Pahus

Lopetettiin vanhuuden tuomien vaivojen vuoksi 31-vuotiaana 29. joulukuuta 2020.

31-vuotias suomenhevosori,
syntynyt 20.01.2015.
Liinahtava rautias (ee/Aa), ei merkkejä.
157 cm korkea.
Kapasiteetiltaan Vaativa B (ko), 85 cm (re), 70 cm (me).
Kilpailee kouluratsastuksessa.
Rekisterinumero VH16-018-0964.
Kasvattanut Paula Kaitakoski
ja omistaa Mandelbacke
(VRL-00102 & VRL-00692).

i. Roisto rt (lkk), 158 cm	ii. Tuntilan Riesa prt, 160 cm
	ie. Käpyvoro rt, 155 cm
e. Juksauksen Kasku tprt, 154 cm	ei. Hanin Tarina tprt, 154 cm
	ee. Juksauksen Katiska prt, 156 cm

Tutustu sukuun tarkemmin

"Ai taateli!" Alaikäisten korville sovelias huudahdus rikkoo puheensorinan ja kaikki hiljenee hetkeksi. Nainen hypähtää pois karsinasta ja lyö karsinan oven kiinni perässään. Hevonen mölisee ruokakuppinsa äärellä tyytyväisen kuuloisesti. Karsinasta ulos tullut nainen ilmoittaa saaneensa tarpeeksi ja aikovansa myydä kyseisen hevosen. Minä, paatumaton kiukkuisten hevosten fani, kysyn mikä hevonen siellä karsinassa oikein on. Kuultuani orin olevan Juksauksen Kaskun viimeinen orivarsa ilmoitan ostavani orin. Käytännön järjestelyt sujuvat verkkaisesti ja jo viikon kuluttua ensitapaamisesta seison Mandelbacken pihassa Pahus riimunvarren toisessa päässä.

Jos joku uskaltaa väittää etteikö nimi olisi enne, on hän tervetullut tutustumaan Pahukseen. Pahus on toden totta saanut itselleen veroisensa nimen. Ori on pienen ikänsä ennen meille saapumistaan saanut ihmiset peloteltua hampaita näyttämällä, takajalkaa uhkaavasti nostamalla ja jopa päälle rynnimällä olemaan tekemättä sille mitään mistä se ei tykkää. Ori on siis saanut asua aikalailla pellossa neljä vuotta ennen meille saapumista. Vieläkin Pahus kokeilee onneaan ja peloittelee uusia tuttavuuksia, mutta niille keiden kanssa Pahus on usein tekemisissä on se oikea kullannuppu. Mitä nyt ei lasketa satunnaisia uhitteluja, joista selviää ärähtämällä takaisin.

Pahus on kova pullikoimaan vastaan ja toisaalta se taas on hirveän ahkera ratsu. Se pitää vain saada uskomaan ratsastajaansa ennen kuin se viitsii oikeasti tehdä mitään. Ori on saanut hyvin kiinni menetettyjä vuosiaan sivistyksen parissa ja siitä on kehkeytynyt hyvä ratsu lajiin kuin lajiin. Esteillä ikävä kyllä Pahus lähtee herkästi viemään ratsastajaansa ja ilman kunnon jarrua se saattaa loikata viime hetkellä esteen sivusta ohitse. Kouluratsastuksessa ori on elementissään silloin kun musiikki soi taustalla. En ymmärrä miten se on tajunnut yhdistää musiikin hyvin käyttäytymiseen, mutta treenit sujuvat huomattavasti paremmin aina silloin kun musiikki raikaa. Kaipa se kuvittelee olevansa kilpailuissa ihmisten ihailtavana, ken tietää?

Saavutukset

10.04.2016 All-Sim Evaluation
Character: 5, Temperment: 4, Ability to Work: 5, Willingness to Work: 4, General Specialty Aptitude: 22, Basic Gaits: 14, Rideability: 11, Conformation: 4
Grand Total: 69% Premier

20.06.2016 Kantakirjaus
18 p. + 18 p. + 21 p. + 19 p.
Yhteensä: 76 p. KTK-II R-suunta

01.09.2016 VIR MVA Ch -arvonimi

20.07.2018 Suomenhevosten laatuarvostelu
14 p. (4+4+3+3) + 18 p. + 14 p. + 12,5 p. + 20 p.
Yhteensä: 78,5 p. SLA-II

30.08.2018 Yleislaatuarvostelu
30,5 p. (16+14,5) + 18 p. (6+12) + 19 p. + 17 p. + 3 p.
Yhteensä: 87,5 p. YLA2
"Hienosti toteutettu päiväkirja!"

06.09.2018 2 Star Prospect (849 p.)

Laajempi sukututkimus

Jälkeläisinfo

Pahus ei ole enää jalostuskäytössä

• o. Kahmon Kelmi (e. Merimarja)
• o. Dahabun Jumprahuitti (e. Helleena)
• o. M.B. Hiiskatti (e. Gielas)
• o. Kievarinkujan Harhakäsitys (e. Muistiharha)
• o. Vuornan Kaneliketku (e. Kermakaneli)

Kilpailuhistoria

85 starttia, joista 21 sijoituksia.

