† Muistoissamme 07.09.2017

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	hopeanruunikko, 147 cm
syntynyt	02.01.2015, 28-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 90 cm
rekisterinumero	VH15-018-0741
kasvattaja	Moondance
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio & II 2010

20.04.2015	SV-III (3v.)	30,8 p.
	rakenne 8 p., suku 10 p., käytöskoe 5 p., ratsastuskoe 0 p. + 7,8 p.
20.01.2016	KTK-II	74 p. (P-suunta)
	18 p. + 19 p. + 19 p. + 18 p.
31.05.2017	ERJ-I	102,5 p.
	7,5 p. + 41 p. + 20,5 p. + 20 p. + 13,5 p.
15.07.2017	KRJ-II	95,75 p.
	8 p. + 40 p. + 22,75 p. + 10 p. + 15 p.
30.08.2017	YLA2	91 p.
	26,5 p. (18+8,5) + 25,5 p. (19,5+6) + 17 p. + 15 p. + 7 p.

Rosmari on hyvin stereotyyppinen pieni mutta pippurinen tamma. Se osaa olla melkoinen jääräpää, mutta pohjimmiltaan hopeanruunikko on erittäin kiltti hevonen, joka harvemmin jaksaa uhitella kovin kauaa ilman syytä. Reilulla ja johdonmukaisella käsittelyllä Rosmari on helppo käsiteltävä tilanteessa kuin tilanteessa.

Hoitaessa tamma kannattaa sitoa kiinni, sillä pieni suomenhevonen on kova karkailemaan. Rosmari hallitsee myös perus vetosolmun avaamisen taidon, joten sille täytyykin viritellä vähän paranneltu versio kyseisestä solmusta. Karsinan ovi kannattaa toki myös sulkea aina, kun tamman joutuu jättämään lyhyeksikään ajaksi yksinään - ei nimittäin ole mikään uusi juttu, että Rosmari viilettää pitkin tallin pihaa sillä välin, kun kävit hakemassa varusteita tai vessassa. Kun pakokeinot on estetty ja tamma tukevasti kiinni, saa Rosmaria hoitaa rauhassa. Se on vatsastaan melko herkkä, joten sitä aluetta harjatessa kannattaa käyttää sopivan pehmeitä otteita, ja tarkkailla hopeanruunikon ilmeitä; se kyllä ilmoittaa, kun tuntuu ikävältä. Rosmari on helppo varustaa, vaikka se toisinaan vähän kiukutteleekin satuloinnin aikana huiskimalla häntäänsä ja polkemalla jalkaa maahan. Nopeilla mutta pehmeillä otteilla tamma kyllä rauhoittuu heti, kun satula on selässä ja vyö kiinni.

Taluttaessa Rosmari on reipas, mutta kuitenkin hyvin käsissä pysyvä. Toisinaan sille joutuu muistuttamaan muutamankin kerran, kuka määrää vauhdin, mutta parin huomautuksen jälkeen tamma rauhoittuu kävelemään taluttajan vauhtia. Kesäisin vihreän houkutus on kovin suuri, ja taluttaja saakin olla tarkkana, ettei Rosmari pääse ahneuksissaan nykäisemään ihmistä perässään pusikkoon.

Rosmari on alkuun melko laiska ja tahmea ratsastettava, ja sen kanssa täytyy tehdä oikeasti töitä heti alkuverryttelystä asti. Jos tammaa ei saa liikkumaan kunnolla eteen jo verryttelyssä, ei se tule tekemään sitä ollenkaan. Tälläisissä tilanteissa hopeanruunikko ottaa pienimmätkin puolipidätteet merkkinä pysähtyä tai siirtyä käyntiin, josta se ei ihan heti nopeutakaan vauhtia.
Jos taas tamman saa hereille heti aluksi, pystyy ratsastaja keskittymään muuhunkin kuin vain Rosmarin eteenpäin puskemiseen. Hopeanruunikko on herkästi melko etupainoinen ja raskas, mutta runsailla siirtymillä ja kevyellä kädellä saa tämänkin tamman käyttämään kunnolla takaosaansa ja liikkumaan oikein. Parhaimmillaan Rosmari on kevyt suustaan ja melko hyvin painoavuilla toimiva ratsu, joka tosin on yleensä vähän turhan hidas pohkeelle. Se kuitenkin tekee melkein aina parhaansa, kunhan siltä vain osaa pyytää.

Esteillä Rosmari on onneksi huomattavasti reippaampi, eikä eteenpäinpyrkimyksestä tarvitse huolehtia. Tamman estesilmä ei ole se kaikkein paras mahdollinen, mutta sen hyvä hyppytekniikka korjaa hieman tätä puutetta. Rosmari tarvitsee siis ratsastajaltaan apua ponnistuspaikkojen ja lähestymisten kanssa - pienhevonen ei korjaa, jos kuski tuo sen esteelle väärin, eikä ole kunnolla hereillä. Turhan suuresta kieltoherkkyydestään huolimatta Rosmari on näppärä esteratsu, joka kääntyy jyrkissäkin käännöksissä menettämättä vauhtiaan. Se on myös tarkka jaloistaan, eikä tiputtele turhia.

