† Muistoissamme 04.05.2018
Hengenvaaran Hallatar
KTK-II, VVJ-I, KRJ-I, SV-I
rotu, sukupuoli | suomenhevonen, tamma |
---|---|
väri, säkäkorkeus | rautias, 145 cm |
syntynyt | 20.10.2016, 18-vuotias |
osaaminen | ko: Helppo B, re: 65 cm, Noviisi valjakkoajo |
rekisterinumero | VH16-018-2447 |
kasvattaja | Hapero, Hengenvaara |
omistaja | Milja, Fiktio (VRL-00692) |
Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Ratsastuskuvat © Fiktio, muut © VRL-01811
20.01.2017 | SV-I (3v.) | 43,1 p. |
---|---|---|
rakenne 6,8 p., suku 10 p., käytöskoe 9 p. + 5,8 p., ratsastuskoe 6,5 p. + 5 p. | ||
20.03.2017 | KTK-II | 72 p. (P-suunta) |
18 p. + 18 p. + 18 p. + 18 p. | ||
31.07.2017 | VVJ-I | 105,5 p. |
7 p. + 40 p. + 23,5 p. + 20 p. + 15 p. | ||
15.03.2018 | KRJ-I | 101 p. |
8 p. + 41 p. + 25 p. + 12 p. + 15 p. |
Vilu on erittäin hyvätapainen ja reipas. Parhaimmillaan se on valjakkoajossa ja ne taidot tamma onkin selvästi perinyt vanhemmiltaan, mikä oli tietysti onni siinä mielessä, että kaavailin tammasta pääasiassa juuri valjakkohevosta. Siinä sivussa kilpaillaan myös kouluratsastuksessa. Selästä käsin Vilu on aina aluksi huomattavasti jäykempi kuin ajettaessa. Kärryt perässään se liikkuu luontevammin heti alusta lähtien. Niinpä tamman selkään hypätessä ensimmäisenä hommana on saada hevonen rentoutumaan. Tuttujen ratsastajien kanssa se rentoutuu nopeammin kuin uusien tuttavuuksien, mikä nyt on oletettavasti aika selvä asia. Ehdottomasti paras askellaji Vilulla on ravi ja sitä se tarjoaakin mielellään, kun laukka vasempaan kierrokseen alkaa tuntua liian ylivoimaiselta. Tätäkin ongelmaa ilmenee lähinnä ratsain ja tavoitteena olisikin saada laukka pyörimään ongelmitta molempiin suuntiin. Vilu on kuitenkin todella yritteliäs, se ei luovuta tai kyllästy helpolla, joten sen kanssa pystyy samaa tehtävää toistamaan moneenkin kertaan.
Tämän tamman kanssa on kiva puuhailla, sillä se ei pane missään asiassa vastaan. Reissaaminenkin on mukavan helppoa oli Vilu sitten ainoana tai isomman porukan mukana. Kisapaikoilla tamma on lähes täysin samanlainen kuin kotitallilla. Ainoana erona on se, että taluttaessa sitä ei tarvitse "vetää perässään", vaan tamma liikkuu energisesti eteenpäin tarkkaillen uteliaana maailman menoa. Kotimaisemat on kai liian tylsiä jo.
