M.B. Troikka

Mandelbackessa on tapana nimetä suomenhevosvarsat jossain määrin isän mukaan. Joko esimerkiksi samalla alkukirjaimella tai teemalla. Tähän varsaan nimeen haluttiin ripaus Venäjää. Ensimmäinen vaihtoehto oli Tsaari ja se olikin todella lähellä päätyä viralliseksi nimeksi, mutta koska orin isää kutsutaan samalla nimellä, päätti Milja lopulta keksiä jotain muuta. Yhdessä tummin pyörittelimme erilaisia vaihtoehtoja, kunnes se oikea sitten viimein löytyi. Vaikka orivarsa antoi odottaa tuloaan lasketun ajan yli, on se syntymänsä jälkeen ollut koko ajan menossa pää kolmantena jalkana. Niinpä nimeksi tulikin Troikka, venäläinen kolmivaljas. Tämä oripoika ehtii tunkea turpansa niin nopeasti joka paikkaan, että se voisi helposti olla samaan aikaan valjakon kaikki kolme hevosta.

Niinkin yksinkertaiset asiat kuten suoran linjan käveleminen tai kuinka keskitytään työntekoon ovat joskus Troikalle vaikeita. Turhan herkästi herran huomio kiinnittyy ohitse liihottavaan perhoseen tai kentän laidalla notkuviin ihmisiin. Rapsutuksia pitäisi saada. Ja kohta ollaankin menossa puuhaamaan jo jotain muuta. Kunhan keskittyiskyky saadaan jostain kaivettua, niin ihan kelpo pätkiä saadaan yhdessä aikaiseksi. Sen verran hyvin Troikka kulkee omalla moottorillaan, että ainakaan lisävauhtia ei tarvitse erikseen pyydellä. Hidastaminen voi olla paikoin hankalaa.

Kertomuksia vuosien varrelta

Viikko 31/2023 » Kouluvalmennus valmentajan (Antonia N. [Assi]) sanoin

"Päivän toinen valmennettavani löytyi naapurista, Harmaatuulen oriasemalta. Ihastelin toinen toistaan komeampia oreja ja mietin, mille tammoilleni ne sopisivatkaan. Oriasemat ovat vaarallisia paikkoja lompakolle. Varsahaaveiluni keskeytyivät, kun käytävää pitkin saapui musta suomenhevosori, joka talutti ihmistä vierellään.
"Troikka ei!" nainen käski ja yritti saada tilanteen toisin päin, mutta ori käveli hyvin päättäväisesti korvat hörössä heinäpaalulle.
"Päivää", köhäisin, kun nainen sai orin turvan vetäistyä pois paalilta ja hän vihdoin huomasi minut seisomassa käytävällä.
"Päivää!" nainen sanoin hieman turhan kovalla äänellä ja nyppäisi orin kuolainrenkaan vierestä pitkän heinän pois.
"Milja ja Troikka?" kysyin huvittuneena ja sain vahvistuksen, että tässä olisi päivän toinen valmennettava ratsukkoni.

Valmennuksen edetessä selväksi kävi, että ratsu-Troikan huomiokyky oli hyvin hetkellinen, ja ori saattoi kesken suorituksen unohtua seuraamaan minun heiluvia käsiäni tai yhtäkkiä se sai silmiinsä kentän laidan yli riippuvaan koivunoksan. Mukana oli paljon hyviä hetkiä ja erityisesti avotaivutukset tuntuivat pitävän orin mielen koossa, mutta yhtään toistavat tehtävät menettivät orin mielenkiinnon hyvin nopeasti.

