† Muistoissamme 26.02.2017

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	punarautias, 153 cm
syntynyt	03.08.2014, 30-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 70 cm
rekisterinumero	VH14-018-1716
kasvattaja	Crystal, Vaapukka
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Ipsu

20.10.2014	SV-II (2v.)	29 p.
	rakenne 9 p., suku 10 p., käytöskoe 10 p.
10.02.2015	KTK-II	71 p. (R-suunta)
	19 p. + 18 p. + 17 p. + 17 p.
15.09.2016	KRJ-I	103,75 p.
	8 p. + 41 p. + 23,25 p. + 20 p. + 11,5 p.
29.09.2016	KV Jälkeläisarvonimi A

Vilijo on arvonsa tunteva herra. Jos jokin ei miellytä, tulee siitä kyllä sanotuksi jollakin tapaa. Hoitaminen onnistuu ilman kommelluksia, mitä nyt välillä ei jalat meinaa pysyä maassa. Taluttaessa tämä ori yleensä tietää paikkansa ja korkeintaan hirnuu lähistön muille hevosille. Vilijo on todella seurallinen ja kaipaa paljon huomiota ihmisiltä ja tykkääkin esittäytyä joko komeana tai sulattaa sydämmet puhaltamalla ilmaa hoitajiensa kasvoille. Kun energiaa on liikaa, voi tämän orin nähdä usein ravailemassa ympäri tarhaa näyttäen kaikki parhaat piirteensä. Kengitys ja raspaus eivät tuota tälle herralle mitään ongelmia, vaikka välillä ei kyllä jaksaisi seistä ja odottaa.

Ratsastessa Vilijo on eteenpäinpyrkivä ja ratsastajan onkin tärkeä keksiä orille kokoajan tekemistä. Koulu on laji jossa tämä herra loistaa. Mitä vaikeampia tehtäviä, sitä paremmin Vilijo loistaa ja on tyytyväinen vasta kun on onnistunut pyydettävissä tehtävissä. Sen takia onkin onni saada ratsastaa tällä herralla ja ymmärtää mitä yhteistyö oikeasti on kouluradoilla.

Täydellinen ei voi olla yksikään hevonen ja löytyy tästä herrasta myös heikkoutensa - esteet. Kyllähän se hypätä osaa, mutta kouluhevosena ponnua ei löydy tarpeeksi ja sen takia jäävät esteet melko mataliksi. Mutta yritystä on ja Vilijo yrittää aina parhaansa myös esteillä, vaikka lopputulos ei olisikaan täydellinen. Maastossa ei ole pelättävää ja tällä herralla kyllä useinmiten pysyvät jalat maassa ja vauhti hallittuna. Ja välillä se saattaa jopa yrittää napata evästä tien varrelta.

Kisoissa Vilijo on helppo pakkaus. Onhan sen vähän rauhattomampi kuin kotona ja hirnuu jokaiselle vastaantulijalle, muttei se kuitenkaan hulluksi ala. Radalla ori keskittyy täysin ratsastajaansa ja tahtookin näyttää jokaiselle katsojalle taitonsa, ja onhan sitä mukava katsoa upealiikkeistä oria joka työskentelee sata prosenttisesti. © fisken

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - Pieni Leijonamieli     emälinja - Virvaliekki

Näyttelytulokset

08.09.2014 Escorant Trakehners, irtoSERT, päätuom. vaapu

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

14.08.2016 - Päiväkirjamerkintä

Viljolla on kyllä kaksi hienoa tytärtä. Kuulin juuri Rusottaren omistajalta, että silläkin on nyt kilpailu-ura paketissa, aivan kuten esikoisella Apilallakin on ollut jo jonkin aikaa. Ja näillä kahdella on myös muutoin identtiset meriittirivit: kumpikin on kantakirjattu R-suunnalle III-palkinnolla, sekä palkittu SV- ja KV-tilaisuuksissa ensimmäisillä palkinnoilla. Itseasiassa lähdin tiedustelemaan Rusottaren kilpailumenestyksestä sen vuoksi, että pohdiskelin seuraavia laatuarvosteluun menijöitä ja Viljon mahdollisuuksia tutkiessa kävi ilmi Rusottaren rekisteritunnukselta, että tammalla olisi ainakin parikymmentä sijoitusta. Mutta sitten selvisikin, että sijoituksia oli kasassa jo tuplasti enemmän. Näiden iloisten uutisten jälkeen vahvistui Viljon paikka syyskuun laatuarvosteluun ilmoitettavien hevosten joukosta. Kaverikseen se saa myös Rusottaren emän Runottaren, sekä Veertin. Neljäs mukaanlähtijä on vielä mietinnän alla, mutta eiköhän sekin pian selviä.

18.02.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana annika n

Päivän seuraava valmennettavani oli Viljo-ori, jonka kanssa oli myöskin tarkoituksena hieman tuuppailla. Kun saavuin päivän toisen kahvikuppini kanssa paikalle, oli ratsukko jo kävelemässä vapain ohjin, ja kysyin ratsastajalta hieman toiveita valmennusta ajatellen. Ratsastaja toivoi, että tehtäisiin alkuun vähän käyntijuttuja, ja sen jälkeen sitten ravissa sitä ylälinjan saamista ylemmäs. No, sitähän me sitten ruvettiin hakemaan! Ensin aloiteltiin valmennus tekemällä ihan pysähdyksiä sekä peruutuksia käynnistä, ja pyrittiin siihen, että ori pysyi koko ajan rauhallisena edestä, ja aktiivisena takaa liikkeellelähdöissä. Viljo toimi mielestäni suhteellisen kivasti, joskin se lähti peruuttamaan alkuun hieman liian vauhdikkaasti, joten peruutuksesta tuli vinohko. Muutaman korjailuliikkeen jälkeen sekä pysähdykset että peruutukset sujuivat oikein hyvin, ja olin vallan tyytyväinen! Tästä päästiinkin aloittamaan ravityöskentely, ja alkuun mentiin pitkässä muodossa tehden vähän kaarevia uria, sekä paljon erikokoisia voltteja. Viljo vaikutti oikein hyvältä, ja takaosa oli hyvin alla ja saatiin ihan kivojakin pätkiä aikaan, ja ruvettiin siinä sitten väkertämään sen ylälinjan parissa. No, ohjeistin ratsastajaa ratsastamaan enemmän pohkeella eteen, ja siitä sitten nostamaan hieman ohjalla, ja muistuttamaan samalla, että orin tulisi ihan itse kantaa itse itsensä, ja pikkuhiljaa saatiin sieltä sitä naamaa hieman ylemmäs. Avotaivutukset olivat tähän hommaan oikein sopivia avittajia, samaten pohkeenväistöt. Volteilla ori tuli ratsastaa hyvin sisäpohkeen ympärille, ja kohotettiin volteillakin sitä naamavärkkiä hieman ylemmäs. Valmennus päästiin lopettamaan oikein hyvään fiilikseen, hienoa!