† Muistoissamme 11.03.2018

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	voikko, 144 cm
syntynyt	20.02.2015, 26-vuotias
osaaminen	ko: Helppo A, re: 60 cm, Noviisi valjakkoajo
rekisterinumero	VH15-018-0743
kasvattaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)

Tämä on virtuaalihevonen. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen! Kuvat © Fiktio

20.04.2015	KV-II (2v.)	23,5 p.
	rakenne: 9 p., käynti: 3 p., ravi: 3 p., lisäpisteet: 1 p., suku: 7,5 p.
20.05.2015	SV-II (3v.)	43 p.
	rakenne 6 p., suku 10 p., käytöskoe 15 p., ratsastuskoe 5 p. + 7 p.
20.08.2015	KTK-II	70 p. (P-suunta)
	17 p. + 16 p. + 18 p. + 19 p. = 70 p.
29.09.2016	KV Jälkeläisarvonimi AB
05.03.2017	VSR jälkeläisluokka C
15.03.2017	KRJ-I	105 p.
	7 p. + 41 p. + 25 p. + 19,5 p. + 12,5 p.
20.03.2017	SLA-I*	107 p.
	13 p. (4-3-3-3) + 25 p. + 25 p. + 24 p. + 20 p.
30.04.2017	VVJ-I	101,5 p.
	7,5 p. + 41 p. + 20 p. + 20 p. + 13 p.

Minea peri vanhemmiltaan kultaisen värin lisäksi hieman vähemmän kultaisen luonteen. Pieni voikko on tavattoman innokas ja nöyrä työtoveri, joka on aina lähdössä innolla hommiin. Loputtomasta innostaan johtuen Minea on toisinaan vähän rasittavakin otus, sillä se on käsiteltäessä vähän malttamaton ja muutenkin kiireinen. Ilkeä se ei missään nimessä ole, se vain ei oikein ymmärrä, miksi sen pitää pönöttää puoli tuntia harjattavana ja sitten vielä varustettavana, kun se voisi olla jo ulkona työn touhussa.
    Hoitaessa Minea kannattaa siis laittaa kiinni, joko käytävälle tai karsinassa. Irti ollessaan voikko on hyvin levoton ja liikkuvainen hoidokki, joka on myös mestari livahtamaan raollaan olevasta karsinan ovesta ulos. Kun Minean paikoillaan pysymisestä pidetään huoli, on se hyvin mutkaton hoidettava. Kavioita putsatessa se saattaa toisinaan yrittää nykiä jalkoja takaisin maahan ennen aikojaan, mutta lopettaa kyllä, kun huomaa ettei hoitaja anna periksi. Eläinlääkäri- ja kengittäjäkäynnit sujuvat ongelmitta ja rutiinilla, eikä Minean kanssa tarvitse kikkailla mitenkään kummemmin.

Taluttaessa Minea on hyvin reipas jaloistaan, ja se saattaakin vaivihkaa valua taluttajansa ohi, jos on yhtään hitaampi kävelijä tai unohtaa jarrutella pientä suomenhevosta. Satunnaisella jarruttelulla tamma kuitenkin pysyy taluttajan takana, eikä se harrasta mitään pöllöilyjä.
    Lastaus ja matkustus on Minealle vähän jännittäviä juttuja - se kyllä menee koppiin ja on siellä nätisti, mutta näistä aiheutuva jännitys tapaa vetää tamman vatsan sekaisin. Tammaparka onkin usein kurahäntänä aina vähintään yhden illan, kun reissusta palaudutaan, mutta se onneksi palautuu myös melko nopeasti.
    Vieraissa paikoissa Minea on hyvin asiallisesti käyttäytyvä, jos pientä huutelua ja metelöintiä ei lasketa. Tammaa on helppo kuljetella vieraissa paikoissa vaikka riimu päässä, vaikka kisoissa toki suitsia yleensä vaaditaankin. Verryttelyssä ja radalla voikko keskittyy täysillä tekemiseensä, eikä se jaksa enää välittää ulkopuolisista häiriötekijöistä juuri lainkaan.