Sukuselvitys
i. Vilunkivoitto rt, 156 cm VVJ-I, KRJ-I, KERJ-I, ERJ-I, YLA1 |
ii. Kiusankolttu tprt, 156 cm | iii. Antiikki prt, 157 cm |
iie. Mannamoinen prt, 157 cm | ||
ie. Hupihuomen vrt, 160 cm | iei. Hurjakuru klrt, 155 cm | |
iee. Nurkusurku rn, 155 cm | ||
e. VIR MVA Ch Hallanarka vrt, 144 cm KTK-II, VVJ-I, KRJ-I, KERJ-I, ERJ-I, SLA-I, YLA1 |
ei. Hallakka vprt, 150 cm | eii. Hotin Totti prt, 148 cm |
eie. Hipsukka vrt, 149 cm | ||
ee. Hassunkurinen trt, 145 cm | eei. Riihikuiva trt, 147 cm | |
eee. Mustavalkoinen vprt, 147 cm |
Jälkeläiset
4 kpl: 2 oria, 2 tammaa
tamma | Fiktion Lumivalko | s. 14.02.2017 | Ch, KTK-II, KRJ-I, VVJ-I, SV-I, KV-II | isä Tiilikan Jörö |
---|---|---|---|---|
tamma | Fiktion Jääkyynel | s. 02.06.2017 | isä Syrjän Itkupilli | |
ori | Fiktion Topi | s. 18.12.2017 | isä Villahaan Torsti | |
ori | Fiktion Huiske | s. 16.01.2018 | isä Vappulan Huiska |
Kilpailutulokset
41 VVJ-sijoitusta, 42 KRJ-sijoitusta, 2 Cup-sijoitusta
Näyttelytulokset
04.02.2017 Vähäpelto, RCH (4-4-4½-3½-4-4-4-4-4-3½=39,5p), tuom. dookie
07.12.2016 Vähäpelto, RCH (4-4-4½-3½-4-4-4-4-4-3½=39,5p), tuom. dookie
Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät
27.06.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Uppe
Olen ollut vapaaehtoisena kesäapurina Fiktiossa koko kesäkuun ajan ja viettänyt ihanan loman opinnoista suomenhevosten parissa. Tänään olin jo touhunnut monen hevosen kanssa, mutta vielä oli yksi jäljellä: ihana pienhevoskokoinen Vilu-tamma oli määrä juoksuttaa kentällä virkistysmielessä. Tamma ei ollut kovinkaan likainen, joten huiskin sen vain tarhassa nopeasti pölärillä ja puhdistin kaviot, minkä jälkeen talutin sen oitis kentälle. Siellä puin sille suitset ja juoksutusliinan, minkä jälkeen ohjasin tamman ympyrälle. Vilu oli kiltti ja herttainen, ei mitään pahaa sanomista! Ongelmat tulivat vastaan lähinnä laukassa: vasempaan suuntaan laukka ei meinannut alkuun nousta ja kun tamma viimein sen nosti, siirtyi hän omatoimisesti nopeasti raviin ja jatkoi kauniissa ravissa eteenpäin. -Voi kulta pieni kun kyllä me nyt sitä laukkaa vähän vielä työstettäisiin, tuumin tammalle ja kehotin tammaa uudelleen laukkaan. Laukka pyöri nostojen myötä paremmin, mutta oikea laukka oli selkeästi tammalle mieluisampi. Ravissa ongelmaa ei ollut. Juoksutettuani tammaa tovin alkoi taivaalta tipahdella sadepisaroita, jotka yltyivät nopeasti kaatosateeksi. Kiikutinkin sitten märän tamman nopeasti talliin ja kuivasin söpöläisen kumiviilalla. Saatuani tamman suht kuivaksi, lähenikin jo iltaruokien aika, joten jätin tamman karsinaan ruokiaan odottamaan ja menin auttamaan iltatallin tekijää ruokien jaossa. On ollut superopettavaista seurata tallin arkea näin läheltä ja auttaa parhaansa mukaan hevosten hoidossa. Mielellään täällä vietti lomapäiviä, enkä oikeastaan työksi tätä mieltänyt kertaakaan.
