† Muistoissamme 11.03.2018

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	punarautias, 159 cm
syntynyt	19.03.2015, 23-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 60 cm, Vaativa valjakkoajo
rekisterinumero	VH15-018-1417
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.07.2015	SV-II (3v.)	42,8 p.
	rakenne 7,8 p., suku 10 p., käytöskoe 10 p., ratsastuskoe 8 p. + 7 p.
20.09.2015	KTK-II	79 p. (R-suunta)
	19 p. + 22 p. + 19 p. + 19 p.
22.01.2016	Champion
20.03.2016	VSN National Champion
22.03.2016	VIR MVA
30.09.2017	VVJ-I	106,5 p.
	9 p. + 43 p. + 25 p. + 14,5 p. + 15 p.
15.10.2017	KRJ-I	100 p.
	9 p. + 41 p. + 25 p. + 10 p. + 15 p.
30.10.2017	SLA-I*	105 p.
	14 p. (4-4-3-3) + 21 p. + 25 p. + 25 p. + 20 p. Kokonaisuudessaan häikäisevän erinomainen tamma, onnea!

Armi oli ihana kun se syntyi, Armi oli ihana kun se kasvoi, Armi on ihana vielä tänäkin päivänä. Armi on vuosien varrella joutunut (tai päässyt, miten sen nyt ottaa) armottaman lellimisen kohteeksi. Mutta minkäs sille voi, kun tamma on lempparisivusta ja muutenkin mukava persoona. Ainoa vaan, että se on kovin perso makealle, joten vanhemmiten herkkujen antamista on joutunut rajoittamaan herkän lihomisvaaran vuoksi. Onneksi Armille kelpaa kiitokseksi myös halit ja pusut.

Luotto tammaan on sataprosenttinen, joten monesti sitä ei tarvitse laittaa edes narun perään, vaan Armi kävelee mukavasti perässä tarhaan ja pois vaikka ilman riimua. Onpahan se saanut välillä jopa laiduntaa ihan aitojen ulkopuolella, sillä tammalle ei tulisi mieleenkään lähteä kotipihaa kauemmas yksinään. Yleensä hoidan Armin itse, jolloin tamma seisoo karsinassa vapaana. Tämän täytyy kuitenkin tapahtua hoitajatyttöjen silmien katseilta suojassa, sillä silloin tällöin kun annan huikean etuoikeuden jollekin innokkaalle hoitajalle, ohjeistan turvallisuussyistä kiinnittämään tamman. Aivan kuten kaikki muutkin Fiktion hevoset, vaikka olisivat kuinka kilttejä. Armi tulee juttuun kaikkien kanssa, myös eläinlääkärin ja kengittäjän.

Pienestä pitäen Armia on liikutettu monipuolisesti. Se on rehti ja reipas työkaveri, joka toimii mainiosti niin ratsain kuin ajaen. Tamman kanssa voi hioa samaa tehtävää hyvinkin pitkään ilman, että se kyllästyy. Armia on miellyttävä ajaa ja ratsastaa, sillä se on kevyt ja herkkä avuille. Ei kuitenkaan sellainen, joka säntää heti suuna päänä eteenpäin, vaan se on rauhallinen ja tasainen liikkeissään. Valjakkoajossa tammalla on pääasiassa ajettu yksilönä, mutta se toimii myös parivaljakossa. Maastossa Armi on varma kumppani, jonka kanssa voi kulkea niin yksin kuin porukassa.

Niin ikään varsasta asti Armia on kuskattu milloin missäkin. Tamma on siis tottunut matkustaja ja talsii trailerin kyytiin vaikka joutuisi olemaan siellä yksin. Kisapaikoilla se tekee nopeasti tuttavuutta traileri- tai karsinanaapureiden kanssa, eikä siis hämmenny uusista paikoista mitenkään.

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - Unohtumaton     emälinja - Lilla My