• 06.12.2017 KRJ Jukola Vaativa B (SISU Battle) - 35/100 (68,214 %)
• 30.09.2017 KRJ-Cup Savage Vaativa B - 36/155
• 24.09.2017 KRJ Champions (Senior Champion) Vaativa B - 12/25 (66,667 %)
• 23.09.2017 KRJ Champions (Senior Champion) Helppo A - 5/50 (75,750 %)
• 22.09.2017 KRJ Champions (Senior Champion) Helppo B - 10/72 (72,125 %)
• 21.09.2017 KRJ Champions (Senior Champion) KN Special - 62/73 (60,294 %)
• 20.09.2017 KRJ Vaahterapolku Helppo A - 1/14
• 17.09.2017 KRJ Mandelbacke Vaativa B - 1/5 (73,667 %)
• 17.09.2017 KRJ Mandelbacke Helppo A - 9/9 (59,167 %)
• 31.08.2017 KRJ-Cup Kuuralehdon hevostila Vaativa B - 61/140
• 19.08.2017 KRJ Mandelbacke Vaativa B - 4/19 (72,778 %)
• 19.08.2017 KRJ Mandelbacke Helppo A - 22/22 (59,444 %)
• 12.08.2017 KRJ Sysälä Vaativa B - 2/15
• 08.07.2017 KRJ Sysälä Helppo A - 7/30
• 30.06.2017 KRJ-Cup Fiktio Vaativa B - 101/216
• 31.05.2017 KRJ-Cup Savage Vaativa B - 193/207
• 30.04.2017 KRJ-Cup Oldfinion Dressage Vaativa B - 4/157
• 01.04.2017 KRJ Ricota Helppo A - 3/16
• 31.03.2017 KRJ-Cup Hukkapuro Vaativa B - 36/272
• 01.04.2017 KRJ Stall Sjöholma Helppo A - 1/6 (tarina, lisätiedot)
• 28.02.2017 KRJ-Cup Kuuralehdon hevostila Vaativa B - 122/182
• 26.02.2017 KRJ Mandelbacke Vaativa B - 11/17 (66,667 %)
• 26.02.2017 KRJ Mandelbacke Helppo A - 2/21 (71,019 %)
• 31.01.2017 KRJ-Cup Runoratsut Vaativa B - 9/116
• 28.01.2017 KRJ Kiltaniemen talli Helppo A - 9/30
• 18.01.2017 KRJ Virmaveden hevostila Vaativa B - 1/19
• 18.01.2017 KRJ Virmaveden hevostila Helppo A - 8/29
• 15.01.2017 KRJ Kuuramaan hevostalli Vaativa B - 13/30
• 15.01.2017 KRJ Kuuramaan hevostalli Helppo A - 8/30
• 15.01.2017 KRJ Mandelbacke Vaativa B - 17/35
• 14.01.2017 KRJ Mandelbacke Vaativa B - 7/35
• 10.01.2017 Harjoituskoulukilpailut Kuuramaan hevostalli Vaativa B - 7/13
• 18.12.2016 Royal Gear 70-80 cm - 8/8
• 11.11.2016 KRJ Ratapihan Ratsutalli Vaativa B - 17/28
• 30.11.2016 KRJ-Cup Fiktio Vaativa B - 12/121
• 31.10.2016 KRJ-Cup Hukkapuro Vaativa B - 88/260
• 09.10.2016 KRJ Ketola Vaativa B - 36/40
• 09.10.2016 KRJ Ketola Helppo A - 10/40
• 08.10.2016 KRJ Ketola Vaativa B - 28/40
• 08.10.2016 KRJ Ketola Helppo A - 28/40
• 07.10.2016 KRJ Ketola Vaativa B - 17/40
• 07.10.2016 KRJ Ketola Helppo A - 37/40
• 02.10.2016 KRJ Mandelbacke Vaativa B - 3/23
• 02.10.2016 KRJ Mandelbacke Helppo A - 33/35
• 01.10.2016 KRJ Mandelbacke Vaativa B - 3/23
• 01.10.2016 KRJ Mandelbacke Helppo A - 25/35
• 30.09.2016 KRJ Mandelbacke Vaativa B - 12/23
• 30.09.2016 KRJ Mandelbacke Helppo A - 19/35
• 30.08.2016 KRJ Huhtalan Yksityistalli Vaativa B - 3/15
• 30.08.2016 KRJ Huhtalan Yksityistalli Helppo A - 14/20
• 21.08.2016 KRJ Mandelbacke Vaativa B - 3/9
• 21.08.2016 KRJ Mandelbacke Helppo A - 7/13
• 20.08.2016 KRJ Mandelbacke Vaativa B - 9/9
• 20.08.2016 KRJ Mandelbacke Helppo A - 4/13
• 19.08.2016 KRJ Mandelbacke Vaativa B - 8/9
• 19.08.2016 KRJ Mandelbacke Helppo A - 7/13
• 12.08.2016 KRJ Viisikko Vaativa B - 4/5 (tarina, lisätiedot)
• 07.08.2016 KRJ Huhtalan Yksityistalli Vaativa B - 11/22
• 30.07.2016 KRJ Fantasian suomenhevoset Vaativa B - 20/32
• 24.07.2016 KRJ Hirvitammi Vaativa B - 10/25
• 24.07.2016 KRJ Hirvitammi Helppo A - 1/29
• 23.07.2016 KRJ Hirvitammi Vaativa B - 5/25
• 23.07.2016 KRJ Hirvitammi Helppo A - 23/29
• 22.07.2016 KRJ Hirvitammi Vaativa B - 25/25
• 22.07.2016 KRJ Hirvitammi Helppo A - 15/29
• 18.07.2016 KRJ Vähäpellon Ratsutila Helppo A - 1/30
• 09.07.2016 KRJ Hirvitammi Vaativa B - 16/29
• 09.07.2016 KRJ Hirvitammi Helppo A - 23/32
• 26.06.2016 KRJ Mandelbacke Vaativa B - 21/33
• 26.06.2016 KRJ Mandelbacke Helppo A - 7/45
• 25.06.2016 KRJ Mandelbacke Vaativa B - 5/33
• 25.06.2016 KRJ Mandelbacke Helppo A - 13/45
• 24.06.2016 KRJ Mandelbacke Vaativa B - 33/33
• 24.06.2016 KRJ Mandelbacke Helppo A - 30/45
• 11.06.2016 KRJ Solina Vaativa B - 5/17
• 11.06.2016 KRJ Solina Helppo A - 16/26
• 05.06.2016 KRJ F&H Stables Vaativa B - 3/16
• 05.06.2016 KRJ F&H Stables Helppo A - 14/19
• 21.05.2016 KRJ Arrow Stable Vaativa B - 10/26
• 21.05.2016 KRJ Arrow Stable Helppo A - 25/29
• 15.05.2016 KRJ Mandelbacke Vaativa B - 20/21
• 15.05.2016 KRJ Mandelbacke Helppo A - 20/30
• 14.05.2016 KRJ Mandelbacke Vaativa B - 12/21
• 14.05.2016 KRJ Mandelbacke Helppo A - 23/30
• 13.05.2016 KRJ Mandelbacke Vaativa B - 15/21
• 13.05.2016 KRJ Mandelbacke Helppo A - 29/30

