Fiktion Apila

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	vaaleanpunarautias, 154 cm
syntynyt	10.09.2015, 110-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 60 cm
rekisterinumero	VH15-018-2318
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © SN

20.11.2015	SV-II (2v.)	26,6 p.
	rakenne 6,6 p., suku 10 p., käytöskoe 10 p.
20.12.2015	SV-I (3v.)	47,8 p.
	rakenne 8,8 p., suku 10 p., käytöskoe 15 p., ratsastuskoe 7 p. + 7 p.
20.12.2015	KV-I (3v.)	51 p.
	rakenne: 7 p., käynti: 3 p., ravi: 3 p., laukka: 4 p., lisäpisteet: 2 p., suku: 32 p. Luokkavoittaja IV
20.03.2016	KTK-III	67 p. (R-suunta)
	17 p. + 17 p. + 17 p. + 16 p.
15.04.2018	KRJ-II	96 p.
	7 p. + 42 p. + 25 p. + 7,5 p. + 14,5 p.
25.06.2018	KRJ-I	105 p.
	8 p. + 42 p. + 25 p. + 15,5 p. + 14,5 p.
20.07.2020	SLA-I	98 p.
	14 p. (4-4-3-3) + 19 p. + 25 p. + 20 p. + 20 p.

Fiktion Apila on kirjaimellisesti Tamma isolla T:llä. Siltä löytyy asennetta, vauhtia ja jääräpäisyyttä, mutta toisaalta Apila on aina ollut hieno emä ja oikeastaan todella näyttävä ratsu. Apila on hevonen, joka soveltuu jokaiselle, joka haluaa hieman haastetta päiväänsä. Taluttaessa Apila yrittää rellestää ihan vain huvin ja testailun vuoksi, mutta tamma lopettaa puuhansa jos näin komennetaan. Eläinlääkäreitä Apila rakastaa yli kaiken ja kaikki toimenpiteet voidaan suorittaa ilman rauhoittavia, kunhan Apila saa halailla ja rakastaa eläinlääkäriä niin paljon kuin haluaa.

Hoidettaessa Apila on vähän niin ja näin. Tammalla on tapana kiukkuilla syystä tai toisesta, useimmiten se protestoi harjojen pehmeyttä tai jäykkyyttä, eikä Apilalle tunnu kelpaavan juuri mikään. Tamma esittää myös todella herkkää, vaikkei se oikeasti olekaan. Mahanalusta harjatessa pitää hieman vahtia Apilan tekemisiä, sillä koskaan ei voi tietää lähteekö takajalat heilumaan vai lähenteleekö tamman hampaat hoitajan takapuolta. Varustus sujuu joinain päivinä helposti, kun taas joskus Apila ei anna suitsien tulla lähellekään naamaansa ja kuolaimia ei saa suuhun sitten millään.

Sileällä Apila toimii oikein oivallisesti, kunhan siltä osaa pyytää oikeita liikkeitä täsmällisesti. Valkoharjainen tamma omaa pehmeät, joustavat liikkeet ja sen kanssa on oikeastaan aina mukava työskennellä. Apila on kuitenkin herkkä ja vaativa, mutta se osaa peilata ratsastajan tason toimintaansa hyvin ja siksi siitä onkin tarpeeksi haastetta kenelle tahansa. Apilalla on tapana kuumua herkästi ja yleensä tammaa pitää kisaradoillakin välillä repiä rumasti laukasta pois, kun muuten ei meinaa onnistua. Tämän voi kuitenkin ehkäistä ratsastamalla tammaa hitaasti, joka ei tietenkään näytä erityisen hyvältä, mutta ainakin radoista tulee siistimpiä. Kisakentillä Apila on kuitenkin hyvin rento eikä se jännitä liikaa, vaan tuntuu oikeastaan itsevarmemmalta ja se suorittaa kisapaikoilla hieman paremmin kuin kotona.

Maastossa Apila on todellinen raketti. Tamma tykkää juoksennella pitkin metsiä ja yleensä sitä kehutaankin parhaaksi maastokaveriksi, sillä Apila ei pelkää metsässä mitään ja on mitä varmoin jaloistaan. Apila kuumuu paljon ja vauhtia kertyy koko ajan lisää, mutta tämän neidin kanssa ei tarvitse koskaan jännittää sitä, että se lähtisi täysin käsistä. © Aino H.

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - Pieni Leijonamieli     emälinja - Napernaatti

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

04.02.2018 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut reibili

Saavuin jälleen kerran Fiktioon, mutta tällä kertaa en ehkä niin innoissani.. Tai ainakin odotusarvo reissua kohtaan oli aika matalalla, sillä pääsisin tänään tekemisiin Fiktion Apilan kanssa, josta alkutiedoiksi minulle oli annettu, että se oli tamma isolla T:llä... Siis suomenhevonen ja tamma, kaikkea sitä, mistä minä hevosessa en juurikaan pidä, vaikka niiltä meiltäkin kotoakin löytyy.