Näyttelytulokset

VSN-pistetilanne: 190 p.
15.09.2017 Koistilan Suomenhevoset, RCH (4-5-5-4-4-3½-3½-4-4-3½=40,5p), tuom. dookie
16.04.2017 Vähäpelto, RCH (4-4½-4½-4½-4-4-4-4-3½-3=40p), tuom. dookie
20.03.2017 Turmeltaja, Ridden RCH (4½-3½-2½-4-4=18,5p), tuom. dookie
04.09.2016 Március, SW2 (4-5-4,5-4,5-4-3,5-3,5-3,5-4-3,5=40p), tuom. dookie
20.04.2016 Kettula, RCH (4-4-3½-3½-4-4-3½-4-4-3½= 38p), tuom. Spookiness
31.03.2016 Seljasaaren Kartano, MVA-SERT (BIS1), päätuom. Kati
27.03.2016 Huvitutti, SW5 (4+3½+4+4+4+3½+3½+3+4+3½ = 37p), tuom. taffel
25.03.2016 Rosenhof, irtoSERT, päätuom. Kati
12.03.2016 Március, SW4 (4+3,5+4+4+4+3,5+3,5+3+4+3,5 = 37p), tuom. taffel
12.03.2016 Harmonia, RCH (4-5-4½-4½-4-3½-3½-3½-4-3½=40p), tuom. dookie
11.03.2016 Savikko, MVA-SERT (BIS1), päätuom. Jannica
27.02.2016 Hervannan Oriasema, RCH (4-5-5-4½-4-3½-3½-3½-4-3½=40,5p), tuom. dookie
06.02.2016 Huvitutti, RCH (4+3½+4+4+4+3½+3½+3+4+3½ = 37p)), tuom. taffel
01.02.2016 Ryhmä Rämä, irtoSERT, päätuom. Welby
26.01.2016 Viehättävä, RCH (4-5-4½-4½-4-3½-3½-3½-4-3½=40p), tuom. dookie
10.01.2016 Scaon Sporthorses, irtoSERT, päätuom. Jannica
23.11.2015 Huvitutti, irtoSERT, päätuom. Jannica
15.11.2015 Virtuaaliset Suomenratsut, I-palk. (LKV1, BIS3), tuom. alaera
25.08.2015 Tuikun Talli, MVA-SERT (BIS4), päätuom. Welby

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

10.09.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut dookie

Tähtijuovan kouluvalmennuksen päätyttyä Milja kysyi, haluaisinko lähteä käymään maastossa eräällä tammalla. Vastattuani myöntävästi, omistajatar kertoi tamman olevan kaunis ja luotettava Armi, joka tunsi yleisimmät maastolenkit hyvin, ja olisi turvallinen ja varma maastoilukaveri. Milja kertoi tamman olevan tarhassa, ja ohjeisti minut oikeaan suuntaan, ennen kuin hävisi talliin voikon orinsa kanssa. Hetken katseella etsittyäni löysin kuvausta vastaava, todellakin kauniin punarautiaan suomenhevostamman, jonka kävin hakemassa mukaani sisälle.

Karsinaan päästyämme suljin oven ja kävin hakemassa tamman varusteet ja harjat. Karsinan oven avattuani Armi tuli uteliaana korvat hörössä haistelemaan käsiäni ja taskujani herkkujen toivossa, ja löysikin pienen palan kuivaa leipää. Hymähdin läsipäiselle tammalle, ja ojensin leivän palan ennen kuin kiinnitin hevosen. Aloitin hevosen harjaamisen kumisualla hieromalla, josta Armi tuntui nauttivan. Harjasin hevosen huolellisesti läpi, puhdistin kaviot ja selvittelin jouhet, jonka jälkeen ryhdyin varustamaan punarautiasta. Armi oli koko tilanteen ajan uteliaan ja ystävällisen näköisenä seuraillut toimiani, eikä sitä tuntunut haittaavan mikään. Varustaminen onnistui helposti, eikä edes satulavyön kiristäminen saanut tamman ilmettä muuttumaan.