"Okei tehdään seuraavaksi niin, että tuut keskiympyrälle ja pidät askellajina laukan", ohjeistin ja Milja käänsi Troikan, joka nyt pureskeli kuolaimiaan korvat heiluen. Orin korvat singahtivat seuraavassa hetkessä sivulle ja ihmettelin, mitä se oli nyt huomannut, kunnes tajusin, että ori katsoi ratsastajansa raippaa haltioituneena. Kummallinen tyyppi.
"Heti, kun tunnet, ettei Troikka enää kuuntele sua tai se keksii jotain muuta mielenkiintoista, vaihda asetusta. Mieti aivan kevyttä taivutusta sun ulkopohkeen ympäri, kuin menisitte vastalaukkaa", neuvoin. Milja nosti laukan ja ei mennyt kuin kolmisen askelta, kun Troikan katse oli jo suuntautumassa ohitse liitelevään lehteen. Milja teki hieman turhan suuren liikkeen, minkä seurauksena Troikka vaihtoi kuuliaisesti laukkaa taipumisen sijaan.
"Ei haittaa yhtään! Vaihda laukka takaisin ja pienennä sun apuja niin, ettei laukka vaihdu", huusin ja seurasin, kuinka Milja sai omat apunsa nyt suhteutettua.
"Tosi hyvä, mainiota! Ja hetkeksi takaisin suoraksi, pidä rytmi, pomputa laukkaa", ohjeistin ja kävelin ratsukon tahtiin omalla pienemmällä ympyrällä. Joka kerta, kun Troikka oli keksimässä seuraavan asian, Milja vaihtoi asetusta, jolloin orin mielenkiinto palasi ratsastajaansa. "Rohkeasti vaan, laukanvaihto ei haittaa", kehuin ja katsoin ihastuneena ratsukkoa, joka näytti nyt melkein tanssivan ympyrällä.

"Aivan mahtavaa", kehuin vielä, kun olimme vaihtaneet suuntaa ja jatkaneet samaa harjoitusta. "Tätä sä voit tehdä ihan läpi muidenkin tehtävien, vielä pienemmillä avuilla pitää Troikan huomion sussa", neuvoin ja kehotin ratsukkoa siirtymään koko uralle loppulämmittelyihin. Heti uralle saavuttuaan Troikan korvat sinkosivat taas koivunoksaan, josta ori ehtikin napata loppuherkut ennen kuin Milja sai sen huomion muualle."

Viikko 12/2022 » Sippe valmentamassa Miljaa ja Troikkaa

Milja oli törmännyt monen vuoden tauon jälkeen vanhaan tuttuunsa Sippeen. Kuulumisten vaihdon yhteydessä oli käynyt ilmi, että Sippe oli alkanut taas pitämään valmennuksia, joten Milja oli buukannut heti pari. Toinen niistä oli Troikan kanssa:

"Milja lämmitteli Troikka-nimistä suomenhevosta kentällä, kun saavuin tallille. Mustanpuhuva hevonen oli kaunis ilmestys kulkiessaan ohitseni tyytyväisesti pärskien. Pujahdin aidan lankkujen välistä kentälle, ja kävin tervehtimässä ratsukkoa ja kyselemässä viimeisimmät kuulumiset.

Aloitimme valmennuksen ratsastajan istuntaan keskittyvillä asioilla. Ratsukko kulki käynnissä suurella keskiympyrällä, jotta pystyin näkemään heidät täydellisesti kokoajan. Ohjasin ratsastajaa rentouttamaan reidet ja lonkat, ja antamaan niiden liikkua vapaammin hevosen liikkeen tahdissa. Reidet saivat ennemmin liikkua jopa hieman liioitellusti ylös alas, kuin olla staattisesti paikoillaan ja näin jarruttaa liikettä. Troikka tuntuikin rentoutuvan paremmin, ja venytti askeltaan tyytyväisenä. Eron ratsastajan istunnassa ei tarvinnut olla isokaan, kun ori jo huomasi sen ja antoi välittömästi palkinnon liikkumalla vapautuneemmin ja rennommin.

