Uusi omistaja, uudet sivut!

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	hopeanmustanvoikko, 147 cm
syntynyt	13.01.2016, 107-vuotias
osaaminen	ko: Helppo B, re: 90 cm
rekisterinumero	VH16-018-0530
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.04.2016	SV-I (3v.)	45,1 p.
	rakenne 6,8 p., suku 10 p., käytöskoe 10 p., ratsastuskoe 8,3 p. + 10 p.
20.04.2016	KV-I (3v.)	50,5 p.
	rakenne: 8 p., käynti: 4 p., ravi: 3 p., laukka: 4 p., lisäpisteet: 1 p., suku: 30,5 p. Luokkavoittaja IV
20.05.2016	KTK-III	68 p. (P-suunta)
	17 p. + 17 p. + 16 p. + 18 p.
20.11.2017	SLA-I	97 p.
	12 p. (3-3-3-3) + 18 p. + 25 p. + 22 p. + 20 p.
28.02.2018	ERJ-II	91 p.
	7 p. + 45 p. + 24 p. + 0 p. + 15 p.

Jouhi on tasainen, jopa hieman hidas hevonen, joka syttyessään ei mielellään heti lopettaisi. Jouhi on sopeutuvainen, säyseä ja aurinkoinen persoona, joka ei kuitenkaan tunnu aina siltä penaalin terävimmältä kynältä huomatessaan oudot asiat vasta, kun muut hevoset ovat jo paenneet kauas laitumen toiselle reunalle tai yrittäessään ehdottaa ratsastajalle omaa ratkaisuaan kerta toisensa jälkeen ratsastajan vastusteluista huolimatta. Jotkut asiat on väännettävä Jouhelle rautalangasta, mutta kovin sympaattinen ja herttainen Jouhi kuitenkin on kaikesta höpsöydestään huolimatta. Karsinassaan Jouhi yleensä nukkuu. Sillä on mahtavat unenlahjat ja se ottaa nokoset aina hoitamisenkin aikana, jos hoitaja vain tarpeeksi rentouttavasti harjailee. Jouhi on kaikille ystävällinen ja tottuu uusiin asioihin nopeasti. Muiden hevosten kanssa Jouhi ei oikein viitsi pitää puoliaan ja saakin usein laumassa köniin tungettuaan vähän liian lähelle juuri niitä hevosia, jotka arvostavat yksityisyyttä ja rauhaa. Jouhi on helppo kuljettaa, tarkastuttaa eläinlääkärillä ja kengittää, sillä se ei murmata vastaan mistään.

Selkään noustessa kannattaa mukaan ottaa raippa ja aimo annos sitkeyttä. Jouhi on hitailla askellajeilla varustettu verkkainen työmyyrä, joka kyllä sinänsä tykkää tehdä töitä, muttei ole aina ihan hereillä. Se ei sinänsä karta ahkerointia, mutta käy hieman hitaalla ja vastaa apuihin vaihtelevalla viiveellä. Tamma onkin ehdottoman tärkeää saada heti alkutunnista hereille ja reagoimaan apuihin. Kun tamma innostuu, esimerkiksi maastossa tai vähintään reippaan laukkatreenin jälkeen kentällä, saa sitä olla suorastaan pidättelemässä. Jouhen kanssa treenit kannattaakin venyttää miltei 1,5 tunnin mittaisiksi, jotta sen saa herätellä rauhassa ja keskittyä sitten treeniin kun tammasta saa jotain irtikin. Estepuolella Jouhi havahtuu herkemmin tähän päivään ja on ensimmäisten verryttelyhyppyjen jälkeen innosta piukeana. Tamma on rytmikäs hyppääjä, jota kuitenkin pitää osata ohjata ja tukea, sillä tamma on yleisesti ottaen hieman suurpiirteinen tekemisissään. Harrastusmielessä Jouhen selkään voi istuttaa vaikka neljävuotiaan, sillä Jouhi ei koskaan protestoi tai käyttäydy muuten arvaamattomasti. Käynnissä se kuljettaa ketä tahansa minne ikinä käsketäänkään. © Uppe

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - Hurman Voitontahto     emälinja - Humun Bertha

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

31.10.2017 - Estevalmennus, valmentajana Sippe

Miljan varustaessa tallissa hevosta seuraava valmennusta varten, minä rakensin maneesiin esterataa. Rata alkoi kahden pystyn kaarevalla viiden laukan linjalla, jonka jälkeen käännyttiin melko lyhyellä tiellä vasemmalle kohti okseria. Okserin jälkeen käännyttiin oikealle, jonne olin rakentanut normaalia kapeamman, tottelevaisuutta ja rohkeutta kysyvän pystyesteen. Radan päätti vielä pystyesteen ja muurin kahden laukan sarja maneesin pitkällä sivulla. Verkkaesteiksi olisi tarkoitus hypätä ensimmäisenä mainittua kaarevaa linjaa ristikoina.