Ulos päästyämme Milja pyörähti luonamme vielä kertomassa, mihin suuntaan tulisi lähteä. Hänen ajattelema reitti tekisin sopivan pituisen lenkin, ja se tulisi selkeää reittiä takaisin tallin pihaan. Viimeiset säädöt jalustimiin ja satulavyöhön tehtyäni pyysin Armia lähtemään liikkeelle. Aloin epäilemään, että tamman korvat olivat jumiutuneet jatkuvaan hörössä oloon, sillä rautias näytti edelleen yhtä iloiselta ja uteliaalta, kuin koko yhdessä olomme ajan. Armi käveli sopivan reipasta tahtia pitkin, letkein askelin, ja saatoin keskittyä rauhassa kavioiden kopseeseen hiekkatiellä ja katselemaan maisemia. Vaikka syksy alkoikin olla jo aivan nurkan takana, olivat Fiktionkin lähiseudut vielä vihreät ja kauniit. Vajaan puolituntisen jälkeen saavuimme peltojen luokse, josta Milja oli ohjeistanut kääntymään peltotielle. Siinä oli kuulemma hyvä, sopivan pehmeä pohja ravi- ja laukkapätkille, ja reitti jatkuisi niitä pitkin pidemmän pätkän. Niimpä keräilin ohjia hieman lyhyemmäksi, ja valmistelin Armia siirtymään raviin. Tamma vaihtoi askellajia heti pyynnöstäni, ja tarjosi taas juuri sopivan tahtista menoa. Suomenhevosen hyväntuulisuus ja tyyneys saivat minut väkisinkin hymyilemään kauniiden maisemien keskellä, ja annoin Armin pitää haluamansa tahdin. Tovin ravailtuamme rennosti peltotietä pitkin, eteen aukeni pidempi pätkä suoraa tietä, jonka alussa Armi tarjosi varovasti laukkaa. Tämä oli ilmeisesti sen verran tuttu reitti, että tamma tiesi kyllä tyypilliset laukkakohdat, joten annoin hevoselle luvan jatkaa ja nousin itse kevyeen istuntaan. Toki minun olisi ehkä itse pitänyt tehdä nosto, mutta kerrankos sitä on näin upealla ja ihanalla hevosella ja hyvällä mielellä maastoilemassa! Armi piti vauhdin hillityn reippaana, laukaten harja hulmuten peltojen välissä. Tie läheni kuitenkin pian loppuaan, ja Armi kertoi taas, että tässä vaiheessa piti hidastaa. Siirsin viisaan läsipään ravin kautta käyntiin, ja annoin sille taas pitkät ohjat. Armi pärski tyytyväisen ja rennon oloisena ravistellessaan kaulaansa, ja jatkoi reipasta askellusta kohti kotia.

Miljan ennusteen mukaan päädyimme takaisin Fiktion pihaan noin tunnin reissun jälkeen. Pysäytin Armin tallin pihaan, kiittelin sitä taputuksin ja rapsutuksin, ja tulin alas selästä. Satulavyön löysättyäni ja jalustimet nostettuani talutin tamman talliin, jossa riisuin sen ripeästi varusteista, ja harjasin vielä karvan läpi. Tarkistin myös kaviot kivien varalta, ja sen jälkeen kävin hakemassa tammalle muutamat leivät, jotka se otti varovasti ja rauhassa kädestäni. Leivät syötyään kävin viemässä tamman takaisin tarhaan ohjeiden mukaan, ja kun sain lopetettua Armille höpisemisen ja sen rapsuttelun, palasin talliin puhdistamaan varusteet ja viemään tavarat paikoilleen.

14.05.2017 - Päiväkirjamerkintä

Pitkäaikainen ystäväni Taru saapui tänä alkukesän sunnuntaina kylään pitkästä aikaa. Koska Taru on itsekin vanha heppatyttö, ehdotin hänelle pientä ratsastusretkeä maastoon. Hänellä ei ollut mitään sitä vastaan, joten kun vaatteet oli vaihdettu minulta lainattuihin, suuntasimme suorinta tietä tallille. Itse päätin ottaa ratsukseni Kyyhkyn. Taru, jonka edellisestä ratsastuskerrasta on vierähtänyt jo useampi vuosi, toivoi saavansa jonkin helpon ratsun. "Haetaanpas Armi sitten sulle", totesin ja lähdimme suuntaamaan kohti tarhoja.

"Nyt lähdetään kuules oikein muotovaliotammoilla maastoon humputtelemaan", sanoin naureskellen samalla kun siirryimme tarhan sisäpuolelle. "Uskaltaako niitä sinne viedä ettei mene rikki?" Taru tiedusteli pilke silmäkulmassaan, johon totesin vain, että eihän ne sentään mitään posliinikoristeita ole. "Tässä on Kyyhky, sun ratsu jo näköjään tuolta käveleekin tännepäin." "Voi kun nää on molemmat kauniita, ei ihme, jos ovat näyttelyissä pärjänneet!" Tammat asettuivat seisomaan molemmin puolin minua ja rapsutellessani niitä kaulasta kerroin: "Joo, Armin kanssa vaan kävi vähän huono tuuri, kun jäätiin kantakirjauksessa pisteen päähän ykköspalkinnosta. Mut rakas ja hieno se on silti. Ihan niin kuin tää Kyyhkykin."

Hevoset saatiin varustettua nopeasti kuulumisia vaihdellen ja keskustelu jatkui vilkkaana myös selkäännousun jälkeen. Onneksi päivä oli kaunis ja aurinkoinen, joten Kyyhky jopa näytti viihtyvän maastossa. Vähän se otti nokkiinsa ötököistä, jotka tulivat kiusaamaan kulkiessamme melko tiheäkasvuisessa metsässä. Mutta Armi ei toverinsa kiukkuilusta välittänyt, vaan jatkoi tyytyväisenä matkaansa. Taru kääntyi katsomaan meitä, mutta käskin hänen vain jatkaa eteenpäin, sillä Kyyhky ei varmasti suostuisi jäämään metsään yksin. Eikä aikaakaan kun se jo suostui kävelemään eteenpäin ja pian ravasimme toisen ratsukon luo.

