Kuurtolan Pistaasia

On kaunis kesäkuinen iltapäivä ja makoilen laitumen tuntumassa auringossa paistatellen. Kuuntelen ympäriltä kuuluvia ääniä; lintujen laulua, hevosten häntien huiskintaa, heinäsirkkojen sirkutusta ja mehiläisten pörinää. Pian tunnen kuinka varpaitani hamuaa pehmeä turpa. Avaan silmäni ja näen mustan tamman kurkottelevan aidan alitse. "Terve Pistaasia, onko sulla tylsää?" tiedustelen tammalta, joka vastaa pistaasiamaiseen tapaan hennosti pörähtäen. Nousen ylös, sillä arvaan tamman olevan rapsutuksia vailla. Siinä me sitten seisoskelemme pitkän tovin kahdestaan nauttien ihanasta kesäpäivästä (ja Pistaasia rapsutuksista) muiden hevosten käyskennellessä keskenään kauempana.

Kertomuksia vuosien varrelta

Viikko 34/2021 » Odotettu tammavarsa

Heräsin varhain sunnuntaiaamuna ja huomasin auringon pilkistelevän pilvien raosta. Oli varmasti tulossa kaunis päivä. Muistin, että Pistaasialle oli edellisiltana ilmestynyt vahatipat, joten heti aamutoimet hoidettuani suuntasin talliin tarkistamaan tamman tilanteen. Hevonen oli vielä yhtenä kappaleena, mutta synnytys oli selvästi lähestymässä, sillä tamma oli hieman levoton ja se oli hikoillut. Aloin jakaa hevosille aamuruokia ja seurailin Pistaasian tilannetta samalla niin hyvin kuin töiden lomassa pystyin.

Olin juuri saanut vietyä viimeisenkin tallissa yötä viettäneen hevosen ulos, kun huomasin Pistaasian käyneen makuulleen. Sen jälkeen ei mennytkään kuin noin vartti ja varsa oli ulkona. Ja se oli kuulkaa tammavarsa! Söpö kuin mikä. Otsassa sillä oli pitkulainen tähti ja toisessa takajalassa pieni sukka. Pistaasiakin näytti oikein tyytyväiseltä luomukseensa ja alkoi heti suurella ylpeydellä hoitamaan sitä.

Viikko 13/2021 » Orivarsojen kirous?

Pistaasia suoritui varsomisesta jälleen kunnialla ja on hoivannut uutta pienokaistaan suurella rakkaudella. Mutta niinhän siinä taas kävi, että orivarsa syntyi, vaikka tammaa kovasti toivottiin. Meidän suokkitammat onkin kovia tekemään orivarsoja, sillä tällä hetkellä kahdeksasta syntyneestä kasvatista viisi on ollut oreja. Vaikka pääasia tietenkin, että syntyy terveitä varsoja. Mutta fakta on se, että kovin monelle orille ei omassa tallissa ole tilaa. Jos tämä olisi ollut tamma, niin ehdottomasti olisin jättänyt sen kotiin kasvamaan. Onni on luotettava yhteistyökumppani, joka on kaiken lisäksi vain kivenheiton päässä. Niinpä tämäkin Pistaasian poika muuttaa Harmaatuulen oriasemalle puolen vuoden päästä ja pääsen jatkossakin olemaan osa sen elämää. Ehkä Pistaasia voisi seuraavaksi tehdä meille tammavarsan?

Viikko 53/2020 » Varsakuumetta pukkaa

Ihan kelpo oripojan Pistaasia meille pyöräytti. Kovin ehtiväisen vain. Mutta lykkäsin tuon tättähäärän heti vieroituksen jälkeen uusille omistajilleen Violalle ja Alinalle Harmaatuulen oriasemalle. Troikaksi nimetty oripoika kääntyi äskettäin vuotiaaksi ja on ehtinyt niittää menestystä näyttelyiden saralla. Omistajakaksikko suunnittelee vievänsä sen kantakirjattavaksi mahdollisesti jo heti kolmivuotiaana. Sitä päivää odottelen innolla. Tässä odotellessa onkin hyvä etsiä Pistaasialle uutta sulhasta, sillä varsakuume tekee tuloaan ja varsin rajuna vieläpä. Onneksi en ole ainoa joka rakastaa varsoja. Pistaasialle äidin hommat sopivat nimittäin paljon paremmin kuin kisakenttien kiertely!

Viikko 19/2020 » Uranvaihdos

Pistaasia ei ole pärjännyt kummoisesti kilparadoilla, joten päätin, että seuraavaksi lähdemme kokeilemaan olisiko sillä jotain annettavaa suomenhevosjalostukseen. Tammalla on kuitenkin ihana luonne, hyvä työmoraali ja rakenne. Sitä ei vaan ole luotu kilpahevoseksi, vaikka muutama sijoitus onkin tullut. Toivotaan, että hyvillä orivalinnoilla saisimme aikaan parempia kisahevosia tai ainakin vähintään mainioita harrasteratsuja. Edessä on vielä muutamat kisat, mutta sen jälkeen Pistaasia ei matkusta kuin orien perässä.