Näyttelytulokset

3 MVA-SERT, 1 irtoSERT, 3 RCH

• 31.08.2018 VSR Rotunäyttely (alaera) - LKV3/10, I-palk.
• 30.06.2018 VSR Rotunäyttely (Sorel) - 4/8, I-palk.
• 30.04.2018 VSR Rotunäyttely (dookie) - LKV3/8, II-palk.
• 31.03.2018 VSR Rotunäyttely (Lissu T.) - LKV1/20, I-palk.
• 15.01.2017 VSR Rotunäyttely (Lissu T.) - LKV2/24, I-palk.
• 27.01.2017 VSN Moondance (dookie) - 5/12 (4-4½-4-4-4-3½-4-4-4-4=40p)
• 23.09.2016 VSN Iowa (dookie) - RCH (4-4½-4-4-4-3½-4-4-4-4=40p)
• 18.09.2016 NJ Susiraja (Zafiro) - BIS2, MVA-SERT
• 01.08.2016 NJ Hortensia (Jannica) - irtoSERT
• 21.07.2016 NJ Susiraja (Jannica) - BIS2, MVA-SERT
• 08.06.2016 NJ Március (Taija) - BIS4, MVA-SERT
• 20.05.2016 VSN Hervannan Oriasema (dookie) - RCH (4-4½-4-4-4-3½-4-4-4-4=40p)
• 15.05.2016 VSN Hattuvaara (dookie) - RCH (4-4½-4-4-4-3½-4-4-4-4=40p)

Kertomuksia vuosien varrelta

Viikko 53/2020 » Kuningas on poissa

Viime vuosien aikana Pahus oli ollut suorastaan enkeli ja ottanut avosylin vastaan jopa uudetkin tuttavuudet. Olihan sille ikääkin jo kertynyt. Aiemmin tässä kuussa vanha pappa täytti huikeat 31 vuotta. Meillä oli täällä silloin oikein hauskat pippalot tallin väen kesken. Mutta samaan aikaan takaraivossa kaihersi ajatus siitä, että kohta joutuisimme päästämään irti. Voi kuinka toivoinkaan, ettei sitä päivää olisi tullut koskaan. Vaikea päätös oli kuitenkin tehtävä, sillä Pahuksen hampaat olivat menneet jo niin huonoon kuntoon, ettei syöminen onnistunut kunnolla ja liikkuminenkin oli välillä melko vaivalloista.

Pahuksen viimeiseksi päiväksi sovittiin eläinlääkärin kanssa tämä tiistai. Illalla hieman ennen seitsemää hän ajoi tallin pihaan. Tarkoituksena oli nukuttaa vanhus ikiuneen sen omassa tarhassa, jossa ori oli myös saanut koko päivän viettää, joten suuntasimme kulkumme sinne. Taivas oli pilvinen ja ajattelin, että kohta sieltä varmaankin ripsii vettä, aivan kuten oli tehnyt aamullakin. Mutta samaan aikaan kun avasin tarhan portin, alkoi taivaalta leijailla hiljalleen hentoja lumihiutaleita.

Rutistin Pahusta vielä viimeistä kertaa oikein kunnolla. Lumihiutaleet jatkoivat leijailemista eläinlääkärin pistäessä nukutusaineen. Mutta tältä teräsvaarilta ei ihan helpolla saatu tajua pois. Se sinnitteli vielä pitkään ennen kuin lopulta vajosi maahan. Silittelin sen kaunista päätä, kun eläinlääkäri laittoi viimeisen, sydämen pysäyttävän lääkkeen. Sitten Pahus oli poissa. Samalla hetkellä tajusin lumisateenkin loppuneen.

2017

Viikko 38 » We are the Champions

Sumusta on jäljellä enää viimeiset rippeet, kun ratsastin Pahuksella kootussa laukassa radalle. Käynnissä oli KRJ Champions -tapahtuman viimeinen kilpailupäivä ja seniorien luokka, jossa ohjelmana Vaativa B:1 2009. Odotukset olivat korkealla, sillä mielessä oli vielä kirkkaana eilispäivän Helppo A -rata ja viides sija. Ja suoritus olisikin muuten mennyt nappiin, jos en olisi ratsastanut väärin radan puolivälissä. Pahus teki kyllä hyvää työtä ja siitä on varmasti kiittäminen myös viereisen nuorten Kür-luokan musiikin, joka sattui sopimaan mainiosti meidän rataamme. Ori oli niin fiiliksissä, että se sai minut unohtamaan oman mokani. Lopputervehdyksessä en voinut kuin hymyillä leveästi.