Milja talutti Jouhen maneesiin, ja hänen noustuaan selkään selitin valmennuksen ohjelmasta. Ratsukon verkkaillessa sileällä tuumailin laittaneeni linjan ja sarjan välit aavistuksen liian pitkiksi, koska Jouhella näytti olevan melko pieni laukka. Lyhensin välejä sopiviksi, ja kohta Milja olikin jo saanut verkkailtua hevosensa.

Hyppyosuus aloitettiin tulemalla kaarevaa linjaa molemmista suunnista. Jouhi oli aavistuksen vetelä, ja neuvoinkin Miljaa ratsastamaan sitä kunnolla eteen esteiden välissä jotta askeleet osuisivat kohdilleen. Kohta aloitettiin radan hyppääminen. Linjalla Louhi ei vastannut ihan tarpeeksi ajoissa Miljan pohkeeseen, joten hyppy tuli turhan lähelle. Kaarteessa hevonen tuntui saavan jostain lisää boostia, ja okseria lähestyttäessä ratsukon tempo oli jo selvästi parempi. Okseri ylittyi sopivasta ponnistuspaikasta, ja ratsastaja käänsi hevosen kohti kapeaa estettä. Jouhi aavistuksen tuijotti estettä kauempana, mutta Miljan rohkaisemana ylitti senkin - tosin hiukan vinolla hypyllä. Radan päättävä sarja sujui hienosti, eikä Jouhi nähnyt tarpeellisena muurinkaan kyttäämistä. Rataa hypättiin vielä useaan otteeseen ja hieman erilaisilla järjestyksillä, ja Miljan ja Jouhen suoritukset vain paranivat loppua kohden.

07.07.2017 - Estevalmennus (90 cm), valmentajana Ireth

Kentällä minua odotteli kaunis pienhevostamma Jouhi ja sen tuskastuneen oloinen ratsastaja Milja, joka yritti saada tammaa heräilemään horroksestaan. Kehoitin ratsukkoa tekemään reilusti siirtymisiä eri askellajien välillä sekä voltteja ja ympyröitä. Samalla kannoin kentälle neljä puomia, jotka asetin pituushalkaisijan keskelle. Käskin Miljaa ohjaamaan Jouhen reippaassa ravissa puomeille, mikä tuntui innostavan tammaa mukavasti. Samalla toin lisää puomeja ja muutamat tolpat kentälle ja aloin kasata pientä rataa.

Puomien jälkeen kaksikko sai hypätä pienen verryttelyristikon pari kertaa ravissa. Olin päättänyt paneutua ratsukon kanssa vauhdin säätelyyn, joten ennen ristikkoa olin asettanut kolme puomia. Ensin Jouhen ravi oli hieman liian hidasta ja se kolisteli niin puomeilla kuin hypylläkin. Uusi yritys hieman tarmokkaammin käskytettynä tuotti kuitenkin tulosta ja reippaampi tahti pysyi yllä. Tämän jälkeen tehtävä jatkui siten, että pysty tultiin laukassa, sen jälkeen heti siirtyminen ravin, neljä ravipuomia joiden jälkeen laukannosto ja kahden pystyesteen sarja kahden askeleen välillä, viimeisenä vielä kolme laukkapuomia. Tarkoitus oli, että ensimmäisellä esteellä tahti olisi reipas ja askel pitkä, sen jälkeen siirtyminen rauhallisesti, napakka laukannosto ja lyhyt, energinen askellus sarjalle, minkä jälkeen tempon rauhoittaminen ja pitkillä askelilla puomin yli.

Jouhi oli kuitenkin ehtinyt nuupahtaa sillä välin kun selitin tehtävää, joten se pudotti ensimmäisen esteen, minkä vuoksi tahti hajosi. Aloititte tehtävän uudelleen ja tällä kertaa sait tamman hereille. Hyppy sujui loistavasti, samoin siirtyminen ja ravipuomit. Laukannosto olisi voinut olla aavistuksen napakampi, mutta sait kuitenkin korjattua rytmin sarjalle, mikä meni hyvin. Puomeille askel ei kuitenkaan sopinut, joten tulitte ne uudemman kerran hieman pidemmällä laukka-askeleella. Toisella kerralla koko sarja onnistui mainiosti ja siihen oli hyvä lopettaa treeni.