Maastossa Rosmari on luottoratsu - se ei ryöstä, pukita, tai säiky. Pikkutamman mielestä rauhalliset kävelymaastot ovat parasta mitä vain voi tehdä. Rosmari ei myöskään kuumu vauhdikkaammilla pätkillä, vaan se on se hevonen, jota saa olla hoputtamassa eteenpäin. Tamma toimii vallan mainiosti niin yksin kuin kavereidenkin kanssa, jonon kärjessä tai perässä.

Kuljetus on Rosmarin mielestä jännittävää, eikä tamma yleensä kävele koppiin yksin tai heti. Sen pitää antaa ihmetellä ja tuijotella lastaussiltaa, ja sen jälkeen taluttaa rauhassa koppiin tai rekkaan. Ilman kaveria Rosmari ei varmasti mene, joten se tarvitsee mukaansa aina rauhallisen ja rennon matkaseuran. Kisapaikoilla tamma on hieman jännittynyt ja hermostunut, joka ilmenee kovalla hirnumisella ja paikallaan pysymättömyytenä. Rosmari kannattaakin liikuttaa selästä käsin, sillä taluttaessa se tuppaa ryysäilemään ja tuuppailemaan sinne sun tänne, taluttajasta juuri piittaamatta. Verryttelyssä se kuitenkin keskittyy melko hyvin ratsastajaansa, kunhan ihminenkin vain pysyy rauhassa. Itse radalla Rosmari pistää parastaan ja keskittyy tarkasti ratsastajansa apuihin. © dookie

Sukuselvitys

isälinja - Tuli-Santeri     emälinja - Tikkunekku

Näyttelytulokset

18.11.2015 Rohkelikko, RCH (4-4½-5-4-3½-4-4-4-3½-3½=40p), tuom. dookie

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

28.04.2017 - Päiväkirjamerkintä

Tänä keväänä sää on ollut hyvinkin vaihteleva ja saman päivän aikanakin on saattanut nähdä jos jonkinlaista. Niin kävi minulle ja Niinalle tänään, kun laitoimme kuntoon Rosmarin ja Jekun ja suuntasimme maastoon. Päivä alkoi kirkkaana ja aurinkoisena, siksi päätöksen maastoon lähdöstä alunperin teimmekin. Pikkutammat saatiin kivasti varustettua ulkona, sillä miksipä tuhlaisimme aikaa sisällä, kun voi nauttia näin mukavasta säästä? Iloisin mielin lähdimme rauhallisessa käynnissä kohti metsää tarkoituksena kiertää pari tuntia kestävä lenkki.

Jekku oli tapansa mukaan sitä mieltä, että nyt pitäisi mennä kovempaa. Niinpä tamma yritti vähän väliä ohittaa edelleen kulkevan Rosmarin, joka käveli tyytyväisenä tasaista tahtia. Ehdotin Niinalle, että ottaisimme hetken päästä pienen spurtin, jotta Jekku saisi päästellä höyryjä. Kun laukkasuora alkoi häämöttää mutkan takaa, oli Jekku heti valmiina lähtöön, mutta vasta luvan saatuaan se lähti vauhdilla eteenpäin. Niina ja Rosmari jäivät kauas taakse, mutta Niina oli tyytyväinen vauhtiin, joten ei hoputtanut tammaa. Odottelin Jekun kanssa suoran toisessa päässä, että hitaampi ratsukko sai meidät kiinni ja jatkoimme sitten matkaa.

"Ohhoh, mistäs noi pilvet ilmestyi?" päivittelin Niinalle hetken päästä. Taivaalle oli kerääntynyt tummia pilviä, jotka eivät ennustaneet kovin hyvää. Eikä aikaakaan, kun alkoi tihuttaa vettä. Päätimme siitä huolimatta jatkaa matkaa, sillä eihän meitä sentään sokerista ole tehty. Ohittaessamme isoa kaatunutta puuta, sade vaihtui yhtäkkiä pienen pieniksi rakeiksi. Totesimme yhteistuumin, että kunhan ei ala sataa kaatamalla, voidaan ihan hyvin mennä samaa tahtia kuin nytkin. Maa alkoi pikkuhiljaa muuttua valkoiseksi. "Saas nähdä tuleeko tänä vuonna kesää ollenkaan", Niina sanoi, johon totesin: "No saa kyllä luvan tulla. Mä tykkään talvesta ja lumesta, mutta kyllä sillekin jossain vaiheessa tulee raja vastaan."

Matka taittui mukavasti jutellen, vaikka sää oli mitä oli. Myös Jekku alkoi pikkuhiljaa rauhoittua, eikä se roikkunut koko aikaa Rosmarin takapuolessa kiinni. Loppumatkasta tammat menivätkin jo hyvin samaa tahtia ja vaihdoimme paikkoja siten, että minä menin Jekun kanssa edellä ja Niina tuli Rosmarin kanssa takana. Rakeet vaihtuivat jossain vaiheessa taas tihkuksi ja saavuttuamme tallipihalle hyppäsin alas Jekun selästä sanoen "Nyt ei tee mieli olla ulkona" ja suuntasin oikopäätä talliin. Kun hevoset oli hoidettu, oli aika ryhtyä muihin hommiin. Noin tunnin tallissa puuhailun jälkeen aurinko alkoi taas pilkistellä pilvien takaa...

