† Muistoissamme 24.02.2019

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	punarautias, 143 cm
syntynyt	14.02.2017, 24-vuotias
osaaminen	ko: Helppo B, re: 65 cm, Noviisi valjakkoajo
rekisterinumero	VH17-018-0307
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.04.2017	SV-II (2v.)	26 p.
	rakenne 6 p., suku 10 p., käytöskoe 3 p. + 7 p.
20.04.2017	KV-II (2v.)	21,5 p.
	rakenne: 8 p., käynti: 4 p., ravi: 3 p., lisäpisteet: 2 p., suku: 4,5 p.
20.05.2017	SV-I (3v.)	45,1 p.
	rakenne 7,8 p., suku 10 p., käytöskoe 9 p. + 5,6 p., ratsastuskoe 7,7 p. + 5 p.
20.07.2017	KTK-II	74 p. (P-suunta)
	18 p. + 19 p. + 18 p. + 19 p.
08.12.2017	Champion
15.02.2018	KRJ-I	105,25 p.
	7,5 + 41 p. + 22,75 p. + 20 p. + 14 p.
28.02.2018	VVJ-I	104,5 p.
	7,5 + 40 p. + 25 p. + 20 p. + 12 p.
20.03.2018	SLA-I	92 p.
	13 p. (4+3+3+3) + 19 p. + 22 p. + 20 p. + 18 p.

Lumi on kuin utelias pieni kissanpentu. Sen täytyy tunkea itsensä jokaiseen mahdolliseen koloon ja tutustua pienimpäänkin öttimöntiäiseen. Outoja ihmisiä ja muita hevosia se lähestyy pienin varauksin, tutkiskellen ensin etäältä. Mutta kunhan tyypit tulevat tutuksi, on Lumi kerjäämässä rapsutuksia ja lähes kiipeämässä syliin. Ja puunattavana se seisoisi vaikka maailman tappiin asti. Hevosten keskuudessa tamma yrittää usein pyytää muita leikkiin. Välillä niinkin pikkuvarsan innolla, ettei tajua, että toisia ei kiinnosta vaikka hampaita väläytellään tai annetaan kaviosta.

Töihin tämä läsipää lähtee aina suurella innolla. Se ei ehkä ole penaalin terävin kynä, mutta ainakin tamma yrittää parhaansa. Koulupuoli sujuu kuitenkin loistavasti Helppo B -tasolle asti ja valjakkoajossa noviisi on juuri passeli Lumin aivokapasiteetille. Eteenpäinpyrkimys tammalla on hyvä, joten sitä ei juurikaan tarvitse pyytää eteen, lähinnä vain vähän toppuutella. Lumi toimii hyvin pitkälti ratsastajansa tai ajajansa tuen varassa, vaikka välillä se saattaakin kokeilla jotain oma-aloitteisesti. Läheskään aina se ei ole sitä mitä ajetaan takaa, mutta pisteet tammalle yritteliäisyydestä.

Lumin kanssa ei koskaan kokeiltu täysimittaista valjakkokisaa, eli kaikkine osakokeineen, vaan pelkästään koulu- ja tarkkuuskokeita. Kotona kyllä treenattiin maratonesteitä, mutta jostain syystä yhdistettyjä luokkia ei paljoa järjestetty niihin aikoihin kun tamma kilpaili aktiivisesti. Joka tapauksessa, Lumi toimii kyllä hyvin vaihtelevimmissakin maastoissa ja olisi varmasti voinut pärjätä maratonilla myös. Tamma nauttii niin ikään kovasti päästessään ihan kunnolla samoilemaan metsään silloin kun ollaan ratsain liikenteessä.

Tamman lastaaminen ja matkanteko sen kanssa on helppoa ja vaivatonta. Lumi ei tosin ole koskaan joutunut matkustamaan yksin, joten asiat voivat olla täysin toisin, jos niin joskus käy. Tai eihän sitä tiedä. Joka tapauksessa tämän hetkisten kokemusten mukaan tamma keskittyy lähinnä syömiseen tai torkkumiseen. Silloin tällöin se saattaa auton seisoessa liikennevaloissa kolistella siihen tyyliin, että jokohan ollaan perillä. Uusiin kisapaikkoihin Lumi tottuu nopeasti, joten se on hetken päästä kuin kotonaan.

