Metsäkartanon Veega

† 22. lokakuuta 2015

rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus	punarautias, 152 cm
syntynyt	22.06.2012, 25-vuotias (4v. 21.10.2012)
osaaminen	ko: Helppo B, re: 60 cm
rekisterinumero	VH12-018-1012
kasvattaja	Metsäkartano
omistaja	Milja, Fiktio (VRL-00692)
saavutukset	KTK-III, KRJ-I

Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game horse. Sivuilla olevat tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen!

Veega on rauhallinen ja noh - suoraansanottuna hieman mitäänsanomaton ilmestys luonteeltaan. Tamma on tosissaan rauhallinen ja äärimmäisen kiltti, seistä nököttää hoidettavana vaikka koko päivän ilman kiirettä ulos muiden perään. Ruuan perään tamma kyllä on, mutta sille on aivan sama onko sitä koko kylä ahtautuneena karsinaan sitä tarkkailemaan syönnin aikana vai ei. Veega on ehkä hieman sellainen sivusta seuraaja, katselee mielellään tarhakavereidensa leikkejä ja ilonpitoa mutta sitten varsa-aikojen se ei ole niihin mukaan lähtenyt. Tammaa ei hätkäytä mikään, vaikka raivaustraktori kaataisi metsää sen tarhan vieressä ei tammaa jaksa se säikyttää, joten ei varmasti yllätä ettei erikoistoimenpiteet ole tamman kanssa milläänsäkään hankalia. Se mikä saa Veegalle pilkettä silmäkulmaan on ruuan lisäksi pesu - aiemmin en ole hevosta nähnyt joka silminnähden rakastaa pesua, ihan turpaa myöden ja parastahan on ottaa ravihevosten tapaan hörppyä vesiletkusta.

Säikkymätön varmajalka, sitä Veega on myös ratsain. Ja ihan tuhottoman laiska ja vieläpä rautakylkinen otus, joka ei tunne tai halua tuntea niitä napakimpiakaan teräspohkeita kyljissään. Veegaan ei siis toisinsanoen tule vauhtia edes ratsain, tamma tallustaa omaa vauhtiaan kyllä ihan yhteistyönhaluisesti pyydettyjä tehtäviä, mutta ainakaan kotioloissa Veegan liikkeisiin ei saa sitä lentokaviomaisuutta sitten tekemälläkään. Veega on kuitenkin tosissaan yhteistyönhaluinen otus, joka tekee nöyrästi pyydetyt tehtävät ja onkin silläsaralla erittäin varma suorittaja. Tamman kanssa on moni henkilökuntamme pikkusisko tai serkkutyttö harjoitellut niitä ratsastuksen saloja ja olenkin sanonut että jos joskus tammasta luovun sen ehdoton ja oikea paikka on ratsastuskoulu. Mutta milloinko minä muka hevosistani luopuisin.. Veegan kanssa myös onnistuvat pienet esteet, tamma on kova kolauttelemaan mutta kyllä se yli menee oikeastaan vaikka läpi harmaan kiven jos siltä sitä vaan keksii pyytää. Maastoilussakin tamma toimii hyvin, se on aina se viimeisenä kulkeva (ja joukosta jäävä laahustaja), mutta sen varmuus ja säikkymättömyys antavat etenkin nuoremmille ensikertalaisille rauhaa ja varmuutta.

Kun Veegaa aletaan lastaamaan tamma herää ikäänkuin syvästä horroksesta ainakin osittaiseen eloon. Veega ei heittäydy missään nimessä kisoissa hankalaksi tai muuta sellaista, se vaan seuraa tilanteita selkeästi tarkemmin mitä kotona ja on ehkä hieman virkumpi ratsun hommia suorittaessaan. Koskaan ei Veega toimi kahta rataa samalla energialla ja harvemmin sen kanssa otetaankaan kuin yksi rata yhden päivän aikana suorituksen alle.

• Kantakirjauslausunnot 5. elokuuta 2013:
  

  - Hyvät tyypit ja leimat, pyöreä runko, suora selkä, leveä kaula, laskeva lautanen, alhainen hännänkiinnitys
  R-suunta, pisteet: 17 p. + 17 p. + 17 p. + 17 p. = 68 p.

• KRJ-I-palkittu 15. syyskuuta 2015: 8,5 p. + 40 p. + 20 p. + 25 p. + 13,5 p. = 107 p.

Sukuselvitys

isälinja - Linus     emälinja - Taikatimantti

Jälkeläiset

⟩   3 kpl: 1 ori, 2 tammaa

Kilpailutulokset

⟩   42 KRJ-sijoitusta, 1 Cup-sijoitus

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

04.08.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana rebely

Olin saapunut valmentamaan Miljaa ja suomenhevostamma Veegaa. Aloitimme alkuverryttelyn tekemällä pysähdyksiä käynnissä ja ravissa. Jo alussa Miljan piti muistutella Veegaa siitä mitä oltiin tekemässä. Muutamalla reippaalla pohkeella ja pienellä raipan hipaisulla Milja herätteli Veegan ja sai sen liikkumaan kelvollisesti pysähdysten jälkeen. Harjoittelimme myös tempon muutoksia koko rata leikkaa – tien avulla sekä käynnissä, että ravissa. Veega ravasti mainiosti temmonlisäyksien ajan ja Milja kiitteli tammaa teiden lopussa tarmokkaasti.