Hieman myöhemmin aloin selittää ratsukolle uutta tehtävää. Valmennuksessa tekisimme tänään hannunvaakuna-nimistä kuviota, jossa Milja saisi toden teolla keskittyä Troikan taivuttamiseen ja suoristuksiin, kun käännöksiä tulisi eteen jatkuvasti. Aloitimme tehtävän käynnissä, ja haastoin Miljaa ajattelemaan äskeisiä istuntaharjoituksia kokoajan samalla, kun ratsukko suoritti kiemuraista tehtävää. Troikka pärski tyytyväisenä, ja oli hyvin avuilla kun Milja ohjasi sen tehtävän läpi molempiin suuntiin.

Tässä välissä oli vuorossa lyhyet välikäynnit, jonka jälkeen hannunvaakunaa tehtiin vielä ravissa ja pari kertaa laukassakin. Tämä tuntui olevan Miljalle ja Troikalle oikein hyvä harjoitus, jossa Troikka sai taivutella kehoaan ja ratsastaja keskittyä omaan apujen käyttöönsä, kun hevosta piti asettaa ja suoristaa vuorotellen."

Viikko 35/2021 » Nuorten hevosten koulukisat Rihtniemessä

Lisää juttua tulossa. Tuomarin kommentti radasta: "Alku- ja lopputervehdyksiin tultaessa hevonen kiemurtelee, ohjelma muuten virheetön"

Viikko 25/2021 » Juhannuspäivän valmennus

Milja kävi Troikan kanssa juhannuspäivänä kouluvalmennuksessa Hiivurin Suomenhevosissa. Valmennus tuli juuri sopivaan saumaan, sillä sen teemana oli suoristaminen ja suoruus. Hän saikin kuulemma Ennalta paljon hyviä vinkkejä ja ajatuksia jatkoon. Alla Ennan näkemys valmennuksen kulusta:

"Kiinnitin heti huomiota komeaan nuoreen oriin, Troikkaan. Sen käyntikin oli hyvin ryhdikästä ja matkaavoittavaa - jos ei otettu huomioon ihme sivuaskeleita tai nytkähdyksiä joka kerta, kun se näki jotain mielettömän mielenkiintoista jossain kentän ulkopuolella. Olin mielissäni siitä, että tähän valmennukseen osallistuttiin nuorilla hevosilla, sillä suoruuden harjoitteleminen on erittäin tärkeää aloittaa jo nuoresta lähtien. Hevoset oli kävelytetty toiveeni mukaisesti jo ennen kuin saavuin paikalle, joten pääsimme aloittamaan heti treenaamisen alkuverryttelyn merkeissä. "Pidetään tehtävä yksinkertaisena. Hakekaa ensin käynnissä hyvä, tasainen rytmi. Ei anneta hevosten kiirehtiä, vaan pidetään ne ohjan ja pohkeen välissä", selitin ratsastajille, jotka keräsivät ohjiaan tuntumalle. Milja istui ryhdikkäänä, mutta huomasin nopeasti hänen jännittävän helposti reisillään. "Rentouta jalkoja, ei tarvitse puristaa noin kovaa reisillä", huomauttelin välillä. Samaa, hyvää rytmiä haettiin myös ravissa. Troikka oli hyvin perinteinen nuori jäbä, joka kiinnostui kyllä työnteosta, mutta sen lisäksi kaikesta muustakin. Milja saikin välillä herätellä oriaan reilusti, jotta se keskittyisi ratsastajansa apuihin, eikä vain liihotellut pitkin uraa. Sen lisäksi, että alkuverryttelyssä keskityttiin tasaiseen rytmiin, pyysin ratsastajia taivuttamaan hevosiaan vuoroin kumpaankin suuntaan ja tekemään kunnon suoristukset välissä. Troikka oli notkea kaveri, jolle taipuminen ei ollut missään askellajissa hankalaa kumpaankaan suuntaan, mutta näin heti, että suoristamisen suhteen Troikan kanssa tulisi olemaan paljon työtä tehtävänä.