Sukuselvitys

isälinja - Jörmy     emälinja - Hallanarka

Näyttelytulokset

02.11.2017 Kaihovaara, irtoSERT, päätuom. Vibaja
31.07.2017 Kärmeniemi, irtoSERT, päätuom. Vibaja
23.03.2017 Vähäpelto, RCH (4-4-4-4-4-3½-4-3½-3½-4=38,5p), tuom. dookie
20.03.2017 Turmeltaja, RCH (4-4½-4-4-4-4-4-4-3½-4=40p), tuom. dookie
13.03.2017 Susiraja, irtoSERT, päätuom. Jannica

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

05.09.2017 - Talvinen syysvarsa

Lehdet ovat alkaneet jo pikkuhiljaa pudota puista, mutta Lumi on antanut meidän odottaa varsaansa jo muutaman päivän yli lasketun ajan. Vahatipat ovat ilmestyneet jo edellisenä päivänä, mutta vielä ei ole varsaa kuulunut. Olen juuri jakamassa iltaruokia hevosille, kun huomaan tamman alkavan käyttäytyä levottomasti. "Tänä yönä taitaa vihdoin tapahtua", ajattelen mielissäni, kun jatkan kiireesti kierrostani loppuun. Lumi on kuitenkin taas rauhoittunut, kun palaan sen luo. "Vai taidat sä odottaa, että mä häivyn täältä ennen kun alat tekemään mitään", juttelen sille. Koska tamma näyttää muuten voivan hyvin, päätän lopulta sulkea tallin ja lähteä kotitaloon keittelemään iltateetä. Enkä suinkaan tuijottamaan varsomiskameraa.

Kello on jo kolme aamuyöllä, kun herään säpsähtäen. Katsahdan näytölle, jolla kameran kuva näkyy ja huudahdan innoissani: "Oho, siellähän on jo varsa!" Kiroan itseni, että menin nukahtamaan niin etten voinut vahtia varsomisen sujumista, mutta lähden sitten lompsimaan takaisin talliin tarkistamaan äidin ja lapsosen hyvinvoinnin. Tallissa minua oli vastassa uupunut emätamma ja sen vierellä makaava läsipäinen tumma pieni neiti. Kaikesta huolimatta molemmat näyttivät elinvoimaisilta. Eläinlääkäri olisi muutenkin tulossa aamulla käymään, joten hän saisi vielä varmistaa tilanteen.

Päässäni alkoi heti pyöriä nimivaihtoehdot, mutta vielä tallissa ollessani en sitä oikeaa keksinyt. Varsan emälinjassa tammat on nimetty jollain tapaa talviaiheisesti ja samaa teemaa halusin jatkaa tämänkin kanssa. Eläinlääkärin tuloon saakka selailinkin erilaisia sanalistoja ja lopulta löysin sen mitä olin etsinyt. Kun eläinlääkäri ensitöikseen kysyi, että jokos olet varsan nimennyt, vastasin: "Olenhan minä, siitä tulee Fiktion Vinkatuuli."

14.02.2017 - Tarinan alku

Vilu oli vasta täyttänyt vuoden, kun muistin, että Hervannan Oriasemalla asuu se komea pienhevosori Tiilikan Jörö, jota jo aiemmin käytin edesmenneelle Helmiinalle. Minun oli pakko heti varmistaa oriaseman pitäjältä Ninniltä, että onhan Jörö vielä myöhemminkin käytettävissä, sillä ori sopisi juuri täydellisesti Vilulle. Onneksi syytä huoleen ei sen osalta ollut ollut, täytyi vain toivoa, ettei mitään yllättävää tapahtuisi kummallekaan hevoselle.

Yleensä astutan vähintään nelivuotiaita tammoja, mutta joskus malttamattomuuksissani teetän varsoja kolmivuotiaille. Vilun kanssa en jaksanut enää odottaa yhtä vuotta, niinpä viimein koitti se onnellinen päivä, jolloin pääsin kysymyään Ninniltä, että sopisiko Vilun nyt tulla kylään. Pian olikin jo reissu Hervannan Oriasemalle tehty ja myöhemmin eläinlääkäri totesi tamman tiineeksi.

Kuukaudet kuluivat, toiset nopeammin, toiset hitaammin, mutta muutama päivä ennen Vilun nelivuotispäivää syntyi ihastuttava tammavarsa. Päivä oli juuri vaihtunut ystävänpäiväksi. Enpä olisi voinut rakkaalta hevosystävältäni toivoa parempaa lahjaa. Pikkuinen paketti oli väriltään rautias ja sen otsalla komeili suuri läsi. Joka jalassa oli eri kokoiset sukat. Kaiken tämän kruunasi lumoavat herasilmät. En voinut lakata ihastelemasta tätä kaunista ilmestystä.

Nimihän varsalle oli myös tietysti keksittävä. Jos Fiktiossa ei olisi jo syntynyt Lumikki-nimistä shetlanninponivarsaa, olisi tästä varsasta tullut ehdottomasti Fiktion Lumikki. Mikä muu olisi yhdistänyt paremmin talviaiheisen Hallatar-Vilun ja Grimmin sadusta tunnetun Jörön? Onneksi muistin erään toisen sadun, jonka toisella päähenkilöllä oli samankaltainen nimi. Se satu oli Lumivalko ja Ruusunpuna. Niinpä Vilun ensimmäinen varsa sai nimekseen Fiktion Lumivalko.