24.01.2017 - Kouluvalmennus, valmentajana VP

Fiktioon päästyäni kipaisin suorinta tietä maneesiin, jossa Milja jo käveli pitkin ohjin varsin symppiksen näköisen pienhevostamman kanssa. Tervehdykset vaihdettuamme Milja kertoi hieman tammansa taustoista jonka pohjalta lähdimme verryttelemään hevosta siirtymien parissa. Otin ratsukon poikkeuksellisesti heti alusta alkaen keskiympyrälle itseni ympärille, jotta pystyin auttamaan hevosta tarpeen vaatiessa juoksutusraipalla aktiivisemmaksi. Aloitimme työstämään hevosta käynti-pysähdys-käynti siirtymien parissa, jonka jälkeen jatkoimme hiljalleen ravin ja laukan työstämiseen. Koska Rosmari oli selkeästi ankean hidas pohkeelle, vahvistin ratsastajan pohjeapua maasta käsin koskettamalla hevosen takakintereitä juoksutusraipalla kevyesti. "Näin juuri, nyt sen reaktio on oikea. Tälläisissä tilanteissa sun on oltava nopea kädestä, annettava sille tilaa ja muista myös kehua sitä äänellä jotta se osaa laskea yksi plus yksi ja ymmärtää, mitä me siltä halutaan" opastin, kun Rosmari painoi takajalkansa visusti vatsan alle nousten samalla lavoistaan ylös. Ennen siirtymistä takaisin pysähdykseen tai alempaan askellajiin halusin, että Milja saa ratsastettua hevosen pyöreälle selälle melko avoimeen muotoon niin, että hänellä on tunne että hevonen ei roiku tai paina jotain apua vasten. Valmennuksen loppua kohden Rosmari oli parantanut ratsastettavuudeltaan jo valovuoden verran, joten pääsimme tekemään vielä ennen valmennuksen päätöstä pientä vastalaukkaharjoitusta jonka tarkoituksena oli avata ja notkistaa hieman Rosmarin runkoa ja lapoja sekä tarjota ratsastajalle ideaa siitä, miten hevosta saisi notkistettua ja parannettua entisestään.

17.01.2016 - Estevalmennus, valmentajana dookie

Rosmari ja Milja olivat löytäneet hyvän yhteissävelen alkuverryttelyiden aikana. Pieni hopeanruunikko oli alkuun ollut kovin laiskan ja tahmean oloinen, mutta Milja oli saanut tamman hyvin hereille monipuolisten ja takapäätä hyvin aktivoivien tehtävien avulla. Ratsukon alkaessa ottamaan myös laukkaa verryttelyyn mukaan, minä ryhdyin kasaamaan esteitä kentälle. Jumppasarja, pari kavalettia, sekä pysty ja okseri - varsin tavallisia esteitä siis.

Verryttelyiden, välikäyntien ja muutaman verkkahypyn jälkeen pääsimme aloittelemaan itse tehtävää. Ratsukon tuli ratsastaa ensin pitkän sivun uran sisäpuolella oleva neljän ristikon jumppasarja, jatkaa lyhyelle sivulle uraa pitkin, ylittää kavaletti ympyrällä ja sen jälkeen lävistäjällä olevat pysty ja okseri, joiden väliin tuli saada kolme laukka-askelta hieman eteen ajettuna. Rosmari lähti korvat pystyssä ja kovin innokkaan oloisena laukkaamaan kohti jumppasarjaa, ja kehotin Miljaa pitämään huolen, ettei se kiirehtisi liikaa. Sarja sujui sulavasti ja helposti, mutta heti viimeisen ristikon jälkeen tamma lähti oikomaan omia aikojaan, kun reitin tuli jatkua suoraan loppuun asti. Ympyrän muoto kärsi hieman oikomisesta, joka jatkui myös itse ympyrällä, mutta ratsukko pääsi kuitenkin kavaletin yli, vaikkakin turhan ulkoreunasta. Lävistäjän esteet ylittyivät oikealla askelmäärällä, mutta ponnistuspaikat jäivät turhan kauas. Toisella yrityksellä tehtävä sujui kokonaisuudessaan paremmin ja huolellisemmin. Seuraavien kierroksien aikana korotin lävistäjän esteitä, ja lopulta ne olivat 80cm korkuisia. Rosmari hyppäsi tarkasti ja puhtaasti, ja muutamia kieltoja lukuunottamatta Milja sai ohjattua ja tuettua tammaa esteiden välissä ja esteille hyvin. Lopettelimme jumppasarjan parissa, jossa Milja sai koko valmennuksen ajan pitää huolta, ettei Rosmarin vauhti kiihtynyt liikaa. Loppuverryttelyt ratsukko sai suorittaa melko itsenäisesti, kun minä kasasin esteitä pois.