Pahusta kehuen ja taputellen siirryimme verryttelyalueelle odottamaan tuloksia. Siinä kenttää ympäri kävellessä ehti jutella myös muutaman vanhan tutun kanssa. Lopulta prosenteiksi kuulutettiin 66,667 ja sillä hetkellä menimme yhdeksännelle sijalle. Jäljellä oli kuitenkin vielä muutama ratsukko. Varmaa oli kuitenkin se, että sijoitusta ei tulisi, joten ratsastin orin traikkualueelle. Siellä meitä odotti (onneksi) kiltisti Rose, jonka vuoro tulisi myöhemmin kisojen pääluokassa.

Luokkien välissä ehdin hyvin käydä nauttimassa maittavan lounaan ja jutella niitä näitä muiden ihmisten kanssa. Jossain vaiheessa kävi myös ilmi, että olimme sijoittuneet Pahuksen kanssa kahdenneksitoista. Pääluokan alkamisaika alkoi kuitenkin lähestyä, joten jouduin liukenemaan hyvästä seurasta laittamaan Rosea valmiiksi.

Jo kaukaa kuului trailerien luota hirveä pauke ja olin varma, että sen aiheuttaja oli Rose. Ja oikeassa olin. Tamman kärsivällisyys oli ilmeisesti vihdoinkin alkanut pettää, vaikka tähän asti se oli jaksanut todella hienosti. Laitoin kärttyisen rouvan kiireen vilkkaa valmiiksi, jotta voisimme aivan ensitöiksemme mennä päästelemään vähän höyryjä. Mutta meidän vuoromme lähestyessä hetki hetkeltä, näytti vain entistä enemmän siltä, että tämän päivän suoritus tulisi menemään aivan täysin penkin alle.

Ihme kuitenkin tapahtui juuri sillä hetkellä kun meitä edeltävä ratsukko ratsasti radalle. Rose rentoutui ja alkoikin yhtäkkiä kuunnella apujani. Olin jo melkein heittänyt hanskat tiskiin, mutta nyt sain itsekin uutta energiaa ja toivoa siitä, että tämä voisi jopa päättyä hyvin. Kun meidät vihdoin kuulutettiin radalle, olimme valmiit antamaan kaikkemme.

Muutamaa minuuttia myöhemmin pysäytin Rosen päätuomarin eteen lopputervehdykseen. Yleisö puhkesi raikuviin aplodeihin, enkä olisi voinut olla itse tyytyväisempi suoritukseen. Kehuin Rosea vuolaasti kävellessämme pois radalta. Onnistuneesta suorituksesta huolimatta en ollut kuitenkaan varautunut siihen, että prosenteiksemme kuulutettaisiin huikeat 81,800 %! Enkä ollut valmistautunut siihenkään, että veisimme koko luokan voiton! Se ei nimittäin tuonkaan suorituksen jälkeen ollut vielä varmaa, sillä ennakkosuosikki Sakkura hannoverinhevosorinsa Cagliari WD kanssa ratsasti vasta meidän jälkeemme. He jäivät lopulta 0,2 prosenttiyksikön päähän meistä, joten tämän mahtavan päivän päätteeksi meidän iki-ihana westfaleninhevostamma Rosé Touch RS julistettiin vuoden 2017 KRJ Champion -tittelin voittajaksi!

Viikko 37 » Kummallista

Astun Pahuksen karsinaan porkkanan kanssa sunnuntai-iltana Mantsun koulukisojen jälkeen. "Vitsi sä oot sitten kumma tyyppi Pahus", totean orille kun tarjoan sille tuomaani herkkua. Jo toisen kerran peräkkäin ori oli heittänyt kotikisoissa läskiksi koko homman Helppo A -luokassa, mutta skarpannut sitten Vaativassa B:ssä nousten sijoituksille. Tai jos tämänpäiväisistä kisoista puhutaan, niin orihan otti ja vei luokan voiton. "Sovitaanko, että ens viikolla kun on ne KRJ Champions -kisat, niin sä vedät täysillä kaikki neljä päivää, jookos?" Mutta vastausta ei kuulu, vain äänekäs rouskutus. "Kuules, ei sun enää kovin montaa vuotta tarvi kisoja kiertää. Mä jouduin jo Championseihinkin ilmottaa sut senioriluokkaan. Aattele, sä oot jo seniori", jatkan yksinpuheluani naureskellen, jolloin ori mulkaisee minua pahasti. "Okei okei, vasta muutaman päivän päästä." Rapsuttelen Pahusta pitkän tovin, ennen kuin se lopulta kyllästyy ja alkaa hamuta lattiaa heinänkorsien toivossa. "Jaahas, jokos se olis iltaheinien aika. Kaipa se on lähdettävä hommiin."

Viikko 13 » Aprillipäivän kouluratsastuskilpailut Stall Sjöholmassa

Ensinnäkin jo se, että kilpailut järjestettiin aprillipäivänä, ei tiennyt hyvää alkua päivälle. Lähdin kuitenkin kaikesta huolimatta kokeilemaan onneani.

Tehtävänanto: Kirjoita runo kilpailupäivästä ja/tai -suorituksesta. Jokaisen säkeen ensimmäisen sanan on alettava ratsun virallisen nimen tai kutsumanimen ensimmäisellä kirjaimella.

Pahuksen huonosti alkoi tää päivä.
Pois on iloinen mieli ja hymyn häivä.
Parempi ois vaan peiton alle rientää,
pistää silmät kii ja antaa ajatusten lentää.
Pakko se oli silti matkaan lähteä –
Pahuksesta ei muuten tulis meidän tähteä.

Penkin alle se suoritus lopulta meni.
Pokka kuitenkin pitää, meni miten meni.
Piilossa voi sitten itsekseen kirota –
paljastaa, että nyt ei paljon naurata.