Alkuverryttelyn jälkeen siirryimme itse harjoituksiin. Ensimmäisenä Milja pyysi Veegaa tekemään useita siirtymiä käynnistä raviin ja ravista laukkaan sekä toisin päin. Veega oli hieman laiskahko nostamaan laukkaa ja yritti sivuuttaa sen ravaamalla kovempaa. Milja muistutti jälleen tammaa parilla raipaniskulla, että nyt ei ollut aikaa lorvailuun. Veega otti näistä opikseen ja nosti tämän jälkeen laukan reippaasti pyynnöstä. Siirryimme haastavampaan harjoitukseen eli laukannostoon käynnistä. Milja valmisteli Veegaa ja herätteli sitä käynnin aikana. Tamma nosti laukan mukisematta, vaikkakin hieman kankeasti. Toistimme harjoituksen pariin kertaan, kunnes pyysin Miljaa siirtymään ravin kautta käyntiin ja pysähtymään keskelle toista pitkää sivua. Milja teki työtä käskettyä ja Veega oli tyytyväisen oloinen saadessaan seistä hetken paikallaan. Pyysin Miljaa ottamaan 10 askelta käyntiä, pysähtymään ja nostamaan ravin suoraan pysähdyksestä siirtymättä käyntiin. Veega oli jo ehtinyt hieman rentoutua, mutta se kuunteli tarkkaan Miljan apuja käyntiaskeleiden ajan. Pysähdys sujui ongelmitta, mutta Veega nosti ravin vasta muutaman käyntiaskeleen jälkeen. Milja herätteli jälleen tammaa ja toisti harjoituksen, tällä kertaa onnistuneesti. Kehuin kumpaakin ja päästin heidät loppuverryttelemään itsenäisesti.

20.05.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana alhippa

Saapuessani pitämään valmennusta oli ratsukko jo valmiiksi työntouhussa, kuten olin pyytänyt. Tosin ei kovin vauhdikkaasti. Ratsuna olevan Veegan askel tuntui olevan hyvin sidottuna maahan ja suorastaan melko verkkainen. Ensimmäisenä tehtävänä olikin saada tammaan inasen lisää liikettä, vaikka ratsasta totesi tamman tosiaan olevan perusluonteeltaan tälläinen verkkainen kulkija. Ensiavuksi pyysin kokeilemaan nopeita siirtymisiä, eli käynnistä raviin, ravista käyntiin, käynnistä pysähdykseen ja pysähdyksestä reippaasti liikkeelle vaikka suoraan raviin. Tovin ratsukko työskentelikin näiden siirtyimisten parissa, mutta hieman Veegaan saatiin sitä kaivattua lisäpotkua.

Hieman samaa teemaa jatkaen päätin soveltaa kolmikaarista kiemurauraa ravissa. Ratsukon tehtävänä oli suorittaa kolmikaarinen ura aina pätkissä, eli kaari, pysähdys lyhyt peruutus ja jälleen eteenpäin seuraavaan kaareen, jonka jälkeen sama toistuu. Tällä tehtävällä oli tarkoitus pitää Veega työntouhussa sen sijaan, että tamman päästäisi löntystelemään vain eteenpäin. Ratsastaja oli hyvin motivoitunut ja vaikka alku ei ollut helppoa, sitkeys lopulta palkittiin ja tamma alkoi reagoimaan ratsastajan apuihin toivotulla tavalla ja riittävän nopeasti. Pysähdykset ja peruutuksen jätettiin pois ja sen sijaan ratsukko sai tehdä jokaisen kaaren kohdalla voltin. Ratsastaja sai hevosen hyvin taipumaan ja asettumaan voltilla, kun muistutin ulkoapujen tuen tärkeydestä heti ensimmäistä volttia tehtäessä.

Loppuun otimme vielä laukkaharjoituksia, eli laukannosto pitkän sivun puolessa välissä, siitä päätyyn laukkaympyrä, josta kokorataleikkaa ja siirtyminen raviin tultaessa takaisin kaviouralle. Hetken vaikutti siltä, että Veega suorastaan hieman innostuu, mutta ylimääräinen innostus oli lopulta hyvin lyhyt aikainen. Sen sijaan tamma kuitenkin suoritti tehtävän juuri niinkuin ratsastaja pyysi. Pari kertaa molempiin suuntiin ja sen jälkeen ratsukko sai tehdä vapaan loppuverryttelyn. Varsin mielenkiintoista oli valmentaa ratsukkoa jonka toinen osapuoli on verkkaisin liikkuja jota varmaan koskaan olen nähnyt, mutta jonka ratsastaja saa kaisesta huolimatta toimimaan toivotulla tavalla.