Minea on tullut ratsastettavuudeltaan ja ajettavuudeltaan hyvin paljon vanhempiinsa - se on kovin reipas ja innokas työntekijä, jolta ei puutu yritteliäisyyttä tai nöyryyttä. Minealle käy niin ajo- kuin ratsuhommatkin, kunhan se vain pääsee hommiin! Ajettaessa pienhevonen on mitä mainioin tapaus. Se on hyvin herkkä ohjas- ja ääniavuille, ja toisinaan siinä tuntuu olevan pientä ajatuksenlukijankin vikaa... Minea on notkea ja taipuisa, eikä sille tuota ongelmia monimutkaisetkaan kiemurat kärryjen kanssa, kunhan ohjastaja muistaa kertoa ajoissa mihin mennään. Joskus Minea heittäytyy vähän liiankin herkäksi ohjasavuille, se nimittäin hermostuu vähänkään liian kovista ja ronskeista otteista, jolloin koko hevonen jännittyy ja jättää selän ja takaosan käytön toissijaiseksi pään noustessa yläilmoihin. Kun käsi pysyy pehmeänä ja tasaisena, saa Mineasta parhaan suorituksen irti.
    Ratsuna tamma on vähintään yhtä herkkä kuin ajaessakin, lisänä toki myös herkkyys painoavuille. Parhaimmillaan tämä pienhevonen onkin melkein ajatuksen voimalla ratsastettava, kunhan tamman saa ensin kuuntelemaan puolipidätteet kunnolla ja takaosan rehellisesti käyttöön. Jos jarruja ei heti aluksi saa oikeasti toimimaan, on meno turhan kiireistä ja huolimatonta viipottamista, kun voikko tekee pyydetyt asiat liian ripeässä tahdissa ja vähän sinne päin. Pääasiassa Minea kuitenkin on hyvin toimiva ja mukava ratsu, joka tekee asiat heti eikä kohta. © dookie

Sukuselvitys

Katso myös kattavampi sukutaulu!     isälinja - Vimma Vei     emälinja - Maktaleena

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

07.12.2016 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Sippe

Päivän viimeisen valmennuksen jälkeen oli onneksi vielä riittävästi valoa jäljellä, jotta saatoin lähteä vielä käymään supersuloisen Minean kanssa reippaassa maastossa. Varustin tamman pesukarsinassa, ja iltaa kohti reippaasti kiristyneen pakkasen vuoksi kiinnittelin vielä Minean varusteiden kohdalta löytämäni viltin tamman takaosan päälle ratsastusloimeksi.

Pihalla hyppäsin pirteän hevosen selkään, ja vähän matkaa käveltyämme annoin Minealle merkin siirtyä raviin. Pikkuinen, kullanvärinen tamma ravasi ponimaisin askelin korvat hörössä, ja en voinut kuin hymyillä katsellessani pörröisten korvien välitse lumista tietä. Jonkin matkaa ravattuamme pidätin Minean käynnille, ja käännyimme loivasti ylämäkeen viettävälle, leveälle ja hyväpohjaiselle tielle. Ilmeisesti näillä paikkeilla oltiin laukattu ennenkin, sillä hevonen alkoi kipittää innostuneena hetken käveltyämme. Otin ohjat kunnolla tuntumalle ja sallin Minean siirtyä reippaaseen laukkaan. Olin suunnitellut, että laukkaisimme rauhassa, mutta ratsuni oli ilmeisesti eri mieltä! Minean kiihdyttäessä vauhtia ajattelin, että miksipäs ei - maaston oli muutenkin ollut tarkoitus olla reippaamman puoleinen.

Jonkin ajan kuluttua Minea hidasti itse käyntiin, ja kävelimme jonkin matkaa ihan rauhassa. Pian huomasin, että reitin varrella siinsi pieni banketti. Ohjasin Minean esteen lähelle ja tarkastin, ettei sen ympärillä ollut mitään vaarallista, ja että maa ennen estettä ja sen jälkeen oli hyvässä kunnossa. Sitten otin hieman vauhtia ravissa, ja selvästi innostunut Minea loikkasi iloisena esteen ylitse. Hyppäsimme banketin vielä uudestaan, kunnes lähdimme takaisin Fiktiota kohti. Loppumatkan vain kävelimme, ja tallissa hoidettuani hionneen Minean, jätin sen karsinaan syömään heiniä kuivatusloimi päällään.

09.05.2016 - Päiväkirjamerkintä

Minea varsoi tänään toista kertaa. Aivan kuten edelliselläkin kerralla, myös tällä kertaa isänä toimi Fiktion oma ori. I-palkinnolle kantakirjattu Rymyeetu onkin hieno ilmestys suurine läseineen ja takajalkojen sukkineen. Koska isäori on täysin koulupainotteinen, ei tämä varsa tule jäämään omaan talliin, vaikka tamma onkin. Mutta toivottavasti Minea varsoo meille aikanaan vielä toisen tamman jostakin valjakko-orista, jotta Maktaleena-emälinja pääsisi jatkumaan. Saa nähdä onko ori sitten myös tehnyt uraa koulupuolella, mutta menestyksekäs valjakkohevosen ura on yksi tärkeimmistä ehdoista oria valitessa.

Uunituore pienokainen on mitä ihastuttavin pieni paketti. Turpaa komistaa suuri läsi ja karvapeite viittaa selvästi voikkoon väriin. Mutta eiköhän se selviä ajan mittaan tarkemmin. Kuten sanottua, Myrtiksi ristityn neitokaisen kohtalona on elämä jossakin muualla kuin Fiktiossa, mutta missä – se selviää myöhemmin.