† Muistoissamme 29.12.2016

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori
väri, säkäkorkeus	voikko (hopea), 154 cm
syntynyt	10.10.2014, 26-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 70 cm, Noviisi valjakkoajo
rekisterinumero	VH14-018-1973
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.12.2014	SV-I (2v.)	38 p.
	rakenne 9 p., suku 9 p., käytöskoe 20 p.
10.02.2015	KTK-II	76 p. (R-suunta)
	19 p. + 19 p. + 19 p. + 19 p.
08.06.2015	Champion
12.08.2015	VIR MVA
15.10.2016	KRJ-I	111,5 p.
	9 p. + 43 p. + 25 p. + 19,5 p. + 15 p.
20.12.2016	SLA-I	96 p.
	15 p. (4-4-4-3) + 22 p. + 25 p. + 21 p. + 13 p. Hyvät tyypit ja leima, hyvä pää, leveästi kiinnittynyt alakaulainen kaula, jyrkkä lapa, hyvä säkä, painunut selkä, mutta muuten ok runko, pitkä laskeva lautanen, käyrät kintereet.

Kuten aikoinaan myös isänsä, myös Vihma on yksi tallin ylpeydenaiheista. Ori on varsin hyväliikkeinen, ratsuna erittäin mukava ja taitava, eikä sillä ole huono luonne noin yleisesti ottaenkaan. Onhan siinä omanlaistaan tulta ja tappuraa, kipinää kavioissa, mutta Vihman kanssa ei koskaan tarvitse riidellä tai tapella siitä, tehdäänkö näin vai noin. Voikko kannattaa hoitaa kahta puolen kiinni, vaikka se ei pure, eikä potki, eikä pyöri, mutta varmuuden vuoksi, se saattaa alkaa kukkoilla käytävällä kulkeville hevosille. Huomiosta Vihma nauttii täysin rinnoin ja sitä saakin rapsuttaa ja paijata niin paljon kuin vain sielu sietää, ori ei kyllästy siihen kuuna kullan valkeana. Taluttaessa kannattaa käyttää orikuolainta, sillä Vihma on vauhdikas ja aika vahva, eikä välttämättä muuten kuuntele taluttajaansa jos saa päähänsä vaikka mennä haistelemaan ihanaa tammaa.

Ratsuna Vihma on reipas ja energinen, mutta erittäin motivoitunut ja yhteistyöhaluinen. Sillä täytyy tietenkin osata ratsastaa, käyttää apuja oikein, hellittää eikä potkia tai nyppiä. Ori kuitenkin haluaa tehdä parhaansa ja tehdä ihmisen kanssa töitä, joten kun sitä kohtelee hyvin ja reilusti, sen selässä istuminen on todellinen ilo. Aika ajoin etenemisvauhtia saa hieman toppuutella ja tilannetta rauhoitella muutenkin, sillä Vihma saattaa kerätä erityisesti laukkatyöskentelystä hieman kierroksia. Se kuitenkin rauhoittuu nopeasti, kun siltä vain pyytää, joten ei kannata pelätä joutuvansa keskittymiskyvyttömän sähikäisen selkään. Voikon bravuurinumero on lisääminen, se esittää erinomaiset lisätyt käynnit ja ravit ilman, että takaosan aktiivisuus tai selän käyttö lakkaavat ja liike muuttuu vain etuosan hillittömäksi kauhomiseksi. Pohkeenväistö ja avotaivutukset ovat Vihman mielestä hieman tylsiä, eikä se aina keskity niihin ihan niin hyvin kuin voisi – miellyttämisenhaluisena hevosena se kuitenkin suorittaa nekin parhaansa mukaan, kun ratsastaja muistaa vain kunnolla pyytää eikä matkustele.