Poistuimme pikaisesti takavasemmalle –
pahainen kissa meinasi siinä jäädä auton alle.
Puhua en pukahtanut koko kotimatkan aikana,
päässäni pyöri vain: nyt maistuisi currykana.

Viikko 1 » Hannen kouluvalmennus

Lunastin tänään Kuuramaan hevostallin ja Jukolan pikkujouluista voittamani valmennuslahjakortin, kun suuntasin Pahuksen kanssa Jukolaan Hannen valvovan silmän alle. Hanne ystävällisesti kirjoitti kertomuksen päivän kulusta:

Pahus oli vähintäänkin yhtä komea ilmestys, kuin Kuuramaassa oriin nähdessäni.
"Tuo se vaan tänne päätallin puolelle. Talli on tähän aikaan päivästä tyhjillään niin voit vapaasti valita sopivan paikan", ohjeistin hymyillen Miljaa, joka oli juuri purkanut tuon komean oriin hevosautosta.
"Jos tarvitset apua missään, niin istun tuolla toimistossa", kerroin talliin astuessamme. "Tule sitten hihkaisemaan kun olette valmiita."
Kovin kauaa ei Miljalla nokka tuhissutkaan ratsunsa kanssa ja pian avasinkin ratsukolle jo pienen maneesimme ovea. Päivittelimme yhdessä, kuinka mukava ylellisyys lämmitetty maneesi olikin tällaisella kelillä. Ulkona oli melkein 30 astetta pakkasta!

"Minulta jäikin tänne kouluaidat eiliseltä, mutta eipä se mitään. Tuleehan tehtyä oikein rataharjoitus!" naureskelin. "Aloittele vaan alkukäynneillä omaan tahtiin, niin lähdetään kohta verryttelemään ravissa."
Pakkasesta pirteä ori otti muutaman tanssiaskeleen silloin tällöin ja Milja sai melko pian kerätä ohjat käteensä, jotta ori ei olisi mennyt aivan minne huvitti.
Alkuverryttelyt aloitimme ravisiirtymisillä. Pitkät sivut mentiin rennossa kevyessä ravissa ja lyhyille sivuille tehtiin sitten käynnissä ympyröitä ja pysähdyksiä hevosen kuulolle saamikseksi. Pahus rentoutui huomattavasti päästessään venyttelemään matkasta kankeita jäseniään ravissa. Muutaman kierroksen jälkeen ratsukko sai jatkaa koko uraa kevyessä ravissa ja tehdä vapaasti ympyröitä ja voltteja.

"Okei, lähdetään sitten liikkeelle harjoitusravissa. Harjoitellaan vähän temponvaihteluita, eli kootaan ja lisätään ravia", aloitin varsinaisen valmennuksen. Pyysin ratsukkoa tekemään pitkien sivujen keskivaiheilla hidastuksen ja lyhyillä sivuilla vastaavasti lisäykset. Pahus oli elementissään ja suoritti Miljan pyytämät tehtävät moitteettomasti.
"Hyvä, muista säilyttää rytmi, vain tempo muuttuu. Varo ettet ennakoi lyhyillä sivuilla, jatka vaan lisäys loppuun saakka", muistuttelin välillä.
Temponvaihteluista siirryttiin avo- ja sulkutaivutuksiin, joiden hiominen aloitettiin käynnissä. Tehtävä pidettiin hyvin simppelinä. Toinen pitkä sivu mentiin avotaivutuksessa ja toinen vastaavasti sulkutaivutuksessa.
"Voit tehdä halutessasi apuvoltit kulmiin", sanoin vielä, ennen kuin ratsukko aloitti tehtävän.
Sivu toisensa jälkeen Pahus suoritti taivutukset kuin vettä vaan, myös harjoitusravissa. Välillä muistuttelin Miljaa pitämään oriin kaulan suorassa ja ulkopohkeen tukemassa.
"Hyvä, sitten käyntiä hetken pitkin ohjin, kuitenkin rytmi säilyttäen", päästin ratsukon viimein pälkähästä.

Lopputunnista otettiin vielä pari laukkaharjoitusta. Ihan alkuun teimme muutamia siirtymisiä käynnistä ja peruutuksesta.
"Nosta täältä L-päädystä käynnistä laukka ja jatka aina C-päätyyn saakka. C:ssä pysähdys, peruutus 5 askelta ja siitä taas laukka", selostin.
Nyt Pahuksessa oli jo nähtävissä pientä virrakkuutta ja ori meinasikin hieman riehaantua ensimmäisestä nostosta. Milja sai tilanteen kuitenkin nopeasti hallintaan ja harjoitus jatkui taas mallikelpoisesti. Peruutusta pääsin tosin ratsukon kohdalla hiomaan, sillä Pahus ei millään halunnut peruuttaa suoraan.
"Muista tasainen tuntuma ja pohkeet lähellä. Juuri noin!"
Loppuun otettiin vielä kahdeksikkoa laukassa, jolla päästiin kätevästi treenaamaan laukanvaihtoja.

"Hienostihan se meni", totesin hymyillen ratsukolle loppukäyntien aikana. "On tuo Pahus kyllä pahuksen kova kouluratsu."

2016

Viikko 50 » Kuuramaan hevostallin ja Jukolan pikkujoulut

Joulukuun neljästoista päivä lensi kuin siivillä Kuuramaan hevostallilla, kun vietimme pikkujouluja pienen porukan kanssa. Paikalle oli saapunut useampikin minulle tuttu, Kati sen sijaan pääsi muutaman kanssa tekemään ensimmäistä kertaa tuttavutta. Tarkoitus oli aloittaa maastoretekellä, joten ennen sitä ehdimme tutustua myös toistemme ratsuihin. Kaikki olivat valinneet alleen suomenhevoset (minä Pahuksen ja Kati Kipan). Vaikka itse aktiivisesti suomenhevospiireissä pyörin, muiden hevosista en tunnistanut kuin yhden hevosen. Sen omistajalle Satulle kerroinkin kuinka olin ihastellut oria aikoinaan kun se oli myynnissä. Pikkuvarsasta olikin kasvanut komea herra.

