† Muistoissamme 07.12.2016

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	tummanrautias, 160 cm
syntynyt	02.11.2013, 25-vuotias
osaaminen	ko: Helppo B, re: 60 cm
rekisterinumero	VH13-018-1344
kasvattaja	Riiviöt
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.11.2015	KTK-II	72 p. (R-suunta)
	18 p. + 18 p. + 17 p. + 19 p.
15.09.2016	KRJ-I	109 p.
	8,5 p. + 42 p. + 25 p. + 20 p. + 13,5 p.

Tyyntä, ei aallon aaltoa, suorastaan tylsää, sellainen on myös meidän Runotar. Tamman tapaa useimmiten, on se sitten tarhassa tai tallissa karsinassaan, silmät puoliummessa ja useimmiten alahuuli roikkuen. Sellainen se on ollut varsasta asti, eli ei järin vauhdikas tapaus. Runottarella ei ole stressiä mistään, se sopisi ihan heittämällä terapiahevoseksi ilman minkäänlaista siedätystä hommaan. Tamma on yltiöpäisen kiltti, sen korvatkin saa klipata tarpeen vaatiessa, eikä tamma korviaan lotkauta. Talutus onnistuu isossa ryhmässä taikka yksin, tokikaan rauhaisaa tammaa ei kannata taluttaa niiden reippaimpien yksilöiden kanssa, koska se jää armotta muiden jälkeen. Useimmiten Runotar saakin käyskennellä perässä vapaana tarhaan ja takaisin talliin. Siinä on hevonen, josta ei tarvitse pelätä missään muotoa sitä, että se karkaisi.

Kun Runottarelle koittaa hurjastelupäivä, sitä tarvitsee muistuttaa eteenpäinliikkumisesta vain joka toisella askeleella. Toisinsanoen kyseessä on äärimmäisen laiska ja tahmea ratsu, joka tuntuu olevan liimattu kentän hiekkaan. Jokaisella askeleella saa neitoa muistuttaa eteenpäinmenemisestä ja voin rehellisesti sanoa, että ilman niin sanottuja ratsastajan apuvälineitä ei tammaa saisi liikkeelle sitten millään. Luonnollisesti alku on aina hankalin, kyllä se Runottaren "turbovaihde" löytyy kunhan tovin on jaksanut tammaa puskea askel askeleelta eteenpäin. Valitettavasti kuitenkin lähes jokaisessa tamman kisa-arvostelussa lukee "tasainen, mutta tahmea suoritus". Olemmekin nauraneet, että sen voisi kirjoittaa Runottaren arvostelupapereihin valmiiksi sihteerin työtä helpottaakseen.

Runottaren kanssa reissaaminen on helppoa, tamma kun ei siitäkään jaksa ottaa stressiä. Se toimii erinomaisena rauhoittajana nuorille hevosille ja maastoonkin se lähtee hyvin usein tuomaan nuoremmille sitä kaivattua tukea ja turvaa. Tasaisella maalla työskentely tammalle siis sopii, rauhallisessa tahdissa mieluiten, jos Runottarelta asiaa kysytään. Esteillä tamma on melkoinen puomi-imuri, ihme on jos edes 40 cm este pysyy kannattimillaan.

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - Rimurin Lento     emälinja - Silkki-Harja

Näyttelytulokset

05.10.2015 Rohkelikko, RCH (3½-4½-5-4-4-3½-3½-3½-3½-3½=38,5p), tuom. dookie

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

03.04.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana annika n

Pääsin päivän ensimmäisen valmennettavan jälkeen hetkeksi livistämään, ja käväisinkin sitten hörppäämässä päivän toisen kupillisen kahvia, jonka jälkeen lähdinkin takaisin kentälle. Hetken aikaa pohdiskelin, että mitä sitä tekisi seuraavan valmennettavan kanssa, mutta pikkuhiljaa rupesi homma hahmottumaan, ja siinä vaiheessa ratsukko saapuikin jo kentälle. Käytiin hieman läpi tulevan valmennuksen aiheita, ja päästiinkin melko pian aloittelemaan. Tehtiin ensin käynnissä hieman avotaivutuksia, sekä paljon pieniä voltteja, jotta tamman tulisi taipua melko paljon kyljistään. Tehtiin ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä kuitenkin askeleen lyhennyksiä ja pidennyksiä, jotka osoittautuivat melko haastaviksi, sillä Runotar meinasi pysähtyä aina kun askelta yritettiin lyhentää. Ja sitten taas tamma meinasi siirtyä raviin kun yritettiin pidentää askelta. Näitä saatiinkin siis hioa melkoinen tovi, joskin loppujen lopuksi saatiin oikein kivoja suorituksia, ja tamman askeleen pituutta pystyi säätelemään melkoisen paljonkin. Lisätty käynti oli todella kivaa katsottavaa! Ruvettiin sitten ravailemaan, ja tehtiin ensin pysähdys-ravi-pysähdys -siirtymisiä, jotta saataisiin tamman takaosaa hieman aktiivisemmaksi. Tehtiin myöskin paljon taivuttelevaa jumppaa, jonka jälkeen päästiin tekemään askeleenpidennyksiä sekä -lyhennyksiä myös ravissa. Runotar oli loppujen lopuksi ihan suhteellisen aktiivinen takaa, ja saatiin selkeät erot koottuun ja lisättyyn raviin. Lopuksi tehtiin vielä muutamia pohkeenväistöjä pituushalkaisijalta uralle, ja toisin päin, joiden jälkeen ruvettiinkin sitten pikkuhiljaa lopettelemaan. Loppuravit olivatkin jo paikallaan, ja tehtiin vielä hieman taivutuksia kumpaankin suuntaan löysemmällä ohjastuntumalla, jotta tamma venyisi koko kropastaan ja saataisiiin sen lihakset jäähdyteltyä huolellisesti. Loppuksi meillä olikin oikein tyytyväisen näköinen hevonen.