02.06.2017 - Toinen varsa
Eräänä tylsänä hetkenä selasin netin ihmeellisestä maailmasta suomenhevosoritarjontaa ja löysin sattumalta Vilulle uuden sulhasen. Nimensä takia Syrjän Itkupilli ei välttämättä olisi ollut ensimmäinen valinta, mutta päätin antaa orille mahdollisuuden ja tutkia sitä tarkemmin. Eihän nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä. Ja pian kävikin ilmi, että nimi ei kuvaa ollenkaan tätä hevosta. Sen kerrottiin nimittäin olevan valloittava ja suurisydäminen persoona. Nuoresta iästään huolimatta "Ippe" on kaikenkaikkiaan oikein hyvätapainen herrasmies, joka on pärjännyt hienosti kouluradoilla ja haalinut kasaan muutaman ruusukkeen esteiltäkin. Ja kun ori oli vielä kivasukuinen ja kantakirjattukin, ei sitä vain voinut olla käyttämättä. Koska eihän tällaisesta kaksikosta voisi tulla kuin priimaa. Otin heti yhteyttä omistajaan rrituun ja niin lähtivät pyörät pyörimään.
Tänä aamuna tallissa sitten odotti viimein pitkän odotuksen jälkeen pieni pallero. Suloinen pikkuvarsa siellä köllötteli emänsä vierellä kun saavuin tekemään aamutallia. Vilu oli onnistunut varsomaan täysin salassa, sillä illalla sulkiessani tallin en osannut aavistaakaan, että varsa olisi jo tulossa. Mutta onneksi kaikki oli mennyt hyvin, vaikka en päässytkään valvomaan varsomista.
Saa nähdä jääkö varsa pienhevosen mittoihin vai kasvaako hiukan yli. Viluhan on 145 senttinen, mutta Ippe 150 cm korkea. Aika näyttää miten käy. Nimeä tulokkaalle on jo hiukan mietitty, mutta lopullista ei ole lyöty lukkoon. Jotakin talveen ja kyyneliin liittyvää se tulee kuitenkin todennäköisesti olemaan.
19.03.2017 - Kouluvalmennus, valmentajana Hapero
Hengenvaarassa järjestettiin 7-vuotissyntymäpäivän kunniaksi kouluvalmennus. Pitihän meidän tietysti Vilun kanssa olla mukana juhlistamassa asiaa! Onnea vielä Hengenvaaralle!
valmentajan kommentti: Toisessa valmennusryhmässä oli kaksi tammaa: Hengenvaaran Huisketar ja Hengenvaaran Hallatar. Tarkoituksena oli tänään tehdä ikään kuin kisatilanteen omainen treeni, jossa ensin ratsukot saivat verkata suhteellisen itsenäisesti, sen jälkeen suorittaa tasoisensa radan ja lopulta hiottaisiin hankalia asioita. Miljalle ja Vilulle ei uusi ympäristö eikä vieraat hevoset aiheuttaneet ongelmia - tamma oli ihan oma itsensä ja muutaman kierroksen pällisteltyään se puikkelehti muiden välissä kuin olisi aina ollut Hengenvaaran maneesissa. Itse rata sujui odotetusti ratsukolta hyvin eikä suurempia ongelmakohtia ollut. Päädyimme työstämään Vilulle hankalinta askellajia, laukkaa, tekemällä laadukkaita nostoja pohkeenväistön avulla ja säätelemällä laukka-askeleen pituutta. Hyvä laukka lähtee hyvästä nostosta ja pohkeenväistön avulla takaosa saatiin ratsastettua hyvin alle ja ulkotuki säilyy hyvänä noston läpi. Vilu oli varsin taitava ja yritti parhaansa - saimmekin aikaan todella kivoja pätkiä!
14.02.2017 - Ensimmäinen varsa
Vilu oli vasta täyttänyt vuoden, kun muistin, että Hervannan Oriasemalla asuu se komea pienhevosori Tiilikan Jörö, jota jo aiemmin käytin edesmenneelle Helmiinalle. Minun oli pakko heti varmistaa oriaseman pitäjältä Ninniltä, että onhan Jörö vielä myöhemminkin käytettävissä, sillä ori sopisi juuri täydellisesti Vilulle. Onneksi syytä huoleen ei sen osalta ollut ollut, täytyi vain toivoa, ettei mitään yllättävää tapahtuisi kummallekaan hevoselle.