Kun kaikki olivat saaneet hevosensa satuloitua ja suitsittua, lähdimme matkaan Kuuramaan omistaja Kemiina etunenässä. Olin jo valmiiksi onnesta soikeana, sillä maata peitti paksu lumikerros. Meiltä lumet olivat sulaneet yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneetkin. "Voi kunpa vain saisimme valkean joulun!" mietiskelin itsekseni, kun kävelimme Kanervatietä pitkin kohti Puolukkakujaa, jonka jälkeen kääntyisimme yhdelle monista pikkuteistä. Kohteenamme oli hiekkamonttu. Kemiina kertoi, että siellä voisimme kiipeillä tai ottaa kunnon laukkasprutin hiittisuoralla.

Pahus ei ollut niin hyvällä tuulella kuin olisin toivonut, vaan yritti kulkea oman päänsä mukaan. Mutta itse yritin pitää parhaani mukaan oman pääni, sillä halusin nauttia idyllisistä maisemista ilman ylimääräistä venkoilua. Lopulta Pahus kyllästyi tappelemiseen ja viimeistään hiekkakuopalla kiipeilyn jälkeen se oli jo sen verran uupunut, että ei olisi edes jaksanut pistää vastaan. Katilla oli onnea Kipan kanssa, sillä muut hevoset olivat rauhallisia tapauksia, joten normaalisti sähäkkää tammaa oli helpompi hallita. Kuitenkin laukkasuoran koittaessa hän hetken aikaa epäröi uskaltautuisiko Kipan kanssa spurttailemaan, mutta päätti sitten, että eiköhän lumikerros pehmennä mukavasti, jos sattuu putoamaan.

Kaikki pysyivät kyydissä, joten tämän onnistumisen myötä päätettiin jatkaa takaisin tallia kohti. Varpaat ja sormet olivat jäässä itse kullakin, mutta onneksi tiedossa oli lämmittelyä ihka oikeassa savusaunassa. Itse nautin saunomisesta eniten perinteisessä puusaunassa, mutta kukapa ei tällaisesta elämyksestä olisi kieltäytynyt. Etenkin kun kerta oli minulle ensimmäinen.

Muut alkoivat jossakin vaiheessa keskustella järveen pulahtamisesta, mutta kuuntelin juttua vain puolella korvalla. "Hrr, kuka sinne jäiseen veteen muka haluaisi mennä", pohdiskelin hiljaa mielessäni. "Hyvä kun edes kesäkuumalla uskaltaa joka toinen kesä heittää talviturkkinsa." Vaivuin syvemmälle omiin aatoksiini, kunnes jonkin ajan kuluttua havahduin kovaan meteliin muiden paukatessa ovesta sisään. "Mitä, missäs te olitte? Mä en huomannut yhtään, että katositte. Taisin pikkusen torkahtaa." "Me käytiin todistamassa, että tuo yks käy varmasti uimassa, kun se niin kovasti uhosi", kuului ensimmäisestä suusta. "Ja oli muuten sitten kylymää!" totesi rohkea pulahtaja ja sauna täyttyi railakkaasta naurusta.

Rentouttavan saunan jälkeen vuorossa oli pipareiden leipomista Kemiinan kauniissa kodissa. Muoteista löyty mitä ihanimpia vaihtoehtoja ja ainakin itse käytin niistä lähes jokaista. Pipareiden paistuessa Jukolan omistaja Hanne järjesti arvonnan niiden kesken, jotka vastasivat oikein tietovisailun kysymyksin. Koska kyseessä oli Kuuramaan ja Jukolan yhdessä järjestämä pikkuinen tapahtuma, kysymykset koskivat kyseisiä talleja. Kun kaikki olivat vastanneet ja vastaukset tarkistettu, kirjoitettiin jokaisen nimi lapulle, jotka sitten tiputettiin tonttulakkiin. Onnettarena toiminut Kemiina vetäisi lapun ja ojensi sen Hannelle, joka julisti: "Valmennuslahjakortin voittaa... *rumpujen pärinää* Milja! Onnea!" Sovimme samalta istumalta, että tulen sopivan ajankohdan löytyessä Pahuksen kanssa Hannen valmennettavaksi.

Huoneen oli pikkuhiljaa vallannut piparin tuoksu ja hetken päästä pääsimme nauttimaan tuoreista herkuista glögin kera. Siinä jutustelun ja herkuttelun lomassa Kati intoutui laulamaan joululaulun, jonka oli itse sanoittanut uudelleen:

Tallin valot sammuu, kaikki muut nukkuu, Kipa vielä kukkuu.
Kip-kap, Kip-kap, kipa, kipa, kip-kap, kip, kip, kap.
Kipa silloin hipsii varpahillaan, varovasti karsinan avaa.
Kip-kap, Kip-kap, kipa, kipa, kip-kap, kip, kip, kap.

Rehuhuoneesta pökerryttävän ihanat tuoksut leijuu, Kipan nenuun jo sattuu.
Kipa hipsii hiljaa ihanaa tuoksua kohti.
Kip-kap, Kip-kap, kipa, kipa, kip-kap, kip, kip, kap.

Rehuhuoneessa kuivumassa on koko väen havuset.
Kipa niitä napaansa napsii, kohta masu jo täyttyy.
Kip-kap, Kip-kap, kipa, kipa, kip-kap, kip, kip, kap.

