputuloksien julkistaminen. Tuhla sai yhteensä 16 pistettä ja niin sai viisi muutakin, joten kaikki kuusi olivat jaetulla kahdeksannellatoista sijalla. Toisaalta olen hieman pettynyt orin suorituksiin, mutta toisaalta rakennearvostelun palkinto yllätti, joten päivässä oli huonon lisäksi jotain hyvääkin.
Mitäs ihmettä? Sain hieraista pari kertaa silmiäni, kun näin Tuhlan lyllertävän metsästä kohti tallia. Ensinnäkin, miten se oli sinne edes päätynyt ja toiseksi, miten ihmeessä juuri Tuhla? Se ei ole ikinä karkaillut tai tehnyt mitään muitakaan tyhmyyksiä. Ei auttanut kuin kiiruhtaa sen tarhan luo, jossa herra normaalisti pitää majaansa. Ja kappas vain, siellä kaikki muut kiltisti käyskentelivät normaaleilla paikoillaan. Myös porukan pahin kahlekuningas. Aidat näyttivän olevan täysin kunnossa, eikä lumestakaan ollut tässä tapauksessa apua, sillä siihenkään ei ollut tullut normaalista poikkeavia jälkiä. Aloin miettiä oliko Tuhla onnistunut karkaamaan jo tallista, mutta muistin varmasti vieneeni sen aamulla tarhaan. Mysteeri ei selvinnyt edes muilta kysellessä. Ja mysteerinä se taitaa myös pysyä, sillä tuskinpa herra suvaitsee itsekään salaisuuttaan paljastaa. Tarhaan se kuitenkin palasi tyytyväisenä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.