Saavuimme laukkasuoran alkuun, jossa kysyin Tarulta: "Kiinnostaisko pieni spurtti?" Hän oli jo sen verran tottunut satulassa istumiseen, että uskalsi vastata myöntävästi. Hetken päästä jo viiletimme tietä pitkin kavioiden tömähdellessä tannerta vasten. "Kyllä mä joskus kaipaan kovasti tän harrastuksen pariin", Taru sanoi siirryttyämme ravin kautta käyntiin. "Mikä sua sitten estää?" "Niin no, en mä tiedä. Ei ole aikaa tai rahaa ja mitä näitä tekosyitä nyt on..." "Mutta sähän voisit tulla ratsastelemaan mun hevosilla, näitä kyllä riittää", vastasin taputtaen samalla Kyyhkyä kaulalle. Taru lupasi harkita asiaa ja jatkaessamme matkaa kohti tallia, ehdimme jutella ja vaihtaa lisää kuulumisia vaikka mistä asioista maan ja taivaan välillä.

13.04.2017 - Päiväkirjamerkintä

Sitä täydellistä oria etsittiin ja etsittiin. Kaikki mahdolliset paikat käytiin läpi. Mutta monta vuotta siinä meni, että se oikea löytyi. Lopulta vierailulla Tuulenpesän Kartanossa tuli vastaan nuori ja komea voikko ori Tuulenpesän Hopeinen Kuu-Ukko, johon ihastuin heti ensinäkemältä. Varsa-arvostelussa ykkösellä palkittu ja ratsusuunnalle I-palkinnolla kantakirjattu Kuu on vähän niinkuin Armikin – pitää huomiosta. Mutta toisin kuin Armilla, Kuulla on vähän huono tapa kerjätä sitä. Ori on muutenkin huomattavasti Armia eloisampi tapaus, mutta jospa varsasta tulisi sopiva sekoitus näitä kahta. Vielä yksi syy, minkä vuoksi Kuun valitsin, oli sen isän isän isänä komeileva edesmennyt orini Haavelaakson Lento.

Tänä aamuna minua sitten odotti tallissa uusi ilmestys. Armi ei ollut näyttänyt edellisiltana minkäänlaisia merkkejä varsomisesta, joten en ollut osannut odottaa sitä syntyväksi vielä. Toki laskettu aika meni jo muutama päivä sitten. Niin salakavalasti tamma vain osasi homman hoitaa. Onneksi kaikki oli mennyt kuitenkin hyvin, joten vastassa ei ollut mikään katastrofi. Uuden tehtävänsä äitinä Armi on hoitanut tähän asti mallikkaasti, vaikka äitiyttä onkin takana vielä alle vuorokausi. Mitä varsaan tulee, niin Armin syntyessä luulin, ettei siitä voi enää panna paremmaksi. Mutta kyllä vaan voi. Pienen pohdinnan jälkeen nimesin pikkuneidin Platinaksi isänsä ja vaaleiden jouhiensa mukaan, mutta muuten tamma on kyllä näiden muutamien tuntien perusteella täyttä kultaa.

19.03.2015 - Päiväkirjamerkintä

Tänään rakkaista rakkain emälinjani sai jälleen jatkoa, kun Kerttu varsoi meille ihanan punarautiaan läsipäätamman. Tuore pienokainen on fiktiolainen on kymmenennessä polvessa! Eikä siinä vielä kaikki: ensimmäisessä kolmessa polvessa ovat kaikki neljää hevosta lukuunottamatta Fiktion kasvatteja. Siitä on jo reilu kahdeksan vuotta, kun ensimmäisen polven edustaja Fiktion Ilopilleri syntyi. Emälinja on siis täysin fiktiolaista tuotosta. Tässä linjassa ei ole oikeastaan ollut mitään tiettyä nimeämiskaavaa, että esimerkiksi kaikki alkaisivat samalla alkukirjaimella, vaan jokaiselle on valittu sellainen nimi, joka sillä hetkellä tuntuu kivoimmalta ja sopivimmalta. Siksi Kertun varsasta tuli Armi. Kerttu on hoitanut esikoistaan jo tämän pienenkin hetken aivan erinomaisesti, tamma on luotu äidiksi. Kaksikko näyttää niin suloiselta yhdessä!