Tonttu kurkkaa ikkunasta, järkyttyy näkymästä.
Kipa tajuaa kiinni jääneensä, hiljaa peruuttaa karsinaansa.
Kip-kap, Kip-kap, kipa, kipa, kip-kap, kip, kip, kap.

Unihiekkaa silmiss, Kipa jo lähes untenmailla.
Tänä vuonna jään lahjatta, onneksi sain edes makoisia havuja.
Kip-kap, Kip-kap, kipa, kipa, kip-kap, kip, kip, kap.

Kellon kiitäessä hurjaa vauhtia eteenpäin alkoivat juhlijat yksi toisensa jälkeen tehdä lähtöä. Me Katin kanssa olimme saaneet yöpaikan Kuuramaasta, sillä yötä vasten Ahvenanmaalle matkaaminen ei houkutellut. Aamulla lähtiessämme kiitimme kauniisti mukavista pikkujouluista ja yösijasta.

Viikko 32 » Erikoinen patsaanpaljastus Viisikossa

Jouduimme Viisikon kouluratsastuskilpailuissa keskelle kummallista patsaanpaljastustilaisuutta. Lue eteenpäin, niin saat selville lisää.

Tehtävänanto: Juuri ennen palkintojenjakoa keskelle kenttää tuodaan jokin valtava esine peitettynä lakanalla. Irethin ystävät ovat muistaneet naista suurella lahjalla jonka paljastuksesta on tehty ohjelmanumero. Lopulta lakana kiskaistaan alas ja Ireth silminnähden liikuttuu ja kiittelee ystäviään vuolaasti. Lahja on mauttomin/tökeröin/huonoin/typerin/härskein/rumin asia mitä olet hetkeen nähnyt, etkä uskalla liikkua tai katsoa ympärillesi, jottet vaan nauraisi. Huomaat, että muillakin on hankaluuksia pidellä pokkaansa. Mitä lakanan alta paljastui? Saatko pidettyä itsesi kurissa vai hirnuuko koko yleisö mukanasi hetken päästä? Arvostellaan luovuus, huumori, yllätyksellisyys.

Omat ajatukseni tilanteesta: Voi kamala, en millään pysty estämään tätä naurua tulemasta. Mutta onhan toi lahja nyt ihan törkeä! Kuka itseään kunnioittava suomenhevoskasvattaja nyt haluaisi saada tallinsa 10-vuotissyntymäpäivälahjaksi itsestään patsaan, jossa ritarin lailla istuu peitsi ojossa takajaloilleen nousseen uljaan ja uskollisen su...shetlanninponin selässä. Huh, joku muukin nauraa, kyllä mäkin sit! (tuomarin kommentti: "Todella hauska idea jonka kruunaa vielä vääränrotuinen hevonen.")

Viikko 25 » Kantakirjaus

Hevoskantakirjan ja Suomenhevoskantakirjan arvostelutilaisuudet järjestetään yleensä samaan aikaan kuusta, kuten tälläkin kertaa, joten meidän oli Katin kanssa hajaannuttava. Kati lähti Zirin ja Ixyn kanssa Ranskaan ja minä jäin Pahuksen kanssa Suomeen. Viestejä tuli ja meni maiden välillä tiuhaan tahtiin, kun yritimme pitää toinen toisemme ajan tasalla.

Pahus oli ensimmäinen arvosteltava, mikä oli hyvä, että saatiin homma nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Ori ei nimittäin ollut erityisen yhteistyönhaluisella tuulella enää paikanpäälle tultaessa, vaikka kotona se oli vielä oikein kerjännyt huomiota ja tallustellut pitkän rapsutustuokion jälkeen ongelmitta traileriin. Mikä lie taas ollut syynä tähän mielenmuutokseen. Joka tapauksessa jouduin taluttamaan tuomareiden eteen tanssahtelevan ja äänekkäästi hirnuvan orin, joka hädin tuskin seisoi paria sekuntia paikoillaan. Yksi tuomareista kuitenkin näytti pitävän Pahuksesta sen käytöksestä huolimatta, sillä hän kyseli selkeästi kiinnostuneena orista ja sen vaiheista muiden tarkastellessa sitä suut mutrulla. Kun kuulin orin pisterivin, ajattelin heti, että juuri hän antoi orille 21 pistettä, kun muut pitäytyivät 18-19 pisteen linjassa. Olin ajautunut sen verran pahasti omiin ajatuksiini, etten edes kuulutuksesta huolimatta tajunnut, että tuo pisterivi tarkoitti Pahuksen päässeen kantakirjaan R-suunnalle II-palkinnolla. Vasta päätuomarin tuodessa ruusuketta ja ojentaessaan kättään hätkähdin ja kättelin häntä hölmistynyt virne naamallani.

Kun sain Pahuksen hetken tappelun jälkeen takaisin traileriin, näpyttelin Katille iloiset uutiset. Paluuviestissä sain kuulla, että hän oli juuri Zirin kanssa saanut niin ikään II-palkinnon. Ixy sen sijaan oli vielä esittäjänsä kanssa kehässä. Muutaman minuutin päästä sain toisen viestin, jossa luki: "II-palk. ♥"

Viikko 22 » Briteissä kisoissa

Olemme tähän asti kierrelleet kisoissa lähinnä Manner-Suomen puolella (näyttelyissä myös Saksassa), mutta tänään matkustimme Britteihin, jossa suuntanamme oli F&H Stables. Kyseisestä paikasta ei oikein löytynyt tietoa internetin ihmeellisestä maailmasta, mutta löysimme kuin löysimmekin perille, olihan sentään kilpailukutsussa osoite ilmoitettuna. Paikka vaikutti jo ensisilmäyksellä mukavalta, mutta valitettavasti tarkemmaan tutustumiseen ei jäänyt aikaa ollenkaan. Oli aloitettava hevosten verryttely. Kati ei päässyt kiireidensä vuoksi ollenkaan paikalle, joten mukanani oli pari luottohoitajaa, jotka ovat olleet mukanani ennenkin. Ilman heidän apuaan olisin tuskin selvinnyt päivästä, sillä aikataulu oli tiukka. Ratsastinhan kolmessa eri luokassa, joista kahdessa kahdella hevosella, eikä muita osallistujia ollut montaa.