Teitä oli ilo valmentaa, vaikkei Jouhi kaikkein energisin tai innokkain esteratsu ollutkaan. Liekö hellekin vaikuttanut siihen, sillä olin kuullut, että yleensä tamma on esteillä hieman innostuneempi. Tekemisenne parani kuitenkin läpi valmennuksen ja otit hyvin ohjeita vastaan.

01.07.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Jannica

Roosan laitumelle hoidettuani nappasin samalla reissulla mukaan Jouhen. Minua huvitti tamman nimi huudellessani portilla aikani Jouhea. Sieltä se kuitenkin maleksi lopulta portille ja pujotettuani riimun päähän kävelimme jonkun matkaa tallille. Jouhi vaikutti rauhalliselta löntystäessään vanavedessäni kohti tallia. Sitä ei tuntunut kiinnostavan se, ettei se ollut nähnyt minua aiemmin, kaiketi tammalla kävi sitten paljon eri ratsastajia, koska se ei tuntunut olevan moksiskaan uudesta ihmisestä, joka sen haki laitumelta. Talutin kiltin tamman karsinaan, sitä ei kuulemma tarvinnut edes sitoa kiinni, joten tyydyin nostamaan harjapakin sisäpuolelle karsinaa ja laitoin ovea kiinnemmäs. Jouhi tuntui vain valmistautuvan nokosille siihen vilkaistessani, joten jatkoin harjailua kaikessa rauhassa. Tallilla ei näkynyt muita, joten saisin ilmeisesti senkin liikutella omassa rauhassa. Lämpötila oli noussut mukavaan kahteenkymmeneen, joten varustettuani Jouhen otin hupparin pois ja puin kypärän ennen lähtöä. Talutin tamman kentälle ja nousin kyytiin portin suljettuani.

Jouhi tuntui ensimmäisten kierrosten jälkeen erittäin hitaalta Roosaan verrattuna, joten ohjat kerättyäni vapaan käynnin jälkeen naputtelin sitä kevyesti muutaman kerran raipalla samalla kun tein käyntitehtäviä vaihtelevalla menestyksellä apuihin vastaamisen suhteen. Ravia pyytäessäni tamma lähti juuri ja juuri ravia muistuttavaan löntystävään kaksitahtiseen askellajiin, selkeästi sen missio oli tänään tehdä juuri niin vähän kuin oli pakko.. Ravissa tehtyämme tehtäviä se alkoi onneksi heräillä ja viimeistään siinä kohtaa kun nostin laukan ympyrällä ennen välikäyntejä alkoi se vastailla apuihinkin paremmin, vaikkei missään nimessä mikään herkkä kyllä ollut. Tunnin tammaa työstettyäni se alkoi vasta päästä työmoodiin, joten teimme sen jälkeen vielä reippaampia laukkatehtäviä ympyrällä sekä kolmikaarisella kiemuralla, joiden jälkeen otin vielä muutaman kerran kentälle unohtuneen ristikon mukaan ohjelmaan. Siitä tamma tuntuikin innostuvan edes hieman, vaikka tarvitsikin melkoisesti tukea minulta. Varmaliikkeinen neiti pääsi kuitenkin matalan esteen yli hyvin molemmissa suunnissa ja hyppyjen jälkeen tein vielä hieman loppuverkkaa ennen kuin hoidin Jouhen laitumelle takaisin.

Historiaa

Jo Joila-emän nimi aiheutti aikoinaan kasvattajalleen päänvaivaa ja sama toistui nyt sen varsan kohdalla. Mutta sitten kun se oikea löytyi, se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Se oli selvää, että nimi tuli alkaa kirjaimilla J ja O, mutta mistä keksiä loput? Kaikenlaisia vaihtoehtoja tuli pyöriteltyä, mutta yhtäkkiä katseeni pysähtyi varsan isän emän nimeen: Louhi. Jouhi. Siinä se sitten oli.

Jouhissa yhdistyy mukavasti minulle tärkeät isä- ja emälinjat, jonka lisäksi suvussa on useita muita tärkeitä hevosia. Tamman isästä Fiktion Voitonvarmasta syntyi myös meille orikasvatti Fiktion Voitonmerkki, joka näin ollen minun toimestani jatkaa vielä ainakin yhden pykälän verran tätä isälinjaa. Nähtäväksi jää, miten sille käy tulevaisuudessa. Emälinjaa sen sijaan olisi tarkoitus jatkaa meillä tulevaisuudessakin.