27.12.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana dookie

Tällä kertaa valmennusvuorossa oli Runotar-tamma, joka ensivaikutelman perusteella oli melkoisen verkkainen ja leppoisa otus. Kehotinkin Miljaa jättämään alkuverryttelyssä muodon ja peräänannon sivuseikaksi, ja keskittymään ensisijaisesti tahmean tamman moottorin käynnistämiseen. Pyysin ratsastajaa tekemään myös runsaasti siirtymisiä, joka toivottavasti myös auttaisi Runottaren takaosan aktivoimiseen. Vaikka Milja yritti kaikin keinoin herätellä leppoista tammaansa, ei Runottaren vauhtimittari liikahtanut juurikaan isommalle vaihteelle. Niimpä päätimme siirtyä verkkaisen alkuverryttelyn jälkeen itse tehtävään, jota tänään tehtäisiin pääosin keskiympyrällä.

Pyysin ratsukkoa ratsastamaan ympyrästä puolet isompaa, pitkäaskelisempaa käyntiä, ja puolet lyhyempää, mutta silti aktiivista käyntiä. Runotar lyhensi kyllä käyntiään mallikkaasti, mutta se aktiivinen osa jäi kovin olemattomaksi. Myös suuremman käynnin osalta olisin toivonut vähän selkeämpää eroa normaaliin käyntiin, ja kehotinkin ratsastajaa käyttämään raippaa pohkeen taakse, mikäli tamma ei muutoin kuuntelisi jalkaa riittävästi. Useamman kierroksen jälkeen erot askelien välillä alkoivat muuttua vähän selkeämmiksi, jolloin pyysin Miljaa vaihtamaan suunnan ja siirtämään raviin. Teetätin ratsukolla samaa askeleen pidennys- ja lyhennystehtävää myös ravissa, joka ei sujunut yhtään sen paremmin kuin ensimmäisillä kierroksilla käynnissäkään. Runotar tippui useamman kerran käyntiin lyhennyspuoliskolla, ja Milja sai tosissaan huomauttaa asiasta jalalla ja pari kertaa raipallakin, ennen kuin tamma viitsi siirtyä takaisin raviin. Tummanrautiaan leppoisa olemus aiheutti itselleni pientä huvittumista, mutta ratsastajalle ei niinkään... Vaadittiin taas useampi kierros ja monta yritystä, ennen kuin ravissa alkoi näkymään selkeämmät siirtymät. Tämän jälkeen pyysin Miljaa vaihtamaan taas suuntaa, ja jatkamaan ravissa, ja muutin tehtävää. Ratsukon tuli pienentää ympyrää väistättäen niin pieneksi kuin vain pystyi, vuoroin lyhyemmässä ja vuoroin normaalissa ravissa. Runotar ei oikein ymmärtänyt pienellä voltilla ravaamisen päälle, ja ravi hyytyikin varsinaiseksi mummohölkäksi ja lopulta käyntiin. Käskin Miljaa tekemään välittömästi napakan siirtymisen takaisin raviin, ja pusertamaan tammaan vauhtia vaikka joka askeleella, jos se tuntui taas hyytyvän. Hiljalleen Runotar alkoi uskomaan, että sen piti oikeasti ravata eikä vain raahustaa eteenpäin, ja alkoipa tamma hiljalleen myös hakeutumaan peräänantoon. Tässä vaiheessa pyysin ratsukkoa jatkamaan suoraa uraa, ja tekemään vastalaukannostot aina pitkän sivun alussa, ja siirtymään takaisin käyntiin ennen kulmaa. Parilla ensimmäisellä kerralla Runotar nosti väärän laukan, mutta pian Milja sai avut riittävän selkeästi läpi, ja tamma nosti pyydetyn laukan. Muutaman laukkapätkän jälkeen annoin ratsukolle luvan siirtyä loppuverryttelyiden pariin, jossa kehotin ratsastajaa pitämään edelleen huolen eteenpäinpyrkimyksestä.