Ensinnä vuorossa oli helpoin luokka, eli tällä kertaa Helppo C. Olin luokan ensimmäinen lähtijä ja vieläpä Ixyllä, jolle kilpailut olivat ensimmäistä laatuaan. Tamma asteli radalle korvat hörössä ja seisahtuessamme tervehtimään tuomaria se hörähti. Suoritus saattoi alkaa. Vilkuillessani silmäkulmasta yleisöä, huomasin Ixyn hyväntuulisuuden tarttuneen heihinkin, enkä voinut olla itsekään hymyilemättä. Rata soljui eteenpäin sen suuremmitta virheittä, mikä sai vielä paremmalle tuulelle. Olisipa Kati ollut näkemässä! Niin hienosti Ixy veti, vaikka ensikertalainen olikin.

Rosen vuoro oli loppupäässä. Ennen tätä Ixyn ja minun ohitse oli mennyt kaksi ratsukkoa, joten olimme kolmannella sijalla. Pidimme siis vielä sijoituksesta kiinni. Ratsastin Rosen kanssa radalle. Olin täysin tietoinen siitä, että suoritus ei tulisi menemään niin hyvin kuin voisi. En ollut millään ehtinyt verrytellä tammaa tarpeeksi. Askeleen pidennyksessä tamma rikkoi laukalle ja pari pientä muutakin virhettä sattui, mutta en voinut silti sanoa, että olisin ollut pettynyt suoritukseen. Tässä vaiheessa olimme yhdeksännellä sijalla. Jäljellä oli enää kaksi ratsukkoa, joista sitten lopulta viimeisenä lähtenyt meni Ixyn ohi. Ei siis tullut sijoitusta, mutta se ei haitannut, sillä olihan neljäskin sija hieno saavutus ensimmäisistä kisoista.

Pian palkintojenjaon jälkeen alkoikin jo seuraava luokka, Helppo A. Starttasin Zirin kanssa viidentenä ja Pahuksella toisiksi viimeisenä. Zirillä ei ollut tänään lainkaan kiire minnekään, joten suoritus jäi hyvin hidastempoiseksi ja vaisuksi. Ei siis ihme, että sijoituimme suorinta tietä luokan loppupäähän. Pahuksen kanssa sain jo verryttelyssä taistella sen kanssa ja vielä radalle mentäessä se ei ollut täysin kuulolla. Alku oli mitä oli, mutta loppu meni jo huomattavasti paremmin. Niinpä lähdinkin hyvin odotuksin ratsastamaan orin kanssa viimeistä luokkaani, eli Vaativaa B:tä. Koko rata meni totisesti alusta loppuun paremmin kuin edellinen ja sinkaisimmekin toiselle sijalle. Lopullinen sijoitus oli kuitenkin kolmas tila, kun yksi ratsukko sujahti ohitsemme pienoisella erolla. Sain kuin sainkin siis yhden ruusukkeen kotiinviemisiksi ja Pahuksen karsinaa koristamaan.

Viikko 14 » Kummajaisia metsässä

Miten voisikaan paremmin viettää perjantaiaamun kuin istumalla Pahuksen selässä etsimässä uusia maastoreittejä. Normaalisti ratsastamme aina rantaa kohti ja otamme siellä spurtit ja palaamme tallille joko kävellen tai hyvällä tuurilla hevosen selässä. Pahus olikin ihmeissään kun suuntasin sen täysin väärään suuntaan sen mielestä. Se korskahti pari kertaa ja jäkitti vastaan, mutta suostui menemään ohjaamaani suuntaan kuitenkin.

Etenimme käynnissä noin puolisen tuntia kunnes yhtäkkiä tulla tupsahdimme aukealle pellolle. En viitsinyt ratsastaa pellon poikki, joten lähdimme kiertämään peltoa metsän ja pellon rajalla. Yhtäkkiä Pahus jähmettyi ja rupesi peruuttamaan kauhun vallassa taaksepäin. Sain juuri ja juuri pysyttyä äkillisesti vaihtuneesta menosuunnasta huolimatta hevosen selässä ja yritin äänelläni rauhoittaa oria. Mitä kummaa se oikein oli nähnyt, ei kai vaan käärmettä? Vihdoin Pahus pysähtyi paikoilleen ja pystyin keskittymään vain orin rauhallisena pitämiseen. Samalla paljastui mistä Pahuksen kilarit johtuivat kun metsästä meidän suuntaamme päin käveli ukko kahden alpakan kanssa. Mitä kummaa nää ahvenanmaalaiset oikein puuhaa, käyttää alpakoita päiväkävelyillä metsässä? Ei ihme, että Pahus oli reagoinut niin vahvasti, jouduin itsekin hieromaan silmiäni ennenkuin oikeasti uskoin näkemääni.

Siirryin Pahuksen kanssa syvemmälle metsään ja annoin ukon kulkea alpakoidensa kanssa meidän ohitse hieman kauempaa. Ukko kovasti yritti vaihtaa kuulumisia ruotsiksi, mutta tyytyi sitten jatkamaan matkaansa ruotsiksi mutisten kun totesin hänelle etten puhu ruotsia. Loppumatka takaisin tallille oli onneksi rauhallinen ja saimme nauttia siitä ilman yhden yhtä vastaantulijaa.