Apilakin oli haettu valmiiksi sisälle odottelamaan saapumistani. Siellä se seisoskeli hieman happaman näköisenä karsinassaan kun tulin lähelle tarkastelemaan sitä. Tarkoitus oli hieman hieroa ja venytellä tammaa, joten halusin ihan pienen hetken tutustua siihen ennen kuin vain käyn siihen käsiksi ja saan mahdollisesti kaviosta. Otin tamman käytävälle ja sen ilmekin muuttui pikkuhiljaa ystävällisemmän oloiseksi. Harjailin tammaa hetken ja syöttelin sille samalla pari palaa porkkanaa. Aluksi se tuntui olevan kireä kuin viulunkieli, mutta rentoutui pikkuhiljaa niin, että kehtasin aloittaa hieronnan. Tarkkailin tamman reaktioita jatkuvasti ja ajoittain se oli sen näköinen, että olisi tahtonut lähettää minut maata kiertävälle radalle, mutta antoi minun kuitenkin tehdä työni. Ehkä se vain oli huomannut, että hieronta oikeastaan tuntuu ihan kivalle, tai sitten se vain oli erittäin vieraskorea.

Ehkä Apilalla oli tänään hyvä päivä, tai olin mielessäni kehitellyt siitä jotenkin paljon pahemman monsterin kuin mitä se olikaan. Kukapa näistä tietää, mutta kaikki sujui ainakin omia odotuksiani paremmin. Vaikka tamma vähän luimistelikin välillä, sain sen hierottua ja venyteltyä hyvin ilman, että sain kaviosta tai hampaista ja hoidon jälkeen Apila tuntui olevan silminnähden tyytyväinen olotilaansa. Rapsuttelin Apilaa tovin käytävällä ja Apila intoutui hoitmaan vähän takaisin, joskin sen hampaat olkapäässäni eivät tuntuneet lainkaan niin mukavilta kuin mitä se ehkä ajatteli.

Jätin tamman loimitettuna karsinaansa ja lähtiessäni mietin, että ehkä jollain tasolla jopa tykkäsin Apilasta hieman.

15.01.2017 - Kouluvalmennus, valmentajana Sippe

Astelin kohti Fiktion tallirakennusta. Päivän ensimmäinen valmennettava olisikin liinakkotamma Fiktion Apila, jonka kanssa paneuduttaisiin tänään kouluratsastuksen saloihin. Olin suunnitellut Apilan ja ratsastajansa Miljan varalle ennalta tehtävän, jota valmennuksessa pääasiassa tultaisiin harjoittelemaan. Tehtävä oli vähän hannunvaakunan tyyppinen, mutta sitä ratsastettiin koko maneesin pituisena, eli tavallaan pidempänä kuin normaalisti - tavallisestihan hannunvaakunan sivut olivat saman pituisia keskenään. Tehtävä tultaisiin muuten ravissa tai laukassa, mutta aina pituushalkaisijalle tullessa keskellä siirrettäisiin hevonen 4-5 askeleen ajaksi käyntiin. Lyhyiden sivujen keskellä tuli pysäyttää hevonen tasajaloin, ja jatkaa sitten taas samassa askellajissa kuin aikaisemminkin. Tallissa Milja oli juuri irrottamassa vielä hiukan unisen näköistä Apilaa käytävän naruista. Tervehdin sekä hevosta että ratsastajaa, ja lähdimme kävelemään maneesiin.

Maneesissa Milja lämmitteli Apilan hieman itsenäisemmin sileällä. Apila oli yön jäljiltä aluksi vielä hieman tokkurassa ja kankea, mutta ahkeran taivuttelun ja hevosen herättelyn avulla ratsukin saatiin vastaamaan paremmin Miljan apuihin. Jonkin ajan kuluttua selitin Miljalle tulevan tehtävän idean. Kun pääsin loppuun, Milja lähti Apilalla raville. Tamma oli edelleen ehkä vähäsen tahmean oloinen, ja ratsastaja sai säännöllisin väliajoin pyytää sitä enemmän eteen. Kohta sanoin Miljalle, että aina suorilla hän voisi lisätä ravia, nostaa ympyröille laukan, asetella välillä ulos ja tehdä kaikkea muutakin mitä Apila ei välttämättä osaisi odottaa tehtävän. Näin hevonen ei kyllästyisi, ja jaksaisi kuunnella ratsastajan pyyntöjä paremmin. Valmennus sujui alusta loppuun tasaisen varmasti, ja loppupuolella Apila liikkui jo todella mukavasti ja reippaasti.