Orikuolainta on syytä käyttää myös lastatessa ja purkaessa, sillä Vihma on varsin vauhdikas matkustaja. Tai kyllä se matkaa rauhassa heiniä mutustellen, mutta traikkuun ja pois on melkoinen kiire. Kisapaikalla yleisestikin kuolain on tarpeen, sillä ori on innosta tärisijänä ja säntäilee menemään, jos taluttajalla ei ole jotain astetta vahvempaa. Verryttelyssä ja suorituksessa Vihma kuitenkin terästäytyy ja keskittyy täysillä töihinsä – suorituksen jälkeen se sitten voikin taas hieman mennä sinne ja tuonne. © Susiraja

Sukuselvitys

isälinja - Vimma Vei     emälinja - Nevan Karelia

Näyttelytulokset

VSN-pistetilanne: 20 p.
27.03.2016 Huvitutti, RCH (4+4+3½+4+3½+4+3½+3½+4+4 = 38p), tuom. taffel
06.02.2016 Huvitutti, RCH (4+4+4+4+3+3½+4+3½+4+4 = 38p), tuom. taffel
20.08.2015 Virtuaalitalli Naukaisu, irtoSERT, päätuom. vaapu.
15.05.2015 Virtuaaliset Suomenratsut, I-palk. (LKV1, BIS4), tuom. alaera & Lissu T.
01.05.2015 Taikakuun Kartano, irtoSERT, päätuom. Jannica
30.04.2015 Riiviöt, MVA-SERT (BIS1), päätuom. Kerppa
10.04.2015 Satulinna, MVA-SERT (BIS1), päätuom. Vibaja

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

19.09.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana Siguri

Saapuessani maneesiin huomasin päivän valmennettavan ratsukon jo verryttelemässä erilaisilla ravitehtävillä. Ratsastaja kertoi heidän olleen paikalla vasta vähän aikaa, mutta siitä huolimatta Vihma kulki ratsastajan alla rennosti kuunnellen jokaista apua tarkasti. Annoin ratsukon jatkaa alkuverryttelyjä ja jäin itse ihailemaan heidän menoaan.

Hiljalleen aloimme siirtyä päivän tehtäviin, joten pyysin ratsukkoa siirtymään ympyräkahdeksikolle. Lähdimme ensin tekemään ravi-laukka-siirtymisiä niin, että kummallakin ympyrällä kuljettaisi myötälaukassa. Koska tehtävä vaikutti ratsukon mielestä todella helpolta, otimme mukaan myös satunnaiset pysähdykset virkistämään kahdeksikolla kulkemista.

Ratsukko näytti suorittavan siirtymisiä hyvällä motivaatiolla, eikä heillä ollut suurempia ongelmia. Ratsastajan täytyi todella tehdä töitä hevosen selässä, mutta siitä hyvästä hän sai hienosti kulkevan hevosen, joka käytti takaosaansa todella hyvin. Jatkoimme kahdeksikon parissa tehden laukanvaihtoja käynnin kautta ja lopulta vastalaukkaharjoituksia toisella ympyrällä.

Kahdeksikon jälkeen siirryimme uralle jatkamaan laukkatehtävien parissa. Harjoittelimme hieman ratsukon tasoa korkeampia tehtäviä, eli laukannostoa peruutuksesta. Lähdimme ensin tekemään nostoja käynnistä, ja niiden sujuessa hyvin jatkoimme tehtävää pysähdyksestä. Peruutuksesta laukannosto ei ollut ratsukolle helppoa, mutta Vihma tuntui pääsevän aika nopeasti kiinni tehtävään. Monien onnistuneiden ja epäonnistuneiden toistojen jälkeen laukannosto alkoi näyttää ihan kohtalaiselta, joten kehuin ratsukkoa ja pyysin heitä siirtymään käyntiin.

Lopputunnista teimme vielä muutaman hassun pohkeenväistön käynnissä. Vihman keskittyminen meinasi herpaantua moneen kertaan, mutta pienellä muistutuksella se kuitenkin palasi ajatuksiltaan mukaan. Väistöjen jälkeen pyysin ratsastajaa antamaan orille pitkät ohjat ja siirtymään loppukäynteihin. Ratsastaja taputti Vihmaa kaulalle hienosta valmennuksesta, mitä se olikin kaikin puolin ollut; Vihma oli pärjännyt erinomaisesti myös vaikeiden tehtävien kanssa. Loppukäyntien jälkeen lähdimme kävelemään takaisin kohti tallia.