Ratsukot kävelivät hetken pitkin ohjin alkuverryttelyn jälkeen, jotta ratsut saisivat pienen hengähdystauon. Pian aloitimme kuitenkin päivän tehtävän, jota varten siirryin kentän päätyyn lyhyen sivun keskelle tarkkailemaan ratsujen suoruutta. Pyysin aloittamaan käynnissä, ilman pysähdyksiä. Emme tavoitelleet täydellistä, koko pituushalkaisijan mittaista suoraa hevosta, vaan keskityimme saamaan muutamia hyviä, tasaisia pätkiä, jolloin hevonen kulkisi suorassa linjassa. Huomasin heti, että Troikka on melkoinen kiemurtelija. Milja sai jatkuvasti tukea ohjalla ja ottaa pohkeella vastaan, ettei takapää lähtisi eri uralle etupäästä. Nyt ymmärsin, miksi Miljan jalat herkästi jännittyivät, koska hän joutui tekemään jaloillaan paljon töitä Troikan kanssa. Muistuttelin kuitenkin, että tehokkaampaa oli lyhyet avut, jotta Troikalla olisi myös tilaa reagoida niihin, ettei se turtuisi jatkuvaan puristuksen tunteeseen. Kun Milja sai orinsa hyvin tuntumalle, alkoi kiemurtelukin vähenemään. Saimme jopa muutaman askeleen mittaisia suoria pätkiäkin mahtumaan kiemurtelun lomaan.

Jonkin aikaa tehtävän kanssa pakerrettuamme pyysin Miljaa ottamaan mukaan myös pysähdyksen. "Voit ihan tehdä tervehdyksenkin siinä, jotta Troikka tottuu olemaan paikallaan", sanoin ratsastajalle. Ensimmäiset neljä pysähdystä menivät aivan penkin alle. Orin pysähtyessä se heitti takapään sivuun tai otti sivuaskeleita. Kun Milja alkoi ennakoida tätä, alkoi Troikkakin pysyä paikallaan, kun se tajusi, ettei sitä takapäätä voi työnnellä mihin suuntaan haluaa. Kun takapää saatiin pysymään paikallaan, Troikka seisoi hienosti ja odotti käskyä lähteä liikkeelle. Liikkeelle lähtiessä ori teki aina saman kiemuran oikealle, mitä lähdimme seuraavaksi treenaamaan. Kun saimme muutaman hyvän pysähdyksen sekä liikkellelähdön samalla yrityksellä, totesimme ratsastajan kanssa kummatkin, että nyt saa riittää ja ravi jätetään tällä kertaa tehtävästä pois. Oli tärkeää saada loppuun hyvät suoritukset, joten tähän oli hyvä lopettaa. Koska aikaa ei jäänyt nuorten kanssa muuhun harjoitukseen kuin tähän pituushalkaisijalla junnaamiseen, pyysin ratsastajia loppuraveissa ottamaan vähän pidempää ja reippaampaa pätkää niin, että ratsujen askeleet venyisivät kunnolla. Troikalla riitti hyvin virtaa tunnin loppuun saakka ja ehtipä se loppumetreillä vetää rodeoshownkin, mistä Milja onneksi selvisi oikein hyvin, vaikka se ihan yllättäen ilman ennakkoilmoitusta tulikin. Riekkumisen jälkeen Milja haki vielä Troikan takaisin tuntumalle, minkä jälkeen he olivat valmiita ja siirtyivät kävelemään loppukäyntejä."

Viikko 22/2021 » Nuorten kilpailupäivä Stall Sjöholmassa Miljan näkökulmasta

Tänä viikonloppuna suuntasimme nokan pitkästä aikaa kohti Stall Sjöholmaa ja nuorille hevosille ja aloitteleville ratsukoille suunnattuja harjoituskilpailuita. Olin ilmoittanut Maurin ja Troikan Helppo D -luokkaan. Alkuperäisen suunnitelman mukaan vain Pihlan oli tarkoitus lähteä mukaani apukäsiksi, mutta kun kävimme hakemassa naapurista Troikan, Viola ilmoitti lähtevänsä myös. Ja mikäpä siinä.