Yleensä astutan vähintään nelivuotiaita tammoja, mutta joskus malttamattomuuksissani teetän varsoja kolmivuotiaille. Vilun kanssa en jaksanut enää odottaa yhtä vuotta, niinpä viimein koitti se onnellinen päivä, jolloin pääsin kysymyään Ninniltä, että sopisiko Vilun nyt tulla kylään. Pian olikin jo reissu Hervannan Oriasemalle tehty ja myöhemmin eläinlääkäri totesi tamman tiineeksi.
Kuukaudet kuluivat, toiset nopeammin, toiset hitaammin, mutta muutama päivä ennen Vilun nelivuotispäivää syntyi ihastuttava tammavarsa. Päivä oli juuri vaihtunut ystävänpäiväksi. Enpä olisi voinut rakkaalta hevosystävältäni toivoa parempaa lahjaa. Pikkuinen paketti oli väriltään rautias ja sen otsalla komeili suuri läsi. Joka jalassa oli eri kokoiset sukat. Kaiken tämän kruunasi lumoavat herasilmät. En voinut lakata ihastelemasta tätä kaunista ilmestystä.
Nimihän varsalle oli myös tietysti keksittävä. Jos Fiktiossa ei olisi jo syntynyt Lumikki-nimistä shetlanninponivarsaa, olisi tästä varsasta tullut ehdottomasti Fiktion Lumikki. Mikä muu olisi yhdistänyt paremmin talviaiheisen Hallatar-Vilun ja Grimmin sadusta tunnetun Jörön? Onneksi muistin erään toisen sadun, jonka toisella päähenkilöllä oli samankaltainen nimi. Se satu oli Lumivalko ja Ruusunpuna. Niinpä Vilun ensimmäinen varsa sai nimekseen Fiktion Lumivalko.
22.10.2016 - Historiaa
Jo jokin aika sitten havahduin siihen, että Fiktiossa pienhevoset ovat kovin huonosti edustettuina. Olin asian tajuamisen jälkeen parantanut tilannetta jo kahdella uudella hevosella, Suvelma-tammalla ja Asser-orilla, mutta kun Hengenvaarasta tuli myyntiin muutama varsa, oli minulla pian kasassa kolmas.
Myynti-ilmoituksessa kerrottiin, että varsa oli luonteeltaan erittäin hyvätapainen ja reipas, mikä on tietysti aina hyvä asia. Varsan vanhemmat ovat neljässä lajissa kilpailevia monitoimihevosia, mutta varsan itsensä kerrottiin omaavan vain kohtalainen potentiaali lajiin kuin lajiin. Huomioni kiinnitti kuitenkin maininta siitä, että odotettavissa olisi menestystä erityisesti valjakkoajossa. Valjakkohevosia ei voi olla Fiktiossa koskaan liikaa! Nähtyäni varsan liikkeet livenä, totesin, että siitä tulisi varmasti kelpo koulu-valjakkohevonen. Niinpä läväytin tarjoukseni pöytään ja jäin odottelemaan Haperon vastausta. Seuraavana päivänä sain Hengenvaarasta puhelun, jossa sain tietää olevani uuden hevosen, samalla ensimmäisen hengenvaaralaiseni, omistaja.
Varsan nimi aiheutti minulle muutamaksi päiväksi päänvaivaa. Toistaalta halusin jatkaa samalla emän ja sen muiden varsojen nimien linjalla, mutta toisaalta myös Vilu oli hauska vaihtoehto, joka tuli enemmän tai vähemmän molempien vanhempien nimistä. Loppujen lopuksi valitsin Haperon ehdottamalta listalta tamman viralliseksi nimeksi Hengenvaaran Hallattaren, mutta koska Fiktiossa asuu jo pari muutakin Hallaa, muodostui tämän varsan lempinimeksi Vilu. Niin sain käyttöön molemmat nimet.