11.09.2016 - Kouluvalmennus, valmentajana Sippe

Kurvasin Fiktion tallipihalle sateisen syksyisenä ja harmaana iltapäivänä, käytyäni ensin valmentamassa muutamaa ratsukkoa toisella tallilla. Tallin ikkunoista loistivat lämpimät valot, joten suuntasin oitis sinne.

Sisään astuttuani bongasin käytävältä Miljan ja voikon suomenhevosorin. Milja esitteli hevosen Vihmaksi ja kertoi, että sillä hänen oli tarkoitus päivän valmennuksessa ratsastaa. Juttelimme naisen kanssa hetken, samalla kun tämä varusti Vihmaa. Olin jo etukäteen ajatellut aiheeksi lähinnä erilaisia lisäyksiä - kuinka ollakaan, Milja kertoi niiden olevan oriinsa bravuureita!

Maneesiin päästyämme ja (pienten hankaluuksien jälkeen) suljettuamme pari kertaa jumiin jääneet ovet, haki Milja jakkaran ja nousi ratsunsa selkään. Vihma käveli uralla energisen näköisenä samalla, kun ratsastaja sääti jalustimia pari reikää pidemmiksi. Milja sai verkata hevosensa melko itsenäisesti, jotta sain aluksi tarkkailla ratsukon yhteistyötä ilman antamiani ohjeita.

Hyvin sujuneen verkan jälkeen aloitettiin tehtävät. Olin suunnitellut lisäykset tehtäväksi aina lävistäjällä, niiden ulkopuolella ratsukolla olikin sitten muuta tehtävää. Aina lävistäjän jälkeen tuli tehdä pääty-ympyrä, ja pitkällä sivulla tulisi tehdä avotaivutusta. Lyhyellä sivulla ennen seuraavaa lävistäjää tehtäisiin taas ympyrä, kuten toisessakin päädyssä. Ihan ensimmäisellä kierroksella lisäykset tehtiin käynnissä, ympyrät ravissa ja avot käynnissä. Tehtävä sujui ratsukolta melko virheettömästi ja sujuvasti, joten saatoin ohjata Miljaa ottamaan seuraavat lisäykset ravissa. Ja jestas mitä lisäyksiä! Suoraan sanoen en ollut edes uskonut, että suomenhevonen edes voisi väläytellä noin hienoja lisäyksiä! Pääty-ympyrät otettiin laukassa, avoissa hidastettiin taas raville. Lopuksi lisättiin vielä muutaman kerran laukassa, jonka jälkeen saatoin antaa erittäin hyvin suoriutuneille Miljalle ja Vihmalle luvan loppuverkkoihin. Upea ratsukko, joka teki melko saumatonta yhteistyötä koko valmennnuksen ajan!

02.05.2016 - Päiväkirjamerkintä

Sain varsauutisia melko tuoreelta tallilta Vihmaa koskien. Kaihovaarassa oli eilen syntynyt voikko orivarsa Viisikon Puhurittarelle. Lähetin tallin omistajalle Hazelille lämpimät onnittelut tuoreen varsan johdosta ja paluuviestinä sain monta kuvaa komeasta pojasta. Näytin niitä Vihmallekin, mutta eipä se niistä mitään tajunnut.

Samalla tulin pohtineeksi, että mitä Vihman muille jälkeläisille kuuluu. Meillä asuvan esikoisen Minean menot ja meiningit on luonnollisesti tiedossa. Tamma on pärjännyt hienosti niin valjakkoajon, kuin kouluratsastuksenkin parissa. Varsa-arvosteluissakin tuli ykköstä ja kakkosta. Sittemmin Minea kantakirjattiin myös suomenhevoskantakirjan pienhevossuunnalle toisella palkinnolla. Omia jälkeläisiä sillä on tällä hetkellä vain yksi, mutta tamma on kantavana ja varsaa odotetaan syntyväksi lähiaikoina. Vihman ensimmäinen poika Villi sen sijaan on kantakirjattu ratsusuunnalle kolmannella palkinnolla. Olen mielestäni törmännyt oriin myös kouluratsastuskilpailuissa, mutta sen kotisivuilta ei vielä tuloksia löytynyt. Kaunovaaran kasvattama Pikkutakiainen sen sijaan vasta opettelee ratsuhevosen elämää.