Kisoihin ei ollut ilmoittautunut meidän lisäksi kuin pari sjöholmalaista ratsukkoa, joten olin saanut sumplittua Disan kanssa aikatauluja siten, ettei herätys ollut aivan kukonlaulun aikaan. Itseasiassa kisat olivat osallistujien vähyyden takia olleet vähällä peruuntua, mutta puhuin Disan ympäri, sillä halusin palavasti päästä kartuttamaan nuorten poikien kisakokemusta tämän saaren ulkopuolelle. Varsinkin kun sopivan tasoisia luokkia ei ole viime aikoina oikein missään järjestetty. Kotikisojakaan ei olisi vielä moneen viikkoon näköpiirissä.

Matka mukavassa seurassa sujui leikiten ja orit vaikuttivat tyytyväisiltä auton kyydissä jopa merta ylittäessä. Eikä se sinänsä ollut ihme, sillä molemmat ovat seilanneet aikaisemminkin. Troikan edellisestä kerrasta oli kyllä aikaa, mutta hyvin meni silti. Satamaan päästyämme matka jatkui vielä kuivalla maalla. Aivan loppuvaiheessa meno takaosassa alkoi käydä levottomaksi. Molemmat olivat alkaneet kyllästyä seisoskeluun. Lopulta pääsimme kuitenkin perille ja herrat pääsivät ulos jaloittelemaan. Vastassa ollut Disa lupasi, että orit voisivat joksikin aikaa päästä tarhaan, jotta ne saisivat paremmin vetreyttää lihaksiaan. Eihän kisasuorituksilla vielä ollut kiire, kun olimme ainoat ulkopuoliset osallistujat.

Unohduimme kahvittelemaan ja juttelemaan tallin porukan kanssa pitkäksi toviksi ennen kuin Disa totesi, että eiköhän aleta valmistelemaan hevosia. Viola otti Troikan hoitaakseen ja Pihla tuli auttamaan minua Maurin kanssa, sillä olin sen kanssa lähtövuorossa ensimmäisenä. Yhteistuumin saimme orin nopeasti valmiiksi ja kun minä siirryin verryttelemään maneesiin, Pihla meni katsomaan tarvitsiko Viola apua.

Mauri tuntui hyvältä heti alkumetreistä lähtien, vaikka olikin tapansa mukaan puhtia täynnä. Sain sen hyvin kuulolle ja lähdin hyvillä mielin radalle suorittamaan. Kaikki tuntui soljuvan kuin itsestään eteenpäin ja fiilis oli vielä lopputervehdyksessäkin vallan mainio. Mauri sai hurjan isot kiitokset ja kehut ennen kuin luovutin sen Pihlan käsiin. Sitten oli vuoro hypätä Troikan selkään. Viola oli juoksuttanut sitä hetken aikaa kentällä, joten kävin vain askellajit läpi ja yritin saada orin huomion pysymään siinä mitä tehdään. Mutta se oli hankalaa, lähes mahdotonta, kun ori olisi halunnut käydä ensinnäkin nuuhkimassa jokaisen nurkan ja pysähtyä milloin mitäkin tutkimaan. Sama homma jatkui myös suorituksen aikana, joten esimerkiksi tiet muistuttivat enemmän serpentiiniä kuin suoria linjoja.

En yllättynyt lainkaan, että jäimme Troikan kanssa luokan viimeisiksi. Prosentteja tuli kuitenkin hyvät 63,333. Tuomarilta saimme seuraavanlaisen kommentin: "Musta ori oli sympaattinen kaikessa tohkeudessaan. Hevonen ei oikein tiennyt mihin suuntaan se olisi mennyt, kun kaikki paikat oli vielä tutkimatta ja ihmiset tervehtimättä. Matkalla oli mutkittelua, mutta myös oikein kivoja pätkiä. Ei muuta kuin rutiinia alle!"